Tänään on ollut kotona erinomainen tilaisuus seurata kevään edistymistä.
Ikkunastamme on näkymä Etelä-Pohjoinen suunnassa kulkevalle voimalinjalle päin.
Jostakin kumman syystä muuttolintuparvien reitti noudattaa tämän linjan reittiä keväisin ja syksyisin.
Aamulla se Tiiraparven tulolla alkoi. Muuttolintujen parvien kavalkaadi. Monen kokoista parvea on mennyt ohitsemme, monen kokoisia lintuja. isoja ja pieniä siivekkäitä.
Tuuli käy sopivasti Etelän suunnalta, jolloin lintuparvien muuttomatka on joutuisaa.
Välillä jokunen parvi pysähtyy lepäämään noiden vaijereiden päälle hetkeksi, pian kuitenkin matkaa jatkaen.
ilma on sateisen sumpuraista, joten parvien lajimääritystä on mahdotonta suorittaaa paljaalla silmällä. Lintuja kun lintuja, kunhan ovat muuttolintuja. Se on kevään merkki.
Avoimella kentällä näkyy Tiirojen häikäilemätön hyökkäily varisten kimppuun, jotka eivät hevin luovuta valtaamaansa maa-aluetta, ennen kun on pakko, nopeamman linnun hyökätessä.
Kirkosta eronneiden sielujen (naakkojen) parvi häipyi vapaaehtoisesti, Tiiraparven vallattua noin hehtaarin nurmikentän.
Tämä näky laukaisi minussakin jokakeväisen vietin. Oli pakko alkaa pistämään uudet siimat keloihin ja tehdä Siika-vavat pyyntikuntoon. yhdeksän kelaa siimoitin. Ensi viikolla sitä taas saa - vaellussiikaa.
Taitaa taaskin kerran kesä koittaa.
Ikkunastamme on näkymä Etelä-Pohjoinen suunnassa kulkevalle voimalinjalle päin.
Jostakin kumman syystä muuttolintuparvien reitti noudattaa tämän linjan reittiä keväisin ja syksyisin.
Aamulla se Tiiraparven tulolla alkoi. Muuttolintujen parvien kavalkaadi. Monen kokoista parvea on mennyt ohitsemme, monen kokoisia lintuja. isoja ja pieniä siivekkäitä.
Tuuli käy sopivasti Etelän suunnalta, jolloin lintuparvien muuttomatka on joutuisaa.
Välillä jokunen parvi pysähtyy lepäämään noiden vaijereiden päälle hetkeksi, pian kuitenkin matkaa jatkaen.
ilma on sateisen sumpuraista, joten parvien lajimääritystä on mahdotonta suorittaaa paljaalla silmällä. Lintuja kun lintuja, kunhan ovat muuttolintuja. Se on kevään merkki.
Avoimella kentällä näkyy Tiirojen häikäilemätön hyökkäily varisten kimppuun, jotka eivät hevin luovuta valtaamaansa maa-aluetta, ennen kun on pakko, nopeamman linnun hyökätessä.
Kirkosta eronneiden sielujen (naakkojen) parvi häipyi vapaaehtoisesti, Tiiraparven vallattua noin hehtaarin nurmikentän.
Tämä näky laukaisi minussakin jokakeväisen vietin. Oli pakko alkaa pistämään uudet siimat keloihin ja tehdä Siika-vavat pyyntikuntoon. yhdeksän kelaa siimoitin. Ensi viikolla sitä taas saa - vaellussiikaa.
Taitaa taaskin kerran kesä koittaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Iloisestihan se sirisee kun hiekkasuihku takoo peltikoppaa.
Sulla oli paremmat kiikaroitavat kun mulla,mä se vain hiekanjyviä tiirailin.
Kaik ponkaamani pyyrystin ei saa linnut kivipiirasta mun jäljiltä.
Nyt sataa melkein räntää mut se sare tietää kevättä ja se kestetään ku miehet.
Minä itte orottelen kurkia,niitten aurat saa väkisinkin hymyn karvaselle naamalle.
Jos katsoitte Maikkarin uutisia, siinä lensi kaksi kurkea joita kuvaushetkellä katsoin ihan siinä tuntumassa, muutenkin samoja lintuja mitä päivän retkellä katselin siinä uutisklipissä... (voi sama pätkä tulla vielä kymmenen uutisissakin)...
Kovin on ollut sateinen ja tuulinen päivä. Moneskohan Taiopn riihenpuinti lienee ollut kyseessä tänä keväänä eipä ole tullut lasketuksi. Kaunis valkoinen lumi on aivan roskainen ja likainen. Tiet ovat sulia ja kuraisia. Mustarastaita, peipposia ja pulmusia lintujen talviruokinta paikoilla laumoittain tiaisten, tikkojen, närhien ja oravienkin seassa.
