Haluan oppia kirjoittamaan englanniksi, koska taitoni ovat siltä osin vielä hyvin vajaat. Tämä koko projekti olisi helpompi toteuttaa, jos minulla olisi edes jonkinlainen käsitys siitä, miten paljon se suurin piirtein tulee syömään ajallisia resurssejani. Siksi käännyn teidän, keitä ikinä olettekaan, puoleenne.
Mitä luulette: Miten paljon pitää kirjoittaa, miten monta sivua luoda, ennen kuin kannattaa edes haaveilla ryhtyvänsä luomaan kirjallista taidetta englanniksi? Kannattaisiko minun ottaa itselleni esim. sellainen tavoite, että harjoittelen kolmen sivun edestä per päivä, ja näin ollen minulla olisi mahdollista olla taito hallussa vuoden kuluttua, vai onko kolme sivua ihan liian vähän?
Kertokaa kokemuksianne englanniksi kirjoittamisesta ja etenkin siitä, miten ko. taito tuli haltuunne.
Englannin kielen harjoitteleminen
21
421
Vastaukset
- scarabaeus
......... no ihan ekaks hommaa aito englantilainen ystäväpiiri, siis Briteistä ja ylälujokasta,
siitä se sitten sukeutuu.
Onnea!- scarabaeus
yläluokasta
piti kirjoittamani, mutta näppisormet meni näköjään solmuun. anteeksi
yläluokka....................
- äidin kie li
Muuta englanninkieliseen maahan, elä sillä kielellä viisi vuotta tai enemmän. Kuten Neil Hardwick ja Roman Schatz ovat Suomessa tehneet. Älä kuvittele luovasi jotain ihmeellistä kirjallisuutta, sillä kirjailija kirjoittaa äidinkielellään. Ellei sitten tee jotain huumoria.
- 17+6
Kiitos vastauksistanne, ja toivon niitä tulevan vielä lisää.
"Älä kuvittele luovasi jotain ihmeellistä kirjallisuutta, sillä kirjailija kirjoittaa äidinkielellään."
Olet oikeassa, mutta haluan painottaa kahta asiaa: ensinnäkin, lähtötasoni englannin suhteen on melko korkea, korkeampi kuin monella muulla - hallitsen kieliopin, passiivinen sanavarastoni on laaja, suorastaan valtaisa, minulla on jonkin verran kielikorvaa erilaisille yksityiskohdille ja nyansseille, kuuntelen ja luen sujuvasti, puhuminen on jokseenkin sujuvaa, pystyn kirjoittamaan lyhyitä tekstejä kevyesti jne. - ja, toiseksi, en tosiaan kuvittele, että minusta voisi tulla jonkin sortin seuraava kansainvälinen menestyskirjailija tms.
Haluan oppia kirjoittamaan englanniksi, koska mielestäni kyseinen kieli tuntuu jollain tapaa elegantimmalta kuin suomen kieli. En sano, että suomen kielessä olisi jotain mitään vikaa, mutta kaipaan vaihtelua, ja englanti sitä tarjoaisi. Eikö ole vahvuus osata kirjoittaa useammalla kuin yhdellä kielellä, koska silloin mahdollisuutesi ilmaista itseäsi kasvavat räjähdysmäisesti?
Tilanteeni on tosiaankin se, että olen suhteellisen hyvä englannin kielen eri osa-alueilla, mutta jotenkin minusta tuntuu, että palaset eivät ole vielä menneet yhteen. Ts. osaan sitä ja tätä, mutten osaa kaikkea yhtä aikaa, kuten pitäisi.
Mutta tosiaan, apu on arvostettua. Jos teillä on vinkkejä, jakakaa ne auliisti. - käännösväännös
17+6 kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne, ja toivon niitä tulevan vielä lisää.
"Älä kuvittele luovasi jotain ihmeellistä kirjallisuutta, sillä kirjailija kirjoittaa äidinkielellään."
Olet oikeassa, mutta haluan painottaa kahta asiaa: ensinnäkin, lähtötasoni englannin suhteen on melko korkea, korkeampi kuin monella muulla - hallitsen kieliopin, passiivinen sanavarastoni on laaja, suorastaan valtaisa, minulla on jonkin verran kielikorvaa erilaisille yksityiskohdille ja nyansseille, kuuntelen ja luen sujuvasti, puhuminen on jokseenkin sujuvaa, pystyn kirjoittamaan lyhyitä tekstejä kevyesti jne. - ja, toiseksi, en tosiaan kuvittele, että minusta voisi tulla jonkin sortin seuraava kansainvälinen menestyskirjailija tms.
