Hei,
Ottaisin mielläni asiallisia kommentteja ja neuvoja vastaan. Tarinani on siis tämä:
äitini on koko elämäni hössöttänyt, ylihuolehtinut ja latistanut minua. Hän on töykeä, sivistymätön ja itsekäs ihminen. Hänessä on myös monia hyviä puolia, ja tunnen ihan älytöntä syyllisyyttä kun sanon äidistäni näin, mutta haluaisin ensimmäistä kertaa puhua tästä..
Olen nyt 19 v, ja hyvin, hyvin masentunut. Hoen jatkuvasti itselleni, että olen itse vastuusta onnestani ja yritän potkia itseäni liikkeelle. Silti itse tilanteissa menen ihan lukkoon, vaikka vihaan itseäni jälkeenpäin avuttomuudestani.
Olen tuskallisen arka. Pelkään jatkuvasti, että olen jonkun tiellä, tai ihmiset nauravat minulle. Kaupassa kädet alkavat täristä jos kaivan kolikoita liian kauan aikaa. Muiden pienikin häiritseminen aiheuttaa ihan suunnatonta ahdistusta ja syyllisyyttä. Aina kun lähden tilanteesta, pelkään, että kyseinen ihminen luuli minun olevan töykeä hänelle. Olen kärsinyt myös rajusti koulukiusaamisesta aiemmin, ja uskon, että olen helppo kohde, koska olen aivan pirun epätoivoinen miellyttämään muita. Tässä siis taustaa, mutta äidistäni:
Pienenä kun leikin tai järjestin asioita, hän tuli muuttamaan ne, tai odotti että menin ulos ja järjesti sitten nukkekaapin uudestaan. Kun koulusta tuli lappuja tai läksyjä, jotka piti palauttaa, äitini kumitti tekstini ja kirjoitti uudet kuulakärkikynällä (oma tekstini oli liian himmeää), kun aloin harjotella ruuanlaittamista, hän tuli tilalleni ja laittoi katsomaan tekemisen sijaan, jos onnistuin jossain, hän oli aivan suunnattoman hämmästynyt, miten olen osannut ihan itse tehdä jotain. Hän ei anna minun jäädä nykyäänkään yksin kotiin. Hän vastaa puolestani ihmisille, lääkärissä, ravintolassa, sukulaisille, kaikille. Hän käskyttää minua LAKKAAMATTA kun olemme jossian yhdessä (näytä avaimet, laita takin napit kiinni, pyyhi kengät, istu tähän). Hän tuli kanssani 17 v työhaastatteluun odottamaan aulaan, koska en kuulemma olisi itse osannut perille. Hän on todella, todella töykeä muille (etuilee jonossa, puhuu rumasti asiakaspalvelijoille) ja kun yritän pyytää anteeksi, hän sanoo turpa kiinni.
Kaikkein, kaikken pahinta on kuitenkin hänen vihaisuutensa. Aivan yhtäkkiä, ilman mitään syytä, hän on todella, todella vihainen ja pettynyt. Koko kotin leviää myrkyllinen ilmapiiri. kun kaivelen kauan, löydän lopulta jonkin syyn (esim. en ole lukenut hänen mielestään tarpeeksi kokeisiin.) Hän ei siis tule sanomaan, että olet lukenut, vaan suuttuu aivan hirveästi. Tulen noissa tilanteissa pahoinvoivaksi pelosta.
Nyt en ole hakenut lukion jälkeen opiskelupaikkaa, koska jokainen on sanonut minulle perheessäni, etten pääse haluamiini paikkoihin, en saisi kavereita, ja en osaisia asua yksin. Kuitenkin hän hokee lakkaamatta, kuinka paljon minua rakastaa, kuinka paljon hän on aina kannustanut minua, kuinka paljon hän näkee vaivaa ja kuinka kiittämätön ja vaikea lapsi minä olen.
Jos on neuvoja, niin antakaa ihmeessä. Toivottavasti ei ollut liian pitkä teksti, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea.
Äiti on tuhonnut itsetuntoni
157
7486
Vastaukset
- apua alkuun
Heti ja välittömästi muutat pois ja menet asumaan yksin.
Sinun EI tarvitse miellyttää ketään vaan olla oma itsesi.
Taatusti saat kavereita vielä ja elämä hymyilee tulevaisuudessa.
Aloita joku uusi harrastus. Ihan mikä vain, josta tulee hyvä mieli.
Mene opiskelemaan vaikka toiselle paikkakunnalla. Aloitat siellä uden elämän ja saat uusia ihmissuhteita.- ElämänKulkuri
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana. - asiantuntija alalla
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana.Puhut tosiasioita joita ihmiset ei halua myöntää!!!!! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kolikolla on aina kaksi puolta!
- äiti vm -66
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana.Siinä taas kommentti oikein marttyyri äidiltä. Onkos itse tullut sinne peiliin kurkattua? Ei äiti ole mikään pyhä, jota pitää palvoa. Sori vaan.
Mä kyllä olen sun kanssa täysin eri linjoilla. Te täydellliset äidit ette suostu monestikaan näkemään omia virheitänne kun teidän mielestänne teissä ei kerta kaikkiaan ole vikaa. Tehän olette täydellisiä ja aina oikeassa.
Missä vaiheessa lapsi itsenäistyy, jos äiti työntää nokkansa joka asiaan? Äiti saa sanoa omat mielipiteensä asioista, mutta hänen täytyy myös hyväksyä, ettei lapsi välttämättä ole hänen kanssaan samaa mieltä ja lapsi tekee asiat niinkuin itse haluaa. Mun mielestä ap:n äiti ei anna hänelle edes mahdollisuutta aikuistua ja itsenäistyä.
Äidin tehtävänä on tukea ja kannustaa lasta eteenpäin, ei koko ajan haukkua ja moittia. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pitänee paikkansa myös ap:n tapauksessa. Kukaan jaksa aina miellyttää toisia ihmisiä, eikä pidäkkään. Ei edes omaa äitiään.
Mä olen kasvanut perheessä, jossa äiti oli se, joka tahdin määräsi. Me lapset ei oltu mitään, ei osattu mitään, ei ymmärretty mitään. Voin hyvin kuvitella, miltä ap:sta tuntuu. Pahalta, tosi pahalta. Ei hän äitiään kuitenkaan vihaa. En mäkään omaa äitiäni. En vaan jaksa kamalasti arvostaa häntä vieläkään, vaikka 40 v olenkin.
Omien lasten kanssa olen toiminut niinkuin parhaaksi näen. Mussa on vikoja ja mä kestän ne kyllä kuulla. Varmasti en ole parastani yrittänyt, koska mä en ole täydellinen äiti. Jos mun lapset paskoo niskaani takana päin, niin varmasti olen sen ihan itse aiheuttanut. Siltikin mä tiedän, että ne rakastaa mua.
Ap:lle suosittelen vakavasti miettimään omaan asuntoon muuttamista. Opiskelemaan voi hake moneen paikkaan täydennys- ja jälkihaussa. Ehkä se äitikin sitten tajuaa, ettei omista lapsiaan.
Minkä ikäinen ap:n äiti on? Tuli vaan mieleen, että hän ehkä kärsii vaihdevuosista ja ei ole sinut itsensä ja vanhenemisensa kanssa. Pitää kiinni lapsestaan, koska tosiasiassa pelkää aikaa, jolloin lapsi lentää pesästä? Pelkää elämää, kun ei ole enää ketään, jota hallita? Voisikos olla näinkin? - -.-
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana.Vitun idiootti onks sulla silmissä vikaa vai etkö sä muuten vaan ymmärtänyt tota tekstiä??? Sen MUTSI luulee ettei se osaa tehä mitää ite ei se itse...! Se mitään oo passattavana vaan sen mutsi oikee tyrkyttää tota sen "huolehtivaisuutta".
- 11+9
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana."Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta."
Näinkö se todella sinusta menee,että kun tekee parhaansa niin sen pitää riittää siten että lapsi ei saa antaa kritiikkiä kasvatuksesta?!?.Kyllä juttu on tasan niin että vanhemman tulee olla ja on suorastaan VELVOLLISUUS tehdä oikeasti kaikkensa lapsen hyvinvoinnin sekä kasvatuksen eteen.Jos ja kun joku asia menee siten pieleen että lapsi siitä sanoo, vanhemman ei tule ensinmäisenä loukaantua martyyristi itkien ja huutaen"minä tein kaikkeni"vaan oikeasti pohtia ja syventyä;Menikö jossian väärin.Koska jossain menee varmasti jokaisella väärin.Ei ole olemassa täydellistä kasvattajaa vaikka kuinka olisi pohtinut asiaa.Virheen tekeminen on inhimillistä,mutta siitä ei saa syytää lastakaan.
". Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa"
Niin,tämä ei tarkoita sitä etteikö saisi olla vihainen kokemastaan kohtelusta,jos asian kokee näin.Asiasta pitää myös voida sanoa vanhemmalleen,ilman mitään isompaa farssia.Vanhemuuteen kuuluu myös aikuisuus=taito vastaan ottaa vaikeitankin asioita.
Ja anteeksi antaminen,se tulee ajan kanssa.Siihen ei voi pakottaa tunteitaan.Asiat voi ymmärtää,miksi ja miten näin vanhempi toimi yms.mutta,aidosti anteeksi tulee ajan kanssa.
"Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen."
Tämän karmeempaa lausetta et voisi sanoa ap:lle!!! Ihminen joka vuodattaa herkkiä tunteitaan ensinmäista kertaa avoimesti,niin sinä lyttäät ja SYYLLISTÄT sanoen "OLET VÄÄRÄSSÄ!".
Minä taas sanoisin että ELÄMÄNKULKURIN pitäisi katsoa peiliin!
Seuraava peiliin katsoja on ap:n äiti.Kyseinen käytös on törkeetä,lasta halventavaa.Vanhemman tehtävä on kannustaa ja tukea,EI LYTÄTÄ!
"Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana. "
Ja tämä tätä yleistä sontaa,lapsia pitää hankkia mutta ei ole aikaa niille.Sitten ihmetellään miksi välit ovat niin viieät,Miksiköhän...tietysti,sinusta (siis elämänkulkuri) syy on lapsissasi.Mitä jos itse katsoisit peiliin?!?!?!!! - perkeleenpentu
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana.Äitimyytti on kova juttu. Ei se synnytys ikävä kyllä kenestäkään tee hyvää äitiä.
Voin kokemuksesta sanoa ettei tuollainen vanha naikkonen enää mihinkään muutu. Neuroosit on muutenkin aika syvällä jo tuossa vaiheessa. Samaa rataa, ajatus samaa neuroottista rataa vuodesta toiseen. Luulot ihan omaa luokkaansa.
Joko vaihdat maisemaa tai sätkit samassa jamassa vuosia vuosia eteenpäin. - asiantuntija_asiassa
11+9 kirjoitti:
"Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta."
Näinkö se todella sinusta menee,että kun tekee parhaansa niin sen pitää riittää siten että lapsi ei saa antaa kritiikkiä kasvatuksesta?!?.Kyllä juttu on tasan niin että vanhemman tulee olla ja on suorastaan VELVOLLISUUS tehdä oikeasti kaikkensa lapsen hyvinvoinnin sekä kasvatuksen eteen.Jos ja kun joku asia menee siten pieleen että lapsi siitä sanoo, vanhemman ei tule ensinmäisenä loukaantua martyyristi itkien ja huutaen"minä tein kaikkeni"vaan oikeasti pohtia ja syventyä;Menikö jossian väärin.Koska jossain menee varmasti jokaisella väärin.Ei ole olemassa täydellistä kasvattajaa vaikka kuinka olisi pohtinut asiaa.Virheen tekeminen on inhimillistä,mutta siitä ei saa syytää lastakaan.
". Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa"
Niin,tämä ei tarkoita sitä etteikö saisi olla vihainen kokemastaan kohtelusta,jos asian kokee näin.Asiasta pitää myös voida sanoa vanhemmalleen,ilman mitään isompaa farssia.Vanhemuuteen kuuluu myös aikuisuus=taito vastaan ottaa vaikeitankin asioita.
Ja anteeksi antaminen,se tulee ajan kanssa.Siihen ei voi pakottaa tunteitaan.Asiat voi ymmärtää,miksi ja miten näin vanhempi toimi yms.mutta,aidosti anteeksi tulee ajan kanssa.
"Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen."
Tämän karmeempaa lausetta et voisi sanoa ap:lle!!! Ihminen joka vuodattaa herkkiä tunteitaan ensinmäista kertaa avoimesti,niin sinä lyttäät ja SYYLLISTÄT sanoen "OLET VÄÄRÄSSÄ!".
Minä taas sanoisin että ELÄMÄNKULKURIN pitäisi katsoa peiliin!
Seuraava peiliin katsoja on ap:n äiti.Kyseinen käytös on törkeetä,lasta halventavaa.Vanhemman tehtävä on kannustaa ja tukea,EI LYTÄTÄ!
"Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana. "
Ja tämä tätä yleistä sontaa,lapsia pitää hankkia mutta ei ole aikaa niille.Sitten ihmetellään miksi välit ovat niin viieät,Miksiköhän...tietysti,sinusta (siis elämänkulkuri) syy on lapsissasi.Mitä jos itse katsoisit peiliin?!?!?!!!Kukaan ei ole sanonut että ElämänKulkurila on edes lapsia, jos hän asiantuntija kenties noissa asioissa, koska kirjoituksesta se paistaa esille melko selvästi, te pöllöt täällä vaan ette ole niin fiksuja ymmärtämään sitä. Hänhän sanoi yleisesti miten nuo ongelmat saattaa olla lapsi-äiti-isä suhteissa, eikä suoraan kommentoinut tuohon aloittajan kokemukseen, kun vasta kirjoituksensa lopussa. Jestas että en voi sietää tyhmiä ihmisiä, ketä eivät käsitä mistä täällä on edes kyse.
Tarinoita on paljon ja siksi hän sanoi, että kannattaa katsoa sinne peiliin, mikä on tosiasia. Koskee äitejä, isejä ja noita lapsia, mitä nykypäivänä ei saa edes kurittaa ojennukseen edes pienellä tukkapöllyllä. Siis aivan älytöntä! - 90__00
-.- kirjoitti:
Vitun idiootti onks sulla silmissä vikaa vai etkö sä muuten vaan ymmärtänyt tota tekstiä??? Sen MUTSI luulee ettei se osaa tehä mitää ite ei se itse...! Se mitään oo passattavana vaan sen mutsi oikee tyrkyttää tota sen "huolehtivaisuutta".
Siinä taas yksi Einstein, etkö osannut lukea tuota tekstiä edes oikein, ei vaan et käsittänyt sitä, että se oli "yleisesti" tarkoitettu vastaavan tyyppisissä tapauksissa. Fuck, mikä hölmö olet!
- 11+9
asiantuntija_asiassa kirjoitti:
Kukaan ei ole sanonut että ElämänKulkurila on edes lapsia, jos hän asiantuntija kenties noissa asioissa, koska kirjoituksesta se paistaa esille melko selvästi, te pöllöt täällä vaan ette ole niin fiksuja ymmärtämään sitä. Hänhän sanoi yleisesti miten nuo ongelmat saattaa olla lapsi-äiti-isä suhteissa, eikä suoraan kommentoinut tuohon aloittajan kokemukseen, kun vasta kirjoituksensa lopussa. Jestas että en voi sietää tyhmiä ihmisiä, ketä eivät käsitä mistä täällä on edes kyse.
Tarinoita on paljon ja siksi hän sanoi, että kannattaa katsoa sinne peiliin, mikä on tosiasia. Koskee äitejä, isejä ja noita lapsia, mitä nykypäivänä ei saa edes kurittaa ojennukseen edes pienellä tukkapöllyllä. Siis aivan älytöntä!Aha,meinaatko että ElämänKulkuri on asiantuntija?!Johan vitsin murjasit!
Ja joo,voi olla että ei ole lapsia,vaikka lähtisin veikaamaan että on.Sieltä kumpuaa kyseinen syyllistäminen ja syyttely.
Ja jos oikein kunnolla luet ElämänKulkurin tekstin,niin tarkoituksena on sanoa AP:lle että"katsohan peiliin,jospa olet sittenkin syyllinen",MIKÄ ON TÖRKEETÄ!
AP on kokenut henkisellä tasolla nöyryytystä,alistamista ja jäänyt vaille kaikesta siitä tuesta mitä vanhemman pitäisi antaa!
Annat kyllä itsestäsi todella ajattelemattoman kuvan tukiessasi ElämänKulkuria. - huoh-.-
Mullakin on samankaltainen ongelma ylihuolehtivan isoveljen kanssa (äiti kuollut ja isällä liikaa töitä) ja tuntuu etten osaa enää mitään, kun hän on tehnyt kaikenlaista puolestani. Hän on juuri sellainen että tunkee koko ajan "auttamaan" silloin kuin osaisin tehdä sen itse ja kaikkea. Mutta hän ei sentään noin töykeä ole kuin aloittajan äiti.
Tekisi mieli muuttaa pois, mutta kuten sanoin, tuntuu etten osaa mitään. - ythgh,m,,gvcdgfh
11+9 kirjoitti:
Aha,meinaatko että ElämänKulkuri on asiantuntija?!Johan vitsin murjasit!
Ja joo,voi olla että ei ole lapsia,vaikka lähtisin veikaamaan että on.Sieltä kumpuaa kyseinen syyllistäminen ja syyttely.
Ja jos oikein kunnolla luet ElämänKulkurin tekstin,niin tarkoituksena on sanoa AP:lle että"katsohan peiliin,jospa olet sittenkin syyllinen",MIKÄ ON TÖRKEETÄ!
AP on kokenut henkisellä tasolla nöyryytystä,alistamista ja jäänyt vaille kaikesta siitä tuesta mitä vanhemman pitäisi antaa!
Annat kyllä itsestäsi todella ajattelemattoman kuvan tukiessasi ElämänKulkuria.Mistäs sinä nyt sitten tiedät, että ap on jäänyt paitsi kaikesta tuesta mitä hänen kuuluisi saada? Ap:han on esitellyt aloituksessa vain huonot puolet ja ongelman. Hän jopa itse sanoo viestissä, että äidissä on myös hyviä puolia ja potee huonoa omaatuntoa siitä, että puhuu äidistänsä pahasti tällä palstalla. Ei kovasti osoita mitään sen suuntaista etteikö ap:lla olisi myös hyviä kokemuksia äidistänsä. Tällöin hän siis on varmasti saanut myös rakkautta ja tukea ja kokenut hyviä hetkiä äitinsä seurassa kun pystyy ylipäänsä sanomaan, että äidissä on hyviä puolia. Täysin läpimädästa ja surkeasta äidistä ei siis ole kyse.
- asiantuntija_asiassa
11+9 kirjoitti:
Aha,meinaatko että ElämänKulkuri on asiantuntija?!Johan vitsin murjasit!
Ja joo,voi olla että ei ole lapsia,vaikka lähtisin veikaamaan että on.Sieltä kumpuaa kyseinen syyllistäminen ja syyttely.
Ja jos oikein kunnolla luet ElämänKulkurin tekstin,niin tarkoituksena on sanoa AP:lle että"katsohan peiliin,jospa olet sittenkin syyllinen",MIKÄ ON TÖRKEETÄ!
AP on kokenut henkisellä tasolla nöyryytystä,alistamista ja jäänyt vaille kaikesta siitä tuesta mitä vanhemman pitäisi antaa!
Annat kyllä itsestäsi todella ajattelemattoman kuvan tukiessasi ElämänKulkuria.Minä olen asiantuntija ja siksi tunnistan myös toisen sellaisen, mutta tunnistan myös nyt tässä henkilön, joka ei ymmärrä ollenkaan tekstin sisältöä, mitä tuo ElämänKulkuri on tarkoittanut. Etkö millään käsitä että tuo teksti ei ollut suoraan tarkoitettu tälle ap.lle vaan kaikille henkilöille jotka saattavat olla samassa tilanteessa, joko lapsi tai sitten aikuinen. No, kaikilla tuo aivokapasiteetti ei riitä kaikken ymmärtämiseen etenkään jos AO on alle 100.
- asiantuntija_asiassa
ythgh,m,,gvcdgfh kirjoitti:
Mistäs sinä nyt sitten tiedät, että ap on jäänyt paitsi kaikesta tuesta mitä hänen kuuluisi saada? Ap:han on esitellyt aloituksessa vain huonot puolet ja ongelman. Hän jopa itse sanoo viestissä, että äidissä on myös hyviä puolia ja potee huonoa omaatuntoa siitä, että puhuu äidistänsä pahasti tällä palstalla. Ei kovasti osoita mitään sen suuntaista etteikö ap:lla olisi myös hyviä kokemuksia äidistänsä. Tällöin hän siis on varmasti saanut myös rakkautta ja tukea ja kokenut hyviä hetkiä äitinsä seurassa kun pystyy ylipäänsä sanomaan, että äidissä on hyviä puolia. Täysin läpimädästa ja surkeasta äidistä ei siis ole kyse.
