Hei,
Olen ihan umpikujassa. Menin ilmoittautumaan koulutukseen, joka on käytännössä koko ajan esiintymistä, seminaarien pitämistä ja se kaikki nauhoitetaan. Olen kärsinyt nuoresta paniikkihäiriöstä ja masentelusta...lääkitys löytyy. Mutta nyt kun koulutukseen on vielä yli kuukausi, niin silti minut on vallannut mieletön ahdistus joka näkyy myös siinä, että minulla on univaikeuksia. En tiedä olenko ylittämässä rajani tällä haasteella... minua on auttanut aikaisemmin Propral Opamox -yhdistelmä, mutta en kai voi käyttää sitä pysyvästi ? Työni kuvakin tulee ilmeisesti muuttumaan koulutuksen jälkeen (esimiesasema), ja koen, että esiintymisfobiani on niin vahva, että harkitsen vahvasti jopa siitä kieltäytymistä. Mitä minä voin tehdä?? En haluaisi menettää työpaikkaani, mutta onko se oikein tehdä sitä vain lääkkeen turvin sitten? :( Joku sanoi, että tee töitä, johon pystyt ilman lääkkeitä. Mutta kun on niin paljon pelkoja ja harmittaa jos joutuisin tekemään paskahommia vain ja ainoastaan pelkojeni vuoksi.
Onko mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä? Mistä tiedän, onko tämä liian suuri pala purtavaksi vai menisinkö suoraan haasteeseen mukaan?
Olen ihan umpikujassa. Menin ilmoittautumaan koulutukseen, joka on käytännössä koko ajan esiintymistä, seminaarien pitämistä ja se kaikki nauhoitetaan. Olen kärsinyt nuoresta paniikkihäiriöstä ja masentelusta...lääkitys löytyy. Mutta nyt kun koulutukseen on vielä yli kuukausi, niin silti minut on vallannut mieletön ahdistus joka näkyy myös siinä, että minulla on univaikeuksia. En tiedä olenko ylittämässä rajani tällä haasteella... minua on auttanut aikaisemmin Propral Opamox -yhdistelmä, mutta en kai voi käyttää sitä pysyvästi ? Työni kuvakin tulee ilmeisesti muuttumaan koulutuksen jälkeen (esimiesasema), ja koen, että esiintymisfobiani on niin vahva, että harkitsen vahvasti jopa siitä kieltäytymistä. Mitä minä voin tehdä?? En haluaisi menettää työpaikkaani, mutta onko se oikein tehdä sitä vain lääkkeen turvin sitten? :( Joku sanoi, että tee töitä, johon pystyt ilman lääkkeitä. Mutta kun on niin paljon pelkoja ja harmittaa jos joutuisin tekemään paskahommia vain ja ainoastaan pelkojeni vuoksi.
Onko mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä? Mistä tiedän, onko tämä liian suuri pala purtavaksi vai menisinkö suoraan haasteeseen mukaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kannata jättää rohkeutta jonkun pillerin varaan, että vain sen "turvin" pystyn mihinkään. Kun unohdat pillerit kerran himaan, niin siihenkö rohkeutesi tyssää?
Omilla ajatuksilla on järkyttävän suuri voima. Jos käyttäisit itsesi kannustamiseen ja tukemiseen edes puoletkaan siitä energiasta, jonka nyt käytät pelon ylläpitoon ja "mokaamisen" hysteeriseen ennaltaehkäisyyn, alkaisi tapahtua ihmeitä.
Mitä enemmän keskityt VAIN esiintymisen PELKÄÄMISEEN, sitä enemmän sitä myös pelkäät. Keho tuottaa kyllä iloisesti stressihormonia sitä mukaa kun sinä itseäsi stressaat, joten kannattaisi kääntää jo kelkka ympäri.
Kysy itseltäsi MITÄ sinä pelkäät. Usein vastaus liittyy "kontrollin" menetykseen tai siihen, mitä muut minusta ehkä ajattelevat jos ja jos ja silleen. Totuus on, että vaikka sinä pyörtyisit kesken esityksen, ihmiset auttaisivat sinua ja ymmärtäisivät kyllä, jos tunnustaisit suoraan, että noku pelotti niin helevetisti!
Et sinä esiinny vihollisille, vaan kanssaihmisille, jotka saattavat pelätät omaa esiintymisvuoroaan niin paskathousissa, etteivät kykene kuuntelemaan sanaakaan esityksestäsi. Siinä sitten esiinnyt kuuroille korville, ja pelkäät sitäkin.
Esiintymisen selkäranka on keskittyä asiaan, josta puhuu EIKÄ itseensä, joka siinä puhuu. Asia on se syy miksi esityksiä pidetään. Pomo pitää palavereja ja tiedotuksiaan siksi, että sillä on TIETOA, joka sen on jaettava alaisilleen. Silloin on se ja sama miltä puhuja näyttää tai kuulostaa, pääasia on, että tieto menee eteenpäin ja kaikki pysyvät ajantasalla.