Haluan oppia kirjoittamaan englanniksi, koska mielestäni kyseinen kieli tuntuu jollain tapaa elegantimmalta kuin suomen kieli. En sano, että suomen kielessä olisi jotain mitään vikaa, mutta kaipaan vaihtelua, ja englanti sitä tarjoaisi. Eikö ole vahvuus osata kirjoittaa useammalla kuin yhdellä kielellä, koska silloin mahdollisuutesi ilmaista itseäsi kasvavat räjähdysmäisesti?
Tilanteeni on tosiaankin se, että olen suhteellisen hyvä englannin kielen eri osa-alueilla, mutta jotenkin minusta tuntuu, että palaset eivät ole vielä menneet yhteen. Ts. osaan sitä ja tätä, mutten osaa kaikkea yhtä aikaa, kuten pitäisi.
Mutta tosiaan, apu on arvostettua. Jos teillä on vinkkejä, jakakaa ne auliisti.Onko tarkoituksesi kirjoittaa Suomesta ja suomalaisuudeksi englanniksi, siis ikäänkuin kääntää suomalainen kirja (jota ei ole kirjoitettu) englanniksi. Vai kirjoittaa englantilaisesta / amerikkalaisesta yhteiskunnasta englaniksi?
Joku kääntäjä sanoi kärjistetysti, että jos haluaa kääntää venäläistä tekstiä suomeksi, niin pitää osata hyvin suomenkieltä ja tuntea venäläistä kulttuuria. Eikä haittaa, vaikka osaisi venäjänkieltä. Tämä siis kärjistettynä, mutta idea kai tuli selväksi.¨
Kyllä löytyy kirjailijoita, jotka kirjoittavat kahdella kielellä, mutta he ovatkin kasvaneet ja olleet molempien kultturien vaikutuspiirissä. - 6+19
17+6 kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne, ja toivon niitä tulevan vielä lisää.
"Älä kuvittele luovasi jotain ihmeellistä kirjallisuutta, sillä kirjailija kirjoittaa äidinkielellään."
Olet oikeassa, mutta haluan painottaa kahta asiaa: ensinnäkin, lähtötasoni englannin suhteen on melko korkea, korkeampi kuin monella muulla - hallitsen kieliopin, passiivinen sanavarastoni on laaja, suorastaan valtaisa, minulla on jonkin verran kielikorvaa erilaisille yksityiskohdille ja nyansseille, kuuntelen ja luen sujuvasti, puhuminen on jokseenkin sujuvaa, pystyn kirjoittamaan lyhyitä tekstejä kevyesti jne. - ja, toiseksi, en tosiaan kuvittele, että minusta voisi tulla jonkin sortin seuraava kansainvälinen menestyskirjailija tms.
Haluan oppia kirjoittamaan englanniksi, koska mielestäni kyseinen kieli tuntuu jollain tapaa elegantimmalta kuin suomen kieli. En sano, että suomen kielessä olisi jotain mitään vikaa, mutta kaipaan vaihtelua, ja englanti sitä tarjoaisi. Eikö ole vahvuus osata kirjoittaa useammalla kuin yhdellä kielellä, koska silloin mahdollisuutesi ilmaista itseäsi kasvavat räjähdysmäisesti?
Tilanteeni on tosiaankin se, että olen suhteellisen hyvä englannin kielen eri osa-alueilla, mutta jotenkin minusta tuntuu, että palaset eivät ole vielä menneet yhteen. Ts. osaan sitä ja tätä, mutten osaa kaikkea yhtä aikaa, kuten pitäisi.
Mutta tosiaan, apu on arvostettua. Jos teillä on vinkkejä, jakakaa ne auliisti.Oman kokemukseni mukaan suomen kieli kykenee taipumaan vähintään yhtä "eleganttiin" muotoon kuin englannin kieli. : ) Sitä paitsi kieli kehittyy vain sitä kehittämällä: kirjoittamalla ja tuottamalla siten korkeakirjallista materiaalia.
