Heipsankeikkaa! Olen lueskellut täällä Suomarissa keskusteluja jo useamman vuoden verran. Täytyy nyt ensiksi todeta, että olen suhteellisen pettynyt siihen, miten harvoin kysyjä saa oikeasti apua muilta töykeiden kommenttien sijaan... Mutta pistämpä nyt kuitenkin kaiken peliin ja kysyn teiltä neuvoa siinä toivossa, että saisin ainakin pari varteenotettavaa vastausta : )
Olen siis yhdeksäntoista vanha tyttö. Olen "nähnyt" vähän kaikenlaisia asioita niin kauan, kun vaan kykenen muistamaan. Näin lapsena henkiolentoja ja kerran jopa puhuvia patsaita, jotka heräsivät eloon. Äitini sanoo, että minulla oli usein tapana osittaa tyhjään ja sanoa näkeväni jotain sellaista, mikä ei sitten kuulemma oikeasti ollut siellä.
Ensimmäiset näkijän kokemukseni, jotka muistan, sijoittuvat noin kolmen ikävuoden paikkeille. Näin spontaanisti kuusivuotiaaseen saakka, minkä jälkeen "selittämättömät" kokemukset vähenivät jonkin verran. Ollessani kahdentoista vanha, tätini mies koki väkivaltaisen kuoleman. Rikolliset tuhopolttivat koko talon maan tasalle, jotta pääsisivät eroon todisteista ja johtolangoista. Olin riitaantunut kyseisen miehen kanssa noin vuosi ennen hänen kuolemaansa. Emme olleet tekemisissä enää koskaan riidan jälkeen. Sinä yönä, jolloin hänet murhattiin, heräsin sanoinkuvaamattomaan kauhuntunteeseen. Anelin äitiäni nukkumaan viereeni, sillä olin todella sekavassa tilassa, ja minusta tuntui, että jotain kammottavaa on tapahtunut. Kun vihdoin sain nukutuksi, näin unen, jossa olin tätini miehen talossa harhailemassa. Unessa talon sisällä oli niin kuuma, että ilma väreili ja kaikki esineet näyttivät vääristyneiltä ja sulaneilta. Olin juuri tukehtumaisillani, kun viimein heräsin kovaan päänsärkyyn. Kerroin äidille unesta, ja jäin kotiin lepäämään. Äiti tuli keskipäivällä takaisin töistä, ja kertoi, että tätini miehen talo oli palanut edellisenä yönä, ja talon raunioista oli löytynyt yksi ruumis...
Tuon kokemuksen jälkeen aloin "nähdä" yhä enemmän ja enemmän. Vuosi vuodelta kokemukset ovat muuttuneet aina vaan todellisemmiksi ja hurjemmiksi. Näen henkiä ja joskus kykenen jopa aistimaan niiden kosketuksen. Tiedän aina, jos jollekin läheiselleni tapahtuu jotain suurta, oli se sitten hyvää tai pahaa. Pari kuukautta sitten heräsin aamulla tunteeseen, että eräälle tutulle pariskunnalle, joihin en ollut pitänyt kontaktia pitkiin aikoihin, oli syntynyt lapsi. Ja kuinka ollakaan, he olivat saaneet lapsen juuri sinä samaisena aamuna.
Näen toisinaan unia, joissa kuolleet läheiseni ja ystäväni juttelevat minulle ja antavat ohjeita ja neuvoja ihmissuhteisiini, opintoihini ja myös "sielunelämääni" liittyen. Viime syksynä hyvä ystäväni teki itsemurhan. Heräsin yöllä tunteeseen, että joku istui vuoteeni reunalla hyvästelemässä. En saanut kyseisen unen jälkeen pariin viikkoon kontaktia ystävääni, kunnes eräänä yönä muistin unen, jonka olin nähnyt. Herätin eksäni itkemällä hänelle, että ystäväni on kuollut. Seuraavana päivänä etsin ystäväni vanhempien puhelinnumerot ja soitin heille. Ystäväni äiti kertoi minulle surulliset uutiset...
