Millaisia kokemuksia teillä on elämästä narsistin uhrin kanssa? Ja kun tämä entinen puoliso on mukana elämässä yhteisen lapsen vuoksi.
Olen parisuhteessa miehen kanssa ja hän on eronnut kauan sitten lastensa äidistä. Heidän avioliiton aikana narsismista ei juurikaan puhuttu tsi kirjoitettu, naisen sai vuosien saatossa pikku hiljaa miehen elämää muuttumaan oman tahtonsa mukaan ja itsetunnon alas, tuntemaan syyllisyyttä monista asioista ja tapahtumista, kaveripiirin katoamaan yms. Ja eron jälkeenkin tämä jatkoi samaa. Kun narsismista alettiin puhumaan ja siitä alkoi tietoa saamaan, alkoivat palaset loksahdella kohdalleen ja mies alkoi ymmärtämään tämän entisen toimintaa ja sen syitä. Siitä slkoi myös hänen oma toipuminen uhrina, hän ei ollutkaan syyllinen kaikkeen ja alkoi kasvuprosessin takaisin omaksi itekseen.
Lapsille äiti on tehnyt isästä ihmisen jolla ei ole arvoa eikä häntä tarvitse srvostaa, häntä voi kohdella miten haluaa. Lapset ovat täysin narsistin valtaan kasvaneet ja oma tahto ja kyky toimia on miltei olematon. Paitsi jos äiti on ohjeistanut toimimaan kuten tahtoo. Sama ajatusten kanssa, äidin ajatusmaailma on hyvin iskostunut lasten mieliin. Elatussopimukseen on kirjattu asioita isän maksettavaksi vaikka ne normaalisti kuuluisi elstusmaksuun mukaan, myös sen laatineen lakimiehen tämä sai mukaan toimintaansa. Ero sai aikoinaan alkunsa tämän entisen usein aseena käyttämän erouhkauksen jälkeen, ei voinut perääntyä kun mies sanoi eron olevan ok.
Nyt edelleen, vuosia myöhemmin tämä yrittää pitää otetta mieheeni. Mikäli mies ei suostu pyyntöihinsä, on hän kiusaaja. Alkaa syytösten tulva. Lasten asioita salataan,myös lapset jättävät asioita kertomatta äidin näin vaatiessa. Ne paljastuvat usein vahingossa. Ja edelleen huomaan miehen välillä antavan periksi koska pääsee helpommalla ja näin välttää itseensä kohdistuvan mollaamisen ja väheksynnän mutta samalla myös ruokkii toisen valtaa ja otetta itsestään.
Yksi lapsista on alkanut osoittaa myös näitä samoja oireita lähestyessään aikuisikää. Voiko nsrsusmi periytyä?
Se mitä tällä nyt hain, on kokemuksia vastaavasta, lähinnä neuvoja miten tukea miestäni ja miten auttaa häntä tämän narsistin yrittäessä edelleen pitää otettaan hänestä.
Olen parisuhteessa miehen kanssa ja hän on eronnut kauan sitten lastensa äidistä. Heidän avioliiton aikana narsismista ei juurikaan puhuttu tsi kirjoitettu, naisen sai vuosien saatossa pikku hiljaa miehen elämää muuttumaan oman tahtonsa mukaan ja itsetunnon alas, tuntemaan syyllisyyttä monista asioista ja tapahtumista, kaveripiirin katoamaan yms. Ja eron jälkeenkin tämä jatkoi samaa. Kun narsismista alettiin puhumaan ja siitä alkoi tietoa saamaan, alkoivat palaset loksahdella kohdalleen ja mies alkoi ymmärtämään tämän entisen toimintaa ja sen syitä. Siitä slkoi myös hänen oma toipuminen uhrina, hän ei ollutkaan syyllinen kaikkeen ja alkoi kasvuprosessin takaisin omaksi itekseen.
Lapsille äiti on tehnyt isästä ihmisen jolla ei ole arvoa eikä häntä tarvitse srvostaa, häntä voi kohdella miten haluaa. Lapset ovat täysin narsistin valtaan kasvaneet ja oma tahto ja kyky toimia on miltei olematon. Paitsi jos äiti on ohjeistanut toimimaan kuten tahtoo. Sama ajatusten kanssa, äidin ajatusmaailma on hyvin iskostunut lasten mieliin. Elatussopimukseen on kirjattu asioita isän maksettavaksi vaikka ne normaalisti kuuluisi elstusmaksuun mukaan, myös sen laatineen lakimiehen tämä sai mukaan toimintaansa. Ero sai aikoinaan alkunsa tämän entisen usein aseena käyttämän erouhkauksen jälkeen, ei voinut perääntyä kun mies sanoi eron olevan ok.
Nyt edelleen, vuosia myöhemmin tämä yrittää pitää otetta mieheeni. Mikäli mies ei suostu pyyntöihinsä, on hän kiusaaja. Alkaa syytösten tulva. Lasten asioita salataan,myös lapset jättävät asioita kertomatta äidin näin vaatiessa. Ne paljastuvat usein vahingossa. Ja edelleen huomaan miehen välillä antavan periksi koska pääsee helpommalla ja näin välttää itseensä kohdistuvan mollaamisen ja väheksynnän mutta samalla myös ruokkii toisen valtaa ja otetta itsestään.
