Sain taannoin näytelmän kirjoitettua. Olen laittanut teattereiden johtajille sähköposteja joissa lyhyesti ja ytimekkäästi kertonut näytelmästä ja tarjoutunut lähettämään itse näytelmän jos ovat kiinnostuneet.
Vain yksi on ylipäätään vastannut, mikä sinänsä on mukavaa (heillä on jo ohjelmat lyöty lukkoon pitkäksi aikaa). Kukaan muu ei ole vastannut. Ymmärrän toki, että heillä on kiireensä ja postia tulee ja menee eikä sitä kaikkiin kerkiä vastaamaan.
Mutta jotenkin toivoisin saavani edes jonkun alan ihmisen lukemaan tämän käsikirjoituksen. En viitsisi lähettää sitä ilman etukäteislupaa jokaiselle Suomen teatterinjohtajalle. Vai pitäisikö niin tehdä ja toivoa, että joku lukisi sen?
Otan nöyrästi neuvot vastaan, kiitos!
Vain yksi on ylipäätään vastannut, mikä sinänsä on mukavaa (heillä on jo ohjelmat lyöty lukkoon pitkäksi aikaa). Kukaan muu ei ole vastannut. Ymmärrän toki, että heillä on kiireensä ja postia tulee ja menee eikä sitä kaikkiin kerkiä vastaamaan.
Mutta jotenkin toivoisin saavani edes jonkun alan ihmisen lukemaan tämän käsikirjoituksen. En viitsisi lähettää sitä ilman etukäteislupaa jokaiselle Suomen teatterinjohtajalle. Vai pitäisikö niin tehdä ja toivoa, että joku lukisi sen?
Otan nöyrästi neuvot vastaan, kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
......... OHO!
voiko näin sinisilmäistä
Ton Kuijotea olla olemassakaan !
Jos olet tuntematon tavis, eli et ole ammattikirjoittaja, et saa näytelmääsi ammattiteatteriin. Kukaan ei ota sellaista riskiä. Ja johtajan työ on johtaa, ei lukea kaikenmaailman sepustuksia.
Kokeile nettihaulla harrastajateattereita, voivat olla innostuneita tekeleestäsi ensi vuoden kaudella.
Tosin rahallista korvausta tuskin saat, mutta EHKÄ kässärisi näytellään. Jos se on hyvä ja kelvollinen.
Siitä sitten eteenpäin.
Hyvä vastaus.
En jaksanut jaaritella aamulla, kun ajattelin et tää on joku trolli ja siks laitoin kommentin et käväisin lukemassa.
Joo. Kirjoittajilla pitäisi olla taustat tiedossa ja tiedossa myöskin se
kenelle kirjoitat.
Tuolla Pasi-Ilmari Jääskeläisen blogilla on aiheesta jotakin ja taisi olla jollakin muullakin blogilla kun yks päivä taas luurailin aistimassa tämänhetken kirjailijoiden tunnelmia ja tekosia.
Lukekaa muuten Jörn Donnerin Mammutti. Aivan mahtava tietokirja taiteilijan elämästä.
Kiitos Jörn Donner, että pukkasitte tekosenne esiin. Ja jotenkin Mammutin luettuani jäin odottelemaan sellaista äijäkirjaa seuraavaksi. (Olen lukenut lähes kaikki romaaninne, mutta sitähän Te ette kuulemma edes usko, jos joku sellaista pulisee.)
Minusta Mammutti on huono nimi kirjalle, jos se ei kerro mammutista. Ikuisesti muistan sen yhden terävänokkaisen sairaanhoitajattaren, joka hesarissa mainosti kokoomuksen listoilta, että 'sairaaloilla on mammuttitauti' ja hän pääsi mukaan politiikkaan.
Kyllä nyt hävettää! Pitikin mennä tarjoamaan mokomaa tekelettä. Se on sitäpaitsi ihan paska. Johan sen järkikin sanoo, että teatterinjohtajat johtavat taidelaitostaan ja sinne ole kellään mitään oikeutta lähestyä, poikkeuksena tietysti Jörn Tonner, joka on entuudestaan ansioitunut.
Huh huijaa, nyt pitää vissiin kiiruusti lähettää anteeksipyynnöt teatterinjohtajille tämmöisestä ajattelemattomuudesta ja sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin kaulakeinu.
Älä turhaan vaivaa johtajia valituksillasi.
Ehkä voit löytää elämääsi muutakin sisältöä, hanki vaikka lapsia tai mene vapaaehtoistyöhön kehitysmaihin. Liity Pelastusarmeijaan ja Marttoihin, tee hyväntekeväisyyttä ulkoiluttamalla vanhuksia ja vieraile laitoksissa. Esitä sairaaloissa pelleä.
Näistä kokemuksistasi kirjoitat sitten näytelmän kahdenkymmen vuoden kuluttua.
Se, että saa näytelmän kirjoitettua, ei ole mikään meriitti. AIka moni on saanut.
Näin on! Ei missään nimessä enää yhtäkään sähköpostia teattereihin. Esitänkin tässä nöyrän anteeksipyynnös kaikille teatteri-ihmisille, kyllähän ne varmaan käyvät täällä ainakin joskus lukemassa.
