Jussi Lampi

Hän suree tytärtään ja emmehän me tiedä miksi tyttö päätyi tähän ratkaisuun.
Sen tietää tyttö itse eikä hän ole sitä enää kertomassa.

Varmasti vanhemmat miettivät jälkeenpäin, että mikseivät huomanneet lapsen hätää, mihin asioihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Vanhempien kandes jättää muutama baari iltansa / viikko , ja olla senkin aikaa läsnä lapsilleen. lapset tarvii:: omilta vanhemmiltaan. rakkautta. aikaa, rajoja,turvaa, baarista käsin em. arvot ei toimi,

Eiköhän suurin syy ole siinä että Kokoomuslainen hallitus ei järjestä rahaa lasten ja nuorten mielenterveystyöhön,vaan kreikkalaisten pankkiirien tukemiseen ja "pakolaisten" elättämiseen.
Eikös helsingissäkin maahanmuuttajat mene mielenterveysjonoissa kantaväestön ohi,jonojen jotka ovat pitkät.

Mandi oli myös koulukiusattu, siinä on aika monelle riittävästi syytä itsemurhaan. Ilmeisesti tappoi itsensä "läheisiä säästävällä tavalla" niin, etteivät perhe tai ystävät häntä löytäisi, joten mistään kostotoimenpiteestä ei ainakaan ollut kyse.

opettele sinä aloittaja kirjoittamaan ja menen peilistä katsomaan omaa naamaasi. Ei varmasti hääppöinen näky sieltä katsele.

Vanhemmat eivät tappaneet tytärtään, vaan sen teki tytär itse.

huumeiden vastaiseen työhön rahaa eikä mihinkään kyproksen pimeille pankeille!
tämäkin tarina olisi toisenlainen, jos Mandi olisi ajoissa päässyt hoitoon. Kamala jonkun sivullisen löytää nuori nainen hirttäytynynä jostain ostarin vessasta.

Kyllä ihmettelen aloittajan ajatusmaailmaa, toivottavasti itselles ei koskaan osu samaa kohtaloa. Itsemurhan voi melkein kuka tahansa tehdä, jopa sinun äitisi, isäsi, lapsesi enosi, setäsi, mummosi tai vaarisi jne

Kyllähän kuka vaan nyt kerran uskaltaa itsemurhan tehdä, mutt eipä kukaan niin rohkea että tekis sen kahdesti.

Sen valinnan tekee jokainen itse. Siihen ukopuoliset ei voi vaikuttaa.
Se on perheen keskeinen murhenäytelmä josta on elettävä eteenpäin. On helpottavaa saada kertoa tunteistaan lapsen menetyksen johdosta. On myös avartavaa kertoa myös niille jotka ovat menettäneet lapsen tai sukulaisen omankädenkautta.
Kaikille elämässä tulee heti jolloin ajattelee. Nyt loppu (I) tai vaikeudet vastoinkäymiset sairaus josta ei parane. Ne syyt tietää vain tekijä itse.

Olen nähnyt Mandin UIT lavalla, esityksen jälkeen lauma pikkutyttöjä kerääntyi näyttämön eteeen idoliaan kiittäen sanoin ja lahjoin.
Oli syy mikä tahansa nuoren ihmisen siirtymiseen tuonne jonnekin toiseen tasoon??? Se on omakohtaisen valinnan edessä viimeinen ratkaisu. Sairaudessa epäoikeuden mukainen päätös

Uskon jokaisen kirjoittajan täällä tuntevan läheltään jonkun joka on lähtenyt vapaaehtoisesti.
Älkää syyttäkö niitä jotka joutuvat kärsimään teon seurauksen. Sitäpaitsi tämä on vanha ja loppuunkaluttu aihe.
maagikko

Tämän ketjun aloittaja on pelle joka ei tajua asioita..

Jussi ja lampinen..olet vammainen luuseri..varmaan hauskaa katsoa kun muut saa naista ja sinä et ikinä'..Joudut vaan omaa kättä veivaamaan..

Noita nuorten itsetuhoja sekä aikeitakin vois vähentää, kun lapsen oma isä ja äiti auttaa ja on läsnä omille lapsilleen.

´´Jussi ja lampinen..olet vammainen luuseri..varmaan hauskaa katsoa kun muut saa naista ja sinä et ikinä'..Joudut vaan omaa kättä veivaamaan´´

mikäs katkeruus sua vaivaa? mee ammattiauttajan pakeille, mielisairas hullu!