Toki olen itsekin kirjoittanut jonkin verran englanniksi (ja jopa ranskaksi), mutta olen yhtä mieltä "mastrontin" kanssa: vieraan kielen syvärakenteiden hahmottaminen olisi valtavan työn takana.
Itse olen päättänyt keskittyä ensi sijaisesti suomen kieleen, joskin selailen paljon englanninkielisä kirjoitus-aiheisia sivustoja ja foorumeita. Koen että ajallisestikin suhteutettuna ensisijaseen kieleeni satsaaminen on hedelmällisempää kuin sievänä kakkosena seuraavaan englantiin.
Mutta valitsit niin tai näin, onnea työskentelyyn! Jaksamista!
- utelias olento
lue englannin kielisiä kirjoja niin niistä saat osviittaa miten englanniksi kannattaa kirjoittaa samalla sanastosi karttuu
- puhristan
Nii-iin. Ajatelkaapa, että joku britti lukisi pari vuotta suomenkielisiä kirjoja ja loisi sitten Tuntemattoman ja Veljekset. Sinuhen ja Puhristuksen.
- mastrontti
Hei, sinulla on haastava muttei mahdoton aikomus. En halua masentaa, mutta pohdi ensin seuraavia asioita.
Miksi haluat alkaa kirjoittamaan englanniksi? Etkö ole menestynyt suomeksi kirjoittamalla? Jos et menesty kirjoittajana omalla äidinkielelläsi, niin miten uskot menestyväsi vieraalla kielellä, jota hallitset vajavaisesti omaan äidinkieleesi verrattuna?
Englanninkielisen kirjallisuuden markkinat ovat suuret, mutta myös kilpailu on kovaa. Paljon kovempaa kuin Suomessa. Maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka puhuvat ja kirjoittavat englantia äidinkielenään. Englantia äidinkielenään puhuva lapsi päihittää sinun englannintaitosi leikiten. Hän kirjoittaa oikeampaa, sujuvampaa ja ennenkaikkea englanninkieliseen kieli- ja kulttuuriympäristöön sopivampaa tekstiä.
Et voi koskaan kilpailla englanninkielellä kuten natiivit voivat tehdä. Jos kyse olisi puhumisesta niin olisi helpompaa, mutta kirjoitetussa kielessä kaikki on raaempaa. Puhuessa ratkaisee eleet, ilmeet, ym., mutta kirjoitetussa kielessä ainut tehokeino on osaava tyylittely ja leikittely tekstissä. Sitä on vaikea ja usein suorastaan mahdoton tehdä jos kieli ei ole äidinkielesi.
Jos englanti ei ole äidinkielesi, niin ajattelusi ei toimi samalla tavalla kuin natiiveilla. Voit oppia sanontoja ja ilmaisutapoja, mutta se on vain jäävuoren huippu. Vaikka englanninkielesi olisi kieliopillisesti 100% oikeata - mitä se ei kuitenkaan ole, mutta oletetaan tässä kielentarkastajan korjanneen tekstisi kielioppivirheet - niin äidinkielenään englantia puhuva näkee silti nopeasti kyseessä olevan muunkielisen kirjoittajan tuotos.
Toinen esimerkki on se, että suomalainen sotkee erityyppistä englantia sekaisin. Suomessa kouluissa opetettu englanti on brittienglantia, mutta televisiosta tulee amerikanenglantia, jolle altistutaan ja jonka vaikutteet näkyvät teksteissä. Ausseissa ja Kanadassa on taas omat tapansa puhua ja kirjoittaa englantia, alkaen kirjoitusasusta aina sanavalintoihin ja sanontatapoihin asti. Edes englanninkieliset eivät aina ymmärrä toisiaan, koska käyttävät eri sanoja samasta asiasta. Pahinta on sotkea erityyppistä englantia sekaisin, koska se alkaa häiritsemään lukijaa. Valitettavasti suomalainen sortuu sellaiseen helposti, koska ei ymmärrä eroja.
