Itse olen päätymässä ratkaisuun, jossa (persoona)pronominit ovat puhekielisiä (mä, sä..), mutta muuten puheenvuorot noudattelevat pääosin kirjakieltä. Ratkaisu tuntuu luontevimmalta itselleni, mutta kiinnostaa teidän muidenkin näkemys aiheesta.
Miten koette ja/tai kirjoitatte puhekielen dialogeissa? Sopiiko puhekielisyys teidän mielestänne vain lasten- ja nuortenkirjoihin? Jos puhekielisyys ärsyttää, koskeeko ärsyttäminen kaikkea puhekielisyyttä (esim. murteita), vai nimenomaan tällaista osittaispuhekielisyyttä? Jos kirjoittaa murteella, pitääkö teidän mielestänne käyttää murretta kaikissa lauserakenteissa, vai voiko poimia vain mansikat kakusta ja kirjoittaa vain muutamaa murresanaa hyödyntäen?
Miten koette ja/tai kirjoitatte puhekielen dialogeissa? Sopiiko puhekielisyys teidän mielestänne vain lasten- ja nuortenkirjoihin? Jos puhekielisyys ärsyttää, koskeeko ärsyttäminen kaikkea puhekielisyyttä (esim. murteita), vai nimenomaan tällaista osittaispuhekielisyyttä? Jos kirjoittaa murteella, pitääkö teidän mielestänne käyttää murretta kaikissa lauserakenteissa, vai voiko poimia vain mansikat kakusta ja kirjoittaa vain muutamaa murresanaa hyödyntäen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lukijan kannalta on suositeltavaa poimia vain muutama ilmeikäs murremuoto, joita käytetään johdonmukaisesti. Täydellinen murre on raskasta lukea.
Suurimmassa osassa Suomea ei käytetä mä-muotoa puheessa, ja meillä se särähtää korvaan samalla tavalla kuin "mie" siellä, missä yleisin muoto on "mä".