Käsikirjoittamisopinnot

Alkoi kiinnostaa missä vedät kursseja. Tunnut tietävän paljon alasta, joten...

Aristotle kirjoitti:

Alkoi kiinnostaa missä vedät kursseja. Tunnut tietävän paljon alasta, joten...

Menee anonymiteetti jos tarkkaan kerron, mutta tänä vuonna olen opettanut/tulen opettamaan eri aineita av-alaan liittyen mm. Stadia, Heltec, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen Korkeakoulu, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu, Porin AV, Alexis Studio, Lahti, Lappeenranta, Tornio, Tampereen TaVi...

Hymyillään kun tavataan ;-)

Etö on siis Elo. Siellä on lavastus mukana.

ELO kirjoitti:

Etö on siis Elo. Siellä on lavastus mukana.

Mutta jos minulta kysytään, niin paikka on edelleen ETV, jonka symbolina on Kössin punaisella maalilla merkkaamat sähkökaapelit. Siis maailman ainoa vedenalainen elokuvakoulu. Se se oli jotain. Haikeana...

Olen suorittanut ulkomailla yhden käsärikurssin plus elokuva-analyysikursseja. Joten alkeet on kyllä hallussa. Mitähän sen jälkeen kannattaisi? aRTO mediakäsikirjoittaminen? TAIK avoin yliopisto (onko sellaista?)?

Aristotle kirjoitti:

Olen suorittanut ulkomailla yhden käsärikurssin plus elokuva-analyysikursseja. Joten alkeet on kyllä hallussa. Mitähän sen jälkeen kannattaisi? aRTO mediakäsikirjoittaminen? TAIK avoin yliopisto (onko sellaista?)?

Lue lisää

... niin eikös nyt kannattaisi kirjoittaa vaikkapa yksi kässäri? ;) Työ tekijäänsä opettaa jne.

Aristotle kirjoitti:

Olen suorittanut ulkomailla yhden käsärikurssin plus elokuva-analyysikursseja. Joten alkeet on kyllä hallussa. Mitähän sen jälkeen kannattaisi? aRTO mediakäsikirjoittaminen? TAIK avoin yliopisto (onko sellaista?)?

Lue lisää

Enpä tiedä näistä suomalaisten käsikirjoituskursseista.
Ongelma on lopulta se mitä käsikirjoittamisesta voi opettaa. Onko ajatuksena opettaa kirjoittamista sellaiselle joka ei osaa? Vai opettaa kirjoittamista sellaiselle joka jo osaa?
Kirjoittaja kirjoittaa. Kursseja voi käydä, mutta ei niihin kannata jäädä asumaan.

Yleisesti ottaen Suomessa tehdään tällä hetkellä kolmenlaisia elokuvia: romaaneista sovitettuja, tiedostavia taidepläjäyksiä ja Hollywoodin toimintaleffoja mukailevia "actionrymistelyjä." Alhaisten budjettien ja tekijöiden taidonpuutteen takia nuo actionjutut kääntyvät väkisinkin komedioiksi. Siinäpä sitten neljäskin lajityyppi.

Suomi on pieni maa. Kulttuurissa ja viihteessä on aika vähän rahaa, ja sekin ankarasti kilpailtua. Kirjoittajan työmaa on kirjoittaa kaikkea mitä eteen laitetaan; pikkujouluista TV:n viihdesarjoihin ja joskus jopa elokuvankin käsikirjoitus, joka ei välttämättä tule olemaan uran huippusuoritus.
Elokuvan kimppuun kirjoittaja pääsee usein suhteilla, jotka aikaisemmissa työsuhteissa on luotu. Elokuvaa ei siis pääse kirjoittamaan suoraan kurssilta.

Mitä sitten pitää tehdä? Minä en ole sitä mikään sanomaan. Sanonpa kuitenkin tämän: kirjoita tarina telkkarille ja marssi sen kanssa taloon sisään. Sano pomolle näin:

"Heipä hei. Minä olen Aristoteles ja olen nyt kirjoittanut tällaisen jutun. Haluaisitko lukea sen ennen kuin nuo kolmesataa muuta käsikirjoitusta, jotka lojuvat toimistosi nurkassa pölyharson koristelemana? Vakuutan että tarinani on jännittävä ja hauska. Siinä on myös huomioitu naiskatsojat ja olen valmis myymään kaikki oikeuteni tekstiin ja olen myös joustava keskusteluissa tulevan ohjaajan kanssa. Soitanko ensi viikolla vai tulenko suoraan panssarivaunulla? Kiitos ajastanne."

