auttakaas minua.. valitin täällä(kin) taannoin parisuhdettani,joka oli pelkkää lavastetta vuosikausia.. syy siihen oli valtava lapsen kaipuu,joita pystyin saamaan vain hoidoilla. saimme "miesystäväni" kanssa kaksi ihanaa lasta. nyt kuitenkin monenuuvuttavan vuoden jälkeen sain vihdoin rauhan kun erosimme. ihan sulassa sovussa,ja lapset ovat meille molemmille henki ja elämä,ja heillä on aina koti luonani sekä isällään,joka asuu suht lähellä.
nyt alkaa tuntumaan siltä että seinät alkaa puristamaan,olen parhaassa iässä,ja seksuaalisuuteni on juuri nyt huipussaan,en ole rakastellut vuosiin. mieheni kanssa en siitä tapahtumasta voinut käyttää tuota termiä. se oli suoritus ,hänelle.minusta tai haluistani ei ollut kukaan kiinnostunut. (alkuvuosina häntä palvoin ja jumaloin,ja hän miltei halveksi minua..),nyt osat olivat vaihtuneet,lasten myötä hänen tunteensa olivat vahvistuneet,minulla vaan loitonneet. nyt sitten sain erottua hänestä. olen aivan hukassa. pelkään etten löydä koskaan enää edes seksiseuraa,muusta puhumattakaan. en pysty edes itsekseni nauttimaan "lelujen "kanssa,kun luulen että joku katsoo ikkunan takaa,tai lapsi herää,tai mitä tahansa. ennen pystyin tekemään miltei mitä vaan ja aina onnistuin saamaan täyden nautinnon.
onko syyllisyys tai jokin saanut minut pelkäämään tapahtumaa?haluaisin niin kovasti saada miehen edes yhdeksi yöksi viereeni,mutta en uskalla ajatellakkaan asiaa että jonkun tänne pyytäisin ja panikoisin kokoajan. en ole vuosiin ollut miehen kanssa niin että olisin haluttuna,ja rakastettuna siinä ,ainoana ihmisenä. olenko pimahtamassa vai mikä tämä olotila on. itku meinaa tulla. kaipaan vain niin kovasti rakkautta.
nyt alkaa tuntumaan siltä että seinät alkaa puristamaan,olen parhaassa iässä,ja seksuaalisuuteni on juuri nyt huipussaan,en ole rakastellut vuosiin. mieheni kanssa en siitä tapahtumasta voinut käyttää tuota termiä. se oli suoritus ,hänelle.minusta tai haluistani ei ollut kukaan kiinnostunut. (alkuvuosina häntä palvoin ja jumaloin,ja hän miltei halveksi minua..),nyt osat olivat vaihtuneet,lasten myötä hänen tunteensa olivat vahvistuneet,minulla vaan loitonneet. nyt sitten sain erottua hänestä. olen aivan hukassa. pelkään etten löydä koskaan enää edes seksiseuraa,muusta puhumattakaan. en pysty edes itsekseni nauttimaan "lelujen "kanssa,kun luulen että joku katsoo ikkunan takaa,tai lapsi herää,tai mitä tahansa. ennen pystyin tekemään miltei mitä vaan ja aina onnistuin saamaan täyden nautinnon.
onko syyllisyys tai jokin saanut minut pelkäämään tapahtumaa?haluaisin niin kovasti saada miehen edes yhdeksi yöksi viereeni,mutta en uskalla ajatellakkaan asiaa että jonkun tänne pyytäisin ja panikoisin kokoajan. en ole vuosiin ollut miehen kanssa niin että olisin haluttuna,ja rakastettuna siinä ,ainoana ihmisenä. olenko pimahtamassa vai mikä tämä olotila on. itku meinaa tulla. kaipaan vain niin kovasti rakkautta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.