Olen siis yhdeksäntoista vanha tyttö. Olen "nähnyt" vähän kaikenlaisia asioita niin kauan, kun vaan kykenen muistamaan. Näin lapsena henkiolentoja ja kerran jopa puhuvia patsaita, jotka heräsivät eloon. Äitini sanoo, että minulla oli usein tapana osittaa tyhjään ja sanoa näkeväni jotain sellaista, mikä ei sitten kuulemma oikeasti ollut siellä.
Ensimmäiset näkijän kokemukseni, jotka muistan, sijoittuvat noin kolmen ikävuoden paikkeille. Näin spontaanisti kuusivuotiaaseen saakka, minkä jälkeen "selittämättömät" kokemukset vähenivät jonkin verran. Ollessani kahdentoista vanha, tätini mies koki väkivaltaisen kuoleman. Rikolliset tuhopolttivat koko talon maan tasalle, jotta pääsisivät eroon todisteista ja johtolangoista. Olin riitaantunut kyseisen miehen kanssa noin vuosi ennen hänen kuolemaansa. Emme olleet tekemisissä enää koskaan riidan jälkeen. Sinä yönä, jolloin hänet murhattiin, heräsin sanoinkuvaamattomaan kauhuntunteeseen. Anelin äitiäni nukkumaan viereeni, sillä olin todella sekavassa tilassa, ja minusta tuntui, että jotain kammottavaa on tapahtunut. Kun vihdoin sain nukutuksi, näin unen, jossa olin tätini miehen talossa harhailemassa. Unessa talon sisällä oli niin kuuma, että ilma väreili ja kaikki esineet näyttivät vääristyneiltä ja sulaneilta. Olin juuri tukehtumaisillani, kun viimein heräsin kovaan päänsärkyyn. Kerroin äidille unesta, ja jäin kotiin lepäämään. Äiti tuli keskipäivällä takaisin töistä, ja kertoi, että tätini miehen talo oli palanut edellisenä yönä, ja talon raunioista oli löytynyt yksi ruumis...
Tuon kokemuksen jälkeen aloin "nähdä" yhä enemmän ja enemmän. Vuosi vuodelta kokemukset ovat muuttuneet aina vaan todellisemmiksi ja hurjemmiksi. Näen henkiä ja joskus kykenen jopa aistimaan niiden kosketuksen. Tiedän aina, jos jollekin läheiselleni tapahtuu jotain suurta, oli se sitten hyvää tai pahaa. Pari kuukautta sitten heräsin aamulla tunteeseen, että eräälle tutulle pariskunnalle, joihin en ollut pitänyt kontaktia pitkiin aikoihin, oli syntynyt lapsi. Ja kuinka ollakaan, he olivat saaneet lapsen juuri sinä samaisena aamuna.
Näen toisinaan unia, joissa kuolleet läheiseni ja ystäväni juttelevat minulle ja antavat ohjeita ja neuvoja ihmissuhteisiini, opintoihini ja myös "sielunelämääni" liittyen. Viime syksynä hyvä ystäväni teki itsemurhan. Heräsin yöllä tunteeseen, että joku istui vuoteeni reunalla hyvästelemässä. En saanut kyseisen unen jälkeen pariin viikkoon kontaktia ystävääni, kunnes eräänä yönä muistin unen, jonka olin nähnyt. Herätin eksäni itkemällä hänelle, että ystäväni on kuollut. Seuraavana päivänä etsin ystäväni vanhempien puhelinnumerot ja soitin heille. Ystäväni äiti kertoi minulle surulliset uutiset...
Vastaukset 4
Vanhimmat
JATKOA:
Olen saanut kuulla elämässäni pelkkää kritiikkiä ja pilkkaa siitä, kuka/mikä olen. Minua haukutaan hulluksi, hörhöksi ja jopa pahaksi. Olen saanut kuulla saarnoja tulisesta merestä ja kehotuksia hoitoon hakeutumisesta. Olen niin korviani myöten täynnä töykeitä ja ahdasmielisiä kommentteja. En voi mitään sille, että näen ja koen asioita. Niin on aina ollut.
Minusta tuntuu, että olen harhaillut koko nuoruuteni tämän asian kanssa löytämättä ympärilleni ihmisiä, jotka oikeasti kannustaisivat minua. Olen jo alkanut osittain omaksumaan sitä ajattelutapaa, että olisin tosiaankin päästäni sekaisin... Mitä jos näkyni eivät olekaan todellisia, vaan kuvittelen kaiken? Se taas ei tosin selittäisi monia kummallisia yhteensattumia...