Simo kirjoitti:

Enpä tiedä näistä suomalaisten käsikirjoituskursseista.
Ongelma on lopulta se mitä käsikirjoittamisesta voi opettaa. Onko ajatuksena opettaa kirjoittamista sellaiselle joka ei osaa? Vai opettaa kirjoittamista sellaiselle joka jo osaa?
Kirjoittaja kirjoittaa. Kursseja voi käydä, mutta ei niihin kannata jäädä asumaan.

Yleisesti ottaen Suomessa tehdään tällä hetkellä kolmenlaisia elokuvia: romaaneista sovitettuja, tiedostavia taidepläjäyksiä ja Hollywoodin toimintaleffoja mukailevia "actionrymistelyjä." Alhaisten budjettien ja tekijöiden taidonpuutteen takia nuo actionjutut kääntyvät väkisinkin komedioiksi. Siinäpä sitten neljäskin lajityyppi.

Suomi on pieni maa. Kulttuurissa ja viihteessä on aika vähän rahaa, ja sekin ankarasti kilpailtua. Kirjoittajan työmaa on kirjoittaa kaikkea mitä eteen laitetaan; pikkujouluista TV:n viihdesarjoihin ja joskus jopa elokuvankin käsikirjoitus, joka ei välttämättä tule olemaan uran huippusuoritus.
Elokuvan kimppuun kirjoittaja pääsee usein suhteilla, jotka aikaisemmissa työsuhteissa on luotu. Elokuvaa ei siis pääse kirjoittamaan suoraan kurssilta.

Mitä sitten pitää tehdä? Minä en ole sitä mikään sanomaan. Sanonpa kuitenkin tämän: kirjoita tarina telkkarille ja marssi sen kanssa taloon sisään. Sano pomolle näin:

"Heipä hei. Minä olen Aristoteles ja olen nyt kirjoittanut tällaisen jutun. Haluaisitko lukea sen ennen kuin nuo kolmesataa muuta käsikirjoitusta, jotka lojuvat toimistosi nurkassa pölyharson koristelemana? Vakuutan että tarinani on jännittävä ja hauska. Siinä on myös huomioitu naiskatsojat ja olen valmis myymään kaikki oikeuteni tekstiin ja olen myös joustava keskusteluissa tulevan ohjaajan kanssa. Soitanko ensi viikolla vai tulenko suoraan panssarivaunulla? Kiitos ajastanne."

Lue lisää

Esimerkki omalta kohdaltani: törmäsin omaperäiseen historialliseen hahmoon 1700-luvulta, jonka halusin tuoda tähän päivään jollain keinoin. Laadin hemmon historiikin ja lisäsin hieman omiani. Yhdistelin mielenkiintoisia tapahtumia ja Mind Mappia hyväksikäyttäen aloin luonnostella tarinaa elokuvalliseen muotoon.

Olen ajat sitten perustanut oman tuotantoyhtiön, mikä on helvetin hyvä työkalu alan tuotannoissa. Sain synopsiksen valmiiksi ja hain AVEKilta apurahaa käsikirjoitustyöhön ja tuotannon kehittelyyn. Sain.

Jatkoin käsikirjoitustyötä ja heitin hakemuksen tuotannosta AVEKille ja muutamalle muulle rahoittajalle. Rahat tuli.

Keräsin ryhmän hyviksi tietämistäni tekijöistä ja kuvasimme koko jutun. Jälkityöt tein pääosin itse - siis lähinnä editoinnin. Sitten juttu olikin valmis. Palkkana työstäni sain budjettiin laskemani liksat. So it goes.

Nyt teen kolmea uutta juttua. Kaikki eri vaiheissa ja kaikki hieman eri kokoisia.

