Kun olin aivan pieni eli ekaluokkalainen, oli minulla joitaki kavereita mut ei kauheasti.Minun luokalla oli tyttö (jonka nimi saa nyt olla vaikka olla) arja.Arja kiusasi ja haukkui minua läskiksi, vaikka itte oli oli meidän oli meidän luokan isoin.Arja haukkui kaikkea minussa, mutta enemmän läskiksi.Toisella luokalla kuitenkin huomasin, että Arja ei haukkunut minua, kun ei ollut luokassa olimme niin sanotusti kavereita.Kolmannella me saatiin uusi luokka ja uus ope, Arja ei tullut mun luokalle.Meitä kaikkia oli luokassa tasamäärä ihan niiku 1-2lk.Kaikki tytöt syrsivät minua ja jättivät minut pois en kelvannut mihinkään paitsi yhelle,(nimi muutettu)Annalle, joka oli minulle kanssa ilkehtävä.Silti aika siinä kuitenkin joutui kulumaan.Neljännellä meille tuli uus ope ja Anna muutti koulua kun häntä kiusattii minulla kävi mielessä, että olisiko se minullekkin hyvä mahdollisuus,mutta jäin silti uuden opettajan vuoksi ja hetken hailahduksen vuoksi, kun luokka silti tuntui kivalta...Noo minua kiusattii edelleen haukuttiin läskiksi ja syrsittiin ja ja kaikkea mhd.Sain kuitenkin 2 uutta kaveria ja ottivat minut kuiten aivan säälistänimittäin (nimet taas muutettu) Jannika ja Sara olimme kolmin kunnes pientä kahinaa tulikin esim. Jannikalle ja Saralle tuli riita joten olin vain Saran kaa.Viidellennellä kurjuuteni jatkui, mutta nytten olin kahden Jannikan kanssa en saanut mitenkään ihmeempää toiset 6k oppilaat kuitenkin huomasivat ja tarjosivat röökiä(olen mennyt vuotta myöhemmin kouluun joten he olivat minun ikäisiäni)Mutta en ottanu..Vaikka mielessäni kävikin, että oliskom elämäni parempaa.Kuudellanna, viimeinen vuosi ala-asteella vooin sanoa, että helpoin vuoteni, mutta syrsitty silti olin aj haukuttu jne...Kuudennella, kun olin ollut Jannikan jaaran kaverina minusta tuli Saran kaa bestis, mutta silti tämä halusi olla Saran kaa kokoa jan kaksin:( Ja muuttui entistä hirveämmäksi en edes jaksa muistaa mitä kaikkea hän on tehnyt niitä tulee mieleen vain joskus ja olen puhunut hänelle tästä nyttenkin, vaikka olen mennyt seiskalle uuteen kouluun.Hän ei ole kestäny sitä.Olemme silti vielä bestiksiä olemme olleet jo 1-vuoden.Ja kauheaa se yleensä on ollut varsinkaa, kun bestikseni(Sara) ei osannut käytäytyä järven hyvin onneksi hän on oppinut seiskalle tullesaan osaski minun ansiota.:)No Jannikan kaa minä en ole enää kaveri, kun Sara otti hänet minut eikä Jannika uskaltunu itte päättää, koska Sara olisi suuttunu...:(
Mutta vielä joskus kaiken 6-vuoden kärsimäni jälkeen se on jättänyt suuret haavat jälkeeni eikä kukaan voi tajuta mitä olen kokonut.Pelkäsin jopa luokkatunteja/ryhmä, koska olin yksin, koska meitä tyttöjä oli pariton määtä ja minut oli tuomittu olemaan yksin.:(Eniten pelkäsin ryhmä tunteja:enkkua,matikkaa...Ja lukemista ääneen, koska elku luoaksta 3lk lähtien akikki aina nauroivat, kun sanoin jonkun väärin , mutta muille ei.Olen kuitenkin jo päässyt ala-aste kauhuistani osaksi, mutta muistan ne aina, vaikka olisin 50-vuotias mummeli.:/ Mutta asiat haihtuvat en tiedä muistanko tarkasti, mutta jos yritän niin sitten varmasti pystyn...
Eniten haavoja on kuiten jättänyt bestikseni(Sara) kaikella valehtelulla ja muulla jopa väkivalla lyömällä minua ja puremalla, että jälkiä on näkyny ja niitä on ihmetelty, mutta vaikka olen sanonut reilusti he vain ovat hiljaa, niikluin aina...:(!
Välillä näin syksyn illoissamietin, miksi olen nytten suurinpiirtein luokkani suosituin?Oliko kiusaamisesta hyötyä, vaikka se ei tod tuntunut hyvältä ja oli fyysistä sekä psyykkistä(?!)
Ja eikä kiusaamistä ole näkynyt ollenkaan minun luokassani minua kohtaan...En kaipaa sitä vaan olen aivan ONNELLINEN ja koulun käynti maistuu!:)
Kiitokset, kun jaksoitte kuunnella, vaikka kaikkea en ihan tarkalleen kertonu.Saatte kysyä lisää ja antaa lisää palautetta.Yritän vasta nopeesti ja luottvaisesti, kun sellainen olen!!:D
Mutta vielä joskus kaiken 6-vuoden kärsimäni jälkeen se on jättänyt suuret haavat jälkeeni eikä kukaan voi tajuta mitä olen kokonut.Pelkäsin jopa luokkatunteja/ryhmä, koska olin yksin, koska meitä tyttöjä oli pariton määtä ja minut oli tuomittu olemaan yksin.:(Eniten pelkäsin ryhmä tunteja:enkkua,matikkaa...Ja lukemista ääneen, koska elku luoaksta 3lk lähtien akikki aina nauroivat, kun sanoin jonkun väärin , mutta muille ei.Olen kuitenkin jo päässyt ala-aste kauhuistani osaksi, mutta muistan ne aina, vaikka olisin 50-vuotias mummeli.:/ Mutta asiat haihtuvat en tiedä muistanko tarkasti, mutta jos yritän niin sitten varmasti pystyn...
Eniten haavoja on kuiten jättänyt bestikseni(Sara) kaikella valehtelulla ja muulla jopa väkivalla lyömällä minua ja puremalla, että jälkiä on näkyny ja niitä on ihmetelty, mutta vaikka olen sanonut reilusti he vain ovat hiljaa, niikluin aina...:(!
Välillä näin syksyn illoissamietin, miksi olen nytten suurinpiirtein luokkani suosituin?Oliko kiusaamisesta hyötyä, vaikka se ei tod tuntunut hyvältä ja oli fyysistä sekä psyykkistä(?!)
Ja eikä kiusaamistä ole näkynyt ollenkaan minun luokassani minua kohtaan...En kaipaa sitä vaan olen aivan ONNELLINEN ja koulun käynti maistuu!:)
Kiitokset, kun jaksoitte kuunnella, vaikka kaikkea en ihan tarkalleen kertonu.Saatte kysyä lisää ja antaa lisää palautetta.Yritän vasta nopeesti ja luottvaisesti, kun sellainen olen!!:D
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulosti aivan salkkareilta...sori putosin jo annan kohdalla kärryiltä..
kuulosti tasan siltä että itsemurha-vietti alkoi uskotella kakkaa.
Ala-asteella tapahtuva kiusaaminen tapahtuu aina. Sen kun kestää ni kyllä ne muut ainakin aikuistuu jos ei ylä-asteelle niin ammattikouluun tai lukioon asti.