Mitä minun ja muiden pitäisi tehdä, jotka pidämme seurakuntaamme (eslest) ja siinä eläviä läheisiämme rakkaina, seurakuntamme sairastukselle?
Onko hyötyä kirjoittaa ja soittaa tai kasvokkain puhutella saarnaajia ja ystäviä vääristä opetuksista toistuvasti? Jos olen yhdelle saarnaajalle kerran muistuttanut harhaopista, pitäisikö minun tehdä niin aina uudelleen, kun kuulen väärää ääntä? Muistutuksista ei ole kokemukseni mukaan ollut juuri hyötyä, vaan ne unohtuu ilmeisesti nopeasti. Pitäisikä kuunnella omia tuntemisia ja antaa olla? Vai pitäisikö tuntemisista huolimatta ottaa asioita puheeksi uudestaan ja uudestaan? Vai pitäisikö elää vain tilanteiden mukaan ja puhua joskus spontaanisti esim. kyläillessä joku sana, pyrkimättä erityiseen aktiivisuuteen?
Miten toimia käytännössä? Kiertokirjeitä? Puheluita? Vierailuja? Kerätäkkö konklaavi ja matkustaa lappiin?
Vai jäädä rukoilemaan seurakuntamme puolesta?
Henkilökohtaisesti tuntuu, että olen tehnyt aivan liian vähän, yritän lohduttautua juuri tuolla, ettei siitä mitään hyötyä ole ennenkään ollut. Tästä voi siis päätellä, että mielipiteeni on, että pitäisi tehdä paljon enemmän.
Mitäs mieltä sinä olet?
Onko hyötyä kirjoittaa ja soittaa tai kasvokkain puhutella saarnaajia ja ystäviä vääristä opetuksista toistuvasti? Jos olen yhdelle saarnaajalle kerran muistuttanut harhaopista, pitäisikö minun tehdä niin aina uudelleen, kun kuulen väärää ääntä? Muistutuksista ei ole kokemukseni mukaan ollut juuri hyötyä, vaan ne unohtuu ilmeisesti nopeasti. Pitäisikä kuunnella omia tuntemisia ja antaa olla? Vai pitäisikö tuntemisista huolimatta ottaa asioita puheeksi uudestaan ja uudestaan? Vai pitäisikö elää vain tilanteiden mukaan ja puhua joskus spontaanisti esim. kyläillessä joku sana, pyrkimättä erityiseen aktiivisuuteen?
Miten toimia käytännössä? Kiertokirjeitä? Puheluita? Vierailuja? Kerätäkkö konklaavi ja matkustaa lappiin?
Vai jäädä rukoilemaan seurakuntamme puolesta?
Henkilökohtaisesti tuntuu, että olen tehnyt aivan liian vähän, yritän lohduttautua juuri tuolla, ettei siitä mitään hyötyä ole ennenkään ollut. Tästä voi siis päätellä, että mielipiteeni on, että pitäisi tehdä paljon enemmän.
Mitäs mieltä sinä olet?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rukous on tehokkain. Silloin Jumala itse avaa ymmärryksen niille, jotka suostuvat sen vastaanottamaan!
Monelta "meikäläiseltä" on perusasiat kadoksissa: ollaan helposti monien opin tuulten vietävissä. Yksi kumartaa Roomaan - toinen reformoituihin - kolmas vapaisiin suuntiin - neljäs tuomasmessun aistikokemuksiin - viides sinne, kuudes tänne. Kristus siellä, Kristus täällä. Ja mikä pahinta monet muuttuvat penseiksi ja lopulta väsyvät koko kristinuskoon. (Itse kuuluin yli kymmenen vuotta näihin viimeksi mainittuihin, kunnes Jumala otti minua niskasta kiinni.)
Opin osaaminen on ulkoistettu saarnaajille. Raamattua ei tutkita. Augustinusta, Lutheria, Lestadiusta ja Raattamaata ei lueta Raamatun tutkinnan apuna. Uskonasioista ei puhuta, vaan niistä puhumista jopa hävetään! Tässä perusongelmat.
Jumalan Sanaa otettava esille enemmän kyläillessä. Keskustelua Sanan ympärillä niin kuin ennen muinoin - muistamme me tähän liikkeeseen syntyneet kuinka vanhempamme ja isovanhempamme kyläilivät spontaanisti, usein ja keskustelivat melkein joka kerran avoimesti uskonasioista.
Raamattupiirejä lisää.
Katse Kristukseen päin!
Minä olen tyhmeliinin kanssa samassa mielessä. Sanaan juurtuminen puuttuu meiltä ja on paljon seurakuntaa vaihtaneita, jotka ovat opintuulten vietävissä. Monet myös jättävät essut elämäntapa syistä ja jäävät uskomaan Jumalaan yleisellä tasolla, ilman henkilökohtaista Kristuksen tuntemista.