Hienoa, että löytyy joku joka käsittää asiat! Kiitos
ythgh,m,,gvcdgfh ! Kirjoituksesi vain kerkesi omani edelle , jonka osoitin tuolle 11 9.lle. :) - Epelei
asiantuntija alalla kirjoitti:
Puhut tosiasioita joita ihmiset ei halua myöntää!!!!! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kolikolla on aina kaksi puolta!
Alkuperäiselle, äitisi on narsisti ts. odottaa kaikilta asioita, mitä itse haluaa. Itsellä yhä samoin, vaikka ikä minulla jo 50 hujakoilla. Koskaan ei mikään kelpaa. Elä omaa elämääsi. Usko itseesi.
- vaihdev:t ohittanut
äiti vm -66 kirjoitti:
Siinä taas kommentti oikein marttyyri äidiltä. Onkos itse tullut sinne peiliin kurkattua? Ei äiti ole mikään pyhä, jota pitää palvoa. Sori vaan.
Mä kyllä olen sun kanssa täysin eri linjoilla. Te täydellliset äidit ette suostu monestikaan näkemään omia virheitänne kun teidän mielestänne teissä ei kerta kaikkiaan ole vikaa. Tehän olette täydellisiä ja aina oikeassa.
Missä vaiheessa lapsi itsenäistyy, jos äiti työntää nokkansa joka asiaan? Äiti saa sanoa omat mielipiteensä asioista, mutta hänen täytyy myös hyväksyä, ettei lapsi välttämättä ole hänen kanssaan samaa mieltä ja lapsi tekee asiat niinkuin itse haluaa. Mun mielestä ap:n äiti ei anna hänelle edes mahdollisuutta aikuistua ja itsenäistyä.
Äidin tehtävänä on tukea ja kannustaa lasta eteenpäin, ei koko ajan haukkua ja moittia. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pitänee paikkansa myös ap:n tapauksessa. Kukaan jaksa aina miellyttää toisia ihmisiä, eikä pidäkkään. Ei edes omaa äitiään.
Mä olen kasvanut perheessä, jossa äiti oli se, joka tahdin määräsi. Me lapset ei oltu mitään, ei osattu mitään, ei ymmärretty mitään. Voin hyvin kuvitella, miltä ap:sta tuntuu. Pahalta, tosi pahalta. Ei hän äitiään kuitenkaan vihaa. En mäkään omaa äitiäni. En vaan jaksa kamalasti arvostaa häntä vieläkään, vaikka 40 v olenkin.
Omien lasten kanssa olen toiminut niinkuin parhaaksi näen. Mussa on vikoja ja mä kestän ne kyllä kuulla. Varmasti en ole parastani yrittänyt, koska mä en ole täydellinen äiti. Jos mun lapset paskoo niskaani takana päin, niin varmasti olen sen ihan itse aiheuttanut. Siltikin mä tiedän, että ne rakastaa mua.
Ap:lle suosittelen vakavasti miettimään omaan asuntoon muuttamista. Opiskelemaan voi hake moneen paikkaan täydennys- ja jälkihaussa. Ehkä se äitikin sitten tajuaa, ettei omista lapsiaan.
Minkä ikäinen ap:n äiti on? Tuli vaan mieleen, että hän ehkä kärsii vaihdevuosista ja ei ole sinut itsensä ja vanhenemisensa kanssa. Pitää kiinni lapsestaan, koska tosiasiassa pelkää aikaa, jolloin lapsi lentää pesästä? Pelkää elämää, kun ei ole enää ketään, jota hallita? Voisikos olla näinkin?Vaihdevuodet eivät ole mitkään vuodet, jolloin tarraudutaan lapsiin. Vaihdevuodet ovat myytti ja keino, jota voi käyttä peitetouhuihinsa. Raivota ja todeta aurinkoisesti että kun on nämä vaihdevuodet. Äiti vm -66 ei tiedä mistä puhuu, ilmeisesti hän suojautuu puhumalla vaihdevuosista ikäänkuin se olisi sairaus. Ne kuuluvat naisen normaaliin elämänkaareen.
Hikiaallot ovat tietenkin keljut, mutta asennoituminen ratkaisee. - äiti vm -66
vaihdev:t ohittanut kirjoitti:
Vaihdevuodet eivät ole mitkään vuodet, jolloin tarraudutaan lapsiin. Vaihdevuodet ovat myytti ja keino, jota voi käyttä peitetouhuihinsa. Raivota ja todeta aurinkoisesti että kun on nämä vaihdevuodet. Äiti vm -66 ei tiedä mistä puhuu, ilmeisesti hän suojautuu puhumalla vaihdevuosista ikäänkuin se olisi sairaus. Ne kuuluvat naisen normaaliin elämänkaareen.
Hikiaallot ovat tietenkin keljut, mutta asennoituminen ratkaisee.Missä kohtaa kirjoitin, että vaihdevuodet olisi sairaus? Kuuluu mun mielestäni ihan normaaliin naisen elämään. Tarkoitin tuolla sitä, että monikin oikeuttaa epäoikeudenmukaisen käytöksen toista kohtaan, olipa vastapuoli aikuinen tai lapsi sillä, että mulla on nyt vaikeeta kun on nämä vaihdevuodet.
Ehkäpä ap kirjoittajan äiti todellakin käyttää vaihdevuosiaan peitetouhuihinsa? Emme voi sitä tietää. Joka tapauksessa aloittajalla on omasta mielestään vaikeaa tulla toimeen äitinsä kanssa. Se on hänen mielipide ja hänellä on siihen oikeus. Hienoa, että hän tajuaa, ettei ole oikein antaa itseään kohdeltavan miten sattuu.
Mulla vaihdevuodet vasta tekee tuloaan, kai. En ole asiaa muuten ajatellut, mutta naisvaltaisella työpaikalla riittää viidenkympin molemmin puolin työkavereita, jotka ei osaa hilitä itseään. Kun hikoiluttaa ja tekee vaikka mitä, niin kaikki paska kaadetaan työkavereiden niskaan. Vaikka vaihdevuodet ei sairaus olekaan, niin kyllä itse siinä vaiheessa kun huomaan, että mähän olen ihan paska lapsia tai työkavereita kohtaan, niin haen varmasti jotain rauhoittavaa lääkäriltä.
Mun mielestä äitiys on myytti, jonka varjolla monet kohtelee lapsiaan todella epäoikeudenmukaisesti. Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan. Mä en sitä ole etkä varmasti sinäkään. - KALLE KELLO
äiti vm -66 kirjoitti:
Missä kohtaa kirjoitin, että vaihdevuodet olisi sairaus? Kuuluu mun mielestäni ihan normaaliin naisen elämään. Tarkoitin tuolla sitä, että monikin oikeuttaa epäoikeudenmukaisen käytöksen toista kohtaan, olipa vastapuoli aikuinen tai lapsi sillä, että mulla on nyt vaikeeta kun on nämä vaihdevuodet.
Ehkäpä ap kirjoittajan äiti todellakin käyttää vaihdevuosiaan peitetouhuihinsa? Emme voi sitä tietää. Joka tapauksessa aloittajalla on omasta mielestään vaikeaa tulla toimeen äitinsä kanssa. Se on hänen mielipide ja hänellä on siihen oikeus. Hienoa, että hän tajuaa, ettei ole oikein antaa itseään kohdeltavan miten sattuu.
Mulla vaihdevuodet vasta tekee tuloaan, kai. En ole asiaa muuten ajatellut, mutta naisvaltaisella työpaikalla riittää viidenkympin molemmin puolin työkavereita, jotka ei osaa hilitä itseään. Kun hikoiluttaa ja tekee vaikka mitä, niin kaikki paska kaadetaan työkavereiden niskaan. Vaikka vaihdevuodet ei sairaus olekaan, niin kyllä itse siinä vaiheessa kun huomaan, että mähän olen ihan paska lapsia tai työkavereita kohtaan, niin haen varmasti jotain rauhoittavaa lääkäriltä.
Mun mielestä äitiys on myytti, jonka varjolla monet kohtelee lapsiaan todella epäoikeudenmukaisesti. Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan. Mä en sitä ole etkä varmasti sinäkään.Voi hyvä sylvi sun kanssas äiti vm-66!!!
Ei vaihdevuodet ole mikään syy käyttäytä sikamaisesti ja olla törkymöykky. Vaihdevuodet on NORMAALI vaihe naisen elämässä ja jos vaikeaksi menee, niihin SAA APUA. Oletko itse tuollainen tai muuten vain sekopää ja selittelet tekemisiäsi vaihdevuosilla? Voi jestas sentää tuota selittelyn makua - aksdf
ythgh,m,,gvcdgfh kirjoitti:
Mistäs sinä nyt sitten tiedät, että ap on jäänyt paitsi kaikesta tuesta mitä hänen kuuluisi saada? Ap:han on esitellyt aloituksessa vain huonot puolet ja ongelman. Hän jopa itse sanoo viestissä, että äidissä on myös hyviä puolia ja potee huonoa omaatuntoa siitä, että puhuu äidistänsä pahasti tällä palstalla. Ei kovasti osoita mitään sen suuntaista etteikö ap:lla olisi myös hyviä kokemuksia äidistänsä. Tällöin hän siis on varmasti saanut myös rakkautta ja tukea ja kokenut hyviä hetkiä äitinsä seurassa kun pystyy ylipäänsä sanomaan, että äidissä on hyviä puolia. Täysin läpimädästa ja surkeasta äidistä ei siis ole kyse.
Jokainen lapsi yrittää nähdä vanhemmissaan myös sitä HYVÄÄ...ikävä kyllä hymy pari kertaa vuodessa (joka sekin oikeasti tarkoitettu manipulointiin) ei oikeasti ole osoitus hyvyydestä. Ihmismieli vain yrittää kääntää asiat parhain päin, ja USKOA että kyllä tämä vielä tästä...tosiasia on ettei toista voi muuttaa.
Kissan hännän nostaa kissa itse. Miten akka, joka on mielestään täydellinen kaikessa skitsoudessaan, pystyy edes muuttumaan? - Sivustakommentoiden
asiantuntija_asiassa kirjoitti:
Minä olen asiantuntija ja siksi tunnistan myös toisen sellaisen, mutta tunnistan myös nyt tässä henkilön, joka ei ymmärrä ollenkaan tekstin sisältöä, mitä tuo ElämänKulkuri on tarkoittanut. Etkö millään käsitä että tuo teksti ei ollut suoraan tarkoitettu tälle ap.lle vaan kaikille henkilöille jotka saattavat olla samassa tilanteessa, joko lapsi tai sitten aikuinen. No, kaikilla tuo aivokapasiteetti ei riitä kaikken ymmärtämiseen etenkään jos AO on alle 100.
Näin sivuhuomiona, jos lähtee ihmisten aivokapasiteettia arvioimaan/arvostelemaan, niin kannattaisi ensin tarkistaa, että älykkyysosamäärän lyhenteen kirjoittaa oikein :)
- läpä läpä!
ElämänKulkuri kirjoitti:
Yleensähän ne huolehtivat äidit saa jälkeenpäin paskoo niskaansa lapsiltaan tai lapseltaan, kun on kuitenkin itse parhaansa yrittänyt! Toisekseen monet lapset ei itse myönnä sitä, miten hankalia ovat itse, se syyhän tietenkin löytyy aina äidistä ja yleensä aina äidistä, harvoin isästä, joka saattaa olla koko tilanteen hankaluuden perusyy, mutta lapsi ei vain sitä tajua, tai ei halua tajuta.
Vaan jos tuo sinun äitisi käytös on juuri tuollainen , mitä kerroit, niin kyllä se nyt todella menee vähän överiksi. Ihmisellä on vain ilmeisesti tämä yksi elämä, joten ei sitä pidä käyttää myöskään vihan pitoon esim. äitiään kohtaan, vaikka hän ei nyt olisi lapsen mielestä ollutkaan 100% täydellinen. Kaikissa on omat virheensä ja ihmisten pitäisi ottaa myös muutkin huomioon, kun vain itsensä ja osaa antaa anteeksi, jos on anteeksi annettavaa.
Kuitenkin kannattaa ensin katsos sinne peiliin ensimmäiseksi ja ajatella sitten asioita uudelleen.
Ikäisesi jo muutenkin on hyvä asettua asumaan omilleen, eikä olla vanhempiensa passattavana.Jaa mut nimimerkille "ElämänKulkuri" nimettömään jorinaasi: joo mut me mun kaltaiset normaalit ihmiset, jotka luetaan noita nimettömiä vihatekstejä tässä Suomi24:a, ei kyllä ajatella siten, että myöskään lapsen isä olisi syypää,jos joku lapsi voisi huonosti, koska normaaleissa perheissä sekä isä että äiti ovat lapselle yhtä tärkeitä, ainakin omassa perheessäni on hyvä isä ja hyvä äiti - itse ainakaan en kehtaisi haukkua en omaa isääni, enkä äitiäni missään nettipalstalla, kuten toi feikkitarinajorinoitsija tekee.
- apua myös
Hei! Sä oot todella hyvä ihminen. Älä anna kenenkään manipuloida, alistaa tai tuntea itseäsi huonoksi ihmiseksi. Sä vaikutat tosi fiksulta nuorelta! Yritä muuttaa kotoa (vaikka opiskelija asuntoon) kyllä sä keksit jonkun hyvän ratkaisun ja elämä hymyilee sulle jälleen!
- Raha yli rakkautta
11+9 kirjoitti:
Aha,meinaatko että ElämänKulkuri on asiantuntija?!Johan vitsin murjasit!
Ja joo,voi olla että ei ole lapsia,vaikka lähtisin veikaamaan että on.Sieltä kumpuaa kyseinen syyllistäminen ja syyttely.
Ja jos oikein kunnolla luet ElämänKulkurin tekstin,niin tarkoituksena on sanoa AP:lle että"katsohan peiliin,jospa olet sittenkin syyllinen",MIKÄ ON TÖRKEETÄ!
AP on kokenut henkisellä tasolla nöyryytystä,alistamista ja jäänyt vaille kaikesta siitä tuesta mitä vanhemman pitäisi antaa!
Annat kyllä itsestäsi todella ajattelemattoman kuvan tukiessasi ElämänKulkuria.Oon kanssasi 100% samaa mieltä. Narsisti vanhemmat ei ole sen enempää läsnä tai tue ja kannusta (paitsi jos itse siitä jotain kostuvat), ja sitten kun perheen jäsen esim. jälkikasvu voi pahoin lauletaan "olemme kaiken yrittäneet". Ensin sidotaan ja yritetään manipuloida ja lytistetään ja sitten arvostellan "ton ikäisen pitää jo itse pärjätä".
Toivoisin, että olisi itselläni (synnyin)perhe jossa olisi aina toistensa kunnioitusta ja tukemista ja että kaikki vetäisivät samaan köyteen. Mutta niin ei ole ja tässä yhteiskunnassa aika harvoilla ilmeisesti näin on. Niinpä ystävät ovat perheeni ja kukin joka polulleni astuu elämän varrella.
Ei ole rakkautta enää perheissä, mutta rakkaus on silti se voima joka tekee elämän elämisen arvoiseksi. - Asiantuntija niinpä
asiantuntija_asiassa kirjoitti:
Minä olen asiantuntija ja siksi tunnistan myös toisen sellaisen, mutta tunnistan myös nyt tässä henkilön, joka ei ymmärrä ollenkaan tekstin sisältöä, mitä tuo ElämänKulkuri on tarkoittanut. Etkö millään käsitä että tuo teksti ei ollut suoraan tarkoitettu tälle ap.lle vaan kaikille henkilöille jotka saattavat olla samassa tilanteessa, joko lapsi tai sitten aikuinen. No, kaikilla tuo aivokapasiteetti ei riitä kaikken ymmärtämiseen etenkään jos AO on alle 100.
No et todellakaan ole asiantuntija. pyh hyh.
Aloittajan kirjoituksessa ei ole mitään epäselvää tai valheellista ja näitä perheitä ja vanhempia löytyy yllinkyllin. Jos lapsia tekee, niitä rakastakoon ja tukekoon loppuun asti (iästä riippumatta), jos ei siihen kykene ei tee ollenkaan. Ihmenen kunnioittaa niitä ihmisiä joista heillä on hyvät muistot ja kokemukset. Niistä jotka on luoneet häneen uskoa ja jakanut ilot ja surut. Näitä asioita ei kuvitella tai ymmärretä väärin, ne koetaan. Kuin myös negatiiviset kohtelut ja kokemukset. - pläplä itselles
läpä läpä! kirjoitti:
Jaa mut nimimerkille "ElämänKulkuri" nimettömään jorinaasi: joo mut me mun kaltaiset normaalit ihmiset, jotka luetaan noita nimettömiä vihatekstejä tässä Suomi24:a, ei kyllä ajatella siten, että myöskään lapsen isä olisi syypää,jos joku lapsi voisi huonosti, koska normaaleissa perheissä sekä isä että äiti ovat lapselle yhtä tärkeitä, ainakin omassa perheessäni on hyvä isä ja hyvä äiti - itse ainakaan en kehtaisi haukkua en omaa isääni, enkä äitiäni missään nettipalstalla, kuten toi feikkitarinajorinoitsija tekee.
No sekö tarkoittaa, että kaikilla on samanlaiset vanhemmat, jos sulla on ihanat vanhemmat? Tarinoita on yhtäpaljon kuin ihmisiä tässä maailmassa ja sinun totuus on vain sinun totuus. Monen muiden todellisuus on toista.
Ei tässä sitä paitsi syypäitä etsitä, vaan ap vain kertoo kokemuksensa. Jos aloittaja olisi puhunut isästään, silloin tääällä kommentoitaisiin isään liittyen, mutta nyt oli kyse hänen äidistään pääosin.
Itsekkin ehdottaisin tuossa tapauksessa pois muuttoa ja vähäksi aikaa välit poikki äitiin esim 1 kk aluksi mutta se on sinun päätöksesi
Oli alussa aikalailla samantapaista tekstiä kuin itseltä tulisi paitsi että tuo äitiosuus pois. Olin 20:si juuri tuollainen väistyvä ihminen voisi sanoa että altruistinen mutta sitten päätin että ny riitti ja menin psykologille eipä tuosta ollut paljoa hyötyä mita nyt itsetunto vähän kohosi. Kavereita ei kyllä vielläkään ole jos kahta joita näkee noin kerran viikossa ei lasketa:/.
Haluasitko hakea tuota opiskelupaikkaa? jos haluat hae äläkä kuuntele muiden sanomisia;)- vakava paikka
Äitisi käytös ei kuullosta normaalilta.
Tekstiäsi lukiessa tulee mieleen, että äidilläsi voi olla epävakaapersoonaallisuushäiriö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
Onko äitisi kovin riidanhaluinen? nuo epävakaat ovat, ja he eivät kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan.
Entä pyytääkö äitisi sinulta ikinä anteeksi, epävakaat eivät juuri anteeksi pyytele.- skepe_jaanonen
Mistäs sä voit tietää et millanen toi likka ite on vaik ois ite täys piru prkl! Pakkohan se on olla jos mutsikin on muka noin hurja!!
- skepe_jaanonen
skepe_jaanonen kirjoitti:
Mistäs sä voit tietää et millanen toi likka ite on vaik ois ite täys piru prkl! Pakkohan se on olla jos mutsikin on muka noin hurja!!
toi oli tolle vakava paikka pölisijälle
- HIMPU1975
vakava paikka. vastaus käyttäjältä HIMPU1975
Kommenttisi lähtökohta on ihan hyvä, joku psyykkinen sairaus.
Minulla on todettu vuosia sitten mm. epävakaa persoonallisuus häiriö ja voin vakuuttaa, että kestän kritiikkiä itseäni kohtaan!!! Toisinaan heittäydyn jopa porukan pelleksi ja itse ironiani on vailla vertaa!!!!!
Toisinaan tuohdun hyvin pienestä asiasta, mutta myöskin lepyn hetkessä.
Anteeksi olen pyydellyt koko olemassaoloni ajan. Olen myöskin äärimmäisen oikeustietoinen!!!!! (ei saa etuilla, pitää olla kunnioittava vanhempia kohtaan ja kaikin puolin kohtelias!)
Se ei ole ainut psyykkinen sairauteni, mutta mistä lie tuollaista "tietoa" haluat jakaa totena?!!!!!
Saatanan sohva psykologit!!! Ottaisit asioista edes vähän tietoa!!! Vaikka on linkkitkin.
Narsismi on paha, mutta ei sitäkään maallikko voi joka tilanteeseen tarjota!!!!!!!
- uusiseelanti1
Oli liian pitka synnytys, mutta aitini on samanlainen, uskoakseni otsakkeen perusteella ja olen 32 ..Ja ymmaratnyt, etta olen vapaa vasta kun aitini namaan paalla on multaa ja kivi. Helpoimmalla paaset kun pakkaa kassin
vaatteita ja nostat kytkinta, ei kaupungista vaan maasta.
Mun olis pitänyt se tehda jo kauan sitten, rikot ne puhevalit vaikka vakisin.