Minkähän takia se tuntuu aloittajasta ja lassijumpista niin vaikealta asialta, että Jussi Lampi puhuu rohkeasti iät ja ajat hävetystä, vaietusta ja peitellystä asiasta. itsemurhasta.
Kertoo kaipauksesta ja ikävästä ja surun helpottamisesta ajan myötä. Siis selviytymisestä isosta kriisistä. Lassijumpi on oman luuseuriutensa pelossa ilmeisesti niin heikoilla, että täytyy ihan kieltää eli kiistää. se on varsin alkeellinen keino pitää oma minä kasassa.
Jussi Lampi nyt Kertoo elämässään olevan muutakin kuin helpottavaa surua ja jäljellä olevaa kaipausta. Nimittäin rakkaus on syttynyt jonkun vanhan tutun nykyisin naapurista löytyneen kanssa.
Lassijumpi yksinäisenä tumputtajana on näköjään aivan raivoissaan tästä huutavasta vääryydestä.
Kummallakin kirjoittajalla vaikuttaisi olevan omia avoimia ristiriitoja tai vaikeuksia isohko nippu. Kuulkaahan ei se ole häpeällistä teidän myöntää ongelmanne ja pyrkiä apua hakemaan. Se on rohkeutta.


Taiteellisesti lahjakkailla ihmisillä on kääntöpuolena usein tavaton herkkyys ja voimakas asioiden kokeminen tunneskaalalla. Siitä seuraava emotionaalinen herkkyys ja haavoittuvuus.
Nuorella aikuisella ei ole välttämättä työkaluja ja tunne-elämätaitoja käsitellä asioita.
Nuorilla aikuisilla kuten Mandillakin asiat saattavat liittyä pettymyksiin rakkaudessa. Mitenkään alleviivaamatta vaikutti, että hänellä oli ristiriitaa suhteessa toiseen nuoreen naiseen. Aikanaan mietin ja kaivoin tiedon muruset kun asia askarrutti, ihan alkuunsa itsemurhasta ei puhuttu, oli ristiriitaisia kiertelyitä muistaakseni.
Itsemurhat tehdään usein masennuksen vallassa, jolloin minäkuva ja kaikki asiat ovat vääristyneitä, oma itse nähdään niin arvottomana, että oma elämä kielletään itseltä. Koettu epäonnistuminen on niin valtavissa mittasuhteíssa, että on tapahtunut kasvojen menetys.
Tälläinen ihminen voi ajatella olevansa taakka ja että maailma on parempi ilman häntä. Hän ei itsekeskeisyydessään kykene hahmottamaan sitä kysymysten ja syyllisyyden taakkaa, jonka hän jättää jälkeensä.
Suomi ja Japani ovat samantyyppisiä yhteiskuntia tässä asiassa, puhutaankin häpeän kulttuurista. Suomessa ennen oli jopa häpeällisiä ja hiljaisia hautajaisia nimeltään.
Suisidi on usein luonteeltaan pitkähkö prosessi joka etenee, eikä aina pysäytettävissä, kun umpikujaan ajutuminen etenee tarpeeksi pitkälle. Sikäli jälkeenjääneiden itsesyytökset ovat lohduttomuudessaan turhiakin.

Luennolla psykiatrian professori kertoi, että voi olla ulkopuolisista vähäiseltäkin näyttävä syy, joka sitten on viimeinen pisara. Tälläinen "kamelin selän katkaiseva" asia hänen kollegalleen oli ollut lemmikkikoiran kuolema. Kaikkien vastoinkäymisten viimeinen pisara.
Jussi Lampihan lähti avoliitostaan ja seurusteli hetken yhden suunnilleen mandin ikäluokkaa olevan laulajan kanssa (jonka elämää nykyään on ihmetelty avioliittojen lyhyydestä jne).
Itse ajattelin, että ehkä se oli Jussin puolelta eräänlainen tiedostamaton ratkaisu yritys tutustua siihen maailmaan jossa menehtynyt Mandi eli.
Surulla on merkillinen kypsyttävä vaikutus ja se avaa haavoja, niin että yllättävää eheytymistäkin voi tapahtua.
Kaikenlaisen hömpän keskellä on oikein hyvä, että Jussi Lammessa on niin paljon miestä, että rohkenee puhua vaietusta asiasta ja kertoa selviytymisestään.
Monet miehet ovat kyvyttömiä puhumaan tunnetason asioista:" ei sanoja tunteille" suora käännös( hienosti sanoen) alexithymia -oireyhtymä.
Suomessa on liian kauan vaiettu, Tellervo Koivisto taisi olla ensimmäinen joka, kirjoitti masennuksestaan, sitten Neil Hardwick. Ja ihmiset olivat ihmeissään.

