Leski, joka on varakkaampi kuin vainaja pitää kiinni tasinkoetuoikeudestaan, eikä luovuta omaisuuttaan (tasinkoa) vainajan perillisille.
Miten tätä vainajan perillisten saamatta jäänyttä tasinkoa käsitellään lesken kuoltua, eli vähennetäänkö se päältä pois ennen lesken omaisuuden jakamista?
Tämähän ei ole ongelma tilanteissa, joissa sekä vainajan että lesken perilliset ovat samat.
Miten tätä vainajan perillisten saamatta jäänyttä tasinkoa käsitellään lesken kuoltua, eli vähennetäänkö se päältä pois ennen lesken omaisuuden jakamista?
Tämähän ei ole ongelma tilanteissa, joissa sekä vainajan että lesken perilliset ovat samat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Miten tätä vainajan perillisten saamatta jäänyttä tasinkoa käsitellään lesken kuoltua, eli vähennetäänkö se päältä pois ennen lesken omaisuuden jakamista?"
Se omaisuus, mikä osituksessa on jäänyt leskelle, on hänen, eikä siitä mitään "maksamattoman tasingon" vähennystä hänen kuoltuaan tehdä.
Edellytyksenä on, että ositus on lesken elinaikana todellakin toimitettu; pelkkä ilmoitus perukirjassa, että leski vetoaa tasinkoetuoikeuteensa ja kieltäytyy tasingon maksusta vainajan perillisille, ei siis riitä. Jos ositus lesken kuollessa on tekemättä, ositus toimitetaan normaalisti. Lesken perilliset eivät siis saa hyväkseen lesken omaksi turvaksi tarkoitettua tasinkoprivilegiä.
Kun lapsettoman pariskunnan jälkeen lesken pesää selvitetään, niin tarvitseeko tehdä ositusta, jos oikeudenomistajat ovat yksimielisiä siitä, että ositusta ei suoriteta.
Leski on kieltäytynyt tasingon luovutuksesta ja ensiksi kuolleen jälkeen ei tehty osistusta.
Lapsettomana kuolleen puolison perii leski. Leski siis ei tällaisessa tapauksessa ole enemmän omistavana tasingonmaksuvelvollinen, vaan hän saa pitää oman omaisuutensa ja sen lisäksi saa perintönä myös kuolleelta puolisolta jääneen omaisuuden. Lesken ei siis ole tarpeen kieltäytyä tasingon luovutuksesta, kun ei hänellä tällaista velvollisuutta ole. Leski omistaa puolisoltaan perimänsä omaisuuden sillä rajoituksella, ettei hän voi siitä määrätä testamentilla. Lesken kuoltua ei näin ollen toimiteta omaisuuden ositusta. Lesken pesä jaetaan pääsäännön mukaan puoliksi kummankin puolison lähimpien perillisten kesken.
Tämä lapseton pari on testamentannut omaisuutensa sisaruksilleen, nainen omilleen ja mies omilleen. Nyt on kaksi kuolinpesää ja sen osituksesta on kyse. Onko sitä siis tarpeen tehdä, jos oikeudenomistajat ovat sitä mieltä, että ositusta ei suoriteta.
mutta kysyn kuitenkin - miksi lesken pitäisi luovuttaa omaisuuttaan vainajan perillisille? En minä ainakaan niin tekisi.
Kukapa leski niin haluaisi tehdä? Kuitenkin vuoteen 1991 asti lesken piti antaa omastaan tasinkoa vainajan perillisille, jos lesken nettovarat olivat suuremmat kuin kuolleen puolison. Nyt tilanne on se, että leski voi tästä kieltäytyä. Jos sen sijaan ensiksi kuolleen puolison varat ovat suuremmat, leski saa vainajan perillisiltä tasinkoa niin paljon, että nettovarat ovat molemmin puolin saman suuruiset.