Kuten itsekin totesit englannin harjoittelu on aikaa vievää. Jos harjoittelet 3 sivua päivässä, mikä on aika paljon kirjallista tuotosta, niin mikset samantien kirjoittaisi 3 sivun edestä suomeksi? Siinä ajassa mitä käytät vieraan kielen harjoitteluun, ehtisit kirjoittaa valmiiksi useita suomenkielisiä teoksia. Sitäpaitsi kuinka ajattelit päivittäisen tuotoksen parantavan osaamistasi? Voitko laittaa joka päivä kyseisen tuotoksen jollekulle äidinkielenään englantia puhuvalle tarkastettavaksi ja sitten luet palautteen ja opit virheistä ja kehitysehdotuksista?
Valitettava totuus on se, että Savon perukoilla tekstejä raapustellen et tule koskaan saavuttamaan tasoa jolla voisit kilpailla julkaisumahdollisuudesta englanninkielisillä markkinoilla, varsinkin kaunokirjallisuudessa. Koska äidinkielenään englantia puhuva lapsi yltää kielellisesti parempaan tasoon kuin sinä, niin ainoa mahdollisuutesi on tuottaa sellaista sisältöä johon lapsi ei pysty ja lisäksi oppia kieltä sen oikeassa käyttöympäristössä. Ehdotan muuttoa englanninkieliseen maahan. Se on parasta mitä voit tehdä jos aikomuksesi on oppia ja kehittyä englanninkielisenä kirjoittajana tasolle, jolla pystyy julkaisemaan.
Itse olen asunut englanninkielisissä maissa jo useita vuosia, kolmessa eri maassa. Olen kirjoittanut pelkästään englanniksi yli 10 vuotta. Alueeni on tietokirjallisuus, mikä on ehkä helpoimpia alueita toiskielisen taustan omaavalle. Siinä toteutuu sanomani, että jos ei voi kilpailla kielellä (vrt. äidinkielenään englantia puhuva lapsi vs. aikuinen jolla "English as a second language") niin pitää kilpailla sisällöllä (sellaista mihin lapsi ei kykene).
Olen itse kirjoittanut englanniksi tuhansia sivuja ja joka kerta oppii uutta. Tunnen mm. henkilökohtaisesti editoreita ja kielentarkastajia, jotka muokkaavat kielen sopimaan paremmin englanninkieliseen ajatteluun. Sellainen on tärkeää, vaikka lähtötaso englannissa olisi hyvä, kuten itselläni. LIsäksi olen lukenut kirjoja ja suorittanut äidinkielenään englantia puhuvien opettajien pitämiä kirjoittamisen kursseja, joissa opetetaan millä tavoin anglosaksinen argumentaatio ja ajattelutapa eroavat muista kielistä. Erot ovat monessa kohdin merkittäviä.
Onnea kuitenkin aikeellesi, jos päätät ryhtyä siihen. Kuten sanoin, paras mitä voit tehdä asian edistämiseksi on kasata kimpsut ja kampsut kasaan ja muuttaa englanninkieliseen maahan. Englanninkielellä tai millä tahansa muulla kielellä kirjoittaminen on elämänmittainen oppiminen, ei urakka jolla on alku- ja loppuhetki.- scarabaeus
Täpäkkää tekstiä. Tässä sen nyt huomaa taas kerran, että täällä Kirjailijanalut kannattaa kysellä ja pähkäillä, niin aina saa vastauksia.
Ja tämähän on oikea helmi.
Tekee vain mieli laittaa pieni lisäys: Englantiin on suht helppo mennä opiskelemaan kaikenlaista, ja korkeakoulutuksia riittää ja siellähän sitten tutustuu ja saa jopa elinikäisiä ystäviä.
Ja eilen esimerkiksi tuli joku ohjelma, en nyt muista nimeä, mutta siinä ihmiset olivat eri maissa tekemässä vaikka mitä.
Ei aina kannata mennä kaavan mukaan,
voi ihan itse suunnitella ja rakentaa.
Onnea matkaan kaikille !
- Novelman
Niin, onhan meillä yksi hyvä malliesimerkki ja tietääkseni ainoa: Hannu Rajaniemi.
Tiedä sitten, miten hän on moiseen yltänyt, huikea juttu. - mistänäitäsikiää
Nii-i, miten saada jostain kielestä äidinkielensä? Elämällä sen kielisessä maassa, käyttämällä kieltä aktiivisesti ja monipuolisesti vuosia, mieluummin vuosikymmeniä. Ei siihen muuta tarvita, helppo homma.
