Heips... Teksti voi olla aika rankkaa luettavaa mutta yksinkään en enää jaksa.. Mulla on laskettu aika marraskuun alussa. Olen raskauden ja lapsen kanssa yksin. Raskaus sai alkunsa raiskauksesta. Tiesin kaverin 8 vuoden ajan. Hän ei missään vaiheessa aikaisemmin osoittanut kiinnostusta seksuaalisesti. Häntä ei olla saatu kiinni koska mulla ei ollu antaa nimeä, puhelin numeroa eikä mitään muutakaan. Hän on uhkaillut minua soittamalla puhelinkopista, lähettämällä tuttujaan seurailee ja käymää oven takana. Ja ennen ku ihmetellää pidin lapsen koska hän on "pieni ihmeeni". Sain pahan keskenmenon 10 vuotta sitten ja sen seurauksena mun todettiin olevan lapseton. Olisin halunnu päästä haikaranpesään mutta komplikaatioiden takia mua ei huolita. Ja kuten varmasti kaikkia tulevia äitejä synnytys pelottaa.. Enemmän silti pelottaa se että joudun synnytykseen yksin ja huoneeseen täynnä tuntemattomia ihmisiä. Synnytys kokemus pitäis olla yksi elämän kohokohtia. Kaikissa mainoksissa ja ohjeissa ja lippulappusissa mitä neuvolasta ja äpkl:lta saan on monikossa. Isä voi sitä ja tätä... Mulla on semmoinen tunne että kun otan asian puheeksi että haluisin edes tuntea yhden kätilön tai hoitajan joka sattuu olemaan silloin paikalla ku aika tulee ni mua ei kuunnella. Sanotaan vaan että tule tutustumiskierrokselle... Tiedän jo miltä osastot näyttää olin kaverin synnytykses mukana. En ole menettänyt luottamusta paikkoihin vaan ihmisiin ja tätä ei tunnu "ammatti ihmiset" ymmärtävän. En enää tiedä mistä, keneltä kysyä joten aattelin että pakkohan suomesta on löytyä joku joka tietää asiasta tai osaisi edes osoittaa minua oikeaan suuntaan. Kiitos.
Mistä apua? Tukea?
angelphotog
8458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
En osaa neuvoa muuta kuin, että jos todella neuvolassa ei osata suhtautua oikein tilanteeseesi ja toiveisiisi, otapa yhteyttä kunnan sosiaalitoimistoon. Siellä on mm. lastenvalvojat ym. ammattiväkeä, jotka varmasti osaavat neuvoa ja ohjata oikeaan paikkaan sut toiveinesi.
Tuli vain tuollainen mieleeni. Ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla varmasti on monenlaista asiaa ja linkkiä?
Valitettavasti en osaa muuten auttaa kuin rohkaisemalla sua ja toivomalla, että pystyt näkemään tulevaisuutenne valoisana. Jos mies uhkailee sua, älä jää yksin asian kanssa vaan ota ystäviisi/johonkin luotettavaan ihmiseen yhteyttä.
Yksin ei kannata pelätä ja märehtiä asioita!!
Tsemppiä sulle ja lapsellesi!!
Yh-äiti
Olen kokeillu sossua... He hoitavat toimeentulotuki asioita... MLL taas hoitaa syntyneen lapsen asioita... On kuulemma jotai järjestöjä mistä saisi tukihenkilön synnytykseen... Mul on jo... Hermostuneisuus johtuu muista huoneessa olijoista... Kiitos ku kommentoit...
Kun synnytin nuorimmaistani niin läsnä ei ollut kuin lapsen isä 2 kätilöä. Suurimman osan ajasta saimme lapsen isän kanssa olla kahdestaan vain.
Lisäksi vähäpuheinen lääkäri kävi epiduraalipuudutuksen laittamassa, ja siinäpä se sitten olikin.
Kätilöt ovat kyllä todella mukavia ja varmasti kuuntelevat toiveesi ja toteuttavat ne kun synnytykseen menet. Ja tuskin siinä synnytyksen huumassa huomaatkaan ketä huoneessa on, on se sen verta kokonaisvaltainen kokemus. Tukihenkilö on tärkeä.
Kysyvä ei tieltä eksy, soita suoraan synnytyssairaalaan ja juttele heidän kanssa?
Jospa voisit ottaa jonkun läheisen sukulaisen mukaan? Isä tai äiti? Veli, sisko? Paras ystävä? Herttinen sentään, ethän voi olla yksin koko kylmässä maailmassa?
Kaikilla on liian kiire... Nykyinen maailmanmeno... Ura, biletys, ura, biletys... Onhan mulla perhettä tukena, mutta heillä on ura, perhe, ura, perhe... Aika yksin sitä tulee loppujen lopuksi oltua... Kavereille kerroin tapahtuneesta tosi myöhään koska sääliä en kaipaa... Se vaa pahentaa asioita... Jotkut kaverit pelästy tietoa ettei pahemmin oo yhteyt pitäny... Ite oon nämä hklöt aika pitkälti poistanut puh luettelosta... Vähän ehkä katkeruuden takia... Ku heil on ollu hätä oon seissy rinnalla... Ei toimi kumpaakin suuntaa joidenki kohalla... Varmasti olet törmänny samaan joidenki kavereiden kanss...
hei!
Itse ole yh-äiti ja vaikka lapseni saikin alkunsa erilaisessa tilanteessa, kuin omasi, olin itsekin hyvin yksin raskausaikana. Synnytykseen sain mukaan oman äitini ja hän oli erittäin hieno tuki, koska itse lapsia saaneena osasi rauhoittaa ja tukea minua. Ja tietysti hän tuntee minut, nuorimmaisensa, varsin hyvin.
Mutta siis, kysy neuvolasta onko paikkakunnallasi doula-toimintaa. Jos haikaranpesään halusit, niin oletan, että pks:lla asut ja siellä heitä kyllä pitäisi olla! He ovat itse lapsia saaneita naisia (tietääkseni ei miehiä ole, viisaammat korjatkoon jos olen väärässä) ja he voivat tulla tukihenkilöksi synnytykseen. Ja doulaan voit tutustua ennen synnytystä ja keskustella mikä pelottaa ym niin hän pystyy paremmin auttamaan.
Itse harkitsin doulaa myös, mutta täältä keski-suomesta en heitä löytänyt.
Onnea ihmeesi syntymään ja yhteiseen elämäänne! =)
onhan niitä "ystäviä" ollut jolloin tuki on ollut yksisuuntaista. Liian raastavaa ja kuluttavaa, ei todellista ystävyyttä.
Käsittääkseni asut pääkaupunkiseudulla joten 500 km:n ajomatka saattaa olla liian pitkä, tulisin muuten toki tueksesi synnytykseen. Vaan jos ilmoittaisit, että NYT! Olisi kaikki ohi ennen kuin pääsisin perille. =(
Uskon, ja toivon, että joku löytyy sieltä. Tahi sitten otat kannettavan mukaan ja kerrot reaaliajassa tapahtumat...
sä todella vaikutat erittäin mahtavalta ihmiseltä ja sulle joka aloitit keskustelun..mä todella toivotan sulle jo onnea ja jaksamista tässä julmassa maailmassa.ota pienikin ilo irti elämästä niin jaksat taas eteenpäin..kaikkea hyvää sulle