Hirveän valitettavaa, että brittien nk. hallitsevat naiset, ovat vain kiiltokuviemme kaltaisia, kuolevat ympäristöstämme. Heistä siellä varmaan joku meni. Eivät he luo hektisyyttä vaan sitä tekee vastenmielinen osoitteleminen, joka on kuin hautajaissaattuen sureva tasapainottomuus, jonka toivoisimme jokaisen kevään vievän pois seurastamme.
Tulevaisuudettomuuden surua ei ole tarkoitettu luotavaksi, meitä ihan kaikkia ihmisiä varten, maailmassamme on toivon pilkahdus, silti epäonni täyttää meidät epätoivossa. Paha onni, joka vainoaa liiasta hektisyydestä, ei ole julkeavaksi tekemisen, kuten väkivaltainen osoitteleminen, oikeutus. Klaustrofobia, joka täyttää kehomme ei ole tehty kenenkään julkisesti uhrattavaksi vain valheellisen todellisuuden epäiatoa sisimmättömyyttä(kään) varten.
Tulevaisuudettomuuden surua ei ole tarkoitettu luotavaksi, meitä ihan kaikkia ihmisiä varten, maailmassamme on toivon pilkahdus, silti epäonni täyttää meidät epätoivossa. Paha onni, joka vainoaa liiasta hektisyydestä, ei ole julkeavaksi tekemisen, kuten väkivaltainen osoitteleminen, oikeutus. Klaustrofobia, joka täyttää kehomme ei ole tehty kenenkään julkisesti uhrattavaksi vain valheellisen todellisuuden epäiatoa sisimmättömyyttä(kään) varten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pyöreällä valkoisella pöydällä on koko perhe, äiti, ja isä idyllissä harrastusten keskellä. Juuri saadusta samaa aihepiiriä mukailevssa kulkueessa juhlintana, sekä ilojuhlana kuvatussa palapelistä, putosi oikea laita, juuri kun se oli saatu valmiiksi.
- Mitä siitä, yhdessäolemisen ja tekemisen ilo, oli vain tärkeintä?
Monta iltaa vain läheisyydessä, kenenkään häiritsemättä, vain yksityisyydessä, ja sen luomassa tasapainossa, lähimmäisyydestä.
Ulkona pimeä kurkotteli otettaan, ja kuun kierron vaiheet tulivat tutuiksi, uteliaisuudesta tulevaisuudeksemme, tai vaikka vain päiväksi ja yöksi.
Jännityksen omainen tunteen omaisuus, säännöllisuus ja turvallisuudentunne, rauhallisuudesta tasapainosta, meistä toisistamme, ja kiintymys-suhteesta, omalla egoismillämme, ja kehojemme muodostamana, tulevaisuudeksi, lähimmäisyyden tasapainoisuuden voimana.
Vain omaksi päiväksemme ja arjeksemme....
Hiljaisuus, se ympäröi meidät tarjoten arkeen rauhan hektisyydeltä, sekä turvallisuudenhakemiselta, luoden näin unelman, rakkaus. Meidän maapallomme voimana, arvostelun ja osoittelemisen sijaan, joka inhimillittömästä hektisyytenä, särkiä korviamme. Se oli sairaalloisuus, pelosta, ja kivun käyttämisestä, vahingoittamisen tahdosta, verikostollisuutena, sen syrjintänä muita ihmisiä tasapainottomana seurailemalla. Pimeä, se himmensi kuumuuden, musta uhka taivaalla, kertoi varmasti paleltumasta, sekä kuolemasta, tukahtuneen jo sammuneen silmän elämän liekin voimalla. Pimeä, kuumuuden seassa, oli himmentymällä hektisyydeltä, luonut rauhallisuuden.
Pöydän kaareva tasapainoinen pinta, se oli kuin kiinteä pinta, sen kova kaari, joka toimi jänteenä. Ei uhkana tulevaisuuteen, jonkun pienenä omana, ydinperhe-käsitteisenä maailmana, edes käsitystä siitä, kuinka pahasti oli osoitellessaan vaatinut, ilman käsityskykyä väkivallattomuuden säännöstä: ulkoisesta kauneudesta.
Nimi jota en laittaisi kissallesi?
Kuluuko tämä kokkola palstalle???