löysin pienen linnunpojan
katkennut kai toinen siipi
sisimpääni sääli hiipi.
Lähemmäksi menin hiukan
vastaani sain katseen tiukan
silmissä näin pelon väreen
piiloon ryömi alle näreen.
Mä heinätukon taskuun taitoin
linnun sinne piiloon laitoin
kotona tein lintuhäkin
pehmusteeksi vanhan täkin.
Se raukkaparka huusi ääneen
ilman ruokaa luuli jääneen
turvauduin mä vanhaan taitoon
pullanpalat kastoin maitoon.
Nyt lintu söi ja uni voitti
unissaankin lentää koitti
siipi vain ei kantanutkaan
tuulta alleen antanutkaan.
Se vahvistui kuin ihmeen kautta
ohi lipui Tuonen lautta
tervehtyi jo siiven luutkin
taakse jäivät vaivat muutkin.
Mä onnessani nukuin yöni
onnistui mun luomistyöni
aamulla sen mennä annan
sylissäni ulos kannan.
Kun saavuin sitten luokse häkin
myllätyn näin vanhan täkin
silmät ennen pelottomat
oli aivan elottomat.
Taas vesiojan luokse kuljin
murheissani silmät suljin
kuvittelin linnun lennon
nousukiidon ruodon hennon.
Mä linturaukan kuoppaan pistin
haudan päälle pienen ristin
hyvästelin suurin elkein
silmät valui vettä melkein.
Mahtaako se mua muistaa
ehkä jossain päätään puistaa
hullua on ihmissuku
pellen päällä surupuku.
katkennut kai toinen siipi
sisimpääni sääli hiipi.
Lähemmäksi menin hiukan
vastaani sain katseen tiukan
silmissä näin pelon väreen
piiloon ryömi alle näreen.
Mä heinätukon taskuun taitoin
linnun sinne piiloon laitoin
kotona tein lintuhäkin
pehmusteeksi vanhan täkin.
Se raukkaparka huusi ääneen
ilman ruokaa luuli jääneen
turvauduin mä vanhaan taitoon
pullanpalat kastoin maitoon.
Nyt lintu söi ja uni voitti
unissaankin lentää koitti
siipi vain ei kantanutkaan
tuulta alleen antanutkaan.
Se vahvistui kuin ihmeen kautta
ohi lipui Tuonen lautta
tervehtyi jo siiven luutkin
taakse jäivät vaivat muutkin.
Mä onnessani nukuin yöni
onnistui mun luomistyöni
aamulla sen mennä annan
sylissäni ulos kannan.
Kun saavuin sitten luokse häkin
myllätyn näin vanhan täkin
silmät ennen pelottomat
oli aivan elottomat.
Taas vesiojan luokse kuljin
murheissani silmät suljin
kuvittelin linnun lennon
nousukiidon ruodon hennon.
Mä linturaukan kuoppaan pistin
haudan päälle pienen ristin
hyvästelin suurin elkein
silmät valui vettä melkein.
Mahtaako se mua muistaa
ehkä jossain päätään puistaa
hullua on ihmissuku
pellen päällä surupuku.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Symppis teksti, tykkäsin. :) Mutta että murheellisesti se päättyi, kerkesin jo luulla että hyvin kävi... Niinhän se on - elämänlanka katkeaa joko ennemmin tai myöhemmin.
Voi, miten kaunis runo. Silmät valui vettä melkein minullakin.