- dfhgfhjhjhgj
Muistatkohan nyt ihan oikein, mitä äidinkieli tarkoittaa? Asuin 20 vuotta Australiassa.
Kirjoitinkin englanniksi. Tuliko englannista nyt äitini kieli?
- k4l4
Rajaniemen kohdalta kannattaa muistaa, että hänkin aloitti suomeksi novelleilla ja että hän asuu ja työskentelee Englannissa (kai?).
Aloittajalle itse suosittelisin englanninkielisessä maasssa asumista ja työskentelyä kielitaidon haltuunottoon. Tuskin siihen muuta keinoa on ja nimenomaan oleilua ympäristössä missä on vain natiiveja englanninpuhujia ja niin ettei suomea pääse käyttämään. Tunnen nimittäin ihmisiä, jotka ovat asuneet vuosikausia ulkomailla pääsemättä koskaan sen ralli-englanti-tason yläpuolelle. - vastaaja__
"Mitä luulette: 1) Miten paljon pitää kirjoittaa, miten monta sivua luoda, ennen kuin kannattaa edes haaveilla ryhtyvänsä luomaan kirjallista taidetta englanniksi? 2) Kannattaisiko minun ottaa itselleni esim. sellainen tavoite, että harjoittelen kolmen sivun edestä per päivä, ja näin ollen minulla olisi mahdollista olla taito hallussa vuoden kuluttua, vai 3) onko kolme sivua ihan liian vähän?"
En luule mitään. 1) todella paljon ja hyvin pitkään 2) kannattaa, jos se kannustaa sinua 3) todennäköisesti on. - n.24.hki
mina neuvoisin sinua vain kirjoittamaan tarinaa. jos et muista jotakin sanaa tai ilmaisua voit kirjoittaa sen suomeksi ja myohemmin kaantaa sen englanniksi. eli kannattaa panostaa aluksi maaraan ja tarinan etenemiseen ja myohemmin laatuun.
en ole samaa mielta, etta natiivit lapsetkin aina kirjoittaisivat paremmin kuin muunkielinen. jos esim. katsoo amerikkalaisten koulujen tasoa monilla lapsilla on todella heikko kirjoitustaito. twilightin kirjoittajalla on todella simppelia tekstia eika todellakaan mitaan maatajarisyttavia ilmaisuja ollut teksissa silti hanesta tuli maailmankuulu kirjailija koska tarina oli mielenkiintoinen ja koska nykypaivana entista harvemmat haluavatkaan mitaan haastavaa tekstia luettavaksi.
mina luokittelen itseni kaksikieliseksi, kun opin englannin kielen kolmevuotiaana. aloitin kirjoittamaan kirjaani suomeksi, mutta jatkuvasti mieleeni tuli ilmaisuja, jotka kuulostivat paremmilta englanniksi ja nyt olen paattanyt kirjoittaa koko kirjan englanniksi.- mastrontti
Kyse ei ollut oikeinkirjoituksesta, vaan kulttuurisesta konteksista ja kielitaustasta. Aivan varmasti monet natiivilapset tekevät oikeinkirjoitusvirheitä kielestä riippumatta. Yllättävän monet englanninkielen natiiviaikuisetkin kirjoittavat esimerkiksi "then" kun pitäisi kirjoittaa "than", samoin he kirjoittavat "there" kun pitäisi olla "their". Kielioppivirheistä selviää kun korjauttaa ne kielentarkastajalla.
Suurempi ongelma on se, että toiskielisen kirjoittama englanti on raskasta ja kökköä. Se taas on lukijalle epämieluista. Lauserakenne, ajattelu lauseen takana ja toisinaan myös lauseen sisältö kielivät välittömästi siitä, ettei sen kirjoittaja ole englanninkielinen. Natiivilapsi ei ehkä kirjoita täysin oikein, mutta kirjoittaa tavalla jolla englanninkielinen ajattelee. Hän ymmärtää myös erilaisten sanakirjan perusteella melkein samaa tarkoittavien sanojen merkityseron ja sen, milloin pitää käyttää mitäkin niistä.