Järven jäällä joutsenet toitottivat saapumisistaan ja välillä nukkuivat jäällä päät siiven alla.
Keväiseltä näyttää viime viikkoisten yöpakkasten jäljiltä. Lämpöasteilla vielä näyttäisi olevan niin että ehkä ei ensi yönä taida hankea tulla.
Kuulemma oli jäästä liukas aamulla tuo lähin maantie, kuulin, kun kävin tilaamassa ajan renkaiden vaihtoon. Joutsenparin olen minäkin nähnyt- ja harakan.
Ei täälläpäin ollut ainakaan tiet jäässä, sillä yöllä satoi vettä aika voimakkaasti ja tuuli oli kaadellut postilaatikoita. Heräsin yöllä sadeen ropistessa peltikattoon.
Olen kuullut laskettavan että kolmannesta Tapion riihenpuinnista on 7 vk kesään.
Isävainaa laski aina Tapion riihenpuintien mukaan kevään tulon ja jäitten lähdön pienestä kotijärvestämme.Ja uskomatonta kyllä,se piti useinkin paikkansa.
Muutenkin ulkona tuoksuu jo keväälle,jopa täällä pääkaupungissakin.Aamulla parvekepiipahduksella kuulee mustarastaan lurituksen sieltä sun täältä ja metsät alkaa raikaa erilaisia lintujen ääniä.
Mökkini ympäristössä asustaa paljon variksia ja niitten raakuminen ottaa hermoon,puhumattakaan kun poikaset valmistuu,meteli on kaamee.
Sitä ei voi sanoa edes linnun lauluksi.
Satakieli korvaa raikuvalla laulullaan monta tilannetta,joskus sekin tulee herättämään liian lähelle heti auringon noustessa ja ennenkin.
Täällä missä asun,se lauloi koko kesän tuossa koivikossa,eikö lie ressu löytänyt kaveria.
Kovaa on linnuillakin tuo parin etsiminen.
Tänne saapuu keväisin yksinäinen joutsen joka on ilmeisesti parinsa hukannut. Sitä ei oikein kukaan ottaisi joukkoon, näyttäisi aina tulevan riitaa sen mukaan pyrkiessä. Yksinään lenteli eilenkin.
Ihmeekseni huomasin sinitiaisen kuljettavan ohuita tuohenpaloja pesäpönttöön. Enpä ole moista ihmettä ennen näin aikaisin keväällä nähnytkään.
Joskus kesällä on kiva kuunnella satakielen laulua aikaisin aamuauringon noustessa koivikossa.
On nähty esim. töyhtöhyyppiä sulilla pelloilla runsaine parveineen kotimatkalla. Taas muutama päivä sitten nähty uljas maakotka meren yllä ja myös yksinäinen joutsen sulilla merivesillä.
Joutsen on yksiavioinen, vaikka naaras kyllä joskus yritää vähän vieraallekin järjestää.nAika kalapaliikkihan moisesta syntyy urosten kesken.
Edellisen vuoden aikuiset poikaset seuraavat useimmiten vielä vanhempiaan muuttomatkalle kotivesilleen.
Siinä ensimmäisissä sulapaikoissa sitten hieman jo siipiä lätkytellään.
Kun alkaa pesänrakennus-touhut tosissaan, muodostaa edellisen vuoden puolisoton poikanen uhan isäpapalleen. Sota on julistettu ja mekkala alkaa.
Lähtö tulee nuorukaiselle reviiriltä.
Tuollainen kymmenenkin joutsen- parin reviirivaltaukset ovat meluisaa puuhaa lahdella.
Siihen satojen Nokikanojen, satojen Allien ja Haahkojen meteli, Kuikkien, Lokkien, Tiirojen ja kymmenien muiden eri lajien pesäpuuhat ovat mahtavaa seurattavaa. On Kalasääksen ja Merikotkan pesinnän seuraamista, Korppien ja Viisaitten Varisten, Harakoitten, erilaisten Tikkalajien ja Palokärkien katselua, satojen pikkulintlajien laulelun kuuntelun lisäksi.
Villa Kutuluoto on oikein mahtavan lintulahden vierellä. Siellä kevään ja kesän aistii joka solullaan. Huomenna sinne on lähdettävä, vaikka ei olis asiaakaan.
Sade on taas joksikin aikaa tauonnut. Lintuparvien joukko on lisääntynyt talviruokinta paikan ympärille. Keltasirkkuja, vihervarpusia, pajusirkkuja.
Taivaanvuohen ääntä en ole vielä tänä keväänä kuullut, mutta eiköpähän sekin kohtapuoliin kotiudu. Lehtokurppiakaan ei ole vielä näkynyt. Tavallisesti nekin tulevat lumien aikaan.
Järven jäällä näyttäisi lilluvan vesirapakoita.
