Siitä on reilu vuosi, kun ihastuin niin, että jalat menivät alta. Tämä parikymppinen nainen vei yöuneni ja sydämeni. Tunnustin hänelle ja hän selvästi pelästyi sitä. Emme nähneet pitkään aikaan ja kun jälleen näimme, hän haki huomiotani aina kun mahdollista.
Nyt olemme jälleen samassa paikassa usein ja enemmän tekemisissä. Tuntuu kuin tekisi tikusta asiaa, jotta ison hymyn kanssa saa tulla juttelemaan. Muutama työprojekti ollaan hoidettu yhdessä ja sisältänyt kahdenkeskisiä hetkiä Silloin hän ei ole etäinen, mutta ei myöskään hakeudu lähelle. Lounastauolla juttelimme niitä näitä, kun kolmas nainen tuli hänelle jotakin juttelemaan, ja huomasin että tätä neitoa selvästi ärsytti keskeytys.
Minä en enää uskalla tehdä aloitetta. En halua että hän enää pelästyy, mutta en yksinkertaisesti ymmärrä mitä hän haluaakaan. Näemme töissä n. 3-4 päivänä viikossa, välillä asioimme paljonkin, välillä emme lainkaan. Mutta aina kun näemme, saan syvän katseen silmiin ja ison leveän hymyn.
Voiko olla, että aika on tuonut häneen rohkeutta ja haluaakin huomiotani ja kenties jotain muutakin?
Nyt olemme jälleen samassa paikassa usein ja enemmän tekemisissä. Tuntuu kuin tekisi tikusta asiaa, jotta ison hymyn kanssa saa tulla juttelemaan. Muutama työprojekti ollaan hoidettu yhdessä ja sisältänyt kahdenkeskisiä hetkiä Silloin hän ei ole etäinen, mutta ei myöskään hakeudu lähelle. Lounastauolla juttelimme niitä näitä, kun kolmas nainen tuli hänelle jotakin juttelemaan, ja huomasin että tätä neitoa selvästi ärsytti keskeytys.
Minä en enää uskalla tehdä aloitetta. En halua että hän enää pelästyy, mutta en yksinkertaisesti ymmärrä mitä hän haluaakaan. Näemme töissä n. 3-4 päivänä viikossa, välillä asioimme paljonkin, välillä emme lainkaan. Mutta aina kun näemme, saan syvän katseen silmiin ja ison leveän hymyn.
Voiko olla, että aika on tuonut häneen rohkeutta ja haluaakin huomiotani ja kenties jotain muutakin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että aika on tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti on niin. Arvaan, että olet varuillasi aiemman pohjalta, mutta koita olla muistelematta sitä. Älä anna menneen sotkea nykyistä. Keskity yhteisiin hetkiinne ja anna ymmärtää, että olet vakaa omissa tunteissasi.
Kyllä olen varuillani... Mutta voiko hän ajatella, että olen päässyt hänestä yli ja siksi "uskaltaa" jälleen olla lähellä? Ja jos todella tuntee jotakin enemmän, miksen saa mitään kerkkiäkään kun olemme kahden.
Jos saan sanoa vaikuttaa siltä että haluaa tutustua lähemmin. Ehkä sitä askeleen ottamista eteenpäin tarvitaan molemmilta.
Ja minä haluan todella tutustua paremmin ja katsoa mitä meistä voisi tulla. Mutta en tiedä mitä tehdä...pelkoni huutaa päässä, että satutan vain itseäni ja että entäs jos hän vain ajattelee etten näin "pitkän" ajan jälkeen tunne enää häntä kohtaan mitään ja kanssani voi siksi olla...Sitten yritän muistaa että jotkut ihmiset kaipaavat enemmän aikaa kuin toiset eivätkä kaikki pysty heti tunnustamaan edes itselleen tunteitaan.
Niin se aina on sattuttamisen vaara jos toinen ei vastaakaan tunteisiin mutta ne kuluvat elämään silloin voi todeta että meistä ei sitten ollutkaan yhteen.
Silloin alussa kun tunnustit hänelle ehkä se oli uutta hänelle ja hän siksi pelästyi.
Pitkän ajan aikana tämä asia on saanut rauhassa kypsyä eli on tullut etäisyyttä asiaan ja se on voimistuttanut tunteita.
Totta on toisilla, niin kuin sanonta kuuluu "hiljaa hyvää tulee" eihän hän varmaan mihinkään karkaa, varmaan hän myös haluaa katsoa mihin tämä johtaa (koska luo sinuun katseita ja hymyilee).
Sinä kuitenkin haluat tutustua niin kysy rohkeasti vaikkapa onko tässä meidän välissä jotain tunnetta. En nyt muuta osaa sanoa.