Samoin lapsi ymmärtää omaa kulttuurista kontekstiaan riittävästi, jotta pystyy sitomaan jutun siihen luonnollisella tavalla. Asian ymmärtää kun miettii, että miten kertoisit englanninkieliselle englanniksi vaikkapa savon perinnekulttuurista ja perisuomalaisista asioista. Mikä onnistuu suomalaisten kesken helposti, vaatii pitkät selittelyt englanninkieliselle, joka ei ole kuullutkaan näistä asioista ja jonka kielessä ei ole sanoja kuvaamaan asioita.
Sellainen on aika kökköä, eikä kovinkaan mukaansatempaavaa. Englanninkielisen kuulijan ymmärrys jää pakostakin pinnalliseksi, varsinkin jos kyse ei ole tietokirjallisuudesta, jossa tönkköys ja ylimääräiset selittelyt ovat hyväksyttyjä ja jopa toivottavia.
Sama toimii toisinpäin: Savon perukoilta englanninkielellä englanninkieliselle yleisölle kirjoittavan on hirmuisen vaikea luoda sellaista kontekstia joka vetoaa näihin. Suomessa ei ole välttämättä kyseisia tapoja tai ilmiöitä, saati edes sanoja niille, joten suomalaiselle kirjoittajalle ei tule edes mieleen asiat ja sanontatavat jotka ovat normaaleja.
Parhaat vaihtoehdot silloin ovat sijoittaa tarina Suomeen, mielikuvitusmaailmaan tai pitää se äärimmäisen yleisellä tasolla (mikä vaikuttaa ikävä kyllä tarinan kykyyn imeä lukija sisäänsä). Vaikeuksiakin riittää: yksi voisi olla tarina, joka sijoittuu Vallilan siirtolapuutarhaan. Joku smallholding tai hobby farm voisi ehkä vielä mennä siirtolapuutarhasta britille tai aussille, mutta amerikkalainen lukija ei pääsisi enää sisään oikeaan kontekstiin.
Toisaalta suomalaisilla on omat tapansa, jotka heijastuvat helposti kieleen; säästä puhuttaessa kirjoitetaan lämpötiloista, kun englanninkielinen voisi olla kiinnostunut sen sijaan jonkinlaisesta symbolisesta ilmauksesta, koska se on tapana ja heillä on paljon enemmän erilaisia adjektiiveja kuvaamaan asiaa (vrt. millä tavalla kuuma).
Lisäksi on paljon sanontoja, jotka voivat olla tavanomaisia, mutta kouluenglannilla kirjoittava suomalainen ei ole kuullutkaan niistä eikä ikinä käyttäisi niitä, kuten "He voted on nitty-gritty of daily life". Mitä enemmän viettää aikaa englanninkielisessä ympäristössä, sitä paremmin sellaiseen pystyy. Esimerkiksi Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaassa on useita sellaisia sanontoja. - ...........
mastrontti kirjoitti:
Kyse ei ollut oikeinkirjoituksesta, vaan kulttuurisesta konteksista ja kielitaustasta. Aivan varmasti monet natiivilapset tekevät oikeinkirjoitusvirheitä kielestä riippumatta. Yllättävän monet englanninkielen natiiviaikuisetkin kirjoittavat esimerkiksi "then" kun pitäisi kirjoittaa "than", samoin he kirjoittavat "there" kun pitäisi olla "their". Kielioppivirheistä selviää kun korjauttaa ne kielentarkastajalla.
Suurempi ongelma on se, että toiskielisen kirjoittama englanti on raskasta ja kökköä. Se taas on lukijalle epämieluista. Lauserakenne, ajattelu lauseen takana ja toisinaan myös lauseen sisältö kielivät välittömästi siitä, ettei sen kirjoittaja ole englanninkielinen. Natiivilapsi ei ehkä kirjoita täysin oikein, mutta kirjoittaa tavalla jolla englanninkielinen ajattelee. Hän ymmärtää myös erilaisten sanakirjan perusteella melkein samaa tarkoittavien sanojen merkityseron ja sen, milloin pitää käyttää mitäkin niistä.
Samoin lapsi ymmärtää omaa kulttuurista kontekstiaan riittävästi, jotta pystyy sitomaan jutun siihen luonnollisella tavalla. Asian ymmärtää kun miettii, että miten kertoisit englanninkieliselle englanniksi vaikkapa savon perinnekulttuurista ja perisuomalaisista asioista. Mikä onnistuu suomalaisten kesken helposti, vaatii pitkät selittelyt englanninkieliselle, joka ei ole kuullutkaan näistä asioista ja jonka kielessä ei ole sanoja kuvaamaan asioita.