Tulen omia vanhempiani nyt katsomaan heinakuussa 2013 ja
emme ole nahneet 7 vuoteen..Emmeka puhuneet. - Keissa
Äidin käytöksellä ja kasvatuksella on suuri syy ongelmiisi. On erittäin tärkeä että itse ymmärrät ja miellät mikä on mennyt vikaan. Silloin osaat itse alkaa kasvamaan pois totutuista kuvioista ja itsetuntosi ja minuutesi alkaa kasvaa. Äitisi on on heikko ja näyttää elävän juuri vain sinun kautta. Olet kuin robotti jota äiti käyttää.
Kunpa hän itsekkin alkaisi auttaa itseään. Autat myös häntä muuttamalla omaan kotiin. Sinä voit katkaista tuon kierteen ja et välitä sitä enää omalle jälkikasvulle. - Muutoksen tielle
Äitisi kuulostaa ihmishirviöltä.Uskon,että tilanne ollut sietämätön jo kauan.Ihmettelen miten olet jaksanut kaiken ja kuulostat vielä ihan selväjärkiseltä kaiken jälkeen.
Olet täysi-ikäinen ja saat vapaasti valita missä asut ja mitä teet,opiskelet tai haet töitä.Saatko hoitoa masennukseesi? Käytkö terapiassa,lääkitystä? Tarvitset nyt mielestäni kaiken mahdollisen avun tilanteesi korjaamiseksi.Näen myös niin että et pääse paranemisen tielle ennen kuin perusasiat (asuminen.itsenäisyys,vapaus ja toimeentulo) normaalimmassa mallissa.Ota yhteys kunnan/kaupungin asuntopalveluun,sosuun ja kelaan.Ja tietysti lääkäriin jos et ole vielä sen avin piirissä.Olet oikeutettu käsittääkseni toimeentulotukeen,vuokratukeen ainakin,ote selvää etuisuuksistasi.Ei tollaista kertomasi kaltaista kohtelua kukaan jaksa,hae nyt apua kun vielä käsität sitä tarvitsevasi !! Tarvitset omaa rauhaa ja omaa elämää,opiskeluajatuskin kuulostaa hyvälle.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että paranet,itsenäistyt ja löydät itsellesi mieluisan alan.Ihan varmasti tutustut vielä mukaviin ihmisiin ja löydät ystäviä. - lilja93
Uskomatonta!! Näin paljon ystävällisiä vastauksia! Oikein isot isot kiitokset teille..
Menin eilen elämäni ensimmäiselle tanssitunnille. Oli kivaa, kun rauhassa hengittelin ja sanoin itselleni, että mulla on ihan yhtä suuri oikeus olla täällä oppimassa kuin muillakin.
Terapiassa en ole ikinä käynyt, mutta nyt harkitsen sitä. Nyt olen alkanut tietoisesti kehittämään tota mun paineen sietokykyä.
Oli helpottavaa purkaa asia tänne, ja saada kuulla, etten olekaan hullu tai kiittämätön paska. Kiitos.- Eteenpäin elämään
Myös minä neuvon muuttamaan, ja vähintään toiselle paikkakunnalle ellei suorastaan pois maasta.
On tietenkin ymmärrettävää, ettet tuollaisen latistamisen jälkeen uskalla kovin suuria irtiottoja tehdä, mutta oman mielenterveytesi vuoksi sinun kannattaa lähteä mahdollisimman pian.
Muuan tuttavani asui samassa talossa äitinsä kanssa äidin kuolemaan asti. Myös hänen äitinsä lyttäsi, alisti, komenteli ja mitätöi tytärtään niin, ettei hän koskaan oppinut kunnolla luottamaan itseensä. Tytär oli yli 60-vuotias äitinsä kuollessa, eikä todennäköisesti ikinä toivu huonosta kohtelusta. Kuvaan kuului, että äiti syyllisti tytärtään kaikesta mahdollisesta siinä vaiheessa, kun oli avun tarpeessa eikä itse pystynyt enää tekemään esimerkiksi taloustöitä.
Sinä olet niin nuori, että sinulla on mahdollisuudet parempaan. Älä anna narsistiäidin pilata elämääsi! - Ota elämä käsiin
Näyttäisi siltä, että äitisi kärsii narsistisesta oireyhtymästä (myös). Se on parantumaton piirre ihmisessä. Hän elää imemällä voimaa toisista, hänen täytyy tunteä johtajuutta ja hän osaa manipuloida ihmisiä. Hänen omat tunteensa ovat kehittymättömät ja siksi hän käyttäytyy vihamielisesti silloin kun normaali ihminen kommunikoisi neutraalilla tavalla. Jollet irtaudu äidistä, joudut kärsimään itsetunnon puutetta niin kauan kuin hän elää ja vielä senkin jälkeen. Hän ei halua päästää sinua, ja yrittää hallita sinua kaukaakin. Mielestäni voisit tosiaan muuttaa pois kotoa, hankkia pikkuhiljaa työn tai opiskelupaikan ja löytää elämääsi uusia ulottuvuuksia. Voisit myös näyttää tämän keskusteluketjun perheesi jäsenille. Äidillekin. Mikäli äiti ei osaa reagoida ketjuun "menemällä itseensä" ja oivaltamalla, että jotain on pahasti pielessä hänen käytöksessään, hän on narsisti ja sinun on vain hyväksyttävä se, elettävä elämäsi itsenäisesti, häntä riittävästi vältellen.
- Kommentoija69
Haluan myös ilmaista tukeni sinulle. Oli loistava idea hankkia harrastus. Tuollainen täysin omaehtoinen toiminta kehittää itsetuntoasi ja auttaa sinua itsenäistymään.
- 11+9
Ota elämä käsiin kirjoitti:
Näyttäisi siltä, että äitisi kärsii narsistisesta oireyhtymästä (myös). Se on parantumaton piirre ihmisessä. Hän elää imemällä voimaa toisista, hänen täytyy tunteä johtajuutta ja hän osaa manipuloida ihmisiä. Hänen omat tunteensa ovat kehittymättömät ja siksi hän käyttäytyy vihamielisesti silloin kun normaali ihminen kommunikoisi neutraalilla tavalla. Jollet irtaudu äidistä, joudut kärsimään itsetunnon puutetta niin kauan kuin hän elää ja vielä senkin jälkeen. Hän ei halua päästää sinua, ja yrittää hallita sinua kaukaakin. Mielestäni voisit tosiaan muuttaa pois kotoa, hankkia pikkuhiljaa työn tai opiskelupaikan ja löytää elämääsi uusia ulottuvuuksia. Voisit myös näyttää tämän keskusteluketjun perheesi jäsenille. Äidillekin. Mikäli äiti ei osaa reagoida ketjuun "menemällä itseensä" ja oivaltamalla, että jotain on pahasti pielessä hänen käytöksessään, hän on narsisti ja sinun on vain hyväksyttävä se, elettävä elämäsi itsenäisesti, häntä riittävästi vältellen.
samaa,mieltä.AP:n äiti on narisisti.Isäni oli myös ja 24 vuoden kokemuksen siitä sain.Narisistien eivät ikinä parane eivätkä edes tunnusta ongelmaansa.Narsistit yrittävät ja jopa onnistuvat puhumaan psykologitkin ympäri.
- lähde pois
Onko äitisi narsisti? Ota paljon etäisyyttä ja irrottaudu!! MUUTA omaan kotiin kauemmas, jonne äidilläsi ei ole avainta. Älä usko perhettäsi koskaan, sillä sinä onnistut pääsemään kouluun. Usko aina itseesi ja ajatuksiisi, sulla on oikeus siihen. Älä kerro heille minne haet etukäteen. Perheesi estää normaalia kehitystä elämässä eteenpäin. Älä yritä paikata kaupassa äitisi käytöstä, älä mene hänen kanssaan kauppaan tai mihinkään. OLET JO YLI 18 VUOTIAS.
Hae apua kriisikeskuksesta tai soita kriisipuhelimeen. Löydät ne googlaamalla. Voit saada apua myös lääkäriltä oireisiisi ja terapeutilta apua. Saat katkaista välit äitiin, koska hän ei vaikuta tasapainoiselta vaan hallitsee muita. Sosiaalitoimisto voi myös auttaa asumisessa (kysymykset) ja voisit saada kuntoutustukea tai eläkkeen alkuun myös. Opintotuki, opintolaina ja asumistuki myös mahdollisia. Tai työmarkkinatuki.
Perheelläsi on ongelmia, ei sinulla. Älä anna äidin tai suvun alistaa sinua, vaan lähde pois. Hanki muita ihmisiä, jotka ovat kannustavia ja positiivisia. Miksi olet luullut että sinussa olisi vikaa? Ei ole. Ikävää että nuoria epävarmoja ihmisiä vanhemmat näin käyttävät. Tuttua toki omasta suvusta kanssa.- Tässä tuli...
"jonne äidilläsi ei ole avainta"
...erittäin tärkeä asia. Muista! Ei avainta muille.
- Mummi Mansesta
Heipä hei!
Nyt tyttö hyvä hakemaan omaa asuntoa ja omaa elämää!
Ihan varmasti saat opiskelupaikankin ja elämäsi hymyilee kun saat ystäviä sieltä ja elät omaa elämääsi.
Äläkä anna avaimia äidillesi! Tai kellekään, joka sinua alistaa!
Mieluummin vielä kun pääset toiselle paikkakunnalle olisi parasta!
Kyllä tuntuu pahalta lukea kertomustasi!
Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja tee päätöksiä, olethan täysi-ikäinen ja varmasti tulet pärjäämään yksin! Ja huomaat kuinka ihanaa se onkaan!
Itse olen 61 vuotias ja elän onnellista elämää ja toivon sitä sinullekin!
Aurinkoista kevättä sinulle!
toivottelee Mummi Mansesta - Äiti minäkin....,,
Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia. Äitini nolasi minua julkisesti hyvin usein ja ei luottanut minuun lainkaan. Hän myös arvosteli ihnottavasti ulkonäköäni. Kaikesta tästä minusta kehittyi ujo ja aikuisia pelkäävä nuori nainen. Olin epävarma ja pidin itseäni vastenmielisenä.
Olen nyt jo aikuinen ja keski-iässä. Olen vuosikymmeniä tehnyt töitä itseni kanssa, jotta ymmärtäisin, että se miten äitini näki minut ei ole todellisuutta ja toisaalta hänen oma tyytymättömyytensä itseensä sekä hänen oma epävarmuutensa oli suurimpana syynä' siihen, että hän halusi lannistaa minut ja tuntea olevansa edes jotakin parempi; jota hän ei tosiasiassa ollut.
Olen itse äiti ja ymmärrän vielä paremmin, miten ilkeä ja pahansuopa äitini on ollut ja olisi vieläkin, jos antaisin. Panin välit poikki äitiini jo vuosia sitten koska hän vain myrkytti ilmapiirin ja nakersi itsetuntoani; sitä ei tarvitse kenenkään sietää, ei varsinkaan omalta äidiltään.
Äitiys ei anna lupaa inhottavaan käyttäytymiseen vaan asian pitäisi olla päin vastoin. Älä usko äitiäsi, hän on se huonompi ja heikompi astia, et sinä.
Sinun ei tarvitse ymmärtää äitiäsi eikä sietää inhottavaa käyttäytymistä. Olet siinä mielessä onnellisuudestasi vastuussa, että sinä päätät ihmissuhteistasi eli kenen kanssa pidät yhteyttä ja millaista käyttäytymistä siedät kanssaihmisiltäsi.
Sinä et ole velkaa äidillesi mistään, et mistään. Eikä sinun tarvitse olla kiitollisuudenvelassa hänelle; äidin tehtävä on rakastaa ja kannustaa, olipa lapsi millainen tahansa. Sinun ei tarvitse kiittää siitä, että olet äitisi lapsi.
Rakasta itseäsi, olet arvokas ihmisenä. Äitisi sen tietää, muttei halua sitä myöntää. Älä anna äitisi pilata sinun elämääsi, riittää, että hän on pilannut omansa.- läpä läpä!
Sinulla kylläkään ei edes ole ollut mitään äitiä sanan kirjaimellisessa merkityksessä, jos olet kykenevä "laittamaan välit poikki" sinusta elämässäsi eniten välittävään ihmiseen isäsi lisäksi, eli äitiisi. Kovasti näillä Suomi24- palstoilla elämässään läheistensä välittämisestä tyystin paitsi jääneet feikki-kateustarina-mustamaalaaja-jorisijat nimettömän palstan turvin näkyvät olevan innokkaita antamaan joka typeryksen laatiaan kiusaamistarinaan julkisella palstalla ohjeita, että pitäisi laittaa muka omaan äitiinsä tai isäänsä "välit poikki". No: paitsi että en usko noiden tarinoiden olevan totta, ja että uskon tämän Suomi24:n todellakin olevan lähes ainoastaan kiusaamispalsta, missä idiootit levittelee viattomien asioita, mustamaalaa tyystin viattomia ja saittiin osattomia ja sellaista, niin uskon, että termiä "välit poikki" voi käyttää ainoastaan tuntemattomiin, ei läheisiin. Siten mun kaltaiset normaalit ajattelee.
Ja uskon, että varmaan moni psykologi olisi raivostunut,että kuinka välinpitämättömästi minäkin viljelen esimerkiksi sanaa "normaali" näissä nimettömissä Suomi24- keskusteluissa, mutta kun havaitsen keskustelujen pelkällä intuitiollani -ja kirjoittajien henkilöistä tietenkäään tietämättä- olevan lähestulkoon pelkkää silkkaa julkista sikailua ja kiusaamista, on esimerkiksi sanan "normaali" pakkomielteinen korostaminen ainoa keinoni erottaa itseni moraalilta tällaisesta nimettömästä Suomi24- kirjoittaja- hörhöporukasta henkisesti, jotka minulle tuntemattomat ihmiset käyttävät näitä vertaiskeskustelupalstoja väärin.
V*ttu kun täällä edes joskus olisi joku akateeminen ja sivistynyt ja tanvanomaiselta sivistystasolta viisas keskustelemassa, mutta ei: keskustelupalstahäiriköt ja ihmisten kiusaajat ja tarkoitukselliset mustamaalaajat on jo vuosia sitten häätäneet kaikki normaalit pois näiltä Suomi24- palstoilta.
Jos nyt sentään ymmärtäisitte, monet Suomi24:n imbesillit, että Masennus-aiheinen vertaiskeskustelupalsta ei ole tarkoitettu siihen, että tällaisella voisitte kiusata ihmisiä, joita kadehditte tai joista ette pidä tai joita haluaisitte tarkoituksella nettinörttien urkinnalla ja mustamaalaamisella kiusata netin kautta, oikein julkisilla palstoilla - miten v*tun sivistymätöntä se kaikki keskustelu, mitä tässä Suomi24:a näen!! Oliskin iäkkäitä ja fiksuja kirjoittamassa Suomi24:a vastalauseita häiriköille, mutta kun ei ole!
- JC667
Äitisi toiminta kuulostaa siltä, että hän (joko tiedostaen tai tiedostamattaan) yrittää elää omaa epäonnistunutta elämäänsä sinun kauttasi. Tämä on hiukan sama ilmiö, kuin noissa lapsimissi- ja lasten kauneus- ja tanssikilpailuissa, joissa äidit pakottavat tyttärensä heti heidän kävelemään opittuaan johonkin muottiin. Tässä muotissa (oli se sitten tanssi, kauneus tai mikä tahansa) pitäisi lapsen sitten olla paras kaikista. Jos näin ei ole, niin laitetaan olemaan. Tällä äidit pönkittävät omaa statustaan, ja korjaavat omaa itsetuntoaan, koska eivät omassa nuoruudessaan ole saaneet olla parrasvaloissa ja kaikkein parhaita.
Äidit, jotka näin toimivat, syyllistävät lapsiaan epäonnistumisista, "miten paha äidillä on olla kun et tehnyt paremmin", "niin paljon kuin olen sinun eteesi tehnyt, tämäkö on kiitos", ja "onko nyt hyvä olla kun äidin pitää taas hävetä". Muille ihmisille, virastojen virkailijoille tms. raivoaminen ja muu huono käytös ovat saman, äitisi oman heikon itsetunnon ilmentymiä. Hän naamioi oman pahan olonsa (joka siis EI OLE sinun syytäsi) muihin kohdistuvaksi vihaksi, ja yritää näin vaikuttaa vahvemmalta kuin onkaan.
Lapsen ei ikinä, missään tapauksessa pitäisi olla vanhempiensa väline, jolla omaa statusta pönkitetään, oli se sitten sosiaalinen tai henkilökohtainen. Vanhemman, tässä tapauksessa äidin pitäisi päästä terapiaan puhumaan omista epäonnistumisen tunteistaan, lievätkö ne sitten hänen omasta lapsuudestaan ja kenties omien vanhempien kunnioituksen puutteesta johtuvia, tai aikuisemmalla iällä saaduista pettymyksistä johtuvia. Omia pettymyksiään ei kenenkään, kaikkein vähiten vanhempien, pitäisi heijastaa toisiin, eikä varsinkaan omiin lapsiin.
Ja Sinun olisi todellakin kaikkein parasta päästä pikaisesti pois äitisi vaikutuspiiristä, ja tarpeen vaatiessa käydä juttelemassa psykologin kanssa. Hän pystyy varmasti neuvomaan Sinulle oikeat välineet terveen itsetunnon rakentamiselle, jotta voit nauttia täysipainoisesti omasta elämästäsi. - KALLE KELLO
Äitisi on sairas, hän manipuloi sinua. Lienee sairas narsisti. Hae kiireesti apua itsellesi, mene vaikka lääkäriin, sossuun tai ihan mihin tahansa viranomaisen luo. Äitisi ei siitä miksikään muutu, eikä häntä saa myöskään mihinkään apua itselleen hakemaan. Onko sinulla ketään läheistä johon voisit luottaa, että hän auttaa sinua asunnon etsinnässä, töiden yms kanssa. Olet täysi-ikäinen, miten äitisi pääsee puhumaan puolestasi esim lääkärille? Etkö oikeasti pääse yksin mihinkään hoitamaan asioitasi. Lyö sille ämmälle luu kurkkuun, näytä sille että olet täysi-ikäinen. Äitisihän pilaa (on jo pilannutkin) elämäsi. Vedä sitä ämmää vaikka turpiin, jos se auttaisi edes hetkeksi avaamaan sen silmät, että tajuaisi että olet kasvanut, et ole enää vauva. Ihan sama, hae apua itsellesi, että joku auttaisi sinua pääsemään pois tuollaisen sairaan ämmän vaikutuspiiristä, olkoonkin äitisi mutta se on sairas
- läpä läpä!
Lienet itse sairas, koska jos valitsee nimettömään naamattomaan viestintään Suomi24- palstalla caps lockilla nimimerkin " KALLE KELLO", kuten sinä, ei voi olla ihan normaali ihminen, kun kirjoittaa nimettömään viestintään vastinetta. Ja tollasen nimimerkin nimettömiä viestejä olen nähnyt ketjusta toiseen. Vinkkinä, että saat kirjoittaa nimettömästi, mutta nimiä ei edes etunimiä ei saa nimettömässä viestinnässä käyttää. Voit mennä OMALLA nimelläsi kirjoittelemaan mielisairaita tekstejäsi jonnekin, missä suosittelet lyömään ihmisiä sekopää, ja olen varma, että sosiaalinen tuomio tulee hullulle kirjoittelulle, mutta ainakin lehdissä tuollaiset tekstit jätettäisiin julkaisematta ja suosittelen sinulle(kin) monien muiden Suomi24- aktiivipalstakirjoittajien lisäksi mielenterveyshoitoa. Mikään ei ole säälittävämpää, kuin kiusata viattomia tietoisen laittomalla keskustelupalstakirjoittelulla netissä, missä kätket oman identiteettisi, mutta esität olevasi joku väitteellisesti, mikä joka et ole.
- Nin2
Minulla on samanlaisia kokemuksen tuon suhteen miten äiti ja myös isäkin ovat vaikuttaneet itsetuntooni. Ei kyllä ole tuettu tekemisissä. Jos omat vanhemmat epäilevät omaa lastaan, niin eipä ihme, että se vaikuttaa nuoren itsetuntoon. Vanhempien väkivaltaisuus oli mulla myös iso syy. Eivätkä anteeksi ole koskaan pyytäneet. Kertoo jo paljon heistä. Olen suoraan sanoen hävennyt itseäni ja ajatellut todella negatiivisesti. Joskus tuo julkisessa paikassa liikkuminen yksin tuntui epämukavalta, kun mietin vain koko ajan muiden ihmisten mielipiteitä. Elin välillä omassa negatiivisessa maailmassa.
Hakeuduin terapiaan ja kävin muutaman vuoden epäsäännöllisesti. Lopulta siellä käyminen ja ystävien tuki auttoi. En kyllä muuta halunnutkaan kuin parantua. Opin ajattelemaan realistisesti itsestäni, että olen ihan yhtä hyvä kuin muut ja potentiaalinen oppimaan samoja asioita. Siitä alkoi itsetuntemus, tuntee jo omat vahvuutensa että missä on hyvä :) ja mikä tärkeintä, ei välitä muiden mielipiteistä. Maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka tahtovat vain hyötyä "heikommista". Itsensä kuunteleminen on tärkeintä mitä voi olla!