Yksi lapsista on alkanut osoittaa myös näitä samoja oireita lähestyessään aikuisikää. Voiko nsrsusmi periytyä?
Se mitä tällä nyt hain, on kokemuksia vastaavasta, lähinnä neuvoja miten tukea miestäni ja miten auttaa häntä tämän narsistin yrittäessä edelleen pitää otettaan hänestä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ulkopuolisena kysyn miksi otit miehen joka on ollut naimisissa,mikset ottanut
vapaata niitä löytyy kyllä?TÄLLÖIN EI OLISI NOITA MURHEITA.
Sinäkö alkajaisiksi varmistat että mies on vanhapoika jolla ei ole exiä eikä vahinkolaukauksia lasten muodossa? Ja vaikka miten tuntuisi sielunkumppani löytyneen, alat etsiä seuraavaa jolla ei ole menneisyyttä.
Taas näitä jotka yrittävät viisastella asiattomalla tyylillään. Voi Lissu!
Täällä elellään samassa tilanteessa, vain pienin erin variaatioin. Suhteen alku oli raskasta sen vuoksi, että kerran siipeensä saanut pelkää toistoa ja tieten epäilyä on toisen "piilo-narsismista", kunnes armas rauhoittuu ja alkaa hiljalleen rauhoittumaan. Menneen elämän; lapsen oikeudenkäyntivelat painavat jonkin verran arjessa. Menneisyys myös kummittelee edelleen vuoden parisuhteemme jälkeenkin. Narsisti-äidin luokse jäänyt lapsi oirehtii ja ikävöi, isä murehtii ja oirehtii.. Siinä sitten tasapainoillaan pson exän, lapsen ja uuden parisuhteen ympyröissä. Mun onneksi siippa ymmärtää oman osansa, menneisyydestä huolimatta, tämän parisuhteen onnistumisen osalta. Tärkein päätös, mitä voit tehdä on se, että ohjaat ja tuet siipeensä saanutta kumppania hoitamaan itseään psykoterapia avuin, sillä narsismin aiheuttavat vauriot ovat syöpyneet niin syvälle, että siinä ei paljon peruskeskustelut ja hyvä parisuhde auta. Merkille pantavaa on se, että vaikka "uhri" on traumatisoitunut, niin omalla kohdallani olen löytänyt hänestä rutkasti sydämensivistystä, hellyyttä ja lämpöä ja perusvire ongelmista huolimatta on luottavaisen turvallinen. Tulevaisuus on edessä valoisana, molemmilla!
"Narsisti-äidin luokse jäänyt lapsi oirehtii ja ikävöi, isä murehtii ja oirehtii."
"Olin aikoinaan parisuhteessa 8 vuotta luonnehäiriöisen narsistin kanssa.Meillä on suhteesta 8 vuotias poika"
tuota kirjoitat kahdessakin ketjussa tilanteestasi...ja jotenkaan en ny ymmärrä...profiilisi mukaan olet nainen...
että kenen lapsi on jäänyt narsisti äidin luokse...
kun kuitenkin puhut ikäänkuin omasta lapsestasi... "lapselleni yritän antaa elämän ohjeita ja tukea että pärjää sitten myöhemmin ns.Omilla siivillä"
Että tarkentaisitko, että kummanko lapsesta on kyse...sinunko vai kumppanisi...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11388840
Eläkä omaa elämää, entisten jutu ovat sieltä.. Antakaa mennä ohi entisten jutut ja uskokaa itseenne.
maanpäällist helvettiä.ja se meni nuoruuden kokemattomuuden piikkiin,ja ei ollut ihmistuntemus valmiina kuten nyt.
3 10...:lle..Juu..meitä oli tosiaankin kerran kirjaamassa 2 samalla nimimerkillä. Olet tarkkanäköinen = ) ... tämä pojan isä on armas kumppanini ja hänen kauttaan olen joutunut kosketuksiin exän, eli narsistin kanssa.
Kyllä oli poika väsynyt ja hieman surumielinen taaskin tänään tullessaan luoksemme, mutta aina on nauru löytynyt viimeistään seuraavana aamuna. Jää vain niin lyhyt aika antaa pojalle vastapainona elämän iloa ja evästä ja luottavaista, johdonmukaista rakkautta. Mutta toivotaan, että edes nämä hetket olisivat pojalle luottavaista lapsuuden iloa ja välittömyyttä palauttavia...