Vanhemmilla tai muilla läheisillä ei toisinaan ole aavistustakaan läheistensä pahasta olosta. Kenenkään ajatuksia ei voi lukea, eikä niitä syvimpiä tunteita aistia, ei edes omien lasten, vanhempien, puolison tai sisarusten. Jotkut muistavat jälkeenpäin "merkkejä" tapahtuneesta, "ei katsonut kohti, oli välttelevä" tai jotain saman tyylistä. Kuitenkin näitä, jotka voisivat johtua noin sadasta muustakin asiasta. Arkipäiviäisiä, joihin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. Juuri siksi, miten voisikaan?

Oma sisareni teki itsemurhan 19-vuotiaana muutamia vuosia sitten. Päällisin puolin hänellä oli kaikki kunnossa. Hän opiskeli, kävi töissä ja oli paljon kavereita ja harrastuksia. Ei ollut masennusta tai muitakaan mielenterveysongelmia. Eli tuon ikäiselle ns. unelmaelämää, yleisen
käsityksen mukaan. Ehkä ei omasta mielestään. Sisko ei kertonut kenellekään aikomuksistaan, ei jättänyt kirjettä, ei mitään.

Jossitella voi aina, mutta se harvemmin johtaa mihinkään. Tapahtunutta ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Läheiset miettii varmasti lopun elämänsä, ainakin jollain tavalla, "Mitä jos olisin tajunnut..., Jos olisin soittanut..., Jos olisin huomannut". Näitä jossitteluja riittää, vaikka hulluuteen asti. Mutta kun sille ei enää voi mitään.

Mutta eteenpäin pitäisi jatkaa. On monia aamuja, kun ei jaksaisi, mutta pakko. Hetkittäin tulee hirveitä ikävähetkiä ja kaikki tuntuu pusertuvan jossain rinnassa. Mutta ne menee ohi, ennemmin tai myöhemmin. Jossain vaiheessa huomaa, että hetkiä oppii käsittelemään, osaa viedä ajatuksen muualle ja olla. Alkuun verrattuna ajan myötä ikävä muuttaa muotoaan. Alku menee shokissa, epäuskossa, mikä vähitellen muuttuu hirveään suruun ja ikävään, mikä taas aikanaan lientyy johonkin toiseen muotoon. Varmaan ihmisellä on jokin luontainen "suoja", että kaikkein pahimmistakin asioista voi selvitä. Jokin, joka auttaa jaksamaan.

Aloittaja kuitenkin oppinut kirjoittamaan vaikka ymmärrys ei toimi?

Asioiden taustoja tuntematta toivotan vain voimia ratkaisuunsa päätyneen läheisille.

Minusta on positiivista, että näistä asioista on alettu puhua enemmän, myös julkisuudessa. Vielä parikymmentä vuotta sitten itsemurha oli ihan toisenlainen tabu, suuri leima ja jopa häpeä.

Voin vain kuvitella(tai sitten en), miltä siihen aikaan esimerkiksi lapsensa itsemurhan kautta menettäneistä vanhemmista tuntui, ehkä vielä kauheammalta. Joillain on suuri tarve puhua asiasta, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta tuon entisen häpeä-leima varmasti vaikeutti sitä.

Omaiset kärsivät aina eniten, oli tilanne mikä vain. Ja taatusti syyllistävät itseään muutenkin, ilman muiden kommenttejakin. Jos, jos ja jos. Jotkut tämänkin keskustelun kommenteista on sellaisia, että toivon, ettei kenenkään itsemurhan tehneen omainen niitä joutuisi lukemaan. Toisaalta täällä on myös tosi hyviä kommentteja.

Iso hatunnosto heille, jotka uskaltautuvat kertomaan julkisuudessa oman tarinansa tästä aiheesta. Aihe kun koskettaa aika suurta ihmisryhmää.

Oliko hän lesbo??

Joka haukkuu Jussi Lampea on homo!1Tule päin naamaa sanomaan hinttari!!

Oli Jussin tytär?