Ehkä tärkein asia mitä olen oppinut ihmismielestä on se, että ymmärtää sen kuinka paljon omat ajatukset vaikuttavat käsitykseen omasta itsestään. Juuri nuo ajatukset olen saanut muutettua. Ei ole ollut helppoa, mutta itsensä kuunteleminen tosiaan kannattaa :) - Kirje isälle
Hei!
Sinun kannattaisi etsiä kirjastosta käsiisi Franz Kafkan teos, jonka loppupuolella on Kirje isälle. Onkohan teos Linna vai Keisarin viesti. En muista. Kafka kirjoitti kirjeen isälleen tämän kohtelusta. Kirjettä hän ei koskaan näyttänyt isälleen. Mutta se on aika mielenkiintoista luettavaa myös vahva äiti - heikko tytär -suhteeseen. - elv5
Etpä ole ainut. Jouduin lähtemään sairaseläkkeelle ja kaikki paperit olivat selvät sitä varten. Äitini kehotti minua menemään töihin. Kerran jouduin käymään ylimääräisissä tutkimuksissa ja äitini ensimmäinen kysymys oli, että "paljonko tuo maksaa?" Niinpä en ole juuri viime vuosien aikana ollut vanhempieni kanssa tekemisissä.
- 11+10
Kuinka toimia, mikäli on täysin taloudellisesti riippuvainen vanhemmistaan omien sairauksiensa vuoksi?
- siten että
11+10 kirjoitti:
Kuinka toimia, mikäli on täysin taloudellisesti riippuvainen vanhemmistaan omien sairauksiensa vuoksi?
Lääkärin todistukset, kuntoutustuki ja myöhemmin eläke. Haetaan Kelalta. Nettisivuilla on ohjeet miten toimia.
- niin ja
siten että kirjoitti:
Lääkärin todistukset, kuntoutustuki ja myöhemmin eläke. Haetaan Kelalta. Nettisivuilla on ohjeet miten toimia.
Lisäksi voi olla asumistuki ja sossu.
-Jos taas opiskelee asumistuki, opintolaina, opintotuki. Työttömänä työnhakijana työmarkkinatuki ja asumistuki. Iltakoulutusta on myös aikuisille olemassa. - tod.vaikea tilanne
niin ja kirjoitti:
Lisäksi voi olla asumistuki ja sossu.
-Jos taas opiskelee asumistuki, opintolaina, opintotuki. Työttömänä työnhakijana työmarkkinatuki ja asumistuki. Iltakoulutusta on myös aikuisille olemassa.Eläkkeellä jos ei pärjää ilman vanhempia kuinka toimia jos on sairas fyysisesti ja psyykkisesti ja vanhemmat alistaa ja nöyryyttää mutta maksaa sairaushoitokulut tästä "palkaksi" että saavat nöyryyttää, alistaa, haukkua mielinmäärin ja ikää on yli 40 v?
- HIMPU1975
tod.vaikea tilanne kirjoitti:
Eläkkeellä jos ei pärjää ilman vanhempia kuinka toimia jos on sairas fyysisesti ja psyykkisesti ja vanhemmat alistaa ja nöyryyttää mutta maksaa sairaushoitokulut tästä "palkaksi" että saavat nöyryyttää, alistaa, haukkua mielinmäärin ja ikää on yli 40 v?
On se todella vaikea tilanne. Sinua kiristetään hoito kustannuksilla! Pitäisihän sinun saada kunnalta maksusitoutumus. Sitten ilmoitat kylmästi vanhemmillesi, ettet enään tarvitse heidän rahojaan. Ei se helppoa ole, mutta pyri pitämään omista oikeuksistasi kiinni. Tarvittaessa saat apua sosiaali- tai potilasasiamieheltä. Anteeksi huono ja puutteellinen neuvo. Toivon sinulle kaikkea hyvää!!!
- elv5
HIMPU1975 kirjoitti:
On se todella vaikea tilanne. Sinua kiristetään hoito kustannuksilla! Pitäisihän sinun saada kunnalta maksusitoutumus. Sitten ilmoitat kylmästi vanhemmillesi, ettet enään tarvitse heidän rahojaan. Ei se helppoa ole, mutta pyri pitämään omista oikeuksistasi kiinni. Tarvittaessa saat apua sosiaali- tai potilasasiamieheltä. Anteeksi huono ja puutteellinen neuvo. Toivon sinulle kaikkea hyvää!!!
Kiitos kaikille kommentoijille vastauksista. Asia tapahtui kuitekin jo oltuani vuosikymmeniä töissä, joten en ole mitenkään riippuvainen vanhemmistani, mutta mielipahaa on kuitenkin asia tuottanut. Tuntui siltä, että heille ei ole mitään väliä, vaikka kuolisin "lapion varteen".
Itsenäistymisessä on tavallaan kaksi vaihetta. Ensin se, että tosiaan muuttaa kotoaan ja alkaa elää omaa elämäänsä. Joillekin se on helppoa, toiset kohtaavat erilaisia vaikeuksia. Sinulla näyttää olevan mielessä kirkkaana ainakin se, minkä et halua enää jatkuvan. Perheesi epäilee, ettet pärjäisi, ja ettet saisi opiskelupaikkaa tai ystäviä.
Olen aikanaan tavannut ikäisesi tytön tai naisen, jonka elämä oli kodin vaikeuksista johtuen melkoisen hankalaa, eikä hän näyttänyt edes tajuavan niitä kasvatuksensa ja vanhempiensa toiminnan aiheuttamia haittoja. Minusta sinä olet kuitenkin tilanteen tasalla. Lisäksi kirjoitat sujuvasti, joten olet fiksu. Kyllä sinä pääset opiskelemaan ja saat ystäviä. Nyt varmaan kannattaa lähteä siitä, että pyrit opiskelemaan jotakin mikä edes jotenkin kiinnostaa, että pääset sieltä kotoa.
Vaan mitähän sille masennukselle tekisi... olet täysi-ikäinen, joten voit asioida terveyskeskuksessa ihan itse. Sitä kautta tuleva apu on hidasta, mutta jostakin se masennuksen käsittelykin on aloitettava. Ja olet ymmärtänyt aivan oikein, että sinulla on päävastuu sen masennuksen hoidosta. Muista myös, että sitä vastuuta ei tarvitse eikä pidä kantaa yksin!
Ehkä sinua parhaiten auttaa se yleinen ajatus, joka näistä viesteistä ilmenee. Eli se, että sinä olet oikeutettu tasapainoiseen elämään ja sinusta on varmasti siihen. Helppoa ei ehkä ole, mutta vähä vähältä asioihin voi vaikuttaa. Älä jää yksin, äläkä jää pehreesi armoille. Mutta ole tarkkana! Älä lähde mihin tahansa porukoihin saadaksesi seuraa. Sinä olet fiksujen ihmisten läheisyyden arvoinen. En tiedä onko tämä viimeinen fiksu, mutta sanon silti: olet siinä iässä, jossa monet nuoret naiset näyttävät haaveilevan unelmiensa prinssistä ja näkevänsä hänet milloin missäkin nuorukaisessa. Vältä sitä, että päädyt perhehelvetistä parisuhdehelvettiin nuorella iällä.
Eikä muuta kuin tuumasta toiseen. Takaiskujakin tulee varmasti, mutta jos pääsee edes kolme askelta eteenpäin kahta taka-askelta kohti, etenee silti. Pitäisköhän lopuksi toivottaa onnea vai sittenkin sitä samaa reipasta mieltä, joka sai sinut kirjoittamaan avauksesi! =)Kas. Unohdin, mitä olin kirjoittamassa. Se itsenäistymisen toinen vaihe tulee sitten myöhemmin, kun huomaa itsessään samoja hyviä ja huonoja piirteitä, joita omissa vanhemmissa oli. Ne eivät enää liene saman suuruusluokan elämänmuutos kuin itsenäisen elämän aloittaminen. Pikemminkin kyse on siitä, että kasvaminen ja itsenäistyminen jatkuu pitkään, kenties läpi elämän.
- sgsdsdf
avaxt kirjoitti:
Kas. Unohdin, mitä olin kirjoittamassa. Se itsenäistymisen toinen vaihe tulee sitten myöhemmin, kun huomaa itsessään samoja hyviä ja huonoja piirteitä, joita omissa vanhemmissa oli. Ne eivät enää liene saman suuruusluokan elämänmuutos kuin itsenäisen elämän aloittaminen. Pikemminkin kyse on siitä, että kasvaminen ja itsenäistyminen jatkuu pitkään, kenties läpi elämän.
Nojaa, minä huomasin itsessäni paljon samoja piirteitä kun isässäni jo tarhaikäisenä. Itsepäisyys, (joskus aika musta)huumorintaju, skeptisyys jne.
- Pelot
Pitää ymmärtää mistä tämä ylihuolehtivuus kumpuaa...
Näinhän se on. Mutta ehkä äidin pelkojen ymmärtäminen on lilja93:lle laajemmin ajankohtaisia vasta kun ne eivät vaikuta hänen arkeensa aivan joka asiassa. Eiköhän nyt ole toiminnan aika. Äitin ymmärtämisestä lienee enemmän hyötyä sitten aikanaan, jos sattuu olemaan niitä ihmisiä, joilla on tarve pohtia vaikka sitä, mistä syystä on kasvanut sellaiseksi aikuiseksi kuin on.
- cire-75
Äitisi yrittää ylihuolehtimisella ja kyttäämisellä hallita omaa ahdistustaan; hän varmaankin kokee, että jos kaikki ei ole hänen hallinnassaan ja kontrollin alaisena, niin tapahtu jotakin pahaa. Hän purkaa tämän ahdistuksen sinuun. Äitisi lapsuudessa on varmaankin ollut tapahtumia ja tekijöitä, jotka aiheuttavat tällaisen käytöksen. Kuten kerrotikin, äidilläsi on myös hyviä puolia, ja koet syyllisyyttä, kun arvostelet häntä ja kerrot huonoista puolista.
Ei ihme, että äitisi käytös ahdistaa sinua. En kuitenkaan neuvoisi panemaan välejä poikki hänen kanssaan, koska tilanne todennäköisesti pahenisi entisestään ja tämä kaikki kaatuisi sinun niskaasi. Mieti, miten voit järjestää elämäsi niin, että et joutuisi olemaan äitisi kanssa jatkuvasti tekemisissä. Suunnittele itsellesi oma, itsenäisempi elämä ja puhu äidillesi suoraan, jos se mitenkään on mahdollista: kerro hänelle rauhallisesti ilman syytöksiä, että kaipaat nyt omaa elämää, ja osoita tämä myös käytännössä niin, että vähennät yhteydenpitoa äitiisi. Tässä auttaa jo se, että saat opiskelupaikan, niin pääset ehkä muttamaan muualle.
Tällainen voi aluksi tuntua vaikealta ja äitisi käytös todennäköisesti pahenee, ainakin hetkellisesti. Jatka sinnikkäästi yrittämistä. Ja kuten täällä jo neuvottiin, hanki itsellesi myös uusia harrastuksia, niin tapaat uusia ihmisiä ja saat perspektiiviä elämään. Voit myös käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa, jos tilanne edelleen jatkuu ahdistavana.
Tsemppiä sinulle, lähde rohkeasti elämään omaa elämää ja nauti siitä! Jotenkin innostuin tästä asiasta, niin kommentoin vielä kerran.
Minusta cire-75 puhuu täyttä asiaa. Kun äitisi kuitenkin on taipuvainen määräilyyn, voisit ehkä hiljalleen suunnitella omaa elämääsi ja puhua asiasta sitten kun sinulla on jo toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Vaikka sitten se opiskelupaikka. Siinä vaiheessa latistaminen on myöhäistä. Auktoriteetti, jota sinä nyt tarvitset, on osin kiinni omasta aktiivisuudestasi. Voit vaikuttaa siihen omalla toiminnallasi jaksamisen mukaan. Omaan toimintaan perustuva auktoriteetti on myös edellytys sille, että voit puhua äidille kuten omasta elämästään vastuuta kantava ihminen.
Toivottelen vielä kerran jaksamista ja muistutan maltista. Yleensä muutokset ovat hitaita. Iloitse siis kaikesta edistyksestä, pienestäkin. Olet ilosi ansainnut!- euirkjh
Ymmärrän tilanteesi, koska minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia. Vaikea suhde vanhempiin. Minulla on ollut hyvin väkivaltainen koti. Itse koin paremmaksi katkaista välit vanhempiini. Tämä oikeastaan selvisi minulle vasta terapiassa käydessäni eli päätös välienkatkaisusta ei ollut helppo. Olin itse myös aikoinani hyvin masentunut. tsemppiä sulle ja tee niin kuin itse parhaaksi koet. Tämä oli minun mielipiteeni ja kokemukseni, mutta kuuntele sinä itseäsi. Älä siis ota tätä suoraan minään neuvona.
- äititön
onko teillä perheessä muita kun sinä ja äitisi? jos ei ole niin tuntuu siltä että hän tekee sinulle mitä nyt on sun koko elämän aikana tehnyt että pelkää yksinjäämistä. Eli vika ei ole sinussa vaan sinun äitissä ja tuntuu että myös hänen olisi syytä hankkia omaa elämä eikä elää uutta omaa nuoruuttaan sinun kautta.
- erty6tmiguikghtyty
Omassa edesmenneessä äidissäni oli joitakin samoja piirteitä joten ymmärrän tuntemuksesi. Minä en kuitenkaan ole nykyään samanluontoinen ihminen kuin sinä. Olettaisin että sinun tapauksessasi luonteesi on ollut alistamiselle otollisempi ja sen takia kärsit nyt seurauksista. Eli luonteesi on jo syntyjään ujo ja arka. Koska minua ei ainakaan kiinnosta esimerkiksi se jos kestää kaivaa liian kauan kolikoita kauppajonossa vaikka äitini olikin aika hallitseva. Pakkohan ne sieltä joka tapauksessa on kaivaa, ilman niitä en siitä mihinkään muuten voi mennä. Minua myös on koulukiusattu mutta se ei ole vaikuttanut minuun negatiivisesti tähän astisessa elämässä. Olen 25-vuotias.
Kaipaisin tarkennusta muutamaan asiaan kuitenkin, mm.
Äitisi järjestämässä nukekkaappiasi sinun jäljiltäsi? Oletko varma, että äitisi on pahantahtoisuuttaa sotkeunut leikkejäsi, vaiko järjestänyt kaapin siistiksi jos se on sinun jäljiltäsi jäänyt sekaiseksi? Äideillä on tapana korjata tavaroita lasten leikkien jäljiltä ja pitää koti siistinä.
Mitä tekstejä äiti kumitti noista koulusta tuoduista papereista ja kirjoitti itse uudestaan? Kirjoittiko hän uudestaan huomautusteksin esim. siitä että liikuntavaatteet oli jäänyt kotiin? Tai jokin muu tavara mitä olisi tarvittu? Vai kirjoittiko hän läksysi uudestaan? Läksyjen uudelleen kirjoittaminen on väärin, mutta jos huomautus vaikka on äidin kirjoittama ja allekirjoittamatta, onhan se uskottavampi kuin lapsen oma kirjoittama.
Ruoanlaittoa voi myös olla vaikea oppia jos joku ei näytä ensin miten se tehdään. Onneksi kuitenkin olet päässyt itsekin hellan ääreen jos äitisi kuitenkin on hämmästellyt onnistumistasi? Oletko varma että äitisi hämmästely on ollut ilkeää tai väheksyvää, vai olisiko se voinut olla ihan aitoa vilpitöntä hämmästystä jos vaikka osasit kokata jotain mikä ei ole helpommasta päästä. Minä harrastan nykyään ruoanlaittoa ja hämmästyn itse itseänikin välillä kun onnistun hyvin jossain uudessa ruoassa ensi yrittämällä.
Käskyttäminen on ärsyttävää tiedän sen, mutta äitisi on hoivannut sinua lapsesta asti ja se on hänelle piintynyt tapa huolehtia että sinulla on avaimet mukana jotta pääset kotiin, takki kiinni ettei tule kylmä etkä vilustu, ja kengät puhtaat jotta ulkomuotosi on siisti ja edustava eikä sisällä tarvitse siivota turhaan. Monet äidit tekevät sitä lapsillensa vielä silloinkin kuin heillä on jo omat perheet, eikä sillä tarkoiteta pahaa. Se on piintynyt tapa josta on vaikea päästä eroon kun kyseessä on elämän tärkein ihminen.
Minkä takia et ole hakenut opiskelupaikkaa vaikka muut sanovat ettet kuitenkaan pääse sisälle? Et varmaan kuitenkaan usko itsesi olevan huono oppilas jos kerran lukioonkin olet päässyt ja sieltä saanut lakin?
Onko sinulla ollut ikinä kaveria elämäsi aikana? Et tarvitse kuin 1-3 hyvää kaveria joiden kanssa viettää aikaa. Jos sinulla on joskus ollut kaveri elämäsi aikana, se riittää todisteeksi että voit saada kavereita.
Yksin asuminen vaatii ensin totuttelua kun täytyy opetella huolehtimaan kaikista asioista joista ennen ei ole tarvinnut välittää mutta kaikilta se kuitenkin luonnistuu ennen pitkää. Ja se, että äitisi asenne ärsyttää sinua ja toivoisit hänen antavan sinulle omaa tilaa, osoittaa että olet täysin kykeneväinen elämään omillasi. Joten ethän enää tuhlaa vuosia elämästäsi siihen ettet hae opiskelu paikkaa koska muut eivät usko sinuun. Ei heidän käytännössä tarvitsekaan uskoa sinuun koska sinun tulevaisuuttasi ei voi rakentaa kukaan muu kuin sinä itse, vain sinun uskosi merkitsee. :)- HIMPU1975
Tämä oli huippu vastaus!!! Yritin itse ammentaa koulu psykologiasta ja omista psykoligistista kontakteista vaikka mitä.
Helvetin hyvä kirjoitus!!!!
En silti ymmärrä suuntausta, jonka mukaan äidit olisivat narsisteja!!!!
Ylihuolehtiva EI sitä välttämättä tarkoita, vaikka se tukahduttaisi!!!!
Kirja; virtahepo olohuoneessa, avaa paljon näkökulmia, vielä näin meidän elinaikana!!!
- JonesHenry
Värillisenä adoptiolapsena Suomessa voin kertoa, että minulla oli vähän samanlaisia kokemuksia. Adomamma tiesi aina paremmin asiat. Vähätteli kokemaani rasismia ja erillaisuuden tunnetta.
Minun adoptioni Ethiopiasta hyväksyttiin tasan 2-vuotta ENNENKUIN tämä dokumentti lähetettiin Suomen eetterissä;
http://www.youtube.com/watch?v=tqjvXNykf34
Synnyin kaikenlisäksi 100-kilometriä etelään tuosta pakolaiskeskuksesta yliopistotason keskusairaalassa. Adoptiossani vaihdettiin merkittävä summa rahaa(tuhansia vanhoja Suomen markkoja)eikä se siis millään lailla liity tuohon dokumenttiin.
http://s1274.photobucket.com/user/JonesHenry03/media/Ethiopia_1984_zpse8de4e8a.png.html
Mutta kun adoptio oltiin hyväksytty...no, minusta nyt vaan oli tullut Ethiopian nälkäinen neekeri. Ei voinut vastaan juuri väitellä. Asia oltiin kätevästi "sovittu" niin. Huomasin, että minulle oltiin annettu rooli. Rooli oli aika huono, koska suoraan sanoen kuulun Ethopian kuninkaalliseen yläluokkaan ja adoptioni "pika-pikaa" hyväksyi kommunistijuntta pian valtaantulonsa jälkeen. Näytän siis melkein prikulleen samalta kuin tuo prinssi tuossa kuvassa;
http://s1274.photobucket.com/user/JonesHenry03/media/Ethiopia_delux_zps25fac99f.png.html
Oli vaan pakko tottua siihen uuteen rooliin ja tilanteeseen elämässäni. Annettiin rooli(tai siis televisio antoi)ja oli vaan kertakaikkiaan PAKKO sopeutua siihen! Minusta tuli tämän neuroottisen boomerin ikioma kotilemmikki. - Hit and run
Lyö sitä(piste)
- aidan laidalta
Hai äidilläsi ei vain ollut riittävästi töitä,joten muuta ihmeessä omaan asuntoosi niin hänellekin tulee muutakin oleellista tekemistä.
Hei!