Olipas kiva kävellä jäällä kun päällä oleva vesi oli häipynyt jään alle. Tosin oli aika liukasta ja sai olla varovainen. Siksipä saisi ollakin jääpiikit kenkien pohjissa.
Joutsenpari lenteli edestakaisin töräytellen ja etsien paikkaa minne asettua. Yksinäinen joutsenkin etsisikeli kumppaniaan.
Aurinko sai kasvoni punoittamaan aurinkosuojasta huolimatta.
...Ja taas sataa...
Kevät on nyt kovasti edennyt:) Viimeviikolla kuulin joutsenten huutoa, ikäväkseni en nähnyt niitä, menivät metsän takana jossain. Joka kevät ja syksy on joutsenpariskuntia kaksi, tullut tohon meidän järvelle, kesäksi ne menee jängylle asuskelemaan.
Autoonkin on viikonlopun aikana vaihdettu kesärenkaat.
On se niin harmillista, että toiset luontoa seuraavat saavat istua aitio-paikalla, ja toiset joutuvat raahautumaan kotoaan ulos, jopa kävellen, kiikarit ja kamera painaen niskaansa.
Aamulla, neljän ja parin ison kahvimukillisen jälkeen lähdin minäkin toiveikkaana peltojen pientareille, peltojen keskellä virtaa joki, joka muodostaa "lintulahden", Vanhan kaupungin suiston ja suojelualueen.
Niin tyhjää oli.
Mutta en luovuta.
Osto-Perhoja olen näpelöinyt koko talven. Käynyt myös luistavilla hangilla, pervovapani ja heittosiiman kanssa. Myyrät eivät nousseet otille vaikka koukuton, painoitettu tupsu oli houkuttelevan näköinen.
Laskeskelin että 80% heitoistani sai tupsun osumaan hangesta pilkistävän kiven kärjelle.
25 metriä sentään kaukana se.
H.
Nyt hunksz menet kateudesta kalpeaksi.
Juuri äskettäin ihailimme noin sadan Kottaraisen parvea nurmikolla. Joukossa jokunen Mustarastas.
Västäräkki-uroksiakin pyrstöään keikutteli noin kymmenkunta yksilöä.
Päivällä pomppi Leivosia samalla alueella aika joukko.
Peipposia ei ehdi edes laskemaan, on niitä siinä pistäytynyt lepäämässä sen verran.
On meikä onnenpoika, tässäasiassa.
Nyt saunaan ja sitten, jos viitsii ja jaksaa, alan väsäämään muutaman silakka-litkan.
Huomenna sitten siikatapsit painojen kanssa vapoihin ja rannalle.
Peskuta, kun hokasin, että pitkäsiima vetelee viimeisiä, koukut ruosteessa.
Uuden selkäsiiman ja tapsisiiman jo hankin tänään.
Sen solmimiseen vaan pitää ryhtyä. sitä ei noin vaan tekaistakaan.
Kuten huomaat, eläkevaarilla on kiire, kun pitäisi ehtiä jokunen tilausajokin suorittamaan tutulle porukalle.
Ajattelin että on se kevät meilläkin, mutta kun luin edeltä esim. tasepapan tekstin niin tunnunpa asuvan kaakana kaakana kotosuomen ensimmäisten keväästä. Mutta on tänään sentään nähty ensimmäinen västäräkki ja muutama kalalokki. On noissa viimeksi mainituissa taas vahtimista etteivät pesää pääse väkertämään tuohon saunarannan kalliolle... ajoissapa tulivat paikat varaamaan kun järvellä vielä kävellään, näköjään.
Ensimmäisen joutsenparin näin muuten viime lauantaina, mutta en omilla vesillä vaan paljon pohjoisempana.
Telkkarissa muuten äsken näytettiin sadetutkan tallentamia suuria lintuparvia! Eivät olleet nekään ihan meidän kulmilla.
Tauti muuten rajoittaa luonnon tarkkailua, sisätiloissa on parasta pysyä vielä. Ensi sunnuntaina ajattelin kylläkin grillauskauden aloittaa ;-)
Nopeasti on edetty viikon aikana. Viikko sitten hiihtelin vielä hangella, nyt siellä on vettä. Seitsemän astetta oli lämmintä illalla seitsemän maissa. Vaihdatutin kesärenkaat ja saaviin räystään alla oli kertynyt niin paljon vettä, että pystyin pesemään talvirenkaat. Lokkeja näkyi paljon pellolla. Eilen aloitin suunnistuskauden, melko vetinen metsä oli vielä.
Täällä kennostoelämässä ei huomaa kevään tuloa kuin lähes lumettomista nurmialueista, ei yhtään lintuhavaintoakaan..tässä ikkunoista katsoen, mutta tietenkin tuolla lenkkeily reissuilla kuuluu jo kevään äänet.
Ei kuulu joutsenten torvet eikä lokkien huudot...
Västäräkistä vähäsen.....näin.