Haluaisin tietää, että miksi juuri minä koen tällaista. Mikä tarkoitus tällä kaikella on? Kaikkein eniten minua askarruttaa se, että miten kykenen pysymään kaidalla polulla tämän kaiken jyllätessä taustalla 24/7. Elän jatkuvasti pelon varjossa. Pelkään, että minusta tulisi ylpeä, ahne, itsekäs, "paha". Olen tavannut elämässäni muitakin näkijöitä, ja osa heistä on valinnut ns. pimeän polun. Minua on jopa houkuteltu käyttämään kykyjäni henkilökohtaisten etujen tavoitteluun, ja neuvottu kiroamaan ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen. Houkutus on monesti ollut suuri. En kuitenkaan ole ryhtynyt moiseen, minkä vuoksi olen saanut osakseni naurua ja pilkkaa. Sain kuulla olevani heikko, ja minulle sanottiin, että rakkaus ja sääli on heikkoutta.
Pimeys houkuttaa, mutta valo tuntuu hyvältä ja päivä todellisemmalta, kuin yö. Veikkaan, että hyvällä ja pahalla on molemmilla oma osansa ja paikkansa tässä maailmassa. Ehkä kumpaakin tarvitaan, jotta tasapaino säilyisi? Mutta minä en kuitenkaan halua olla pimeällä puolella. Sinne vajoaminen tuntuu pahalta, sen tiedän kokemuksesta. Sen sijaan toisten auttaminen on aivan käsittämättömän ihanaa. Toisinaan minulla on tapana kuunnella ystäviäni, joilla on huolia. Joskus olen pyytänyt heille apua ja usein ystävän huolia kuunnellessani pitelen tämän kättä omassani. Se tuntuu jotenkin oikealta ja luontevalta...
Onko kellään antaa vertaistukea tai neuvoja? Millaisia kokemuksia te olette kokeneet?
Itse olen 20.v tyttö.. Sinulle oli pakko vastata, en ole KOSKAAN kohdannut ketään, joka olisi käynyt täsmälleen samoja asioita läpi kuin minä. Anteeksi vähän "minä minä"-meininki viestissäni, mutta haluan näyttää sinulle, ettet ole täysin yksin.
No haluaisin vertaistukea antaa, mutta minulla ei ihan suoraan selvänäkijän taitoja ole. Mutta hyvin samanlaisia kokemuksia minullakin on. Minun kokemukseni enemmänkin liittyvät symboleihin ja energiavärähtelyihin. Hassua, kun mainitset tuon hulluuden. Itse juuri viimeviikon ajan käsittelin sitä, että olenko hullu vai oikeasti saanut apua ja energiaa hengiltä.
Pahuus ja hyvyys.. Joskus surin vuosien ajan aina jaksottain sen takia koska pelkäsin samaa, että olisin paha ja satuttaisin jotakuta. Myös sitä, että olisin tai muuttuisin egoilevaksi tai itsekääksi. Niin minä sitten satutinkin, mutten ketään muuta, kuin vain itseäni tiedostomatta. Kun sen ymmärsin, että olin vuosien ajan tuhonnut itseäni, niin kauhistuin siitäkin, niin paljon, etten uskaltanut enää oikein ajatella mitään inhottavia ajatuksia edes itsestäni.
Anna itsesi olla kokonaan oma itsesi (tiedän, että vaikeaa). Unohda pahuus ja hyvyys käsitteet. Kannattaa enemmänkin miettiä haluaisitko tutkailla karmaan. Muista, ettei karma kosta, vaan jokin syvempi sisällä vain haluaa vihdoin käisitellä sen mitä et ennen ole uskaltanut tai osannut, sillä selittyy miksi pitkäaikaiset satuttavat asiat tapahtuvat elämässä. Aina pyritään siihen, että tekee itseään kohtaan oikein, alkaa muuttumaan ja muuttamaan elämäänsä, vaikka kuinka toivo olisi loppu.