Suomessa tehdään erittäin paljon erilaisia elokuvia ja av-tuotantoja, joissa kaikissa tarvitaan osaavia käsikirjoittajia. On turha puhua pelkästään pitkistä näytelmä elokuvista, joiden työllistävä vaikutus alalla on häviävän pientä. Kun puhutaan elokuva-alasta Suomessa olisi puhuttava koko kirjosta. Harva tekee pelkästään pitkiä leffoja. Käsikirjoitustaitoja tarvitaan yhtä lailla mainospläjäyksissä, musiikkivideoissa, dokumenteissa, animaatioissa, tilauselokuvissa, videotaiteessa, tv-sarjoissa, lyhytelokuvissa, näytelmällisissä tv-elokuvissa...

Aloittamalla pienillä lyhytelokuvilla suurin osa tämän maan tekijöistä on uransa saanut alkuun. Turha marssia tv-pomojen juttusille taskussa miljoonia maksava pukuspektaakkeli, jos ei ole näyttöä mistään muusta.

Töpsel kirjoitti:

Esimerkki omalta kohdaltani: törmäsin omaperäiseen historialliseen hahmoon 1700-luvulta, jonka halusin tuoda tähän päivään jollain keinoin. Laadin hemmon historiikin ja lisäsin hieman omiani. Yhdistelin mielenkiintoisia tapahtumia ja Mind Mappia hyväksikäyttäen aloin luonnostella tarinaa elokuvalliseen muotoon.

Olen ajat sitten perustanut oman tuotantoyhtiön, mikä on helvetin hyvä työkalu alan tuotannoissa. Sain synopsiksen valmiiksi ja hain AVEKilta apurahaa käsikirjoitustyöhön ja tuotannon kehittelyyn. Sain.

Jatkoin käsikirjoitustyötä ja heitin hakemuksen tuotannosta AVEKille ja muutamalle muulle rahoittajalle. Rahat tuli.

Keräsin ryhmän hyviksi tietämistäni tekijöistä ja kuvasimme koko jutun. Jälkityöt tein pääosin itse - siis lähinnä editoinnin. Sitten juttu olikin valmis. Palkkana työstäni sain budjettiin laskemani liksat. So it goes.

Nyt teen kolmea uutta juttua. Kaikki eri vaiheissa ja kaikki hieman eri kokoisia.

Suomessa tehdään erittäin paljon erilaisia elokuvia ja av-tuotantoja, joissa kaikissa tarvitaan osaavia käsikirjoittajia. On turha puhua pelkästään pitkistä näytelmä elokuvista, joiden työllistävä vaikutus alalla on häviävän pientä. Kun puhutaan elokuva-alasta Suomessa olisi puhuttava koko kirjosta. Harva tekee pelkästään pitkiä leffoja. Käsikirjoitustaitoja tarvitaan yhtä lailla mainospläjäyksissä, musiikkivideoissa, dokumenteissa, animaatioissa, tilauselokuvissa, videotaiteessa, tv-sarjoissa, lyhytelokuvissa, näytelmällisissä tv-elokuvissa...

Aloittamalla pienillä lyhytelokuvilla suurin osa tämän maan tekijöistä on uransa saanut alkuun. Turha marssia tv-pomojen juttusille taskussa miljoonia maksava pukuspektaakkeli, jos ei ole näyttöä mistään muusta.

Lue lisää

Itseänikin kiinnostaisi esim. dokumenttien käsikirjoittaminen.

Käsikirjoittaminen on kuin säveltämistä. Jokainen oppii soittamaan pianolla korvakuulolta "Jänis istui maassa", mutta siihen se monella sitten jääkin.

Opiskelemalla orkesterin eri instrumenttien ominaisuudet, tutustumalla eri muusiikin tyylisuuntiin, opettelemalla erilaisia metodeja säveltää on käytettävissä huomattavasti laajempi keinovalikoima, jota hyödyntää tarpeen tullen. Kun hallitsee metodit, voi niitä soveltaa ja sekoittaa miten lystää. Samalla oppii kiertämään ne kaikkein todennäköisimmät kliseet.

Itseopiskelussa on mielestäni se ongelma, että alkaa hyvin nopeasti toistaa itseään, kun ei olekaan enää resursseja tehdä toisin.