Minulla on sellainen ajatus, että jos meikäläisiin saataisiin heräystä laajemmin ihmiset juurtuisivat sanan kristityiksi. Minä pidän meidän seurojemme yksinkertaisuudesta, siinä on sana pääosassa. Valitettavasti se on liian usein ihmissanaa.
Pitää siis rukoilla voimaa sen Raamatun esiin ottamiseksi, kun olemme koolla. Minulle se on monesti vaikeaa, kun siitä saa niitä vinokatseita ja joskus tuomioitakin. On niin heikko tuo usko ja ihmispelkoa löytyy myöskin. Kannatettavaa on myös vanhojen saarnaajien oikean opetuksen esilläpito, niillä tuppaa olemaan enemmän painoarvoa, kuin Raamatulla. Siis enemmän tarttis tehrä. Herra suokoon voimansa!
tyhmelin, olet valinnut nimimerkin, joka ei ollenkaan sovi sinulle. D
Shalom...
Juuri koin samaa...
Rukoillaan, että Herran tahto tapahtuisi ja Hän johdattaisi omiaan tahtonsa tuntemiseen ja Hänen tahtonsa tapahtuisi myös maan päällä kuin taivaassa.
Rukoillaan myös totuudentuntemista palstalaisille...meille itsekullekin...rakkautta ja Jumalan Sanan tuntemista Hengessä ja totuudessa.
Voimme uskonvarmuudella jättää kaikki asiat Herran huomaan...
Hän sen kyllä tekee..
Siunaten kaikkia...
Mitalilla on aina kaksi puolta. Mikäli teistä riippuu pitäkää rauha kaikkien kanssa.
Esikoislestadiolaisten kanssa olen aina pärjännyt, kiitos Jumalalle. Minut on hyväksytty sellaisena kun olen ja opettelen hyväksymään toiset, sellaiset jotka ovat kanssani eri mieltä joistakin hengellisistä asioista.
Huomattavasti huolestuneempi olen tällä palstalla viimeaikoina ilmi tulleista henkivalloista, jotka asettavat itsensä kaiken keskipisteiksi. Pöyristyttävää!
Avaaja on asiallisen kiihkottomasti kysynyt ja pohtinut omaa asennettaan ja toimintatapojensa tuloksellisuutta.
Jokaisen ihmisen on opittava tajuamaan se, että toisia en voi muuttaa, tämä on kaiken henkisen kasvun välttämätön lähtökohta. Ihmisiä on opiskeltava rakastamaan sellaisina kun he ovat, silloin heille järjestyy tila muuttua mikäli edellytyksiä muutokselle on olemassa. Yreitän siis oppia rakastamaan niitäkin omaan hengelliseen kotiini kuuluvia sisaria ja veljiä, jotka ovat kanssani eri mieltä joistakin asioista.
Omia tavoitteitani kuvaa parhaiten ote Paavalin kirjeestä Roomalaisille 14.1-12
Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö;
ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö,
sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?
Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu;
mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on
voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden;
ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa;
ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa."
***) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
__________________________________________________________
Kuten Raamatusta näkyy, tehtävänämme on ennen kaikkea kiittää Jumalaa, sellaisina kun me olemme. Arvaa oma tilasi annan arvo toisillekin. Tämä pätee mielestäni hyvin myös erilaisiin näkemyksiin joistakin Raamatun paikoista.
Se mitä kehoittaisin kaikkia kristityitä korostamaan puheissaan ja kanssakäymisissä toinen toisillemme, että sinä ja minä olemme jo Kristuksen ruumiin uhrilla tulleet soviteuiksi Jumalan kanssa, JA TÄMÄ TULEE ENNEN MUUTA USKOA.
Ja silloin kun epäilyksiä tästä sovituksesta alkaa hiipimään mieleen, silloin on tärkeätä alkaa valittamaan tilastaan toisillekin ja pyytää esirukuksia omasta puolestaan Jeesuksen nimeen.
Minusta ei ihmisrakkaus ja välien säilyttäminen saisi mennä Jumalan sanan edelle. Totuus ei erotu rakkaudesta, jos niin käy, ei hyvä.
Nyt kun meillä on liitetty pelastukseen kaikenlaista hapatusta, niitä ei saisi hyväksyä edes hiljaa olemalla, vaikka se helpompaa onkin. Kaikesta muusta voidaan olla hissuksiin. Jos katsot kotona telkkaria, ei sitä tarvitse heikolle mainostaa. Mutta jos heikko vihjailee, ettei telkkarin kanssa mahdu taivaanportista, on asiaan puututtava ja jopa tuomittava sellainen vääräksi tuomioksi.