Sellainen on aika kökköä, eikä kovinkaan mukaansatempaavaa. Englanninkielisen kuulijan ymmärrys jää pakostakin pinnalliseksi, varsinkin jos kyse ei ole tietokirjallisuudesta, jossa tönkköys ja ylimääräiset selittelyt ovat hyväksyttyjä ja jopa toivottavia.
Sama toimii toisinpäin: Savon perukoilta englanninkielellä englanninkieliselle yleisölle kirjoittavan on hirmuisen vaikea luoda sellaista kontekstia joka vetoaa näihin. Suomessa ei ole välttämättä kyseisia tapoja tai ilmiöitä, saati edes sanoja niille, joten suomalaiselle kirjoittajalle ei tule edes mieleen asiat ja sanontatavat jotka ovat normaaleja.
Parhaat vaihtoehdot silloin ovat sijoittaa tarina Suomeen, mielikuvitusmaailmaan tai pitää se äärimmäisen yleisellä tasolla (mikä vaikuttaa ikävä kyllä tarinan kykyyn imeä lukija sisäänsä). Vaikeuksiakin riittää: yksi voisi olla tarina, joka sijoittuu Vallilan siirtolapuutarhaan. Joku smallholding tai hobby farm voisi ehkä vielä mennä siirtolapuutarhasta britille tai aussille, mutta amerikkalainen lukija ei pääsisi enää sisään oikeaan kontekstiin.
Toisaalta suomalaisilla on omat tapansa, jotka heijastuvat helposti kieleen; säästä puhuttaessa kirjoitetaan lämpötiloista, kun englanninkielinen voisi olla kiinnostunut sen sijaan jonkinlaisesta symbolisesta ilmauksesta, koska se on tapana ja heillä on paljon enemmän erilaisia adjektiiveja kuvaamaan asiaa (vrt. millä tavalla kuuma).
Lisäksi on paljon sanontoja, jotka voivat olla tavanomaisia, mutta kouluenglannilla kirjoittava suomalainen ei ole kuullutkaan niistä eikä ikinä käyttäisi niitä, kuten "He voted on nitty-gritty of daily life". Mitä enemmän viettää aikaa englanninkielisessä ympäristössä, sitä paremmin sellaiseen pystyy. Esimerkiksi Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaassa on useita sellaisia sanontoja.siita huolimatta kylla edelleen neuvon aloittajaa kirjoittamaan kirjaansa.
suurimmalla osalla suomalaisista on nykypaivana melko hyva kasitys eri kulttuureista elokuvien, kirjojen, matkustelun jne seurauksena. lasten ja nuorten kirjoissa kieli on usein helpompaa. emmeka tieda mista aloittaja on kirjaansa kirjoittamassa. ehka paahenkilo on kanadalainen vaihto-oppilas joka pyrkii integroitumaan Suomen yhteiskuntaan. ehka kyseessa on mielikuvitusmaailma, jolloin ei jonkun tietyn olemassaolevan kulttuurin ominaiskaytosta tarvitse huomioida.
vaikka kirjaa ei koskaan julkaistaisikaan ainakin aloittajan kielitaito tulee vahvistumaan.
- promilleja
Jospas ajatellaan, että suomenkielisillä on promillen mahdollisuus saada kässärinsä julkaistua. Miten vaikeaa se onkaan vieraskielisellä, joka kirjoittaa suomeksi?
- dfgdhgfhjhj
Tai suomalaisella, joka kirjoittaa itselleen vieraalla kielellä?
- Kvanttien kauneus
Tilastollisesti melkein olematonta, mutta kirjailija Hannu Rajaniemi on pätevä esimerkki sellaisesta mahdollisuudesta. Minusta tieteellisen englannin kanssa eläessä löytyy kunnianhimoiselta varmasti intohimoa ja uteliaisuutta tutkia fiktion kieltä englanniksi. Kieli on myös maailmankuva, joten...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu645592Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti204207Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett172906- 1522170
- 171906
Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä
Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut1241728- 951377
- 681154
Harmi, se on
Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty171126Maailma pysähtyy aina kun sut nään
Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o77978