Töpsel kirjoitti:

Käsikirjoittaminen on kuin säveltämistä. Jokainen oppii soittamaan pianolla korvakuulolta "Jänis istui maassa", mutta siihen se monella sitten jääkin.

Opiskelemalla orkesterin eri instrumenttien ominaisuudet, tutustumalla eri muusiikin tyylisuuntiin, opettelemalla erilaisia metodeja säveltää on käytettävissä huomattavasti laajempi keinovalikoima, jota hyödyntää tarpeen tullen. Kun hallitsee metodit, voi niitä soveltaa ja sekoittaa miten lystää. Samalla oppii kiertämään ne kaikkein todennäköisimmät kliseet.

Itseopiskelussa on mielestäni se ongelma, että alkaa hyvin nopeasti toistaa itseään, kun ei olekaan enää resursseja tehdä toisin.

Lue lisää

Tällainen koulutusvimma on tyypillistä suomalaista ajattelua, jota mm. Paavo Haavikko on kritisoinut. Ajatus siitä että loputtomalla kouluttamisella ja kurssittamisella tehdään parempia "kliseet välttäviä" kirjoittajia on kummallinen.
Klisee on muutenkin ylikäytetty sana. Kliseet johtuvat useimmiten siitä, että kirjoittaja kirjoittaa aiheesta josta ei ole perillä. Näin hän joutuu paremman puutteessa turvautumaan oletuksiin, jotka usein ovat samoja oletuksia joita muutkin ovat käyttäneet. Ei siis tämän kauheampi juttu.

Itsensä toistaminen voi olla myös kirjoittajan henkilökohtainen tyyli, ei siis välttämättä rajoitus, joka ahkeralla kurssituksella saadaan poistettua.
Ajatus kirjoittajasta eräänlaisena kouluttajien muovailuvahana ei ole asiallinen, eikä sellaiseen pidä suostua.

Aikaisemmin täällä mainittiin kirjoittajan laajat työmahdollisuudet ns. mediakentällä. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella freelance-kirjoittajana en pidä mahdollisuuksia kovinkaan laajoina. Mainokset kirjoitetaan mainostoimistossa ja ne tekee yleensä copy tai työryhmä. Suomalainen animaatiotuotanto on TV-2:lla lähes ajettu alas. Videotaide? Eiköhän videotaiteilija tee taiteensa itse. Suurin osa lyhytelokuvista tulee taas oppilaitoksista. Ei niitä liiemmin vapailla markkinoilla ole näkynyt.

Televisio on hyvä väline kirjoittajalle, varsinkin jos tarvitsee ruokaa elääkseen. Uskokaa piruuttanne, jos ette muuten usko. Tämä ei ole nyt mitään virtuaaliviisastelua. Kirjoittakaa käsikirjoitus, ihan minkälainen vain, mutta tehkää se loppuun. Ja marssikaa sinne TV-pomon luokse. Uskokaa tai älkää, johtajat HALUAVAT lukea teidän juttunne. Televisio syö niin paljon materiaalia, että uutta tarvitaan koko ajan. Ja se mitä telkkari juuri nyt tarvitsee on uusia näkökulmia, uudenlaisia tarinoita ja nimenomaan naiskirjoittajia.
Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos olette tekemisissä pienten tuotantoyhtiöiden kanssa, katsokaa perhana mihin nimenne laitatte. Älkääkä tehkö työtä ilman rahaa. Älkää myöskään myykö oikeuksianne omaan tekstiinne. Media-alalla pyörii kaikenlaista vipeltäjää ja paskanpuhujaa, jotka ovat käyneet Hollywoodissa, olleet Alan J. Pakulan tuotannoissa "assarina" ja tuntevat sen tai tuon henkilön.
Suomi on suuruudenhullujen ihmisten luvattu maa.

Jos kaipaatte tietoa kirjoittajan työmaasta ja epäilette että puhun omiani, niin ottakaa yhteys Suomen Näytelmäkirjailijaliittoon. Heidän tehtävänsä on seurata ympäristöä kirjoittajan kannalta. Tiedän että toimistossa vastaavat mielellään kysymyksiinne.

