Päivä harmaa, sateinen,
huhtikuu kun huuhtoo lunta.
Pajunkissa märkäturkkinen
auringosta näkee unta.
Ympärillä märkä, musta maa;
vihreyttä vähin elonmerkein.
Jotain sentään esiin pilkottaa.
yksi kasvi, kukkijoista kerkein.
Odottaen talven, vihrein lehti,
nostaa esiin vanat sukkain.
Pieni vuokko ensin ehti
kevätjuhlaan sinikukkain.
huhtikuu kun huuhtoo lunta.
Pajunkissa märkäturkkinen
auringosta näkee unta.
Ympärillä märkä, musta maa;
vihreyttä vähin elonmerkein.
Jotain sentään esiin pilkottaa.
yksi kasvi, kukkijoista kerkein.
Odottaen talven, vihrein lehti,
nostaa esiin vanat sukkain.
Pieni vuokko ensin ehti
kevätjuhlaan sinikukkain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukapa ei aurinkoa jo kaipaisi..
vihreyttä ja lämpöä..
Kiitos tee.. hienosta kevätrunostasi.
Hei onija ja kiitos vastauksestasi. Niinhän se on, että mitä pitempään sataa, sitä enemmän kaipaa valoa ja aurinkoa.
Silloin pitää etsiä niitä ilon lähteitä pienistä asioista, kuten vähäisestä sinisestä kukasta, sekin nuokuksissa ja sateen painamana keskellä mustaa maata.
Sujuvaa riimittelyä ja taas olet ollut silmä tarkkana
ja nähnyt jo ensimmäisen vuokon:)
En ole nähnyt vielä mitään "kevätuutta", vain roskia yms.
Kiva, että runosi on täällä:)
Darklady, kun luonnossa vielä on kovin vähän mitään kukkivaa, ei voi olla huomaamatta. Surku silti, ettette ole sillä kulmalla maata päässeet osallisiksi mistään kukkivasta. Itse olen nähnyt jo yhden perhosenkin, vaikka lajia en pystynyt tunnistamaan.
Vaikka on samalla rikkaus, että maan pituus tuo esiin erilaista luontoa ja eri aikoihin . - Mukava kun kävit ja vastasit.