Siinäkin ihan oikeassa, että muuta sisältöä olisi parempi löytää elämään. Lapsia ei tämmöisen paukapään kannata hankkia, tiedä minkälaisia ajatuksia niille voisi tulla.
Pelastusarmeijaan pitää liittyä heti ensi viikolla ja Marttoihin kanssa ja vanhuksia ulkoiluttamaan ja niitten kanssa hyvä turinoida, sieltä saa arvokkaita näkemyksiä. Ja sitten kun nämä hoidettu niin sairaalapelleksi. Sen jälkeen voisi olla tuo vapaaehtoistyö kehitysmaissa. Olikohan siinä vielä jotain? Mutta sitten tosiaan kun on tuota kokemusta parikymmentä vuotta, niin voi kirjoittaa näytelmän. Näin!
Eihän se nyt ole mikään meriitti, että kirjoittaa paperille jonkin sepustuksen ja sitten kehtaa vielä kutsua sitä näytelmäksi, ei todellakaan. Kävin juuri saunan uunissa polttamassa mokoman. Hyvin paloi. Parempi polttaa kaikki sepustukset pöytälaatikosta, ihan pahaa tekee, että sitä on semmoisia mennyt kirjoittamaan.
Varmaan syytä ihan vaan varmuuden vuoksi polttaa kaikki vanhat kauppalaputkin palttoon taskusta. Näin on!
Eikö sitä tekelettä tulisi mieluummin tarjota ohjaajille kuin teatterinjohtajille? Johtaja vastaa hallinnosta ja ohjaajat ohjaavat, mitä haluavat ohjata.
Tämä on taas niitä hetkiä, että tekee pahaa edes käydä katsomassa tätä foorumia. Eikö ihmisillä oikeasti ole muuta tekemistä kuin olla niin vietävän muka-hauskoja?
...... joo, se on hyvä aina harkita missä käy luurailemassa, Eikös tämä herra
yliherra Apunenkin ollut jotenkin eksynyt ihan väärään teatteriin.
Vai muistanko nyt ihan väärin lukeneeni tässä ihan viimeaikoina jostakin,
hesari taisi olla sekin, sittenkin. Ja kaikenlaisia lehtiä minäkin sitten lueskelen.
Voi mahoton !
Näin kerran Eija Ahvon menevän jonnekin teatteriin. Bussiaseman viekussa.
Minusta tämä on kannustettavaa yritteliäisyyttä.
Anteeksi epäasialliset sanat. Eija Ahvolta pyydän syvästi anteeksi, että tyrkytin tekelettäni teatteriin.
No ihanaa, että jaksat aina vain olla syvän-närkästyneen-katkeran-väärinymmärretty.
Jatka sitä elämäsi joka alueella.
No anteeksi nyt kamalasti, kun tuppauduin tänne teidän metroon. Sori nyt sitten kukkelisti, että tulin korjaamaan sähkötaulunne.
No hirveetä, harjaan ensin hiekkanne pois tällä lakaisukoneella ja menen sitten viiltelemään ranteeni.
Mene terapiaan ensin ja vingu sitten.
Ketään ei kiinnosta turhautumisesi.
Anteeksi jos noin sain sinut kiihtymään. Ei ollut tarkoitus. Vielä pyydän Eija Vilppaalta anteeksi, ihan varmuuden vuoksi.
Ammattiteattereilla on kovat säästökuurit meneillään, ohjelmistoon otetaan ns. varmoja hittejä (vaikka niitä ei olekaan!), tunnettujen tekijöiden tekstejä ja klassikoita. Yhden tuotannon epäonnistuminen voi suistaa teatterin taloudelliseen ahdinkoon, joten tuntemattoman tekijän näytelmä olisi valtava riski. Ylioppilasteattereita ja muita kaupungin vakiintuneita harrastajateattereita kannattaa kokeilla ensimmäisenä (ellet jo kokeillut). Sähköpostin lähettäminen ei maksa mitään, mutta ihmeitä ei kannata odottaa. Liitä sähköpostiin synopsis ja lyhyt näyte - mainitse myös saatekirjeessä, että liitetiedostossa on lyhyt näyte tekstistä, ei koko tekstiä.
Voit myös kysyä Näytelmäkirjailijaliitosta neuvoa.
Kiitos hyvistä ohjeista, osin olinkin noin toiminut. Täytyy miettiä.
Jumalan kiitos, en löytänyt Ralf Långbackan sähköpostiosoitetta.
Teatterijohtaja ei ole oikea osoite ja ensimmäinen, vaikka kyseessä olisikin taiteellinen johtaja. Mieluummin dramaturgille. Mutta tuntemattoman kanssa on aina tämä sama juttu, ellei kyseessä ole erityisen taitava ja lupaava teksti.
Suosittelen Sunklo:n ottaa yhteyttä (Suomen Näytelmäkirjailijaliitto) ja Suomen Harrastajateatteriliittoon eli SHT:n.
Paikalliset teatterit usein kaipaavat hyviä kesänäytelmiä. Toisinaan nuorisoseurat ja muut vastaavat.