Kuus vuotta takana.. Ensimmäinen vuosi oli hauskaa, toisena ja kolmantena makasin sairaalassa jotta saisin elää, neljäs vuosi meni paremmin, lihoinkin, olin NORMAALIPAINOINEN sitten viides ja kuudes vuosi: täyttä helvettiä, näytän kuivan kesän oravalta, ja olo on mitä kamalin, tunnen jatkuvaa syyllisyyttä, pari sairaalajaksoa takana, auttavia tahoja löytyy jos jonkinlaista, mut mä en vaan tajua! Miksen mä voi olla kun muut, syödä kun muut, nauttia elämästä! Tahtoisin niin kovasti irti tästä ja nyt mä toivoisin vertaistukea, anyone?
P.s. Te anoreksian ihannoijat, menkää pois, tää on sairaus ei dieetti. Ja anoreksia on kaikkee muuta kun kaunista!
P.s. Te anoreksian ihannoijat, menkää pois, tää on sairaus ei dieetti. Ja anoreksia on kaikkee muuta kun kaunista!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi sua :( itselläni "vasta" 1 vuosi takana ja tuntuu etten kestä tän sairauden kanssa enää päivääkään. Tietäisinpä, miten parantua. Ehkä pitäisi vaan koettaa hellittää otetta sairauteen, niin mahdottomalta kun se kuulostaa. Sanoa itselleen "ruoka on hyväksi", "vitu* kaloreista", "mun ei tartte laihtua" aina kun meinaa palata takaisin anoreksiaan, ja kirjoittaa huoneen seinälle lapulle 10 syytä, miksi olla terve...
Voimia ja tsemppiä sulle paranemiseen!