ilman vastarakkautta, eikä voi toista unohtaa.
Onko pahempaa kohtaloa?
Onko pahempaa kohtaloa?
Kun vuodesta toiseen rakastaa...
Niin Juuri Minä
5208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei. Kokemusta on.
Itse olet osasi valinnut, jos tiedät ettei hän tule ikinä sua rakastamaan, niin kannattaako enää häntä ikävöidä. Muistaakohan kyseinen henkilö edes ett olet olemassa. Itse en ole vastakaikua ikinä saanut ja mulle on osoitettukin aika selvästi etten tule ketään miestä koskaan kiinnostamaan, niin enpä ole enää vuosiin edes katsellut ketään. En taida enää pystyä tuntemaan ihastumista tai rakkautta ketään kohtaan, mutt mitä sillä on enää väliä. Ehkä pahempi kohtalo on se ettei tunne mitään ketään kohtaan, ole onnellinen ett pystyt edes rakastamaan
......................, haista nyt paska!
Ei ihminen aina voi tunteilleen mitään. Jos kaikki olisi aina tahdosta kiinni, ei maailmassa olisi juoppoja, läskejä, tupakoitsijoita, onnettomasti rakastuneita eikä muita vastaavia!
Ja kyllä kyseinen henkilö muistaa, koska olemme jopa tekemisissä. Hän vain sattuu olemaan itserakas.
Samassa veneessä olen kanssasi. Minulla on kanssa vain menolippu. Harmi kaiken lisäksi, ettei määränpää ole tiedossa. Maisemia katsellessahan tämä elämä menee eteenpäin. Mikäs tässä katsellessa, mutta joskus toivon ja vaadin itseltäni levyn vaihtoa. No arvaten niitäkin on vain yksi. Ja sekin toivottoman lyhyt.
Olisi ehkä naiivia toivoa matkan palautusta tai kohteen vaihtoa. Sitä kun ei silloin edes kysytty. Kaikelle sille oli vain liian vähän aikaa ja ne hetket jäivät päähäni jumiin.
Onhan toki kiva muistella ja ikävöidä - nauttia pääkopan antimista ja siitä kaikesta mikä joskus oli. Mutta se kaikki myös meni ja on mennyt ja sitä ei enää takasin saa. Muunneltua totuutta tässä haaveilen, mutta siksi istunkin veneessä ihmettelemässä maailmani sisäistä runsautta, mutta ulkoisesti rappeuttunutta muinaisjäännettä.
Minäkin muistelen sitä kaikkea kaunista välillä. Tosin hänen takiaan niin kovin pieniä hetkiä. Ja taas kun tulen järkiini koetan muistuttaa kuinka inhottava hän loppujen lopuksi oli minua kohtaan.
Sai minut lopulta tuntemaan itseni aina vain vähänpätöisemmäksi.
Viimeksi tänään, kun kysyin viestillä yhtä asiaa. Olemme siis kavereita, mutta hän aina välillä päättää leikkiä mykkäkoulua.
Joillakin miehillä on ilmiömäinen taito saada naiset epävarmoiksi.