Lääkäri määräsi heti aika tuhdin lääkityksen. En ole vielä aloittanut, koska pelkään lukuisia sivuoireita. Lisäksi tunnen itseni: vaikka päättäisin nyt syöväni lääkkeitä, mahdollisesti loppuelämäni, tiedän jo nyt, että kuukauden parin päästä olen taas sitä mieltä, ettei sairautta ole olemassakaan ja heitän lääkkeet romukoppaan.
Millaisia keinoja te muut olette käyttäneet oireiden hallintaan? Elätän vielä toiveita, että saisin sairauden pidettyä kurissa käytännön toimenpiteillä ja mahdollisesti ruokavaliolla tai muilla elintapojen muutoksilla. Toivoisin kokemuksia ja neuvoja asiasta.
Millaisia keinoja te muut olette käyttäneet oireiden hallintaan? Elätän vielä toiveita, että saisin sairauden pidettyä kurissa käytännön toimenpiteillä ja mahdollisesti ruokavaliolla tai muilla elintapojen muutoksilla. Toivoisin kokemuksia ja neuvoja asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no kysyppä itseltäsi että onko elämäsi nyt laadukasta?ja mitä teet kun et ole syönyt lääkkeitä?
tämä on kyllä loppuelämän sairaus ja useat tarvitsevat lääkityksen.lääkkeitä voidaan aina vaihtaa toisiin.
kun tarpeeksi pilaa elämäänsä ja tulee seinä vastaan niin kyllä siinä vaiheessa tulee jo lääkityksen kokeilu mieleen.
tämä ikävä ja raastava sairaus ja totuuden myöntäminen vie aikaa.
en itse usko muuhun kuin terveelliseen perusruokaan,säännölliseen elämänrytmiin ja alkoholittomuuteen sekä lääkitykseen.
mulla todettiin bipo 5v sitten ja itse olin helpottunut kun vihdoinkin syy käytökseeni löytyi.mielestäni liikaa ei kannata tietoa imeä koska liikkuu myös paljon ala-arvoista sekä väärääkin tietoa ja se satuttaa sairastunutta.eli kannattaa opetella suodattamaan.
mieti lääkitystä rauhassa,punnitse hyödyt ja haitat.
nämä vain mun mielipiteitä ja näin olen edennyt ja kaikesta huolimatta olen voinut paremmin nyt kuin ennen diagnoosia.
kaikkea hyvää sulle :)
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Hyvien elintapojen lisäksi noudatetaan lääkärin määräämää lääkitystä. Kun sain diagnoosin, niin lääkitys aloitettiin tosi pienellä mielialaa tasaavalla annoksella. Sillä pärjäsin melkein vuoden ja sitten lisättiin masennuslääkitys, pienellä annoksella sekin. Keskustele lääkärin kanssa annoksen määristä ja sovi minkä verran käytät niitä. Kokonaan ilman oleminen ei kuulosta tässä taudissa hyvältä.
Kun aloitin lääkityksen niin silloin oli alkuun sivuoireita. Sitä meni ihan väsyneeksi. Tällä hetkellä ei ole mitään sivuoireita.
Mitähän kaikkea niihin terveellisiin elämäntapoihin voisi kuulua? Ymmärrän, että alkoholi ainakin pitäisi jättää kokonaan pois. Se voi tosin olla vaikeaa, koska olen niin monta vuotta sitä käyttänyt (huonona) omahoitona sen tasaavan vaikutuksen vuoksi. Entä kahvi? Onko kellään kokemuksia pahentaako sen käyttö oireita? Entä muut ruoka-aineet joista saattaisi olla haittaa tai hyötyä?
Riittävästä unesta tai ainakin levosta olen yrittänyt pitää huolta, ja yliaktiivisessa vaiheessa pyrkinyt ennemmin erakoitumaan kuin hankkimaan hankaluuksia kodin ulkopuolisessa maailmassa.
Hankala sairaus tämä kaikenkaikkiaan. Ei tiedetä syytä mistä johtuu, ja lääkkeet ja niiden vaikutukset näyttäisivät olevan niin arpapeliä. Masennuskausien aikana on tullut kokeiltua jos jonkinlaista lääkekoktailia, joista useat sekoittivat päätä tai kehoa entistä pahemmin. Jotenkin tuntuu ettei samaan pyöritykseen haluaisi tai jaksaisi lähteä, ainakaan vielä. Toisaalta sitten elämän hallinta nykyiselläänkin on jokseenkin hakusessa, joten jotain muutostahan tähän on tultava.
Säännölliset ruokailuajat ja nukkumisajat, kaikki Rytmi ja Rutiini oisi poikaa (jotta yleisesti kaikki hormonit ja aineet olisivat suht tasapainossa samoihin aikoihin vuorokautta pitkin)
En siis suosittelisi kolmivuorotyötä...
Tapaa ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla - stressaavat ihmissuhteet voi vähitellen jättää ja niistä voi luopua.