Kurja juttu, kun joudut tuollaisen kohtelun uhriksi. Sulla on todella vahva äiti, joka kyllä tarkoittaa hyvää, mutta tekee väärin. Voisit saada itsevarmuutta, jos saisit tukea omiin valintoihisi etkä arvostelua. Kyllä minä sinuna hakisin jotain apua esim. koulupsykologin tai jonkun muun vastaavan kautta, koska pitää olla aika vahva taho, joka uskaltaa ottaa kantaa tuohon vanhemman käytökseen. Monet koulun työntekijät saattavat pelätä joutuvansa itse arvostelun kohteeksi, jos puuttuvat. Yleensä vanhempi otetaan lopulta myös mukaan keskusteluihin ja niissä koetetaan, että vanhempi ymmärtäisi oman käyttäytymisensä ja muuttaisi sitä. Jossain vaiheessa voisi helpottaa, jos lähdet vaikka toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Kuulostaa, että äitisi elää ikäänkuin sinun kauttasi (ei ehkä vaan ymmärrä sitä). Hyvä, kun olet "herännyt" ja tsemppiä!!- Stelladeus.,
Moi, olen 25-vuotias nainen ja ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. itsetunnossa ja vuorovaikutuksessa ihmisiin on ongelmia vieläkin, vaikka olen asunut omillani jo 7 vuotta. Jos haluat jakaa kokemuksia ja vertaistukea, kirjoittele ihmeessä! [email protected]
- ressu1
Olet oikeasti varmaan terapian tarpessa joka voi kestää vuosia ihan itsetuntosi takia.Parasta sinulle olisi jos muutiasit omillesi melko heti.Ottaisit välimatkaa äitiisi napanuoran katkaisu vois tehdä hyvää..Kiakkein parasta tässä o0n että itse tiedostat mistä kiikastaa...eli miten näet asiat ovat ongelmana enemmin kuin se että sinussa itsessäsi on se vika.
Muuta ihmeessä omillesi....kehoitan menemään kotikunnassa olevan mielneterveystyöntahon jttusille..homma alkaa varmaan terveyskeskuslääkäristä - Syskon
Et ole ansainnut tuollaista kohtelua. Kaltoinkohtelun merkit näkyvät sinussa, mutta oikeasti olet paljon arvokkaampi kuin äitisi antaa ymmärtää. Hae apua. Mene esim. omalääkärin luo terveyskeskukseen ja kerro ongelmistasi. Painota että tämä häiritsee kykyäsi lähteä opiskelemaan. Terapiaan hakemisessa painoarvo on siinä, pystyykö tekemään työtä tai opiskelemaan, siksi tämä painottaminen on tärkeää.
Hienoa että tiedostat tämän asian. Jos omalääkäri ei ota asiaa vakavasti, soita esim. mielenterveystoimistoon. Vaadi apua, olet sen ansainnut! - minukin kokemus
Kertomasi ei ole vielä mitään minun kokemuksiin verrattuna omasta äidistäni.. Äitini joka nykyään on jo lähes 90 vuotias vanhus, harrastaa puhelinterroria.. hän soittelee puhelimella kymmeniä kertoja päivässä.. välillä saatan olla jossain omissa jutuissani, niin on tosi ikävää kun äitini vain soittaa..
Jos hän ei saa toisesta nrosta kiinni, niin hän soittaa toiseen nroon.. Joskus kun satun vaikka olemaan nukkumassa.. niin hän saattaa soittaa aamuyöstäkin.. Näen sen että yön aikana on puhelin soinut.. Ja kun kysyn mikä hätä hänellä on, niin ei kuulemma mikään hätä.. Minä en vain ymmärrä sitä miksi pitää soittaa aamuyöllä jos ei oo mitään hätää?
Eikä tuossa vielä kaikki.. lapsi kun olin.. niin äitini sanoi kerran kun olin päässyt johonkin kouluun mihin pyrin että koska nimeni oli viimeisenä etten päässyt.. No siitähän syksyllä sitten nousi keskustelua tietty ja koulusta ottivat äitiini yhteyttä.. kun äitini päätti yhtäkkiä että nyt vaihdetaankin koulua.. ja me muutimme etelä suomeen.. Luulen että osa syynä se että äitini valehteli minulle etten päässyt kouluun vaikka pääsinkin..
Ennen vanhaan jokia ylitti monin paikoin riukusillat.. No kerran yhtenä kesänä olimme pyörällä liikkeellä ja meidän piti ylittää silta.. Äitini meni kun hirvi yli sillan.. mutta minä joka olin lapsi vielä.. pelkäsin virtaavaa vettä.. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla pääsin sitä siltaa pitkin joen toiselle puolelle.. Kotiin kun pääsimme äitini sanoi.. ei tuohonkaan kuollut..
Ihan kuin äitini toivoisi minun kuolemaa..
Ei ole minun vika tähän maailmaan syntyminen.. itse minun oma äiti on minut tänne synnyttänyt..
Nyt kun itse olen äiti.. niin olen alkanut ihmettelemään oman äitini käytöstä ja puheita.. Olen tullut siihen tulokseen että äitini on pahasti sairas ihminen.. Jossain hänellä on se sairaus..
Olen rukoillut että jospa joskus muutkin huomais hänen käytöksensä.. puuttuis siihen tilanteeseen.. Saa nähdä koska.. sitä päivää minä odotan.. sillä olen totaalisen väsynyt oman äitini terrorismiin omaa tytärtään kohtaan..- minunkin kokemus
Lisäisin vielä että olen asunut jo lähes 40 vuotta omaa elämää omassa kodissani.. mutta yhä äitini terrorisoi.. Vuosia sitten kun asuin vielä tuolla häntä lähempänä.. ja olin työelämässä.. oli äidilläni tapana joka ikinen ruokatunti (siihen aikaan oli tunnin ruokatunnit työelämässä), niin tulla tupsahtaa minun asunnollle.. Sitten kun muutimme tänne nykyiseen paikkaan ja äitini oli nuorempi oli hänellä tapana polkea pyörällä katsomaan mitä me täällä touhutaan..
Nykyään kun hän itse liikkuu rollaattorin avulla ja ei sillä lailla pääse likkumaan.. niin olen huomannut tuon että hän harrastaa puhelin terroria..
Kyllä minä ymmärrän jos soittaa silloin tällöin kertoakseen kuulumisia ym. mutta jos soittaa kymmeniä kertoja päivässä.. niin se jo alkaa tuntumaan liialta.. Itse kun asun lähes parin kymmenen kilometrin päässä hänestä..
Väliin olen tosi väsynyt siihen hänen puhelinterroriinsa.. ja niihin puheisiin mitä hänen suusta tulee.. väliin hän on ihminen.. ja puhuu normaalisti mutta toisinaan hän on se mitä minun kokemukset on olleet vuosien ajalta..
Minun vika ei ole tähän maailmana syntyminen, oma äitini minut on tehnyt.. Minä olen hänen tyttärensä.. tosin jo aikuinen nainen olen itsekkin.. lapseni ovat hänen lasten lapsiaan..
Olen jo tosi väsynyt.. mutta haen monesti luonnosta ja eläimistä itselleni ilon aihetta.. Oikein odotan sitä kun tulee kesä.. - jgfdchjk
Laita kännykkä äänettömälle tai virta pois silloin kun et halua puheluita ja öisin töpseli irti seinästä jos kerran tiedät ettei äidilläsi ole asiaa?
- minunkin kokemus
jgfdchjk kirjoitti:
Laita kännykkä äänettömälle tai virta pois silloin kun et halua puheluita ja öisin töpseli irti seinästä jos kerran tiedät ettei äidilläsi ole asiaa?
Ei kenelläkään terve järkisellä ihmisellä ole toiselle ihmiselle asiaa aamuyön tunteina.. silloin kun tietää takuu varmasti että toinen on vielä unten mailla.. Se on eri asia jos on joku hätä tilanne.. Mutta silloin hän varmaan osaa soittaa hätänroon ja pyytää apua sieltä.. sekin joutuimmin paikalla äitini luona kun mitä minä täältä kymmenien kilometrien päästä..
Tuli mieleen lisää tilanteita.. Äitini oli sairaalassa potilaana.. Kävin häntä katsomassa.. no siellä hän puhui normaalisti vierailun ajan.. mutta kun lähdin pois.. niin hän tulee rollaattorin kanssa perässä ja sanoo katsovansa mistä ovesta menen ulos.. Meitä lapsia on kaksi.. ja hän kuulemma menee toisesta ovesta mitä minä.. Minulle ei oo väliä kummasta ja mistä ovesta kulkee.. kunhan ulos pääsee.. Äidilleni se oli jotenkin valtavan tärkeää mistä ovesta menee ulos..
No sitten on sellainenkin tilanne.. että äitini käski minua järjestämään yhtä hänen huonetta.. Mulla oli muuta menoa sinä aamuna ja en päässyt.. menin vasta iltapäivällä.. Hän oli ihan normaali jonkun aikaa.. Kunnes sinne saapui meistä aikuisista lapsista myös toinen.. No minä keitin kahvit ja kaikki me kolme joimme siellä kahvit ja kaikki oli ihan hyvin juttelimme niitä näitä.. Luulin jo että tämähän menee ihan hyvin.. No kun toinen lähti pois ja minä jäin äitini kanssa kahden vielä järjestelemään niitä tavaroita.. alkoi äitini pompottaa.. että sun auto on tiellä että.. tulee kohta hänelle hoitaja.. Sitä se loihto koko ajan..
Kyllä siihen pihaan olis sopinut vaikka kuinka monta autoa.. Minä ajattelin että herranen aika.. ja lähdin pois.. ei siellä voinut olla.. Sanoin hänelle että lähden pois.. etten ole tiellä..
Minun on paljon helpompi elää omaa elämää omassa kodissa.. olenhan sentään jo aikuinen nainen.. itsekkin olen äiti.. - jgfdchjk
minunkin kokemus kirjoitti:
Ei kenelläkään terve järkisellä ihmisellä ole toiselle ihmiselle asiaa aamuyön tunteina.. silloin kun tietää takuu varmasti että toinen on vielä unten mailla.. Se on eri asia jos on joku hätä tilanne.. Mutta silloin hän varmaan osaa soittaa hätänroon ja pyytää apua sieltä.. sekin joutuimmin paikalla äitini luona kun mitä minä täältä kymmenien kilometrien päästä..
Tuli mieleen lisää tilanteita.. Äitini oli sairaalassa potilaana.. Kävin häntä katsomassa.. no siellä hän puhui normaalisti vierailun ajan.. mutta kun lähdin pois.. niin hän tulee rollaattorin kanssa perässä ja sanoo katsovansa mistä ovesta menen ulos.. Meitä lapsia on kaksi.. ja hän kuulemma menee toisesta ovesta mitä minä.. Minulle ei oo väliä kummasta ja mistä ovesta kulkee.. kunhan ulos pääsee.. Äidilleni se oli jotenkin valtavan tärkeää mistä ovesta menee ulos..
No sitten on sellainenkin tilanne.. että äitini käski minua järjestämään yhtä hänen huonetta.. Mulla oli muuta menoa sinä aamuna ja en päässyt.. menin vasta iltapäivällä.. Hän oli ihan normaali jonkun aikaa.. Kunnes sinne saapui meistä aikuisista lapsista myös toinen.. No minä keitin kahvit ja kaikki me kolme joimme siellä kahvit ja kaikki oli ihan hyvin juttelimme niitä näitä.. Luulin jo että tämähän menee ihan hyvin.. No kun toinen lähti pois ja minä jäin äitini kanssa kahden vielä järjestelemään niitä tavaroita.. alkoi äitini pompottaa.. että sun auto on tiellä että.. tulee kohta hänelle hoitaja.. Sitä se loihto koko ajan..
Kyllä siihen pihaan olis sopinut vaikka kuinka monta autoa.. Minä ajattelin että herranen aika.. ja lähdin pois.. ei siellä voinut olla.. Sanoin hänelle että lähden pois.. etten ole tiellä..
Minun on paljon helpompi elää omaa elämää omassa kodissa.. olenhan sentään jo aikuinen nainen.. itsekkin olen äiti..No niin... Siksihän minä ehdotinkin että laita puhelin äänettömälle ja vedä töpseli irti seinästä yöksi... Huohh.
- läpä läpä!
minunkin kokemus kirjoitti:
Ei kenelläkään terve järkisellä ihmisellä ole toiselle ihmiselle asiaa aamuyön tunteina.. silloin kun tietää takuu varmasti että toinen on vielä unten mailla.. Se on eri asia jos on joku hätä tilanne.. Mutta silloin hän varmaan osaa soittaa hätänroon ja pyytää apua sieltä.. sekin joutuimmin paikalla äitini luona kun mitä minä täältä kymmenien kilometrien päästä..
Tuli mieleen lisää tilanteita.. Äitini oli sairaalassa potilaana.. Kävin häntä katsomassa.. no siellä hän puhui normaalisti vierailun ajan.. mutta kun lähdin pois.. niin hän tulee rollaattorin kanssa perässä ja sanoo katsovansa mistä ovesta menen ulos.. Meitä lapsia on kaksi.. ja hän kuulemma menee toisesta ovesta mitä minä.. Minulle ei oo väliä kummasta ja mistä ovesta kulkee.. kunhan ulos pääsee.. Äidilleni se oli jotenkin valtavan tärkeää mistä ovesta menee ulos..
No sitten on sellainenkin tilanne.. että äitini käski minua järjestämään yhtä hänen huonetta.. Mulla oli muuta menoa sinä aamuna ja en päässyt.. menin vasta iltapäivällä.. Hän oli ihan normaali jonkun aikaa.. Kunnes sinne saapui meistä aikuisista lapsista myös toinen.. No minä keitin kahvit ja kaikki me kolme joimme siellä kahvit ja kaikki oli ihan hyvin juttelimme niitä näitä.. Luulin jo että tämähän menee ihan hyvin.. No kun toinen lähti pois ja minä jäin äitini kanssa kahden vielä järjestelemään niitä tavaroita.. alkoi äitini pompottaa.. että sun auto on tiellä että.. tulee kohta hänelle hoitaja.. Sitä se loihto koko ajan..
Kyllä siihen pihaan olis sopinut vaikka kuinka monta autoa.. Minä ajattelin että herranen aika.. ja lähdin pois.. ei siellä voinut olla.. Sanoin hänelle että lähden pois.. etten ole tiellä..
Minun on paljon helpompi elää omaa elämää omassa kodissa.. olenhan sentään jo aikuinen nainen.. itsekkin olen äiti..V*ttu mahtaa toi julkinen nimetön Suomi24- palstakiusaaminen olla teille nettikyylille tärkeää: taas äsken kun mun kone sammui, niin olin lukemassa tota, sun tuntemattoman valhejorinaa. En usko,että kukaan jolla olisi lähes 90-vuotias äiti, olisi kirjoittelemassa Suomi24:n julkisella palstalla itseään 19- vuotiaaksi väittävän sairaaseen vihatarinaan vastineita. Sattuu myös olemaan niin, että omassakin suvussani on vanhuksia, ja v*ttu toi kusipäinen nimetön kiusaaminen on törkeää. Sinulle kun ei p*skan vertaa kuulu, että keillä tai millä on iäkkäitäkin rakkaita sukulaisia, jotka soittelee sukulaisilleen, lopeta kiusaaminen! Käytät vatipää julkista palstaa nimetömään herjaamiseen! Itse potkisin niin perseeltä pihalle talousongelmaiset urkkijat hoitohenkilöstöstä jos voisin, jos tossa jorinassa on kyse siitä! Jätä vanhukset rauhaan! Ja perheet! Ihmiset ei hauku omia lähisukulaisiaan missään tällaisilla julkisilla palstoilla yksikään kukaan. Eikä esiinny dramaattisilla tarinoilla, jos kyse on taviksesta kirjoitajasta.
itsellä muuten samainen tausta paitsi töykeän äidin dijaan oli sitten koulukiusaaminen, mutta arka ja ihan samat tuntemukset!
Itsenäisyysauttoi minulle ja aloin saamaan itseluottamusta ja persoonani muuttui avoimemmaksi jonka ansioista ihmiset jotka eivät minua tunne nuoruudesta niin pitävät minua avoimena hauskana tyyppinä, vaikka sisältä välillä tunsin ihan muuta...
mutta kyllä se menee ohi aivan varmasti !
ainoa mikä jäi vaivaamaan oli ystävien puute ja miestäkään ei arkuuden takia ole löytynyt, mutta ymmärsin että sinulla ehkä niitä olisi niin tukeudu ihmeessä heihin ja aloita oma itsenäinen elämä, tietenkin niin että tiedät että tulet omillasi toimeen :)
Tsemppiä sinulle, kyllä se paremmaksi muuttuu , aivan varmasti !!!- se sem
Pakkaa kassis ja haistata pitkat mutsilles, silla tieran omasta kokemuksesta mita siita seuraa,se on laitos kierre joka ei katkee koskaan silla jopa aitisi kuoleman jalkeen han kummittelee tuonpuoleisesta,....
- help!
moi! Luin sun tekstin ja huomasin, että olen itse ihan samassa tilanteessa. Olen tosiaan 17v ja itsetunto on todella huono... En pysty edes joskus puhumaan kavereilleni ilman miettimättä mitä he minusta ajattelevat.... Olisi tosi kiva jos pystyisit kertomaan miten itse yrität selviytyä? Tällä hetkellä oma tilanne tuntuu ihan mahdottomalta. :)
- aika paha
Tulee mieleen tämän alkuperäisen kirjoittajan tilanteesta tämän tv-sarjan Hiirulaisen määräileva ja ihan pelottavan hullu Kaija-äiti, ihan mielettömän hyvä tvsarja muuten
Katsokaa tästä millanen äippä tolla tytöllä, alkaa kohdasta 44:36
http://areena.yle.fi/tv/522131
Vielä päivän ehtii katsoo-
- vaikea äitisuhde
Mun äitini sanoi jo ollessani lapsi: laita lapsi asialle ja mene itse perässä. Vähän isompana: ei sinusta kuitenkaan mitään tule. Vielä nelikymppisenä haisteli mun hengitystä, että oonko käynyt tupakalla. Kävi läpi liinavaatevarastoani, kun muutin omille. Vasta nelikymppisenä minulla sain sen verran itsetuntoa kehitetyksi, että uskalsin sanoa vastaan. Sen siitä saako, kun yrittää kasvattaa lapset ja uhrautuu heidän puolestaan.
Vasta kuusikymppisenä olen sellainen ihminen, joksi olen halunnut tulla.- HIMPU1975
vaikea äitisuhde. vastaus käyttäjältä HIMPU1975
Olen kirjoittanut moneen otteeseen, että äideilläkin on ollut omat hankaluudet (kirja, virtahepo olohuoneessa).
Heillä on voinut olla myös muita psyykkisiä paineita/ongelmia/sairauksia.
En kuitenkaan halua painaa villaisella heidän aiheuttamia ongelmia jälkikasvulle!
Jos perehdymme hieman heidän ongelmiin, (tarkkaavaisuus häiriö, liian suuri vastuu nuorelle ym.) voimme ehkä löytää keinon sekä kunnioittaa heitä, että olla vahvasti onnellisen itsenäisiä!!!
Meidän urheat vanhukset, miehet ja naiset selviytyivät sodasta! Mitä me teemme tulevien sukupolvien hyväksi???
- ryhjku779809000
Minä en kyllä kutsuisi ap:n äitiä miksikään muuksi kuin vilpittömän ylihuolehtivaksi. Parempi se ylihuolehtiva äiti on kuin välinpitämätön turhake jota ei kiinnosta oletko jossain asiassa hyvä vai huono vai miten muutenkaan ylipäänsä pärjäät. Toivoo vielä perään että lapsi ei olisi ikinä edes syntynyt ettei tarvitsisi sitä katsella.
Mielestäni myöskään hössötys ja ylihuolehtiva eivät sovi samaan lauseeseen latistamisen kanssa. Hössöttäminen ja ylihuolehtiminen ovat radikaaleja merkkejä rakastamisesta ja välittämisestä, latistaminen taas päinvastaisesta. Ap kuitenkin itsekin sanoo, että äiti hössöttää ja huolehtii. Voisiko ap:n latistuminen juontua kenties jostain muusta kuin äidistä? Mikä on ap:n suhde isään, puuttuuko isä kokonaan? Onko sisaruksia, mitkä heidän suhteensa ovat äitiin? Ovatko äiti ja ap perheen ainoat jäsenet? Yh-äideille joilla on vain yksi lapsi eikä ketään muuta, hössöttäminen ja ylihuolehtiminen on yhtä normaali reaktio kuin vauvalle röyhtäisy imettämisen.- Totta koko puoli
Ylihuolehtiminen on viesti lapselle "sinä et pärjää ilman minua, jos silloinkaan". Ei mitään muuta, se ei ole rakkautta vaan tukahduttamista ja viestiä siitä, että muut kyllä pärjäävät mutta sinä et. Näin se menee.
- ryhjku779809000
Totta koko puoli kirjoitti:
Ylihuolehtiminen on viesti lapselle "sinä et pärjää ilman minua, jos silloinkaan". Ei mitään muuta, se ei ole rakkautta vaan tukahduttamista ja viestiä siitä, että muut kyllä pärjäävät mutta sinä et. Näin se menee.
Minä en ole ikinä osoittanut sen suurempaa huolta ihmisestä jota en rakasta ja josta en välitä.
- HIMPU1975
Totta koko puoli kirjoitti:
Ylihuolehtiminen on viesti lapselle "sinä et pärjää ilman minua, jos silloinkaan". Ei mitään muuta, se ei ole rakkautta vaan tukahduttamista ja viestiä siitä, että muut kyllä pärjäävät mutta sinä et. Näin se menee.
