minä jo yli 10 kk eikä loppua näy, miten ihmeessä toiset pääsevät yli
mikään ei kiinnosta, eikä kukaan vaikka olen tasan siinä tilanteessa ettei ole mitään mahdollisuutta saada toista, koska on varattu
helvetiltä tuntuu tämä kevät rämpiä läpi
miestä haikailen, ei kai kovin moni mies näin pitkään surekaan
mikään ei kiinnosta, eikä kukaan vaikka olen tasan siinä tilanteessa ettei ole mitään mahdollisuutta saada toista, koska on varattu
helvetiltä tuntuu tämä kevät rämpiä läpi
miestä haikailen, ei kai kovin moni mies näin pitkään surekaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin olen yli 10kk ikävöinyt ja surkutellut hänen (miehen) peräänsä ja tosiaan hänkin on varattu... eli ymmärrän hyvin miltä sinusta aloittaja tuntuu.
Olisi ollut runsaasti tilaisuuksia "ottaa" joku muu, mutta kun tunteet ovat toisaalla niin turha yrittääkään. Toivottavasti aika pikkuhiljaa tekee tehtävänsä meidän molempien kohdalla ja pääsemme elämässä eteenpäin...
Vuoden ja vähän ylikin, mutta nyt vois pikku hiljaa lopetella mankumasta.
haistakaa paska !
Mulla kans ollu tällanen toivoton rakkaus, mutta toisin päin, eli mies häipyi kuviosta koska minä olen varattu.
Mulla meni melkein vuosi, mutta nyt koen, että ohi on. Jeeee!!
Kyllä se vaan siitä helpottaa. Omia keinoja ollut:
- Muun mielekkään tekemisen etsiminen: kaverit, tapahtumat (olen tässä vuoden verran järjestänyt jos jonkinlaista :)), matkat
- Tiedostaminen, että jokainen päivä on hetki MINUN elämääni. Siis vain minun. Ei nykyisen kumppanini, ei tuon minut hylänneen miehen, vain minun. Ja minun ajastani on pois se päivä, jonka käytän vain suremiseen. Kun ne päivätkin jossain vaiheessa loppuvat
- Hyville ystäville puhuminen, ja heidän kokemustensa kuuleminen.
- Kirjoittaminen. Tänne ja jotain päiväkirjan tapaista
- Liikunta. Kunnon rääkki tekee hetkellisesti hyvän olon.
Tsemppiä tytöt!! Kesä tulee ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Ehkä tapaatte pian jonkun uuden spesiaalin.
Sunnilleen vuos menny. Loppua ei näy. Edellisellä kerralla meni pitempään. Ehkä viimenen kerta kun annan itteni ihastua keneenkään.
Ja todellakin toivon, että osaisin unohtaa helpommin.
siis paljon sympatiaa!!
Se, että kestää päästä yli, kertoo kuitenkin siitä, että kykenet rakastamaan. Ja se on aina hienoa.
Onko tilanne keskusteltu toisen kanssa, eli vaikuttaako tilanteeseen selvittämättömät asiat? Itselläni vaikutti juuri se, että en saanut toiselta tukea. Nainen voisi paremmin ehkä ymmärtää tarpeen läpikäydä asioita, mutta tämähän on yleistys.
Samat neuvot kuin edellisille, eli muista asioista nauttimaan ja omaa elämää haltuun ottamaan! Se on vain ja ainoastaan sinun elämäsi, ja olet arvokas ihmisenä joka tapauksessa.
koko elämäni.