Simo kirjoitti:

Tällainen koulutusvimma on tyypillistä suomalaista ajattelua, jota mm. Paavo Haavikko on kritisoinut. Ajatus siitä että loputtomalla kouluttamisella ja kurssittamisella tehdään parempia "kliseet välttäviä" kirjoittajia on kummallinen.
Klisee on muutenkin ylikäytetty sana. Kliseet johtuvat useimmiten siitä, että kirjoittaja kirjoittaa aiheesta josta ei ole perillä. Näin hän joutuu paremman puutteessa turvautumaan oletuksiin, jotka usein ovat samoja oletuksia joita muutkin ovat käyttäneet. Ei siis tämän kauheampi juttu.

Itsensä toistaminen voi olla myös kirjoittajan henkilökohtainen tyyli, ei siis välttämättä rajoitus, joka ahkeralla kurssituksella saadaan poistettua.
Ajatus kirjoittajasta eräänlaisena kouluttajien muovailuvahana ei ole asiallinen, eikä sellaiseen pidä suostua.

Aikaisemmin täällä mainittiin kirjoittajan laajat työmahdollisuudet ns. mediakentällä. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella freelance-kirjoittajana en pidä mahdollisuuksia kovinkaan laajoina. Mainokset kirjoitetaan mainostoimistossa ja ne tekee yleensä copy tai työryhmä. Suomalainen animaatiotuotanto on TV-2:lla lähes ajettu alas. Videotaide? Eiköhän videotaiteilija tee taiteensa itse. Suurin osa lyhytelokuvista tulee taas oppilaitoksista. Ei niitä liiemmin vapailla markkinoilla ole näkynyt.

Televisio on hyvä väline kirjoittajalle, varsinkin jos tarvitsee ruokaa elääkseen. Uskokaa piruuttanne, jos ette muuten usko. Tämä ei ole nyt mitään virtuaaliviisastelua. Kirjoittakaa käsikirjoitus, ihan minkälainen vain, mutta tehkää se loppuun. Ja marssikaa sinne TV-pomon luokse. Uskokaa tai älkää, johtajat HALUAVAT lukea teidän juttunne. Televisio syö niin paljon materiaalia, että uutta tarvitaan koko ajan. Ja se mitä telkkari juuri nyt tarvitsee on uusia näkökulmia, uudenlaisia tarinoita ja nimenomaan naiskirjoittajia.
Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos olette tekemisissä pienten tuotantoyhtiöiden kanssa, katsokaa perhana mihin nimenne laitatte. Älkääkä tehkö työtä ilman rahaa. Älkää myöskään myykö oikeuksianne omaan tekstiinne. Media-alalla pyörii kaikenlaista vipeltäjää ja paskanpuhujaa, jotka ovat käyneet Hollywoodissa, olleet Alan J. Pakulan tuotannoissa "assarina" ja tuntevat sen tai tuon henkilön.
Suomi on suuruudenhullujen ihmisten luvattu maa.

Jos kaipaatte tietoa kirjoittajan työmaasta ja epäilette että puhun omiani, niin ottakaa yhteys Suomen Näytelmäkirjailijaliittoon. Heidän tehtävänsä on seurata ympäristöä kirjoittajan kannalta. Tiedän että toimistossa vastaavat mielellään kysymyksiinne.

Lue lisää

Allekirjoitan osittain sanomasi suomalaisten koulutusvimmasta. Liika on liikaa ja jossain vaiheessa on todellakin ryhdyttävä yksinkertaisesti hommiin. Varma merkki tästä on se, etteivät kurssit tarjoa enää mitään olennaisesti uutta ja huomaat oikeasti tietäväsi asiat paremmin kuin kurssin vetäjä....

Mutta: ainakin omalta kohdallani vankka koulutus on taannut alalla tarpeellisen muuntautumiskyvyn, enkä tänä 22 vuoden aikana ole ollut päivääkään työttömänä. Jopa kaikki liksat olen saanut kuten pitääkin. Ja päinvastoin kuin itse mainitsit, nimenomaan pienet yhtiöt ovat maksaneet aina kaiken kuten pitääkin - tosin joskus rahoittajien takia aikamoisella viiveellä. Sen sijaan isojen talojen byrokratiat ovat olleet huomattavasti isompi ongelma. Varsinkin kun kyseessä on ollut kansainvälinen tuotanto.