Totta koko puoli. Vastaus käyttäjältä HIMPU1975
Voisit perehtyä asiaan paremmin, ennen kuin annat vieraalle ihmiselle "neuvoja"!!! - HIMPU1975
ryhjku 779809000 vastaus käyttäjältä HIMPU1975
Ihanaa lukea viestisi!!!!
Ajatteleva ja eri näkökulmia pohdiskeleva!!!
Miten ihmiset voivat tuosta noin vain heittää neuvoja???
- Sinä olet Aarre!
Pahoittelen näin aluksi,etten käyttänyt aikaani lukemaan koko tekstiäsi,mutta uskon, että äidilläsi on narsistisia piirteitä. Silti äitisi on varmasti rakas ja ihanakin,mutta kun ihmisellä on ks. narsistisuutta, Hän vaikuttaa sinuun huonolla tavalla ja silloin olisi hyvä ottaa välimatkaa, jotta pääset oppimaan ja tuntemaan itsesi kokonaisena ja ilman äidin "syyllistävää ja mitätöivää ääntä". Olet Arvokas!Vahva jo siinä,että avauduit tälle palstalle asiastasi. Ole rohkea, tukeudu sinua kannustaviin ihmisiin. Muista pienet ihmiset lannistaa, Isot ihmiset kannustaa, Siunausta!:)
- HIMPU1975
Sinä olet Aarre! vastaus käyttäjältä HIMPU1975
Onko narsisti, joku tämän kevään trendi???
Kirjallisuutta on paljon tarjolla (esm. virtahepo olohuoneessa), sekä netissä oirehaku palvelu esm. Duodecim.fi
On vastuutonta käskeä ihmistä (etenkin vierasta), tekemään joitain asioita elämässään, tietämättään KAIKKIA faktoja, jotka ovat muutenkin erikoislääkäreiden tehtäviä!!!!
- Life is
Hei! Itse olen jo 10 vuotta ollut psykologina, ja itse olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi tehdä tilit selviksi, sanoa vain äidillesi, että haluat olla itsenäisempi, vapaampi etkä haluaisi, että hän auttaisi ja käskyttelisi sinua usein. Hän saattaa loukkaantua hieman, mutta ei hän luultavasti edes huuda. Pyytäisit vain nätisti, niin draamaa ei tapahdu.
Elämä on joskus rankkaa, mutta se paranee menemällä vain läpi. Pitää olla vain oma itsensä.- HIMPU1975
Life is. vastaus HIMPULTA 1975
Jos olet ollut 10 vuotta psykologina, TIETÄISIT, että tuo on täysin asiaton ja holtiton ohje kenelle tahansa!!! Et ota kantaa, olisiko äidillä mahdollisesti jokin psyykkinen sairaus!
Haluaisin toden totta tietää, missä päin suomea vaikutat.
Jotten vahingossakaan tule sinun vastaanotolle!!!!!
- JJOUP
NIINKKÖ
- holhoojamaista
Kyllä tuossa kirjoituksessa se on et äidit hössöttää
- zipanannaa
Itse olen jo 26-vuotias ja täsmälleen samanlaisessa tilanteessa ollut.. Veljet ja siskot pilanneet elämänsä ja itsellä vielä hieman toivoa, koska olen työssäkäyvä ja minulla on huippu työkaverit "tukena" vaikkeivät tiedäkään tilanteestani mitään. Äitini osaa elää loistavasti kaksoiselämää, toitottaen kaikille tutuilleen kuinka mahtavaa hänen elämänsä on ja samaan aikaan tuhoaa oman perheensä ilmapiiriä narsistisuudellaan.. Ennen kaikkea purkaa vihaansa isääni ja syyttää häntä lähes kaikista vastoinkäymisistä mitä hänen elämässään on tapahtunut. Siis vaikka ovat jo eronneet kauan aikaa sitten. Minulla ei ole kavereita, enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa (en edes suudellut ketään). Olen miespuolinen ihminen.
Kuvailit itsestäsi lähes täydellisen kopion minusta itsestäni. Olen vasta myöhemmin nyt aikuisena tajunnut kuinka paha ihminen äitini on ollut ja on edelleen. Kauheaa puhua näin omasta äidistä, mutta en jaksanut enää pitää sitä tunnetta sisälläni kun kerran sinäkin uskaltauduit avautumaan täällä :)
Toivottavasti saat asiat hyvällä mallille ja tsemiä ihan per...leesti kaikille kohtalontovereille!!! :)- HIMPU1975
zipanannaa vastaus.
Ei äitisi ole niin paha ihminen kuin luulet! (toivottavasti). Jos haluat perehtyä asioihin, lainaa kirja nimeltä: Virtahepo olohuoneessa. Tai etsi muuta tietoa netistä!!!
Minä voin suudellaa sinua, jos jaksat jakaa tästä tietoa! (kuulostipa se pahalta luettuna!!! ) ;)
Meissä nuorissa on tulevaisuus!!!
Miten me kasvatamme lapsemme????
- Opintopaikka hakuun
Miksi ihmeessä asut kotona.
Haet opiskelupaikkaa mahdollisimman kaukaa, hankit opintotuet ja opiskeluasonnot. Jos haku nyt meni ohi, kesällä on vielä toinen haku ja moneen paikkaan haetaan loppuvuodestakin. Myös yliopistoihin voi hakea vielä, myös ehtii valmistautua pääsykokeisiin. Ammattikorkeasta en tiedä.
Töitä varmasti saat jos etsit itse.
Tunnen tuollaisen äidin lapsia, ja nämä lapset muutti jopa ulkomaille asti.
Siis todella, jos äitisi tulee lääkäriin tai työkkään tai ammatinvalintapsykologille, ovella ilmoitat että sinä pärjäät yksin. Olet jo 19 vuotta eikä äitiäsi oteta sisään silloin.
Ihmisillä on kaupassa ja julkisissa tiloissa ihan muuta mietittävää kuin se, että löytyykö jonkun lompakosta kolikot miten nopeasti. Paniikki ja masennusoireisiin tulee hakea apua, mutta äitiä ei tarvita mukana. - 121211
Sun äitis on sairas. Ei 19-vuotias mikään pentu enää ole. Lähtisin ensimmäisenä suosittelemaan mielenterveyden tarkistuttamista tälle rouvalle.
- Löydä tie
Vau, kuulostat ihan minulta, ja olen myös 19.
Jos tilanne on OIKEASTI tuo mitä kirjoitit, ei ole varmaankaan yllätys että kehotan sun lähtevän kotoa pois mahdollisimman nopeasti ja itsevarmasti. Itse kun olen kokenut samaa. Tosin, oma äitini ei ole aivan yhtä hullu, että jonoissa etuilisi ja muuta sen tyyppistä.. Mutta ylihuolehtivainen ja kontrollifriikki kyllä osuu aika nappiin, ja "olet kiittämätön lapsi" jms.. Enkä nyt tässä tietenkään sano, että äidin ei pitäisi huolehtia lapsestaan, mutta se on eri asia että rajoittaa esim. elämää ja sosialisointia. Äitisi saattaa kyllä yrittää pakottaa/kehottaa/jankata sinua pysymään kotona, mutta ÄLÄ anna siinä asiassa periksi. Ota vaikka mielummin joku muu ihminen siihen seuraksi jos yksin se pelottaa tehdä. Itse jouduin sen siskoni kanssa tekemään. Se ei ole totta ettet saisi ystäviä, saatika koulupaikkaa. Muuta pois, pääset itsenäistymään. Pyydä vuokra - ja muissa raha-asioissa apua ja neuvoa muulta henkilöltä ja itsenäisty! Voi olla rankka veto, kun äidillesi pistät vastaan, mutta se kestää vain tietyn ajan ja pääset pahemmasta pois. Jos perheesi ei tue sinua itsenäistymisessä, jätä ne omaan arvoonsa ja anna niiden ottaa suhun yhteyttä sitten kun ovat valmiita suhtautua inhimillisesti ja kypsästi asiaan. Nimittäin tuollaisesta käytöksestä kärsii kaikki - niin sinä, perheesi ja perhetuttavat. Paljon voimia. Revi itsesi tuolta vaikka väkisin pois, muuten kärsii järki.. ÄLÄKÄ anna sen manipuloida, kuten "no voisitko kuitenkin jäädä kun auttaisin sua noissa asioissa.." ja itku on myös yksi ase mitä hän voi käyttää. Empatiaa on hyvä antaa, mutta pidä oma pääsi silti ja älä anna itsellesi periksi. Se tuntuu pahalta, kyllä, koska sitten tulee varmaan taas "olet kiittämätön ja et tiedä mitä olen tehnyt sinun eteen"-jauhantaa, mutta sekin on ase. Manipulointia. Älä sorru. Laita elämäsi kuntoon, ja pian. Hoen tätä, koska itse osaan samaistua niin hyvin tähän, että ole nyt lujana ja elä onnellisesti.. - rocknrollmama
Lilja93
Kuulepas. Oma äitini oli superylihuolehtiva. Lapsena se oli turvallista, mutta jo esimurrosiässä ahdistavaa. Onneksi äitini kävi töissä, ja asuimme isossa omakotitalossa, jossa voi olla omissa oloissaan. Olin kymmenen, kun vanhempi, 19v sisareni muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Siinä päätin samalla, että muutan pois kotoa heti, kun se on mahdollista. Lähdin sitten minäkin opiskelemaan 19vuotiaana, mutta opintojen jälkeen, 3v päästä palasin takaisin ja menin töihin. Onneksi silloin oli jo poikaystävä, jolla oli oma asunto, joten vanhempieni luona kävin vain kääntymässä silloin tällöin.
Mutta. Oli äiti millainen tahansa, tai pikemminkin käyttäytyy siten, ettei se sinun mielestäsi sovi, niin hänelle täytyy sanoa vastaan! Tosin en lähtisi sitä tekemään enää tuossa vaihessa. Itse otin yhteen äitini kanssa monta vuotta, varmaan kaikista mahdollisista ja mahdottomista. Olimme kuitenkin hyvin läheisiä toisillemme, olemme vieläkin. Asumme eri paikkakunnilla, mutta soittelemme paljon, lähes päivittäin . Äitini pitää myös yhteyksiä omiin lapsiini ja heidänkin mielestä mummun kanssa on välillä "vaihtaa ajatuksia". Kun tapaamme muutamia kertoja vuodessa, jäisi varmaan italialaisetkin ajatusten vaihdossa paljon jälkeemme.
Luin jokin aika sitten mielenkiintoisen kiinalaisäidin kirjoittaman kirjan kiinalaisesta kasvatuksesta. Kasvatusmetodi on Aasiassa tuttu, ankara, päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen. Kirjan nimi on "Tiikeriäidin taistelulaulu" (kirjoittaja Amy Chua). Suosittelen lukemista. Muuten suosittelen muuttamista. Sinun täytyy uskoa itseesi, omiin valintoihisi, eikä muiden sanomisiin.- HIMPU1975
Suomalainen versio ja ajanjaksoa paremmin kuvaava kirja on Virtahepo olohuoneessa!
Nuorten, jotka kokevat tulleensa äitiensä jyräämiksi, kannattaisi edes selata kirjaa tai ainakin PUHUA suoraan tuntemuksistaan omalle äidille!!!!
Miten keskustelupalstojen käyttäjät voivat olla NIIN vastuuttomia, että suorastaan kehoittavat nuoria toimimaan tietyllä tapa???!!!
Älkää unohtako, että sekä äitejä että nuoria aikuisia voi ohjata monimuotoiset psyykkiset sairaudet, joita ei päällepäin huomaa!!!!!!!!!!!!!!!!!
- 7899809000+++
Minä en käsitä miksi et ole hakenut opiskelupaikkaa vain sen takia, että pari ihmistä on sanonut ettet kuitenkaan tule valituksi? Se ei ole sinulta pois hakea opiskelupaikkaa vaikka kuinka joku kotona sanoisi ettet kykene. Tekstisi perusteella saa käsityksen, että uskot itse itsesi kuitenkin kykenevän asioihin.
Minunkin äitini toisti minulle mantrana etten tulisi valituksi mihinkään kouluun lukion jälkeen ja jos tulisin, en ikinä valmistuisi sieltä. Tiesin kuitenkin pärjääväni koulussa koska yo-todistukseni huonoin arvosana on C ja muut sitä parempia, tiesin että minulla on edellytykset hakea yliopistoon siinä missä muillakin hakukelpoisilla. Nyt opiskelen käännöstiedettä ja olen tyytyväinen etten jäänyt kuuntelemaan äitini ehdotuksia siitä, mitä minun pitäisi lukion jälkeen tehdä. - Etäisyyttä
Muuta pian pois kotoa ja mieluummin toiselle paikkakunnalle. Hanki opiskelupaikka ja ammatti, pääset kunnolla kiinni omaan elämään. Tilanteesi pahenee mitä kauemmin olet ja elät äitisi läheisyydessä. Tuo äkillinen suuttuminen muun muassa kertoo, että äidilläsi on jonkin asteisia mielenterveyshäiriöitä. Et ole mitään velkaa äidillesi, eikä sinun tarvitse yrittää miellyttää ketään muutakaan.
Kaikilla ihmisillä on myös hyviä puolia. Myöhemmin, kun elät omaa elämääsi, teidän on mahdollista kehittää kahden aikuisen välinen suhde, jossa kumpikaan ei pompota toista. Voin kertoa, että olen osittain kokenut samaa. Nyt olen jo eläkeiän kynnyksellä, mutta nuoruus palasi mieleen, kun luin kirjoitustasi. - jfjfjä
Surullinen tarina. Äitisi on äärettömän dominoiva eikä itse tajua sitä miten haitallista se on, sinulle. Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia. Olen määrätietoinen ja minulla on voimakas tahto. Olen kuitenkin aina tiedostanut sen aiheuttaman vaaran suhteessa kasvatukseen. Vanhempien kuuluu tukea lasta ja antaa avaimet itsenäisesti selviämiseen. Latistaminen on pahinta mitä tiedän. Sanotaan, että epävarmat ihmiset janoavat valtaa. Onko äitisi suhde omiiin vanhempiin "terve"? Onko äidillesi tapahtunut jotain lapsena/kokee ettei ole saanut toteuttaa itseään kun ei ymmärrä tukea sinua. Hanki itsellesi työpaikka/opiskelupaikka ja muuta pois negatiivisesta ilmapiiristä, se tukahduttaa sinut. Katso, jos löytyy, elokuva Loiste (tositarina pianisti David Helfgottista).
- peräkamarin nerojako
Tällainen kokemus : 4 vuoden yhteiselo yrityksen jälkee (välillä toisella paikkakunnalla ) huolimatta ..hmm - halusi ja sai tyttärensä kotiin" manipuloitua. Äidille turvaksi , toki veljensäkin lähes asuu äidin luona . Juu äiti. 78v tytär 46. Sairasta menoa keravalla
- huugbidb
i feel your pain :\
- sama jama
Hei!
Luint tekstis ja tajusin miten paljon samankaltaisuutta elämistämme löytyy. Ja näistä suurin ongelma on äiti. Et tiedäkkään kuinka hyvin ymmärrän tilanteesi. Oma äitini on samanlainen lannistaja ja yrittää ohjata ja kontrolloida elämääni niin paljon kuin pystyy. Ikinä en hänen mielestään onnistunut koulussa tarpeeksi hyvin. Jokaisesta kokeesta josta sain 9 huonomman sain pelätä itku kurkussa hänen kommenttejaan, ja tosiaan vielä lukion viimeisellä hän vaati minua näyttämään kaikki koulusta tulleet todistukset ja kokeet hänelle.
Toinen äitini kamalista piirteistä on se, että hän ei osaa puhua minulle muusta kuin laihuttamisesta. Miten paljon leipää syön, miten paljon herkuttelen, miten paljon liikun jne. Aina sama keskustelu. En siis ole mikään yltiölihava, ehkä hieman pyöreä, ja suorastaan ahistun joka kerta kun hän ottaa asian puheeksi. Eikä sillä kauneimmalla äänensävyllä. Ja jos satun sanomaan vähän rumemmin vastaan, niin asia käännetään sitten niin, että minä olen töykeä ja ilkeä ja en kunnioita muita ( viime aikoina äiti on tosin alkanut myös väittää että muutkin perheestä ja lähipiiristä sanovat että minusta on tullut julma ja töykeä muita kohtaan, vaikkakin muilta asiaa kysyttäessä, kukaan ei ole sitä mieltä)
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tästä tekstistä tulisi turhan pitkä. Parasta mitä kuitenkin pystyin toivomaan oli oma rauha ja vastuu omista asioista ja ylipäätään päästä sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät kokoajan vahdi ja valita. JA sen sain. Muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Paras vuosi ikinä on juuri takanani, ja itsetuntoni alkaa hymyilemään. Minusta ei tunnu enää että minua tuijotetaan hassusti tai minusta kuiskitaan, uskallan jopa lähteä ulos ilman meikkiä! en välitä vähääkään ihmisten katseista, koska tiedän että tosiasiassa kukaan ei oikeasti piittaa niin paljoa että alkaisi ohikulkijoita vahtia kadulla. Joten mun neuvo sulle ois et lähde. Pakkaa kimpsut ja kampsut ja vilkuta hyvästiks. Kukaan ei voi määrätä paremmin sun elämääs kun sinä itse. Sen äitiskin vielä tulee tajuamaan. Jos et opiskelemaan hae, niin etsi töitä tai lähde vaikka vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Olet täysi-ikäinen eikä kukaan voi pakottaa sinua jäämään. Tiedän että se on tosi pelottavaa kertoa suunnitelmistaan, mutta kun pitää vaan päänsä nii elämä palkitsee :)- HIMPU1975
Olet ihailtava esimerkki, ehkä!
Mutta jos lukisit ja perehtyisit vaikuttaviin asioihin, mitä mieltä olisit sitten?
Virtahepo olohuoneessa, on kirjan nimi.
Äitisikin olisi syytä lukea se!!!!
- maisa20
Kun ikää tulee sinulle lisää ja saat etäisyyttä äitiisi, kykenet katsomaan häntä eri silmin ja tyynesti. Kannattaisi ehkä käydä keskustelemassa psykologin kanssa tästä asiasta. Se auttaa kummasti. He ovat ammatti-ihmisiä ja voivat antaa perspektiiviä asiaan. Ymmärrän, että tuollainen käytös voi vaikuttaa syvästi persoonallisuuden kehittymiseen ja itsetuntoon. Muista kuitenkin, että peli ei ole missään tapauksessa menetetty. Minulla on kokemusta hieman toisenlaisesta tyrannoimisesta kotoa. Sisarukset kohtelivat aina nuorimmaista aika ylenkatseellisesti enkä kokenut olevani oikein mikään. Olen kuitenkin saanut roimasti itseluottamusta elämän varrella vaikka tunsin pitkään vielä aikuisuudessakin alemmuutta nimenomaan sisarusteni seurassa. Tsemppiä sinulle elämään. Äitisi käyttäytyy ehdottomasti väärin. Toiset ihmiset eivät koskaan ole valmiita myöntämään omaa väärää käytöstään. Se on fakta. Sen verran paljon on kokemusta elämästä ja ihmisistä. Sinä olet ainutkertainen ja arvokas. Muista se.
- Riikka3425
Kuulostaa todella siltä, että äidiltäsi on vakava narsistinen häiriö. Äitisi yrittää vaikuttaa kaikkeen mitä sinä teet. Paras vaikkakin rankin vaihtoehto on ottaa etäyttä äitiisi. Olen itse joutunut tekemään samoin. Vaikka hankalaa se on ja aina on sisällä sellainen selittämätön ikävä niin sille ei mahda mitään. Olet ikään kuin joutunut elämään ilman rakastavaa äitiä mutta se ei ole sinun valintasi.
- HIMPU
Riikka3425 kirjoitti:
Kuulostaa todella siltä, että äidiltäsi on vakava narsistinen häiriö. Äitisi yrittää vaikuttaa kaikkeen mitä sinä teet. Paras vaikkakin rankin vaihtoehto on ottaa etäyttä äitiisi. Olen itse joutunut tekemään samoin. Vaikka hankalaa se on ja aina on sisällä sellainen selittämätön ikävä niin sille ei mahda mitään. Olet ikään kuin joutunut elämään ilman rakastavaa äitiä mutta se ei ole sinun valintasi.
Riikka 3425 vastaus sinulle
Oletko psykiatrian lääkäri tai psykologi?
Kommenttisi on todella ajattelematon, sekä oppimaton!
Jopa psykologeilla on ohjesäännöt, miten toimia ja kommentoida!
Ei ketään voi noin vain tuomita narsistiksi!
Samankaltaisia oireita aiheuttavia psyykkisiä sairauksia on monia!!!
Olet itse tehnyt radikaalin päätöksen. Otitko ensin selvää asioista ja luitko esm. virtahepo olohuoneessa kirjan? - itsekin uhri vm1969
HIMPU kirjoitti:
Riikka 3425 vastaus sinulle
Oletko psykiatrian lääkäri tai psykologi?
Kommenttisi on todella ajattelematon, sekä oppimaton!