("Universaalimpi") Rakkaus, kiitollisuus ja anteeksianto ovat yksiä ainoita tunteita joissa on täysin aitoa voimaa. Vain positiivinen voi olla aitoa, siitä olen aikalailla jopa varma.. Negatiiviset energiat ovat sellaisia joita ihmisissä "ei kuuluisi oikeasti" olla. Niillä ei tee mitään, ne vain satuttavat ja tuhoavat sitä aitoa minäämme, joka tahtoisi olla onnellinen ja välittää kaikista. Negatiiviset tunteet/teot toki näyttävät, että on kehittymisen varaa omissa piirteissä itsessään, ja ne auttavat hahmottamaan mikä on vialla omassa itsessään, mutta jos niitä ei korjaa niin ei voi koskaan päästä eteenpäin omana itsenään. Jokin kumminkin aina syvällä sisissämme haluaa muutosta kaikkialle elämään.
Miten pysyä omalla tielläsi.. Sinä taidat olla hyvin herkkä ihminen aistimaan muiden tunteita ja ajatuksia (sinusta)? On ehkä liian mammamainen ehdotus, mutta voisit kokeilla meditointia ja sitten energiasuojan tekoa ympärillesi. Ainakin rauhallisuutta ja omaa aikaa kehotan sinua saamaan lisää elämääsi, jotta saisit pidettyä sen mielentilan missä pystyt käsittelemään asioita jotka haittaavat sinua olemasta täysin onnellinen. Muuten sinun kannattaa oikeasti miettiä keiden kaveri ja lähellä haluat olla.. Tietynlaisten ihmisten lähellä on paha olla, mutta edes pienikin tauko on tarpeen aina välillä, jos ei tunnu että on valmis jättämään ketään, joka alistaa tai ahdistaa sinua.
Huh, kun tuli kirjoitettua paljon vaikken varmaan puoliakaan saanut kirjoitettua mitä mielessäni oli, saat mut alkamaan haluamaan puhua, mikä harvinaista.. Olet todella lämpimän ja ihan "maat jalassa" oloinen ihminen :) todella harvinainen yhdistelmä "rajatieto"-porukoissa mitä on tullut itsellekkin valitettavasti vastaan... on vaan niin kiitollinen olo, kun joku jossakin tietää miltä tällainen elämä tuntuu. Tottakai tunnen suurta empatiaakin sinua kohtaan.. Tiedän miltä tuntuu olla vuosien ajan miltein kuin vankilassa ihan vain oman elämänsä takia..
Kiitos paljon vastauksestasi! Kuten itsekin sanoit, tuntuu hyvältä kuulla, että joku jossakin tietää miltä tämä kaikki tuntuu. Yksinäisyyden tunne vähenee ja itsevarmuus kasvaa hippusen verran : )
Ole vain oma itsesi ja hyväksy kaikki lahjasi, vaikka ne eivät aina lahjoilta tuntuisikaan. Hyvän ja pahan miettiminen ei ole tärkeätä, siihen liittyy aina syyllistämisen aspekti, tuttua luterilaisessa maassamme. Ajattele niin, että jossain vaihessa sinulle ja läheisillesi on lahjastasi enemmän hyötyä kuin haittaa. Käytä näkemistäsi apuna omassa jokapäiväisessä elämässäsi. Mitä ystäviäsi sellaiset ovat, jotka naureskelevat ettet osaakaan laittaa kenellekään kirousta? Jokainenhan näistä asioista jotain oppinut tietää, ettei kannata toivoa toiselle pahaa tai kirousta, koska se napsahtaa omaan nilkkaan jossain vaiheessa, jotkut väittävät että jopa kolminkertaisena. Jos haluat, voit myös kehittää kykyäsi ja katsoa jossain vaiheessa myös muille. Voit vaikka harjoitella tuttujesi ja oikeitten ystäviesi kanssa. Nämä taidot on meillä jokaisella ihmisellä, toiset ovat vain herkempiä ja avoimempia niiden ilmenemisessä. Joitakin vuosikymmeniä kun mennään eteenpäin, intuition ja näkemisen käyttäminen voi olla hyvinkin tavallista kaikille, eikä sitä enää pidetä yliluonnollisena tai kummallisena asiana.