Tuossa parinkympin molemmin puolin taitaa olla jollain lailla aika kriittinen ikä. Kuten jo aiempanakin sanottu. Samaan aikaan joutuu käymään läpi aikuistumista, mutta yleensä kuitenkin on vielä paljon kiinni vanhemmissa, sosiaaliset paineet kodin ulkopuolta on usein kovat.

Ne palvelut, joista nuoret juuri tässä iässä(ja vanhempanakin) saavat apua ja tukea, on valitettavasti usein kuntien "no ei tätä nyt niin tarvi"-listoilla. Jäljelle jääviin palveluihin on huimat jonot ja osa nuorista jää kokonaan näiden ulkopuolelle. Minusta aika karua.

Jos itse sössii asiansa, vaikka lintsailemalla, karkailemalla kotoa ja ryyppäämällä jättämällä koulut kesken, saa avukseen sosiaalipalvelut paljon helpommin. Kyllä järjestyy asunto ja tarvittavat tukitoimet, hyysätään milloin mitenkin.

Huonoimpaan asemaan jäävät ns. vaikeasti huomattavat ihmiset, mm. kiltit ja tunnolliset, jotka hoitavat asiansa kunnialla. Usein ajatellaan, että kyllähän ne nyt pärjää, ja niin. Mutta valitettavasti he jää usein sinne taustalle.

Miksi hemmetissä tämä on kategoariassa "julkkisjuorut"...?

Ja vaikka tämä ei juttuun sinällään kuulu, niin tuntuu todella inhottavalta että samalla kun lukee näitä sinällään arvokkaita, sydämellä kirjoitettuja postauksia nuorten ihmisten itsemurhista niin tekstisivun vasemmalla puolella pomppii jatkuvasti Lindexin mainos jossa nuori tyttö poseeraa ja sen jälkeen räjähtää silville lause POP.

Mainos joka on mennyt todella pieleen.

Mandi oli lahjakas tyttö. Samoin on isänsä. Siinä kaikki mitä minä osaan sanoa tähän aiheeseen. Rauha tytön sielulle.

Älkää aina olko niin ilkeitä.

Muistan tämän nuoren äidin haastettelun jossain naistenlehdessä. Erityisesti mieleen on jäänyt yksi lause/asia siitä. Tämä sanoi, että aikuiset tekevät nuorille karhunpalveluksen, jos eivät osaa puhua itsemurhasta itsemurhana.

Voisin jopa sanoa tämän pitävän paikkansa. Monesti itsemurha on nuorille jotain mystistä. Itsemurha on aikuisellekin vaikea asia käsittää, saati sitten nuorelle.

Meillä aikoinaan koulussa keskusteltiin aiheesta, kun eräs poika rinnakkaisluokalta oli tehnyt itsemurhan. Pojan vanhempien toive oli ollut, että asia kerrottaisiin niin kuin se oli.
Muistan siltä tunnilta, että monet ei lainkaan osanneet puhua aiheesta, osa oli ihan hiljaa.

Usein tuntuu, että mielenterveyttä ei edes haluta tukea, ennen kuin on asiat ns. tarpeeksi pahasti. Siis täytyy olla asiat tosi pahasti solmussa, ennen kuin ketään kiinnostaa.

Minusta tämä on sairainta. Asiat kun on yleensä paljon helpommin selvitettävissä ja ongelmat hoidettavissa, mitä aikaisemmin niihin puututaan.

Tulee mieleen isoveli, joka teki itsemurhan vuonna -96, oli vain 21 vuotta. Isällemme oli niin loputon paikka, että lähti itse samalla tavalla muutamaa kuukautta myöhemmin.

Mietin vain, olisiko asiat toisin, jos tuolloinkin olisi ollut enemmän apua tarjolla.

Jotain niin surullista tämäkin tapaus, ja kymmenet ja sadat muut, jotka ovat päätyneet samaan.

Ilmeisesti tästä kyse.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288556862737.html

Hähähähähähäää ! minua tämä naurattaa !

Olisiko tämän keskustelun ALOITTAJAN kenties syytä katsoa peiliin? Peilihän ei valehtele, vai-miten-se-nyt-meni...

Tämäkö nyt on sen yhden tytön isä? Muistan tapauksen vuosien jälkeen, aikoinaan kai tälläkin palstalla huudeltiin yhtä ja toista.

Mandin kiusaajille voisi toivoa vakavaa sairautta, vaikka jatkuvasti uusiutuvaa syöpää.
Ihan vain muuten vain, kuten itsekin ehkä ajattelivat kiusatessaan.