Kirjoittajien tilanteesta sinänsä en sano yhtään mitään. Itse opiskelin aikoinani näytelmä-, kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoitusta, jonka jälkeen kävin elokuvakoulun. Siinä sivussa tein alan töitä.

Käsikirjoittaessani mediakentälle helpottaa työtäni olennaisesti se, että tunnen alan tuotantomahdollisuudet ja elokuvakerronnan keinot läpikotaisin. En siis "kirjoita" vaan "käsikirjoitan", suunnittelen, luon notaatioita elokuvateoksille.

Näyttää siltä että kirjottajan roolissa ongelmat ovat aivan toisenlaiset. Aikoinaan kirjoittamista opiskellessani painotettiinkin, miten televisio työllistää vain harvoja, leffoihin ei olisi mitään asiaa ja teatterit ovat rosvoja - sitä vartenhan niillä on dramaturgit. Ainoa varteenotettava sauma mediakentällä olisivat kuunnelmat. Nykyään tuo jako lähinnä huvittaa.

Televisio ei ole ainakaan itseäni työllistänyt kirjoittajana paskan vertaa. Sen sijaan elokuvantekijänä juttu on ollut aivan toisin. Nimenomaan pienet tuotantoyhtiöt ja toisaalta kaupallinen kenttä ovat ne, jotka ovat itselleni leivän tarjonneet. Ruuan ohella tästä on jäänyt hieman muuhunkin käyttöön.

Töpsel kirjoitti:

Allekirjoitan osittain sanomasi suomalaisten koulutusvimmasta. Liika on liikaa ja jossain vaiheessa on todellakin ryhdyttävä yksinkertaisesti hommiin. Varma merkki tästä on se, etteivät kurssit tarjoa enää mitään olennaisesti uutta ja huomaat oikeasti tietäväsi asiat paremmin kuin kurssin vetäjä....

Mutta: ainakin omalta kohdallani vankka koulutus on taannut alalla tarpeellisen muuntautumiskyvyn, enkä tänä 22 vuoden aikana ole ollut päivääkään työttömänä. Jopa kaikki liksat olen saanut kuten pitääkin. Ja päinvastoin kuin itse mainitsit, nimenomaan pienet yhtiöt ovat maksaneet aina kaiken kuten pitääkin - tosin joskus rahoittajien takia aikamoisella viiveellä. Sen sijaan isojen talojen byrokratiat ovat olleet huomattavasti isompi ongelma. Varsinkin kun kyseessä on ollut kansainvälinen tuotanto.

Kirjoittajien tilanteesta sinänsä en sano yhtään mitään. Itse opiskelin aikoinani näytelmä-, kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoitusta, jonka jälkeen kävin elokuvakoulun. Siinä sivussa tein alan töitä.

Käsikirjoittaessani mediakentälle helpottaa työtäni olennaisesti se, että tunnen alan tuotantomahdollisuudet ja elokuvakerronnan keinot läpikotaisin. En siis "kirjoita" vaan "käsikirjoitan", suunnittelen, luon notaatioita elokuvateoksille.

Näyttää siltä että kirjottajan roolissa ongelmat ovat aivan toisenlaiset. Aikoinaan kirjoittamista opiskellessani painotettiinkin, miten televisio työllistää vain harvoja, leffoihin ei olisi mitään asiaa ja teatterit ovat rosvoja - sitä vartenhan niillä on dramaturgit. Ainoa varteenotettava sauma mediakentällä olisivat kuunnelmat. Nykyään tuo jako lähinnä huvittaa.

Televisio ei ole ainakaan itseäni työllistänyt kirjoittajana paskan vertaa. Sen sijaan elokuvantekijänä juttu on ollut aivan toisin. Nimenomaan pienet tuotantoyhtiöt ja toisaalta kaupallinen kenttä ovat ne, jotka ovat itselleni leivän tarjonneet. Ruuan ohella tästä on jäänyt hieman muuhunkin käyttöön.

Lue lisää

Olispa mielenkiintoista tietää henkilöllisyytesi. Itsekin pitkän päivätyön elokuva-alalla tehneenä. ( en tosin yhtä pitkää kuin sinä )