Voi kun on paha olo taas. Vihaan elämääni. Yritän selvitä uudessa työssäni johon jonkin kumman oikun summasta pääsin. Esimieheni antoi musertavan suoraa palautetta ja kehtasi sitten kuitata "en tarkoita pahalla". Sama kuin vetää valtimon auki ja paikkaa laastarilla. Ei mitään kannustavan sanan puolikastakaan. Olen yliherkkä kritiikille ja olen ollut koko päivän masentunut. Tunnen itseni tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi, joka ei ansaitse mitään vastuullista työtä, eikä minulla ole ketään joka sanoisi ettei niin ole.
Onko teillä koskaan hetkiä, jolloin muistatte jotain negatiivista mitä olette tehnyt tai sanonut, pientä tai suurta, ja muisto on niin hävettävä ja kalvava että se pysäyttää? Minulla on niitä >koko ajan
Onko teillä koskaan hetkiä, jolloin muistatte jotain negatiivista mitä olette tehnyt tai sanonut, pientä tai suurta, ja muisto on niin hävettävä ja kalvava että se pysäyttää? Minulla on niitä >koko ajan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että sä oot aivan liian ankara ittelles. Kaikki me ollaan epätäydellisiä ja jokaisella meistä on oikeus epäonnistua. Olisi hyvä, jos muistaisit myös kaikki ne hetket, jolloin olet onnistunut jossain. Niitä on varmasti aivan yhtä paljon kuin niitä hetkiä, jolloin oot tuntenut, että nyt meni pieleen. Jos vaan osaat, keskity niihin aivan pieneenkin onnistumisiin, onnittele niistä itseäsi ja anna samalla epäonnistumisesi anteeksi, sillä epäonnistumisetkin ovat täysin tarkoituksenmukaisia sekä tärkeitä oppimisen kannalta.
Et ole tyhmä, koska osaat kirjoittaa hyvin. Ja minullakin on usein samanlaisia hetkiä, jolloin joku ikävä muisto, varsinkin joku nolo sellainen tulee mieleen ja piinaa hetken aikaa. Virheet kuuluvat elämään, eikä ilman niitä tässä maailmassa ole kukaan vielä selvinnyt. On silti ihmeellistä, että voimme tehdä lukemattomia asioita oikein, mutta mieleen jäävät vain ne väärin tehdyt asiat. Lohduttavaa on kuitenkin se, ettei ihmiset jaksa muiden virheitä miettiä, vaan keskittyvät niihin omiin.
Minua aina huvittaa kun joku sanoo "ei millään pahalla", sillä on juuri päinvastainen merkitys. Niin sanotaan, jotta toinen tuntisi itsensä mahdollisimman huonoksi. Pomosi taitaa olla hieman yksinkertainen.
Niin, toisaalta jos koe työsi sellaiseksi, että se tuntuu epäeettiseltä ja sotii vastoin omia periaatteitasi, niin silloin tuo voi olla itsellesi uudelleen arvioinnin paikka. Toisaalta taas kritiikin ei tarvitse olla sinua vastaan vaan motivoida sinua käyttämään omia kykyjäsi joita sinulla on järkevästi ja kaikille hyödyksi. Olet varmasti näppärä ja hyvä työssäsi, mutta ehkä et välttmättä sopeudu toisten käskyille ja osaa ottaa niitä vastaan vaan tahtoisit tehdä asiat omalla tavallasi ja se sotii sinun luontoasi vastaan. Itse olen juuri sellainen,..omapäinen jukuripää, joka mielummin ohjaa ja opettaa muita, kun ottaa keneltäkään ohjeita vastaan :)
Joskus silti on viisasta kuunnella muitakin ja ottaa kritiikistä oppia.
Nykyään on aika vaikea löytää työtä, jossa ei olisi millään tavalla epäeettistä toimintaa. Yhteiskuntamme peruspilarit perustuu epäeettsille arvoille ja korruptiolle, joten on turha odottaa, että kauheasti eettistä toimintaa tai eettisesti ajattelevia ihmisiä näkyisi ympärillä.
Toivottavasti Lottamari olet joku opettaja, että pääset toteuttamaan perusluontoasi :D
Jos on hyvin haavoitettu itsetunto niiin pienikin pomon tai työkaverin ohjaus tai opastus (pakkohan uutta on aina ohjata) tutnuu vihjaukselta että etpäs osaa, olet yhmä. Tietenkään en tiedä teidän tilannetta.
Kyllä noita erittäin noljoja ja ikäviä muistoja taitaa olla meillä jakaisella. Minua kyllä auttaa kun rohkeasti nostan niitä mielessäni esiin ja työstän järjellä. Tulen lopputulokseen että ne toiset ovat ne jo ainakin unohtaneet ja pakotan itsenikin vain antamaan itselleni anteeksi ja sanon että saan möhliä edelleenkin ja olla epätäydellinen.
Jos työ on rehellisesti liian haastavaa ja vaikeaa niin vaihda duuni sellaiseen että kykysi riittää ja satsaa itsesi kehittämiseen vapaa-ajalla.