Jossakin vaiheessa elämää oli niin kiva matkustaa ulkomaille, synkkää syksyä pakoon lomailemaan aurinkoon. Nyt ei enää täysi into ole päällä hyvin harkiten valitsee minne matkustaa.
Kun monet paikat on jo tullut katsastettua, mistä voi löytää uuden sopivan matkakohteen. Rantabaarit ovat täynnä väkeä pitkien ja lyhyiden drinkkien äärssä, ei ole halua enää kuunnella iänikuisia vitsejä.
Viime aikoina olen viehtynyt kaupunkilomiin, erikoisesti Lontoo on suosikki samoin Keski-Euroopan kaupungit, niissä on sitä jotakin ja ystävän kanssa on mukava etsiä kaupungeista uusia kokemuksia.
Toden ilmaistakseni, en ole enää yhtä hanakka lähtemään ulkomaiden reissuille kun ennen. Pitkää harkintaa vaatii minne menee ja on se kaverinkin mielipide huomioitava.
Joku vuosi sitten laitettiin rinkka selkään, kumpparit tai lenkkarit jalkaan, ei kun samoilemaan Lapin aavoille kairoille syksyn ruskan hehkuttamille jängille. Nyt ei enää vaikka kunto sen sallisikin. Varastossa odottaa rinkka, pakki valmiina. Onko tullut tosi vanhuus maisemiin, kun ei enää huvita lähteä vai lorvikatarriko vaivaa?
Kun monet paikat on jo tullut katsastettua, mistä voi löytää uuden sopivan matkakohteen. Rantabaarit ovat täynnä väkeä pitkien ja lyhyiden drinkkien äärssä, ei ole halua enää kuunnella iänikuisia vitsejä.
Viime aikoina olen viehtynyt kaupunkilomiin, erikoisesti Lontoo on suosikki samoin Keski-Euroopan kaupungit, niissä on sitä jotakin ja ystävän kanssa on mukava etsiä kaupungeista uusia kokemuksia.
Toden ilmaistakseni, en ole enää yhtä hanakka lähtemään ulkomaiden reissuille kun ennen. Pitkää harkintaa vaatii minne menee ja on se kaverinkin mielipide huomioitava.
Joku vuosi sitten laitettiin rinkka selkään, kumpparit tai lenkkarit jalkaan, ei kun samoilemaan Lapin aavoille kairoille syksyn ruskan hehkuttamille jängille. Nyt ei enää vaikka kunto sen sallisikin. Varastossa odottaa rinkka, pakki valmiina. Onko tullut tosi vanhuus maisemiin, kun ei enää huvita lähteä vai lorvikatarriko vaivaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kieltämättä joskus se 'kuume' nousee, johonkin jo tuttuun paikkaan olisi halua palata, vaan se ajatus ei kuitenkaan idä vaan palaa ajatuksiin milloin mistäkin syystä.
On parempikin että nuo ajatukset eivät toteudu, syyksi määrittelen osakseni saaman uuden piirteen itsessäni ja se on laiskuus, on mukavampaa katsella mastkalaisten nauhoituksia reissuiltaan, monesti tutuistakin paikoista. 10 - 15v sitten samassa paikassa käyneenä palaa hyvät muistot ne ovat riittäviä.
Lapin reissua olen suunnitellut, sekin pitäisi tehdä pikapuoliin, vuodet vie voimia jo tuntuvasti, ja liikkuminen poluilla kiipeileminen antavat haasteita jotka olisi vielä voitettavissa.
Ruska-aika siinäkin tulee ainoastaan kysymykseen, olen tympääntynyt sääskien ja mäkärien kanssa taisteluun, kun niihin ei tehoa raid eikä offi.
Elokuun puolenvälin jälkeen on jo luonto väreissä, kuulaat aamut ovat nautinnollista rinkka selässä ja kamera kaulassa tallustaa rinteillä.
Nyt on vielä aikaa kehitellä ajatusta jospa vielä kerran.
Ennakointi pelottaa! Täytän tänä vuonna 70 ja otsikon aiheeseen mahdollisesti liittyvä muutos pelottaa.
Euroopan automatkat omalla jäivät pois ohjelmasta jo vuosia sitten.
Nyt otamme lentoasemalta jonkin pienen ropposen käyttöömme viikoksi tai joskus vain 3:ksi päiväksi. Tarpeesta riippuen.
Ikääntymiseemme liittynee rutinoituminen. Keväät ja syksyt Espanjassa.
Sydäntalvella risteily tai kiertomatka sekä niiden yhteyteen lisäviikko.
Kesällä joku Keski-Euroopan kaupunkiviikko tai vuokra-autolla viikon kiertely.
Useimmiten Itävalta, Unkari alueella.
Vajaa viikko Saksan joulumarkkinoilla.
Jouluviikko kylpylässä Virossa.
Ei tuossa paljoakaan mielikuvitusta ole.
Onneksi vaimoni on minua 5-vuotta nuorempi joten, noiden lisäksi hän tekee vuosittain ainakin yhden tyttöjen matkan, kestoltaan 1 - 3 viikkoa.
Lisäksi pari, kolme muutaman päivän kulttuuripiipahdusta pääkaupunkiimme.
Kohteista ei ole koskaan tarvinnut neuvotella, vain suunnitella.
Hiipuminen lienee ilmiö joka vain täytyy hyväksyä.