Jopa psykologeilla on ohjesäännöt, miten toimia ja kommentoida!
Ei ketään voi noin vain tuomita narsistiksi!
Samankaltaisia oireita aiheuttavia psyykkisiä sairauksia on monia!!!
Olet itse tehnyt radikaalin päätöksen. Otitko ensin selvää asioista ja luitko esm. virtahepo olohuoneessa kirjan?himpu!!!! taidat itse edustaa moista ryhmää, kun noin kiistät...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
tuolla se on sanottu, ja sopii ap: äitiin TÄSMÄLLEEN!!
Katsos kun KOKEMUS on jotain aivan muuta kuin jotku psykan kirjan tekstit!
- arvaus xxxx
Ketjun aloitus on jonkun Narsistien Uhrien tuki Ry:n kuuluvan jäsenen?
- raskasta läheisille
Unelma anoppeja nämä narsisti epävakaa persoona häiriöiset äidit ja tartuttavat oireet ja käytösmallin
- narskuäidit
Meitä narsistiäitien uhreja on paljon. Saat vertaistukea palstoilta Suku on pahin ja Narsismi. Koskaan ei kannata unohtaa Narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukea. Tosiaan sinunkin äitisi on narsisti, mutta ei tunnusta sitä. Se kuuluu narsismin piirteisiin.
Kuten muut ovat suositelleet, muuta mahdollisimman kauas kotoa, joko eri puolelle Suomea tai ulkomaille.
Äideissämme on paljon yhteisiä piirteitä. Minunkaan äidin mielestä en sopisi millekään alalle, vaikka luonnonvara- ja ympäristöala tuntuu olevan heiniäni. Pappa suositteli sitä aikanaan, mutta äiti ei ole sitä koskaan hyväksynyt.
Lapsuudessani en saanut olla ikäisteni kanssa missään tekemisissä, sillä omaluokkalaisteni vanhemmat olivat väärästä puolueesta hänen mielestään. Hän järjesti myös koulukiusaamisen, koska olen vääräkätinen hänen mielestä.
Samoin en ole saanut vielä mistään positiivista palautetta häneltä, vaan esim. kieliopin kokeiden kymppi peruskoulussa ei ollut mitään, koska hän sai ehdot samasta. Toisin sanoen minun kuuluisi olla hänen kaksoisolento kaikessa tekemisessä nukkumisen lisäksi.
Kun aikanaan itsenäistyin, annoin vahingossa hänelle avaimen ja hän muutti kaappieni sisällön kokonaan. "Ei sen kuulu olla siinä, vaan tässä", hän sanoi kaikista tavaroistani. Hänen mielestä naisen paikka on sängynpohjassa, ei työelämässä. Tämä ratkesi neljänkympin kriisissä.- HIMPU1975
Olen varauksellinen diagnoosistasi!
Ymmärrän yskän, minun äiti käyttäytyy paljolti samalla tavalla. Olen syntynyt 1975.
Äitini ja vielä hänen jälkeiset sukupolvet kärsivät sodan aikaisista "asenteista" (traumoihin liittyen, miehet olivat ensisijaisen tärkeitä ja nuoret naisetkin joutuivat organisoimaan esm. ketä loukkaantunutta sotilasta hoidetaan ensin.)
Suosittelen lukemaan tai edes selaamaan teoksen: virtahepo olohuoneessa.
Se antaa äärimmäisen paljon persfektiiviä (mikä se sana on?!) näkemystä mm. äitiemme toimintaan! Ja sitä kautta omaamme.
Näiden ikäpolvien äideillä ei ole mitään tekemistä narsismin kanssa! (toki poikkeuksia on). Heidät on aikanaan pistetty liian lujille asioiden hoidossa.
Heillä on vain kovin vahva käsitys siitä, miten KAIKKIEN asioiden pitäisi hoitua/toimia.
Heillä saattaa olla myös jokin psykologinen sairaus, esm tarkkaavaisuus häiriö (AD/HD, joka voi ilmentyä myös ilman ylivilkkaus häiriötä.)
Minäkin luulin aikoinani äitiäni täydeksi kusipääksi, kunnes jouduin itsenäisesti selvittelemään omia ongelmia! Ja olen pahoillani siitä, mitä kaikkea äitini joutui kestämään, kun olin nuori asioista tietämätön teini! Silti tänäpäivänä, joudun laskemaan välillä sataan, kun koitan olla vanhempaa kunnioittava "lapsi"
Miten ja mihin haluat oman lapsesi kasvattaa? Oman arvon puolesta SS
- HIMPU1975
Lilja 93
Olen läpikäynyt lähes saman. Nykyään osaan käsitellä äitini aiheuttamia tunteita ja arvostaa äitiäni paremmin kuin ennen. Masennus on tuttua minullekin, joten en tiedä jaksatko lukea mitään.
Virtahepo olohuoneessa, on kirja joka avartaisi näkemystäsi (ja äitisi, jos hän sen lukisi)
Onko sinulla mitään kunnallista hoitokontaktia masennuksen vuoksi?
Sinun tapauksessa olisi myös hyvä olla kontakti vähintäänkin mielenterveys yhdistykseen.
Onko sinulla keskittymis vaikeuksia, agressiivisuutta tai oppimis häiriöitä?
Voisin hyvin keskustella kanssasi ja antaa sähköpostitse tai puhelimitse neuvoja, mutta en tiedä, miten täällä sellaiset yhteystiedot jaetaan salassa...
Yritän huomenna iltapäivästä käydä tällä sivustolla katsomasssa, jos olet laittanut viestiä. ÄLÄ LUOTA NETISSÄ KEHEENKÄÄN, EDES MINUUN!
Haluaisin auttaa sinua. Sinun ehdoilla. Tämä on järjestely kysymys.
Olen kovan lapsuus- ja nuoruusajan läpikäynyt 37V lapseton, pitkässä parisuhteessa elävä nainen.
Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö (entinen maanis depressiivisyys), sekä epävakaa persoonallisuus häiriö (kuulostaa ehkä pahalta, mutta ei sitä ole) ja nyt selvitetään onko minulla tarkkaavaisuus häiriö (ADHD).
Haluan auttaa ja olla avoin. On sinun valinta, jos haluat täältä verkosta apua.
Voimia sinulle ja äitisi voi olla todella paha, mutta uskon hänen tarkoittavan sinulle hyvää pohjimmiltaan, vaikka hänen käytös sinut tukahduttaisi. Te tarvitsette peli sääntöjä, joita kummankin pitää noudattaa. Etenkin äitisi!!! - Jane631
Voi Lilja93, kun olen surullinen lukiessani tekstiäsi. Itse olen kohta viisikymppinen, 21-vuotiaan tyttären ja 19-vuotiaan pojan äiti. Lasteni isä on kuollut.
Sinun äidilläsi on perustavaa laatua oleva ongelma oman itsensä kanssa. Äidin ei kuulu käyttäytyä omaa lastaan kohtaan noin. On tosi hyvä asia, että avauduit tästä asiasta edes tällä foorumilla, koska saat varmasti paljon kannustavaa palautetta, josta toivon sinun saavan voimia tehdä ratkaisuja elämässäsi.
Äidin kuuluu olla kiinnostunut lapsensa elämästä; iloista ja suruista ja ihan kaikesta mutta äidin kuuluu myös päästää "irti", kun on sen aika. Äidin tehtävä on antaa lapselleen sellaiset eväät, että tämä pystyy turvallisin mielin astumaan maailmaan - luottaen itseensä ja omiin kykyihinsä aloittaa oma elämä.
Lilja, lähetän sinulle voimia uskoa itseesi ja uskallusta mennä hakemaan apua vaikka ammatti-ihmisiltä, jos ja kun sitä tarvitset. Sinun pitää pystyä irtaantumaan ylihuolehtivasta mutta alistavasta äidistäsi. Sinun pitäisi löytää joku muu turvallinen aikuinen, jonka kanssa voisit jutella tästä asiasta. Oikea aikuinen pystyy saamaan sinut ymmärtämään, että olet arvokas omana itsenäsi. Sinun äitisi ei ole näköjään itse kasvanut aikuiseksi ja luulottelee aikuisuuden olevan sitä, miten hän sinua kohtelee. Ehkäpä hän on itse kokenut tuollaista omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ehkäpä hänellä ei ole ollut muunlaista mallia... Kenties tämä irtaantumisesi herättäisi äitisikin hakemaan apua oman itsensä eheyttämiseen.
Uskalla Lilja! Sinä olet hyvä ja pystyt siihen kyllä. Tarvitset vain oikeanlaista kannustamista. Lue tarkkaan nämä viestit, jotka täällä saat. Meitä on täälläkin moneen junaan mutta selväpäisiäkin joukosta varmasti löytyy! - helposti uhrixi he
Moni näistä äidin ohjailtavista reppanoista istuu lähikuppilassa kun ei muuta jaksa tai osaa ahdistukseensa ja sieltä etsii avuntuojia. Niin surullista mutta ei yhteiskunta voine apua tarjota jollet itse osaa etsiä
- lähde elämään
Äitisi hallitsee sinua ja roikkuu sinussa. Ravistele äitisi pois kimpustasi, siis kuvannollisesti. Jos äitis suuttuu ja on vihainen, se on hänen tunteensa, ei sinun. Eikä lapsen kuulu kysellä ja kaivaa äidiltä mikä häntä vaivaa, jos on noin töykeä ja ilkeä. Ihmettelen miksi siedät. Vaikka toisaalta ymmärrän. Sinuahan on pidetty kuin vankia. Olet vasta nyt oikeasti herännyt. Merkki siitä on jo tänne kirjoittaminen.
Jos äitis on vihainen, ajattele että hän on sairas. Ei rakastava äiti käyttäydy noin.MIksi sinä uskot mitä jokainen perheessäsi sanoo. Tee asioita, mitä haluat ja näytä itselesi että osaat ja voit. Ja tee töitä haluamasi eteen.
Sinuthan on ihan lannistettu, jos uskot aina vain mitä muut sanovat. Älä ota vastaan haukkumisia. Sano kotiporukallesi, ettei ol fiksua lannistaa ihmisiä. Ja jätä asia siihen ja lähde elämään omaa elämääsi.
Niin minullekin aikoinaan sanottiin, sinusta ei ole mihinkään, et osaa, et pysty...jne. Lähdin kuitenkin kotoani 15-vuotiaana. Olen luonot hyvä uran yrittäjänä, kouluttanut itseni, perustanut perheen, kasvattanut lapseni. Minua lannistettiin, mitätöitiin, hakattiin, potkittiin... Mutta koskaan en lannistunut. Ujo ja arka olin kyllä ja ehkä olen vieläkin., se ei vain näy päälle päin. Pärjään elämässä ja uskon että aloittajakin pärjää, kunhan rohkaistuu ottamaan vallan ja vastuun itsestään. - yh-mama
vakava aloitus johon löytyy ratkaisu mutta sinun pitää olla nyt rohkea ja sinnikäs.varaa sosiaalitoimistoon aika että pääset kertomaan tilanteesi ja saat rahalliset asiasi järjestymään.sitten mene asuntotoimistoon,he kertovat miten asunnon hakeminen lähtee käyntiin.joudut kumpaankin paikkaan toimittamaan erilaisia papereita eli hommia riittää.
koet suurta ahdistusta äitisi käytöksestä enkä yhtään ihmettele.kukaan,ei koskaan saa alistaa ja lytätä ketään henkisesti,ei edes oma äiti.
sinulla vain yksi elämä ja sinulla täysi oikeus saada olla onnellinen.kun nyt alat toimia niin varmasti saat onnellisen elämän.
suosittelen myös varaamaan terveyskeskuksesta lääkäriajan.olisi hyvä että pääsisit keskustelemaan tästä sinun traumaattisesta elämästä ammattilaisen kanssa.
olen itse elänyt hyvin väkivaltaisen lapsuus-ja nuoruusajan.tässä kuitenkin olen ja sydämeni on paikoillaan.paljon sitä paikkailtiin ja hoidettiin mutta minä selvisin voittajana.
sinäkin selviät,usko mua!
ilmoitathan itsestäsi? - Huolestunut isä
Ensiksi, Hirviä, karmea äiti sinulla ainakin on. Kuvottava!
En tiedä mitä tarkoitit kun kirjoitit että: "äitini kumitti tekstini".
aivan vieras sana KUMITTI jota en ole eläissäni kuullut. No mutta kuitenkin..
Tunnen ja tiedän vastaavia ihmisiä. Äitisi on sosiopaattinen spykopaatti ja narsisti noiden kuvauksien perusteella josta kirjoitit.
Suosittelen muuttamaan mitä pikimmin pois äitisi helmoista koska äitisi pitää sinua pilkkanaan vaikka haluaa kannustaa ja antaa sinulle asioita. Itsetuntosi nousee kohisten kun muutat pois ja elät itsenäisesti ilman äitisi kontrollointia.
Kun muutat, älä anna äitisi enää kontrolloida kun asut itsenäisesti. On paljon niitä ihmisiä jotka ovat traumatisoituneet kun ovat jääneet hullun vanhemman kanssa asumaan vielä sen jälkeen kun asuvat omassa taloudessa. Pidä pintasi ja tee selväksi että elät nyt omaa elämääsi, oman näköistä elämää.
Suosittelen menemään kouluun opiskelemaan jotain mikä kiinnostaa sinua. Se avartaa maailmaasi ja antaa sinulle niitä asioita jota kaipaat. Vain niin voit päästä pois tuosta nykyisestä elämäntilanteestasi.
Mene sosiaalitoimistoon täyttämään paperit toimeentuloa varten ja hae asunto.
Siitä se lähtee.
Tsemppiä!- malttii
Kumittaminen on kumilla pyyhkimistä, sanaa käytetään kaikissa kouluissa edelleen yleisesti. Sen sijaan vierassana on "hirviä" kauhistelutarkoituksessa. Liekö murresana jostain Peräpohjanmaalta/Lapista ;) On vaarallista tehdä mutu-psykoanalyysiä jonkun irrallisen tekstinpätkän perusteella ja varsinkin laittaa kolme erilaista analyysiään samaan ihmiseen "Psykopaatti, sosiopaatti, narsisti". Ehkä hiukan rauhoittumista tänne kommentointiin nyt, vaikka olisi kuinka provosoitunut. Tuo tyttö on jo hyvin sopivanikäinen muuttamaan pois kotoa. Sostoimen sijasta kannattaa laittaa hakupaperit johonkin oppilaitokseen, sillä niiden kautta järjestetään aina myös asuminen. Googlettele tyttö vaikka kansanopistojen maksuttomia ammatillisia koulutuksia, niissä asunto- ja opinto-ongelmat ratkeavat yhtäaikaisesti.
- prepperi
Olen 37 iso miehekäs mies ja äitin kanssa tulee tapeltua harvasepäivä kun yrittää kontrolloida elämääni. Se että antaisi ehdotuksia tai vinkkejä olisi ok mutta kun menee sille linjalle että näin pitää tehdä näen punaista. 75 vuotta sitten mailma oli erinlainen. Nyt olemme astumassa uuden keskiajan aikaan joten vanha ajattelu tulee takaisin muttei päde vielä. Bilderberg ryhmä kun saa oman mailmana valloituksensa loppuun meistä jokainen asuu kuin natsisaksassa oleva juutalainen pelkäen odottaa omaa vuoroaan milloin tulee lähtö pois kotoa.
- Takkutukka
Alkuperäosen viesti lähettäjälle kehoitus lähteä opiskelemaan ja itsenäistymään. Hanki vaikka alkuun opiskelija soluasunto. Siitä pikkuhiljaa omaan asuntoon. Älä anna äitisi enää vaikuttaa omaan elämääsi.
Itse olen lähellä viittäkymmentä ikävuotta. Äitini alkoi siinä vaiheessa haukkua minua kun menetti rakkaan (lue rikkaan) vävypoikansa eroni myötä. Sen jälkeen mikään mitä tein ei ollut hyvä. En kuitenkaan ole antanut äitini mielipiteiden vaikuttaa elämääni vaikka joskus suutun ja turhaudunkin. Olen kuitenkin elänyt omaa elämääni niinkuin olen parhaaksi nähnyt. Ja hyvin olen elänytkin!
Rohkeasti lähde elämään omaa elämääsi! Rohkeus kasvaa onnistumisiesi myötä! Toivotan kovasti ilmaa siipiesi alle! :-)- Niin tuttua
Hyi kun tuntui pahalta lukea viestisi, sillä kirjoituksesi olisi voinut olla omasta elämästäni. Ex-avopuolisoni oli korkeasti koulutettu ja rikasta. Hän kuitenkin pahoinpiteli minua useasti ja alisti henkisesti. Usean vuoden yhteiselon jälkeen uskalsin ottaa hänestä eron ja hain tukea äidiltä, pohjimmiltani tietäen mitä tuleman pitää. Sain kuulla olevani tyhmä huora, joka juoksee munan perässä ja kuinka miehen ei tarvitse lyödä, jos osaisin pitää turpani kiinni. Nykyisin olen onnellisesti naimisissa eri miehen kanssa. Vaan äitini haikailee edelleen sen ah niin ihanan, rikkaan exäni perään...
- Itsekin uhri vm1969
Kuule, äitisi on NARSISTI!! pahimmasta päästä!!
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Luepa tuo AJATUKSELLA!! siitä se lähtee,,,tsemppiä sulle, kuka ikinä oletkin, mutta TOIMI nopeasti, ITSESI takia!! - TAINA SINIKKA
tuttua tekstiä mulle,meitä on kolme aikuista lasta, minä olen ainoa selviytyjä,koska aloin vihalla kapinoida äitiäni vastaan!
Valitettavasti se piti tehdä,jotta itsetuntoni ei romahtaisi.Siskoni ja veljeni ovat sairaseläkkeellä molemmat,koska he eivät kyenneet taistelemaan dominoivaa äitiämme vastaan!
Minun työkaverini vasta avasi silmäni vuosia sitten, ja kysyi, miksi sinä olet aina samaa mieltä äitisi kanssa?Eikö sulla ole omia ajatuksia lainkaan?Niin silmäni avautuivat totuuteen, ja näin olen ainoa terve,meidän lapsista! Minun oli pakko toimia
tai muuten tuhoudun henkisesti itsekin! Äitimme toimi juuri kuten sinunkin! Alisti ja mitätöi,ja sanoi ääneen,miten osaamaton olen! Joten sun on pakko nyt irtautua äidistäsi vaikka vihalla,ja pelastaa itsesi! - ex-kiltti
Ihan selvästi, äitisi on sinusta riippuvainen eli haluaa et tottelet sitä ja näin saa koko ajan pitää sinua kuin sätkynukkea.
Vielä aikuisenakin tästä saat kärsiä, jos et laita rajoja, liian kiltti ei saa olla. Noilla tiedoilla mitä annoit niin äitisi joutas mennä hoitoon.
- Naisenalku-92
Kuulostaa tutulta. Äitin on aina vähätellyt minua ja suorituksiani. Esim. jos saa kokeesta 10- niin olisi parempaankin voinut pystyä. Hän sai kympin aikoinaan kyseisestä aineesta. (yksi laimea esimerkki, pointti on että mikään ei riitä.)
Vähättely, kiusaaminen ja asioihin puuttuminen on jatkuvaa neuvoja tulee pyytämättä.
Tilanne parani kun muutin opiskelemaan useamman sadan kilometrin päähän ja itsenäistyin. Vieläkin yrittävät tuputtaa isäni kanssa rahaa äitini latistaa minut jos kerron iloisia uutisia..
Ei ole aikaa muuhun kuin negatiivisten asioiden etsintään..
MUTTA sen kestää kun ei tarvitse olla viikoittain yhteydessä-ainakaan kasvotusten. :) Sitten on mukava käydä kuukauden/kahden päästä kyläilemässä niin hetken on käytös vähäsen mukavempaa- ei niin ilkeää, mutta edelleen vähättelevää käytöstä ja uskonpuutetta. Paree vissiin ettei kerro asioista äidilleen.
Omalla kohdalla olen ajatellut että emme kumpikaan ole niitä helpoimpia ihmisiä enkä enää aikuisiällä suostu asumaan toisen naisen-en varsinkaan äitini- kanssa samassa taloudessa.
Mieheni on ihanan positiivinen ja olen saanut itsellenikin ammennettua positiivisuutta ja kärsivällisyyttä. (Näitä ominaisuuksia vanhemmillani ei ole.)
Nämä ominaisuudet auttavat vanhempien luona vierailtaessa :)
Mutta yhteenvetona: itsetuntosi nousee kun muutat omillesi-opit tekemään asioita ilman että sinua koko ajan kontrolloidaan ja väheksytään.