Ei se ole totuutta, eikä se ole rakkautta, että kristitty alkaa nuijimaan kanssapalvelijoitaan jumalattomalla nyrkillä, nimittäen sitä totuudeksi.
Ei meidän käsityksemme ole totuus, totuus on Kristus. Mitä Kristus teki?
Hän KÄRSI syntisten puolesta niin että me saimme USKON kautta häneen,
elämän.
Jes. 58:2 Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:
Jes. 58:3 "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
Jes. 58:4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
Jes. 58:5 Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
_________________________________________________________
Jes. 58:6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
Jes. 58:7 Eikö tämä:
että taitat leipäsi isoavalle
ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,
kun näet alastoman, vaatetat hänet
etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Jes. 58:8 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
Jes. 58:9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen." Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
Jes. 58:10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
Jes. 58:11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
***) Jes. 58:12 Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot,
sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat;
ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja"
ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."
Ei vaikeneminen sopivassa kohdassa mitään synnin hyväksymistä ole. Se on viisautta että antaa RAKKAUDELLE TILAN HOITAA JA MUUTTAA IHMISTÄ.
Lapista päin vaaditaan sitä ja tätä. Asia ei muutu miksikään jos me alamme vaatimaan takaisinpäin tätä ja sitä. Jumalan sanaa julistamme muuttamatta, se on tehtävämme, moni vaan ei näytä tajuavan, että Jumala on rakkaus. Jumalakin tekee muutostyötään rakkauden voimalla. Lakia lukemalla mikään ihmisessä ei muutu, vain viha lisääntyy senhän me lestadiolaiset tiedämme jo liiankin hyvin.
Muuttaminen jos siis aikoo saada lähimmäisessään taikka itsessään muutosta aikaan, on vaikea moniportainen ja monivaiheinen prosessi. Jeesuskin kysi aina ensimmäiseksi, mitä sinä tahtosit minun tekevän sinulle. Henkilö joutui omalla suullaan kertomaan tahtonsa Jeesukselle. Jeesus tiesi että mikään ei muutu, ellei vastaanottaja tahdo sitä itse.
Ei tässä mistään toisten nuijimisesta ollut kysymys. On suurta välinpitämättömyyttä jättää totuus kertomatta, kun se on itselle kirkastettu. Harhaoppeja on nuijiminen, niinhän Luther, Laestadius, Raattamaa, Halme ja muutkin tekivät aikoinaan.
Ilmeisesti löytyy ihmispelkoa sieltäkin päin..
Kirves on pantu puun juurelle. Te kyykäärmetten sikiät. Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset. Te olette isästä perkelleestä ja isienne himoja.. Onhan tuolla Kirjassa meille esimerkkejä milloin laki on oikein tarpeellista.
Ja sinulta tulee tuollaista tekstiä. Harvinaista itsensä tuntemista. "Ei se ole totuutta, eikä se ole rakkautta, että kristitty alkaa nuijimaan kanssapalvelijoitaan jumalattomalla nyrkillä, nimittäen sitä totuudeksi."
Pitäisikö kaikkien olla hiljaa ja antaa viedä väkeä, kuin pässiä narusta. Oletko koskaan mennyt arvostelemaan saarnaajien puheita?
Tee parannus, siitä se lähtee. Opettele kuuntelemaan ja oppimaan toisia, äläkä pyri opettajaksi kun ei lahjoja ole.
Ei noilla konsteilla ketään muuteta, ja hyvä niin. Meidän tulee aina kunnioittaa toisten vakaumusta, paljon paremmin esikoislestadiolaisuudessa menee, kun tällä palstalla.
Puutteet on käyty täällä monta kertaa lävitse asiallisesti ja perustellen, vaaneipä se mene täälläkään lävitse vaikka selvä JUmalan sanan pannaan eteen.
Mielestäni on mahdollista yhdistää nuo kaikki ohjeet. Totuutta ei voi eikä saa unohtaa rakkaudenkaan nimissä, vaan ne pitäisi yhdistää. Siis totuus ja rakkaus ei riko ketään. Tosin siihen langennut luontomme ei kykene ilman Jumalan voimaa.
Itse pyrin sanomaan jokaiselle, joka alkaa todistamaan wanhimpia auktoriteetteina, että vain Jeesus on nimi jossa on pelastus, muuta nimeä ei ole. Ja että muuta luotettavaa ei tässä maailmassa ole kuin Jumalan sana. Siihen ovat sanoneet aamenen, eikä ole tullut vastaväitteitä.