Kalaöljystä ja mäkikuismasta on useita tutkimuksia aivojen välittäjäaineiden toiminnan eduksi. Eipä noiden lisääminen haitaksi ainakaan ole..kalaöljy muutenkin terveellistä.
Kahvi ja tupakka kiihdyttää, alkoholiakin harvakseltaan.
Kaikenkaikkiaan "tavallista" elämää ja arjen sietämistä. Ei liikaa sovittuja tapaamisia tai harrastuksia yhdelle viikolle, mieluummin aina hiukan jo "tylsääkin" kuin yhtään stressaavaa ja hajottavaa, sirpaloittavaa.
Hyvältä kuulostaa. Tästähän se lähtee sitten uusi arjen hallinnan yritys liikkeelle. Olen kyllä niin riippuvainen kahvista, että siitä luopuminen tulee alkoholin lisäksi olemaan se hankalin.. Toisaalta jos kykenisin näillä vähän edes pitkittämään sitä lääkkeiden syönnin aloittamista niin lienee sen arvoista.
Olin hyvin lääkevastainen kun sain diagnoosin. Ajattelin että siitä on kaikenlaista haittaa ja etten enää olisi oma itseni. Minun pelkoni osoittautui vääräksi. Itseasiassa sairaus oli muokannut persoonaani, joksikin muuksi mitä todella ajattelen olevani. Nyt kun olen syönyt lääkärin määräämät lääkkeet niin olen tunnistnut olotiloja joita minulla on ollut kauan sitten. Syön lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi E-Epaa joka on kalaöljyä. Kahvia olen juonut ihan normaalisti ja alkoholin käyttöä olen vähentänyt, en kokonaan lopettanut. Sinulla "vipu1" tuntuu olevan sairaus aika lievä ja homma hyvin hallinnassasi. Kaipa se on mahdollista tulla toimeen ilman lääkkeitäkin.
Kyllä sitä pärjää ilman lääkkeitä vaikkei ole lievä bipokaan. Sairausjakson jälkeen ottaa lääkkeitä jonkin aikaa ja sitten on ilman niin kauan kunnes oireet taas tulee. Jaksojen välissä saattaa olla useampia vuosia, niin mitäpä sitä sisäelimiään mädättämään turhaan.
(Mulla on sairaalaanjohtavia jaksoja on harvakseltaan, mutta käytän litiumia ja kilppariarvot on kohonneet. Nyt kyllä pitäisi tunnistaa jaksot etten joudu enääsairaalaan)
Hei vaan,
Tuota lääkeasiaa kommentoisin ensin: täällä palstalla ( ja muualla myös ) on valitettavan yleistä lääkitä tai olla lääkitsemättä itseään. Kaksisuuntaista hoidetaan elämäntapojen lisäksi LÄÄKÄRIN määräämillä lääkkeillä. Tutkimusten ja keskustelun perusteella (näin oletan ?) lääkärisi on määrännyt SINULLE sopiviksi katsomansa lääkkeet. Sinun on otettava lääkkeesi.
Omin päin aloitus ja lopetus ovat typeryyttä tai maanisen hourailua euforiseen tilaan päästäkseen. Lääkityksen alussa Sinun on tarkkailtava oloasi: SUBJEKTIIVISEN kokemuksesi ja lääkärin arvion mukaan lääkettä sitten nostetaan, lasketaan, lopetetaan ja vaihdetaan.
Lääkäri on auttajasi. Kannattaa uskoa terveydenhuollon ammattilaisia lääkärin leikkimisen sijaan.
ELÄMÄNTAVOISTA: Alkoholi ei sovi monille. Itse en nykyään käytä ja se ei ole seuraelämää haitannut. Kohtuukäyttö ei varmaan ole mikään ongelma.
Kofeiinipitoiset juomat saattavat kiihdyttää mieltä. Itselläni ainakin maanisina kausina kahvi ja cokis saivat kunnon vibat päälle. Energiajuomista puhumattakaan... Nykyisin juon mustaa teetä. Aamuisin en tahdo käynnistyä ja iso kuppi teetä on ollut ok. Tupakointi on myös jäänyt.
Liikunta ja uni ovat myös tärkeitä. Kannattaa yrittää mennä nukkumaan ja herätä aina samaan aikaan. Säännöllisyys tuo ainakin minulle turvan tunnetta ja on helpompi rytmittää sitten muita menoja.
Komppaan edellisiä vastaajia : LÄÄKITYS & ELÄMÄNTAVAT. Saattaa mennä useampikin vuosi, että molempien suhteen löytyy tasapaino ja harmonia, mutta se on sen arvoista. Ei kannata luovuttaa ! Itselläni meni reilut kaksi vuotta hyvän lääkityksen löytämiseen ja nyt elämä tuntuu tosi mielekkäältä.
Tsemppiä !
"Omin päin aloitus ja lopetus ovat typeryyttä tai maanisen hourailua euforiseen tilaan päästäkseen."
Tai sitten lääkkeet voi lopettaa jos kaveri kehottaa: "Lopeta ne lääkkeet ja syöt vaan terveellisesti." Kuten itselleni kävi. Lopetin ja seurasi mania.