Miten suhtautua kun pikku tytöstä tehdään pissaliisa?

Olisikohan kenelläkään vinkkejä miten suhtautua siihen, kun vanhemmat tekevät lapsesta itsekeskeisen ja hemmotellun?

Minulla on 6- vuotias sukulaistyttö ja tuntuu vaan iän myötä pahenevan. Silloin kun itse olin 6-vuotias, muistan olleeni herttainen pikkutyttö ja ujo. Prinsessamekot yms tulivat tottakai tutuksi, mutta ei siitä kovinkaan kauaa ole kun lapsuutta elin. Siksi hämmentää. Meikkauksen aloitin yläasteella, enkä ikinä lapsena ollut mikään "pissaliisa". Yläasteella toki piti vetää sitä pakollista roolia että pysyy porukassa, mutta pienenä en tosiaankaan.

Jokatapauksessa sukulaistytölleni on tullut pakkomielle meikkaamiseen. Nyt sentään pysytään vielä räikeässä huulikiiltopunassa (vahvempaa kuin äidillänsä) mutta auta armias kohta on kuvoissa varmaan meikkivoide ja ripsari kun tyttö niin haluaa. :) Toki jokainen pikku tytsy käy äidin meikkilaukulla ja kokeilee, mutta päästättekö lapsen ihmisten ilmoille räikeässä huulipunassa?? Siihen yhdistettynä diivamainen keikailu (mallimaiset pose kuvat) ja olemus, on lapsi kuin niistä kamalista missiohjelmista. Lapsi myös uskoo näyttävänsä rumalta ilman sitä huulipunaa. En ole vielä kehdannut sanoa rumasti, mutta joku päivä varmaan vahingossa tokaisen, että haluatteko että lapsenne näyttää huoralta.
Pikku kakkoset yms ovat myös ihan niinku lapsellisiä ja mitä vielä. Mä taisin katsoa niitä vielä 12 vuotiaana. Korkokengät pitää myös olla, tottakai.
Kosketusnäyttö puhelinkin piti ostaa tytölle, koska hän HALUSI. Mitä hän sitten tekee. Pelaa sillä koko ajan. Eikös se ollutkaan soittamista varten kun kouluun mennään sitten syksyllä? Sen verran sentään on rajoituksia, ettei nettiin pääse. Itse olen työskennellyt 7 vuotiaiden kanssa ja voin kertoa, että ne lapset joilla ei ole kosketusnäyttöpuhelinta, joutuvat KIUSATUKSI. Voitteko kuvitella? Suurella tödennäköisyydellä siis sukulaistyttöni saattaa olla tuleva kännykkäkiusaaja. :) Jopa minä sain töissä naurut, kun minulla oli joku juuri ja juuri vielä toimiva normaali kapula ilman kosketusnäyttöä. Kerroin ostavani uuden, kun vanha ensin hajoaa. Kukaan lapsista ei ymmärtänyt. Ekaluokkalaiset vetävät turpaan jopa niitä, joilla ei ole merkkifarkkuja. Tämmönen maailma. :)

Kesällä sitten alkaa taas se sama rumba että lapsi pääsee joka ainoa päivä milloin minnekin ... ollaan käyty huvipuistossakin vain 5 kertaa nyt kesän aikana, miten olisi vielä eläinpuisto. Ehkäpä ulkomaanmatka. Tulos, lapsi ei arvosta enää mitään. Lapsi ei arvosta lahjoja, ei arvosta takapihalla leikkimistä, ei niin kuin mitään. Jos joku toinen saa lahjoja, niin on lapsella loppupäivä suu mutrulla.

Onko vanhemmat ihmiset näin pihalla nykymaailman menosta, etteivät ymmärrä mitä lapsille tapahtuu kun annetaan kaikki ja sallitaan kaikki? Omat vanhempani olivat minun lapsuudessani ihan pihalla netin aarteista, niimpä jakelin osoite tietojani yms netissä sinisilmäisestä ja varmaan juttelin chatissa monen namu sedänkin kanssa tietämättäni. Katsoin jopa pornoa, eikä vanhemmat tajunneet hölkäsen pöläystäkään. :) Yläaste ikäisenä laitoin kuviani "galtsuun", jossain vaiheessa olivat melko herutus luonteisia. Tästäkään vanhemmat eivät koskaan saaneet tietää. Luulisi kuitenkin nykypäivän vanhempien olevan hieman tietoisempia asioista? (esim niiden, joiden lapset pääsevät nettiin ihan milloin haluavat). Niminim: Ekaluokkalaisen kännyistäkin löydetty pornokuvia mitä esittelevät innoissaan.

Miettikää vanhemmat edes vähän, antakaa lasten olla lapsia. On lasten etu, että heiltä kielletään jotain joskus. :) Näkee nykyään ihan liikaa niitä lapsia, mitkä pompottelevat vanhempiaan mennen tullen ...

Mutta jos jollain on vinkkejä miten suhtautua mahdolliseen tulevaan pissaliisaan menettämättä välejään, otan vinkkejä vastaan.