Kun kuitenkin on niin, ettei muutosta tapahdu ennenkuin Herra kirkastaa avaten hengen silmät, olemmehan itse sen kokeneet. Rukous on tärkein tehtävä omasta, toistemme ja koko esikoisuuden puolesta. Unohtamatta koko Suomen kristikansaa
Eikö ole merkille pantavaa, että kaikki henget ja vallat ovat aktivoituneet tässä ajassa? Sekin todistaa että kello käy nopeasti kohti loppua.
Jos vähänkin seuraa, mitä maailmassa tapahtuu, luonnossa, taloudessa ja kuinka laittomuus lisääntyy ja luopumus etenee, johtopäätös on helppo tehdä: Kohta Jeesus tulee.
Maan matkamiehen pohdintoihin sanoisin omana mielipiteenä ja vähän kokeneenakin, että kyllä Pyhä Henki ohjaa, milloin ja kuinka pitää toimia ja missä tilanteessa. Sisimpään tulee voimakas "pakko" ja Hän antaa tavan, sanat ja oikean hetken. Silloin kaikki menee Isän tahdon mukaan. Kunniaa ja kiitosta ei tule, mutta ihana rauha ja ilo, että saa olla osallisena Herran työssä ja ristin kantamisessa.
Kirves on pantu puun juurelle. Te kyykäärmetten sikiät. Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset. Te olette isästä perkelleestä ja isienne himoja.. Onhan tuolla Kirjassa meille esimerkkejä milloin laki on oikein tarpeellista. mm
Jeesushan sanoi tämän fariseuksille.
Ketkä ovat tämän ajan fariseuksia?
Esikoiset uskovat Herraan Jeesukseen, fariseukset eivät uskoneet Häneen, vaan odottivat maallista vapahtajaa.
Olisko niin, ettei tuo lainaamani yllä oleva sovi tiukkis essuista puhuttaessa?
Vai sopiiko?
muuttis^^ kirjoitti 20.4.2013 klo 09:20 vain Jeesus on nimi jossa on pelastus, muuta nimeä ei ole.
Näin on, tämän kun säilytämme sydämissämme, niin olemme oikealla tiellä.
On harhaa kuvitella että ihmisiä tai seurakuntia voisi muuttaa toisen ihmisen mahtikäskyllä. Tämä sama asia, toisten ihmisten muuttaminen mahtikäskyllä,
tulee lapinluottamukselle lopulta kompastukjseksi, kunhan Herran aika tulee.
Nämäkin koettelemukset ovat Jumalan johdatusta esikoislestadiolaisille. Ne
osoittavat sen ettei ihmisiin voi luottaa. Puhumattakaan että lähtisimme erilaisten henkivaltojen perässä juoksemaan ja hengistä hurmioituneina alkaisimme pilkkaamaan Jeesuksen omia.
Meille on toinen läksy nyt siinä että opettelemme ymmärtämään uskovien ihmisten erilaisuutta. Ei se ole synti jos ihminen on tarkka elämässään, syntiä on alkaa tuomitsemaan toisia kristittyjä. Armosta olemme pelastetut ei meillä kenelläkään ole mitää lashjaa vietävänä Jeesukselle maksuksi pelastuksesta.
Kirves voidaan laittaa myös leipäpuun juurelle ja kirvestä voi heilutella myös fariseus. Kuuntelin uutisista, että kirkon laki muuttuu kesäkuussa niin, että papille voi antaa potkut. Eli purkaa virkasuhteen.
Saas näkee, lempataanko tämän lain avulla vanhoillislesta-papit aknasta mäjelle. Kirkon kirves viuhuu...
historytruth 21.4.2013 klo 13:41
Vanhoillislestadiolaiset papit eivät ole luterilaisen kirkon pappeja, vaan vanhoillislestadiolaisia kalamiehiä jotka kalastelevat kirkossa (naapurin
kalavesillä) Jeesuksen lampaita liikkeensä orjiksi.
Ethän sinäkään sellaiselle työmiehelle palkkaa maksaisi joka tekee työt naapurifirmalle?
Miten tioimia käytännössä = kirtokirje on kokeiltu ei hytyä kuin Lapin miehet ottaa
siitä kunnin itselleen että hekin voi kantaa jeesuksen kuormaa ?
Puheluita ? ei hytyä yhtään enempää , vierailujuj a ? ei vastaan ottoa ,
kerötäänkö Konklaavi , ja matkustaa Lappiin ei mitään etua ,koska tasaan
samasta on kyse kuin Kiertokirjeessä oli .
Rukoileminen on hyvä mutta se on johdateltava Jeesuksen kautta Jumalalle
Ja vastaus tulee samaa tietä takaisin , Minusta sen enempää ei kannata tehdä
koska vastassa on häikäilemättömät johtajat , jotka ei salli mitään toisille mutta
paljon kaikille pakko pullaa..
Maan matkamies . sinulle aloituksesta