kantavatko siipeni enään

Hei, onkohan kellään ollut samanlaista tilanetta?
Mieheni alkoi hävetä vatsaani sen kasvaessa, yksi päivä halusin lähteä kävelylle/kahville miehini kanssa, hän kieltäytyi ja joka kerta sama juttu ja hän keksi vain lisää tekosyitä ettei hänen tarvitsisi lähteä kanssani ihmisten ilmoille, sitten yksi päivä hän vain ilmoitti että häpeää vatsaani, koska kaikki tietävät että olemme harrastaneet seksiä. Sanoin että se on ihan normaalia, ja että miten muuten voi tulla raskaaksi, luonnollisesti? En jaksanut enään miehini valitusta ja julkisten paikkojen välttelyä, niimpä jätin hänet ja olen jopa itsekkin alkanut häpeämään isoa mahaani ja raskauttani, enkä enään tiedä haluanko vauvaa tai olla äiti. Kaikki vauvasta muistuttavat jutut saavat minut vihaiseksi ja itkemään, enkä halua nähdä mitään mikä liittyy vauvoihin, jopa vauvan potkut masussa tuntuvat tyhmältä, jopa päivä mietin että miksi ryhdyin tähän. Voinko enään koskaan viettää sitä nuoren naisen elämää jota en ole saanut kokea päivääkään, miksi kaikki meni näin? pitäisikö vain luovuttaa, kun tukeakaan ei oikein heru mistään suunnasta?