kohtalotovereita??!!

siskollani oli pystykorva sekotus,joka jouduttiin lopettamaan sisälle kakkimisen takia..siis älkää käsittäkö väärin,siis se käytettiin aina ennen nukkumaan menoa muutaman km lenkillä,ei tehnyt mitään,mutta ootas vaan kun sisälle tultiin niin tervetuloa matolle ilmesty mojova läjä!joka ikinen kerta,ja pissit luonnollisesti sohvan taa.kaikkea kokeiltiin ei tepsiny..oli pakko päästää se parempaan paikkaan.ikävöin sitä vieläkin ,se oli vaan niiin ihana karvapallo..aina kun sen luo meni se alkoi heiluttaa häntäänsä iloisesti ja meni selälleen odottamaan rapsutuksia ja huomiota..-huokaa- no eihän sille voi mitään.(koira tuli koirakodista meille n 1v. ikäisenä,arpisena ja arkana,muuttui tosi paljon parempaan suuntaan,mutta joitain ongelmia ei saatu kitkettyy pois..)menneet on mennneitä eikä niitä kannaittaisi paljoo kaivella,näin sanotaan,mutta kyllä minä melkein päivittäin muistelen sitä karvakorvaa lämmöllä.. :)

koiraa ei ensinkään pidä ottaa, jos ei ymmärrä varautua siitä aiheutuviin kustannuksiin - se on totuus! Tosin olen pahoillani puolestasi! Ehkä sitten, kun sinulla on oma koti, niin voit ottaa juuri sellaisen koiran kuin itse haluat, eikä vanhemmillasi ole siihen mitään sanomista! Elämä jatkuu ja huomenna on taasen uusi päivä!