Arvosta itseäsi niin muutkin voivat arvostaa sinua ja todista osaamisesi. - Niin tuttua
Suosittelen muuttamaan omillesi. Näin minäkin toimin, kun olin 18v. En kestänyt enää sitä määräilyä, halveksuntaa, ilkkumista jne. Oma äitini on hyvin samanlainen. Hän on se yksi ja ainoa, joka tietää miten asiat hoituu. Minä, nykyisin 30v, en tiedä mitään. Lapsesta lähtien olen saanut kuulla olevani ruma, lihava, tyhmä, huora, lehmä jne. Olen eristänyt äidin elämästäni. Hän ei edes tiedä minun olevan naimisissa ja odottavan ensimmäistä lastani. Hän on epäillyt minun olevan raskaana ja kauhuissaan alkanut tarinoimaan, kuinka olen vielä liian nuori, köyhä, kouluttamaton ja kuinka poikaystäväni (aviomieheni) on huono valinta. Mieheni hän on tavannut vain kerran. Ja mitä koulutukseeni tulee, olen kouluja käynyt ja tälläkin hetkellä ammattiani vastaavassa kokopäivätyössä. Ai niin, mutta olen paska ihminen, kun asun vuokralla ;) Avautumiseni päätarkoitus oli siis kertoa --> lähde pois mahdollisimman pian!
- hanskii2
Ei sinun tarvitse sanoa kaikkea tekemääsi äidillesi. Saati sitten ottaa häntä mukaan esim. lääkäriin. Olet täysi-ikäinen ja sinulla on oikeus omaan ja itsenäiseen elämään.
Koita hakea töitä ja sitä kautta saada rahaa,jotta voit muuttaa omillesi.
Voit muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle.- ...
Niin, olet täysi-ikäinen, erillinen ihminen, et kenenkään jatke eikä sinulla ole velvollisuutta pitää kulisseja pystyssä vanhempiesi puolesta. Elät niin kuin sinulle sopii, ja he tehkööt samoin.
- 7+11
Teette itsestänne ÄÄLIÖITÄ. Eiköhän aiheesta ole jo jauhettu tässäkin ketjussa tarpeeksi. Siirtykää Narsistien Uhrien Tuki ryn sivustolle ja menkää niihin tapaamisiin mitä yhdistys järjestää täällä jauhamisen sijaan.
- kohtalotoveri-88
Olen kokenut lapsuudessani täysin saman asian! Se vaikuttaa edelleen elämääni. Sorruin vakavaan masennukseen ja sen jälkeen vakavaan päihdeongelmaan.
Voin kerta kaikkiaan huonosti. Itse tuntoni oli täysin nolla!!! Koko ajan ajattelin että ei minusta ole mihinkään. Joten iksi yrittäisinkään mitään... tyyliin miksi haen tonne koska kenenkään mielestä en pärjää siellä. Tai tule valituksi pääsykokeisiin tai työhaasttatteluun. Menetin ensimmäisen työpaikkani alkoholin takia. Taas sain kuulla äidiltäni kuuluisat sanat: mitä mä sanoin! Ehkä tuossakin tilanteessa taas olisin kaivannut jotkin muut sanat.... Taas vedin viinaa ja huumeita murheeseen. Vaikka sisällä tiesin että eihän se ole ratkaisu mihinkään. Mutta mikä minua estääkään,koska olen täysin maassa ja nolla. Ja kun tarpeeksi sattuu vastoinkäymisiä ja aina joku sorsii niistä. Eikä lähimmäisetkään tue ja kannusta parempaan. Näin voi helpostikin käydä. Vaikka itsekkin olen rampannut murrosiästä saakka perhenuvolassa,terapiassa ja a-klinikalla jne jne. Muutin 23-vuotiaana kauas äidistäni. Koska en kokenut mitään muuta ratkaisua ongelmiini. Siloinkin sain kuulla että:et sä siellä pärjää millä saat ostettua ruuat ja ei siellä ole ketään tuttuja. et sä pärjää millään! Huoh! olin vaan kovana että näin on parasta. Ja olikin sain itsetuntoni melkein takaisin ja paranin päihdeongelmastani täysin!!! Löysin avomieheni ja tulin raskaaksi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin! :) nyt kolmen vuoden jälkeen muutin takaisin lähemmäs äitiäni. Ja edelleen sama virsi sieltä suunnalta jatkuu. Liiallinen kyttääminen,ja meidän asioihin puuttuminen. Mutta olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. Ja onneksi mieheni on tukena. Kannustan sinua vaan rohkeasti kuuntelemaan itseäsi ja tekemään niitä asoista josta JUURI SINÄ HAAVEILET! Ja muista kehua myös itseäsi. Sekä muuta pois äitisi luota. Sen siirron tekisin ensimmäisenä. Niin hermotkin saisi lomaa.... olen eestiläinen alunperin.Ei usko,että äiti haluaisi mitä huonoja,mutta se on vain kaikilla äiteillä sama,että on huolissa lapsista.Olen ollut paljonki samanläisessa tilanteessa kun sinä.Mutta kun olen nyt jo 20.v. lapsenlapsen isoäiti ja minulla oma äiteä ei ole tässä maailmassa,sitten ainoa ,mitä katuun ,on se,että olin nii huono lapsi joskus ja tänä sanon,että mun äitiä oli silloin oikeassa ,mutta nyt on myöhää.......
- Sirlia Klaan
HIukan samanlaista olen kokenut ja siksi lähdin alaikäisenä pois kotoa. palasin ekaa kertaa 3 vuotta myöhemmin. Silloin ei ollut opintotukia eikä mitään muutakaan.
Tajusin, että äitini on jonkun lapsi. Minun mummoni ja isoisäni lapsi ja saanut mallinsa heiltä. Kukaan ei ole opettanut hänelle mitään muuta. He eivät ole tyhmiä tai pahoja, he ovat vain erilaisia pelkoja täynnä. Ei meidän pidä täällä tehdä heistä diagnoosia.
Nyt sinun aikuisen ihmisen pitää katkaista napanuora ja lakata miettimästä vanhempiasi niin paljon. Nyt alkaa sinun elämäsi ja sinun vastuulla on millaisen siitä teet. Sinun pitää lakata katsomasta menneisyyteen ja lakata selittämästä menneisyydellä asioita. Katso eteenpäin ja päätä mitä tahdot. Sitten alat ponnistella sitä kohti.
Ota lahjaksi saamasi elämä käsiisi, vaikutat kuitenkin terveeltä ja osaavalta ihmiseltä. Onnea matkaan. - smile18
Komppaan ensimmäisen viestin kirjoittajaa. NYT MUUTAT OMILLESI JA ÄKKIÄ!
Olet aikuinen ja päätät aivan itse elämästäsi. Älä anna pelkojesi estää...tai omaistesi. Muuten alat vähitellen vihaamaan heitä. Nyt omaa onnellisuutta etsimään ja tekemään elämälläsi sitä mitä toivot.
Sulla on kaikki voima itsessäs ja raha seuraa jos astut maailmalle, ulos sieltä tutusta ja turvallisesta (vankilasta).
Muuta toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan. On paljon mukavampi olla sitten tekemisissä perheenjäsentesikin kanssa, kun näkee harvemmin. Maailma on täynnä ihmisiä, et ole sidottu kehenkään. - samaa mieltä
Teette itsestänne ÄÄLIÖITÄ. Eiköhän aiheesta ole jo jauhettu tässäkin ketjussa tarpeeksi. Siirtykää Narsistien Uhrien Tuki ryn sivustolle ja menkää niihin tapaamisiin mitä yhdistys järjestää täällä jauhamisen sijaan.
- kiintymys obstacle?!
nuori joka asuu vielä kotona ja on arka kuin mikä, ei varmasti ensimmäisenä ryntää johonkin uhrit tapaamisiin. Ihan hyvä, että saa erilaisia näkemyksiä anonyymeiltä ja voi sitten saada rohkeutta toimia. Tota sivustoa kyllä suosittelen itsekin, vaikka diaknooseja ei kannata ihan kevyellä kädellä mennä itse tekemään.
- janneeeessa
Muuta omaan kotiin. Sinuna en vastaisi äitini puheluihinkaan ennenkuin viikko on kulunut. Sitten ota lunkisti, olet onnellisena omassa kämpässä ilman hiillostajaa. Ah, rauha!
- 12+7
Teette itsestänne ÄÄLIÖITÄ. Eiköhän aiheesta ole jo jauhettu tässäkin ketjussa tarpeeksi. Siirtykää Narsistien Uhrien Tuki ryn sivustolle ja menkää niihin tapaamisiin mitä yhdistys järjestää täällä jauhamisen sijaan.
- massapostituksesi
Miksi massapostitat tuota yhtä ja samaa viestiä joka väliin?
- läpä läpä!
"Narsisti" taitaa olla nykypäivän muotisana? Ikävä kyllä mä olen oikeiden mielenterveysalan ammattilaisten kanssa siitä asiasta samaa mieltä, että "narsisti" ts. narsistisesti häiriintynyt ihminen on kylläkin noin 1%:n väestöstä kuuluva tyyppi ja niitä tavataan tavallisimmin kai vankimielisairaaloissa, eli vatipäiden ei kannattaisi herjata kaikkia joista eivät pidä "narsisteiksi" tai "narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviksi" keskustelupalstoilla. Eri asia jos palsta olisi toinen, mutta tämä on mielenterveysaiheinen palsta, ja erityisen korkeaa moraalia pitää minunkin mielestäni osoittaa nimettömässä julkisessa keskustelussa. Kyllä minäkin joskus käytän arkikielessä sanaa "narsisti" mulkuista eli epäoikeudenmukaisesti mielestäni toimivista "ihmistyypeistä", mutta en mielenterveysaiheiden palstalla. Konsulttibisneskin voisi siten keksiä omat sanansa, eikä omia sanoja tieteeltä...
Minä en ainakaan menisi Narsistien Uhrien Tuki ry:n tapaamiseen: minä ainakaan en vihaa tai inhoa ketään tän maapallon ihmistä niin paljoa, että jaksaisin jauhaa ihmisistä, joiden kanssa arjessa kommunikaatiolla kanssakäymisistä pääsee eroon ihan olemalla olematta tekemisissä, jos joku on kohdellut radikaalisti väärin ja mun elämässäni sellaisia ihmisiä ei ole ollut tuntemissani. Voin vain kuvitella Narstien Tuki ry:n "tapaamiset": sellaisissa mussutetaan varmaankin, että mitä pomo kerran sanoi kahvihuoneessa, että miksi exä ei maksa enempää elatusmaksuja ja lopuksi julistetaan että miten hyviä ihmisiä itse ollaan, kun nyt kerran Ollaan Löydetty Se Suuri Syytekijä, että miksi elämä ei mene kuin Strömsössä, naurettavaa.
On toki egoismiltaan narsisteja maailmassa, mutta ne on eri asia, kuin psykopaattiset luonteet. En viittis kun en kehtais ja kun en ole psykologi suuremmin sanoa, mutta kun yleissivistyksellä kai jokainen joka ei ole ihan juntti(?), tietää, että narsistisuus voi olla myös sitä, että ihmisellä EI ole narsismia - tervettä sellaista. Olisi siten aika rankkaa ja röyhkeää kyllä lähteä väittämään, että "narsistit "on joka tampion egoistien kiusaajia.
Narsismi voi olla ulospäin näkyvää, tai se voi olla sisäänpäin kääntyvää käytöksen taholla. Silloin kun mä nuorena itse esimerkiksi olin narsismilleni kolauksen saanut herkyydessäni, niin mä kärsin anoreksiasta; olin silloin vajaa terveestä narsismista ja terveydestä, mutta en "narsisti".
Toivottavasti tieteentekijät voisivat puuttua siihenkin, että miten näillä kansan Suomi24- keskustelupalstoilla ja erityisesti iltapäivälehdissä raiskataan tieteellisiä psykologisia termejä, koska kuvottaa lukea. Ei tartte olla edes psykologi, että oksettaa usein lukea näitä terveyspalstoja Suomi24, kun on normaali sivistys. - 20+19
massapostituksesi kirjoitti:
Miksi massapostitat tuota yhtä ja samaa viestiä joka väliin?
Siksi jotta ymmärtäisit oman typeryytesi. Katkaise välit äitiisi ja lopeta asiasta jauhaminen täällä. Osallistu esim. Narsistien Uhrien tuki ry: kokouksiin, mikäli näet sen oman itsesi kokoonsaattamiseksi välttämättömäksi. Voimia!
- JonesHenry
Kerrotuani oman tarinani haluaisin ottaa kantaa värillisiin adoptiolapsiin näin yleensä.
Pohjoismaissa on paljon värillisiä adoptiolapsia, noin 50 000 Heitä on tullut useissa eri aalloissa. Aikaisimmat Koreasta jo 1960-luvulla. Joitain Ethiopiasta vuosien 1982-1992, mutta ehdottomasti suurin aalto ajoittuu vuosien 2000-2010 välille.
Narsistin määritelmä on suhteellinen. Suurin osa Suomalaisista naisista on pikkuisen itserakkaita.
Kaikki tarinat ovat yksilöllisiä. Minun kapinani liittyi enemmänkin olosuhteisiin kuin siihen millaisia orjanomistajani olivat persoonina. Ensinnäkin, adoptiopaperit olivat väärennetyjä, äitini joko pakotettu luovuttumaan minut ja pakenemaan ylipoistotason sairaalasta, tai sitten myöhemmin kidutettu, mikä tuohon aikaan oli hyvin yleistä.
Suomi oli liian rasistinen maa. Mahdollisesti(Japanin jälkeen)rasistisin koko maailmassa! Sopeutuminen käytännössä mahdotonta! Adoptio oli laiton järjestely, ja tapahtui sekä Suomen että Ethiopian lain ulkopuolella(kommunistinen sotilasjuntta, joka tuli pääkaupungissa valtaan vuosien 1974-1978 välillä. Suomessa ei säädetty kansainvälisestä adoptiosta mitään lakia ennen vuotta 1985, joten käytännössä kaikki adoptiot ennen sitä tapahtuivat Suomen lain ulkopuolella)
Nykyään moni asia on eri lailla. Minulle annettiin ihan kirjaimellisesti mission impossible. Tehtävä josta oli aivan mahdoton suoriutua täysin riippumatta siitä mitä minä tein! Nykyään värillisillä adoptiolapsilla on paljon, PALJON laajempi mahdollisuus vertaistukeen kuin ennen! Sosiaaliviranomaiset kyttäävät adoptiovanhempia paljon tarkemmin. Asiat ovat muuttuneet.
Minun tarinani ei ole pakko toistua. Suomi on myös osa nyt globaalia maailmaa, Eurostoliittoa, työvoimapula, globalisaatio, monikulttuuri jne jne. Anloginen televisio kuoli vuosia sitten, on internet jne jne...eri maailma, eri aikakausi! Minun tarinani ei ole pakko toistua, enkä usko, että se toistuukaan ihan samassa muodossa. Useat meistä puhuvat menneessä muodossa omista kokemuksistamme. Nykyään narsismi tunnistetaan persoonallisuushäiriönä ja siihen on olemassa hoitoa eli terapiaa. Asiat ovat muuttuneet TODELLA PALJON! Enää ei eletä samassa Suomessa. Pidetään tämä mielessä! - dingdong93
Voi että, minun iskän ja sinun äidin pitäisi tavata. Sais nähdä millainen suhde siitä syntyisi kun kaksi ihan samanlaista kohtaisi =D. Samaistun aloittajan tarinaan ihan täysin. Neuvona sanon että muuta pois. Itse muutin 17-vuotiaana pois kotoota koska muuten olisin varmasti tappanut itseni. Helppoa kaiken sen jälkeen ei tietenkään tule olemaan, itsekin taistelen itseluottamuksen saamiseksi joka päivä. Mullakin on tuo sama juttu että lukion jälkeen en ole vielä päässyt muualle kuin yo-linjalle amiskaan -.-´ , mutta eiköhän se siitä kun aikaa kuluu. Voi vittiläinen kun olisi joku oma chatti vaikka saman kokeneille. Musta olisi niin kiva päästä juttelemaan vaikka sun kanssa tuosta sun tilanteesta koska varmasti vertaistuki auttaisi sua nytten. Ota yhteyttä jos haluat jutella =)!
- Katkaise välit
Kuulostaa äidiltäni jolla on narsistinen persoona. Tai on narsisti. Ainut tapa on pelastaa itsensä, eli ei missään tekemisissä. Kun itse lähdin lopullisesta, hautasin sen mielessäni Olen voinut todella hyvin varmasti samassa jamassa kun sinä nyt olin aikoinaan.
- tuttujuttu vm 67
Opettele keskustelemaan äitisi kanssa asiallisesti täällä valittamisen sijaan vaikkei hän siihe pystyisi. Liity Narsiten Uhrien tuki ry:hyn. Opettele kasvamaan ihmisenä, lopeta toisissa ihmisissä roikkuminen ja heidän käytöksestään valittaminen. Läheisriippuuus on sairaus. Voimia jatkoon.
- äiti minullakin
Minkähänlainen olikaan tämän äidin lapsuus? Jostainhan tuollainen käytös kumpuaa, eikä kukaan pääse omia kokemuksiaan pakoon sillä että synnyttää jälkeläisen.
Ennen kuin jakelisin diagnooseja narsismista tai muustakaan tapaamatta ko henkilöä, kannattaisi miettiä syitä tällaiseen käytökseen. Olisi helpompi ymmärtää jos tietäisi syyt , - osaisit itsekin aikanaan varoa toistamasta samaa käytöstä tai sitten tekemästä ylilyöntejä toiseen suuntaan.
Mutta tärkeintä - mene terapiaan. - lilac pompom
niin kuin ekassa vastauksessa sanottiin, sun on parasta muuttaa omaan asuntoon, omaan elämään. mulla ei äiti ollut se, joka latisti, vaan isä ja pikkusisko, ja mitä vähemmän olen lapsuuden perheeni kanssa tekemisissä, sitä ehjemmäksi itseni tunnen. kun näen heitä taas, ahdistun ja ahdistus purkautuu kunkin verisukulaiseni kohdalla eri tavoin.
toi läksyjen sun puolesta tekeminen on älytöntä. isälläni ei oikeastaan ollut mielipidettä mun vastauksista, vaan opettajien korjauksista kokeissa, tiesi itse paremmin ja löysi myös virheitä, joita opettajani ei. siskoni taas on hyvin nuoresta tykännyt kertoa, millainen haluaisi minun olevan jne ja vikani ovat sen lempipuheenaiheita. mua ei kiinnosta kertoa niille hyviä eikä huonoja juttuja, en kestä niiden sekaantumista elämääni. tollaset jyräävät sukulaiset, narsistit tai ei, on yhtä myrkkyä. ikävää, että sellainen on sattunut kohdallesi lilja93:(
kun otat välimatkaa äitiisi, alkaa itsetuntosi korjaantua. ei ehkä heti, mutta mitä aiemmin lähdet, sitä helpommin pääset eroon tosta kaikesta inhottavasta, mitä joudut kokemaan. ei äitisi sitä työtä tule tekemään, jota sinä haet, ja perheesi on sokeaa ja itsekeskeistä porukkaa ja purkaa omaa epäonnistumisen pelkoaan suhun, kun väittää, ettet pärjää. sä pärjäät. mitä ikinä haluatkin tehdä, tee se kuuntelematta niitä. voit vielä hakea peruutuspaikkoja, mikä sua vain kiinnostaa. oli tilanne, kun hain koulupaikkaa mahdollisimman kaukaa perheestäni, rakkaus kuitenkin sai mut juuttumaan kotikaupunkiin. olet nuori, sulla on paljon hyvää edessäsi ja vaikka nyt tuntuu pahalta, aika ja välimatka parantaa äitisi ja kaikkien muiden jättämät arvet. sinä tosiaan olet se, joka itsesi liikkeelle potkii, eikä sun tarvitse kantaa äitisi taakkaa. tulet saamaan kavereita ihan varmasti, arkuus tietty hankaloittaa asiaa, muttei estä sitä. - Äiti itsekin
Hei Lilja!
Nyt vaan äkkiä jalat oman pöydän alle, jos sinulla on siihen mahdollisuus.
Olet hieno ihminen, lähde siitä ajatuksesta eteenpäin, mutta muista se
kolikon toinen puoli, niinkuin jotkut ovat tällä palstalla vilautelleet.
En kuitenkaan usko , että äitisi haluaisi sinulle pahaa, on ilmeisesti ylihuolehtivainen tai sitten jopa narsisti. Käytöksensä kuulostaa sairaalta.
Terkuin Äiti itsekin.- Samanlaista kokenut
Toivottavasti saat tehtyä pesäeroa äitiisi.
Minun äitini vähätteli ja valehteli minusta sinne ja tänne. Ei koskaan mitään kannustavaa tai tukevaa käytöstä.
Ahdistus jatkuu edelleen vaikka olen jo 60 täyttänyt.
Ainoa tapa on eristäytyä ihmisistä, silloin saan rauhan. Kun en seurustele kenenkään kanssa minun ei tarvitse pohtia toisten arvostelua ajatuksistani.
Olen nyt ihan tyytyväinen elämääni. Paremminkin olisi voinut tietysti olla, mutta äitini hallitsi minua ihan viimeisiin hetkiin, nyt jo dementoituneena hänellä on vieläkin valtaa minuun, koen suurta ahdistusta jos en käy hänen luonaan säännöllisesti.
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi674252Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D883835- 493345
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul192608Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!232479Uskallatko katsoa pitkään silmiin
kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa562333- 482155
- 471838
- 361780
- 301606