."meitä oli tosiaankin kerran kirjaamassa 2 samalla nimimerkillä. Olet tarkkanäköinen = ) tämä pojan isä on armas kumppanini ja hänen kauttaan olen joutunut kosketuksiin exän, eli narsistin kanssa "
Niin kuhan kummastelin, kun ymmärsin, että minä muodossa kirjoittava on narsistin uhri ja ymmärtääkseni mies...jos kerran lapsi jäi narsisti äidille...
mutta kirjoittajan profiili on naisen...jonka vuoksi jäi pikkusen epäselväksi...kuka on uhri ja kenen lapsesta on kysymys...että kirjoittako täsä uhri vaiko hänen uusi kumppaninsa...
niin, en tiedä...hankala tilanne jos kumppanisi on vielä kovin eksässään ajatuksen tasolla...vihakin sitoo...
jotenkin voisin ajatella, että ehkä kuitenkin olisi parempi jos sekaantuisit mahdollisimman vähän kumppanisi ja hänen eksänsä välisiin kiistoihin...yrttäisit ajatella ettei ole sinun asiasi niitä ratkaista...
Keskittyisit enemmän teidän suhteeseenne...ja mahdollisesti sitä kautta saisit miehesikin ajatukset välillä pois eksästään...kun puhuisitte keskenänne mahdollisimman vähän hänestä...
Kun käsitin että miehesi käy psykoterapiassa...että siltä osin hänen asiansa ovat hoidossa...hänellä on hoitosuhde ammatti ihmisen ...eikä teidän parisuhteenne tarvitse olla enää olla sitä laatua...
Taitaa olla niin, että parisuhteessa mies enemmän tuo pojan vuoksi esille mennyttä eloa.. (ahdistusta). P-terapia vasta alkamassa, joten vielä elellään posttraumaattista oloeloa hänellä. Pyrin pitämään itse asiallista ja osin neutraalia linjaa asiaan, koska mennyt on mennyttä ja menneisyyttä vain toiselle meistä. Tulevaisuus näyttäytyy yhtäkaikki valoisana, joten eiköhän tämä tästä..
" Pyrin pitämään itse asiallista ja osin neutraalia linjaa asiaan, koska mennyt on mennyttä ja menneisyyttä vain toiselle meistä. Tulevaisuus näyttäytyy yhtäkaikki valoisana, joten eiköhän tämä tästä.. "
Noh toivotaan niin...
Kun tosiaan pikkusen kirjoituksistasi sai välillä sen vaikutelman, että ikäänkuin asia olisikin omasi...että ehkä hivenen liikaa elit ikäänkuin kumppanisi tilannetta...
Sekin on hyvä asia kysyä joskus itseltään...
kummanko asiasta on kysymys...kumpiko teidän tilanteessa on narsisti uhri...sinäkö vaiko puolisosi...vai oletko sinä narsistin uhrin uhri...jos asia on ykkösasia teidän suhteessanne...
itse aikoiaan paljonkin pyöritelin puolisoni alkoholi ongelmaa...soitin jopa AA:n auttavaan puhelimeen, jossa joku killti mies totesi, että jos itse juo niin soitin väärään paikaan...
Noh alkoholistien läheisille on omat auttamiskanavansa...sitä en tiedä...onko narsistin uhrien uusille kumppaneille mitään tukea tarjolla...
jos se toisen menneisyys on lähes päivittäin ikäänkuin läsnä ja se narsisti ikäänkuin siinä välissänne...yhteisenä vihollisena...josta paljon puhutaan ja sen tekemisiä puidaan...
Voisin ajatella niinikin, että että sinun tehtäväsi voisi olla ikäänkuin saada kumppanisi kiinnostumaan muustakin kuin menneisyydestään...toki hän tarvitsee kuuntelijaa, mutta liika on liikaa siinäkin asiassa...jotain muutakin yhteistä pitäisi olla...ettei se menneisyys koko ajan ole läsnä...
Kerroit että hän käy terapiassa...hyvä niin...
" P-terapia vasta alkamassa, joten vielä elellään posttraumaattista oloeloa hänellä."
Laitan vielä aiheeseen liittyvän linkin...kun tuossa toinenkin aloitus ikäänkuin samasta aiheesta...että lukijat voivat lukaista mistä on kyse jos aihe ei ennestään tuttu...
http://www.traumajadissosiaatio.fi/TR/ptsd.html
Niin jäin vielä miettimään, että onhan se ikävää, jos tavallaan uhri on vielä niin miinni menneessä, että sen vuoksi uusikin suhde menee "pilalle" siten että menneisyyden narsisti on ikäänkuin läsnä vielä uudessakin suhteessa...
Kaiketi se silloin on jonkinlainen jatkumo...joka sairastuttaa mahdollisesti sivullisetkin/uuden kumppanin...
Että en tiedä oikein, mikä avuksi uudelle kumppanille...
mikä on "oikea" tapa auttaa uhria...
Kun käsittääkseni ainakin liiallinen puhuminen siitä eksästä/narsistista ei ole ihan oikea tapa...vaan pitäisi kyetä panostamaan siihen keskinäiseen suhteeseen...
Mutta joo...jos suhteesta on lapsi(a) niin tilanne on hankala, lapsen olemassaoloa ei voi sivuuttaa...että sitä kautta se narsisti pysyy osana uuttakin elämää...
mutta toivon mukaan mahdollisimman pienessä roolissa...että aikaa ja voimia jäisi muuhunkin...yhteiseen iloon ja elämään...