Ei kukaan halua kuunnella tyyppiä, joka puhuu monotonisella äänellä kuin konekivääri, vain, jotta pääsisi äkkiä takaisin istumaan.
On siis syytä muuttaa asenne ja ajatukset esiintymisen suhteen. Tähdennä itsellesi aina järjellä, että esiintyminenkin on vain osa sinun työtäsi, ei mitään sen enempää. Se ei siis ole pääasia, jonka pitää antaa hallita kaikkea!
Opettele itsellesi mukava tapa esiintyä ja puhua. Asennoidu koko touhuun huumorilla, sillä sekään ei ole kuolemaksi. Pidä taukoja kun ajatukset karkaa tai sanat takkuaa, hengitä syvään ja jatka. Kukaan ei takuulla buuaa sinua ulos sen takia, että sekoat sanoissasi! Toista se on vaikkapa oopperalaulajalla, joka vetää yhtäkkiä nuotinvierestä...
Siis: mene ehdottomasti sille kurssille luomuna vaan ja osoita itsellesi, että sinä kykenet mihin vain kun itse haluat. Heittäydyt nytkin vain oppimaan taas jotain uutta - myös itsestäsi - ja tulet sitten kurssilta karaistuneena ja valaistuneena! :)
Jätä pelontunteen hyysääminen niille, jotka eivät ajattele mitään järjellä, vaan antautuvat aina tunteidensa vietäväksi.
Nimimerkki "Järki käyttöön!" kirjoitti asiasta uskomattoman hyvin!
Ihan täyttä asiaa!
Hän tiivisti monta keskeistä asiaa kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, joka tutkitusti on tehokas ase esiintymisjännitystä vastaan.
Olen löytänyt hyödyllisen avun tällaiseen ongelmaan: klikkaa youtubesta "eft tappings" ja käytä. - Tällä haavaa vaatii englanninkielen taitoa, mutta ehkä sitä löytyy. Asiasta on juuri julkaistu USA:ssa bestselleri The Tapping Solution. Käännöstä saanemme odottaa ehkä vuosia....
Komppaan "Järki käyttöön" -nimerkin kirjoitusta. Kaikki oleellinen tiivistetty hyvin esiintymispelon voittamiseksi.
Itse olen luonteeltani todella ujo ja 2012 syksyllä aloitin opiskelun yliopistossa, mikä jännitti aluksi todella paljon. Alussa ajattelin kanssa, että mitenhän mä selviän esitelmien pitämisestä, kun niitä täällä varmaan on ja paljon...
No ensimmäinen vuosi alkaa kohta olla paketissa, ja hengissä oon selvinnyt :)
Toki mua vieläkin jännittää esitelmän pito, mutta oon alkanut ajatella silleen, että se on ihan normaalia, kaikki jännittää. Vaikka muiden edessä tekis minkä tahansa virheen, niin ei siihen kuole :D
Esitelmiä on nyt vuoden aikana ollut useampi, ja kyllä mä huomaan itessä pientä kehitystä, elikkäs mua alkaa jännittää nykyään vasta vähän ennen omaa esitystä, ei enää edellisenä iltana niinkuin ennen. Samoin oon huomannu sen, että vaikka mua jännittää niin silti haluan päästä pitämään omaa esitelmää, jotta se ois sitten ohi mahdollisemman nopeesti :)
Ja omalla kohdalla on ollut tosi tärkeetä se, ettei ennen esitelmää mieti niitä asioita, jotka voi mennä pieleen tai pelkää pahinta mahdollista. Sellaset pitää unohtaa, ne lisää vaan suorituspaineita. Huomio kannattaa kiinnittää siihen mukavaan ja huojentuneeseen tunteeseen, mikä valtaa kehon sen jälkeen kun esitelmä on ohi :) Lisäksi itsensä palkitseminen esitelmän jälkeen on hyvä juttu, esim. ostaa vaikka herkkuja ja kattoo jonku leffan :)
Jostain oon myös kuullut sellaista, että mieleisen musiikin kuuntelu ennen nukkumaan menoa saattaisi vähentää jännitystä :)
Älä kieltäydy koulutuksesta/työstä jännityksen takia. Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen hirveän ujo ja olen tähän asti selvinnyt esitelmistä, vaikka välillä oon takerrellut tai lausunut jonkin sanan väärin niin ei se ole esiintymistä kaatanut :) Kyllä sä niistä esitelmistä yms. selviydyt, luota itseesi :) Ja tosiaan, vaikka itseä tuntuisi jännittävän tosi paljon, niin se ei välttämättä edes näy ulkopuolisille :)
Tsemppiä!
moikka.tiedän kokemuksesta että hyvin usea esiintyjä jännittää eli et todellakaan ole ainoa.lisäksi tiedän heidänkin turvautuvan apukeinoihin tarvittaessa.
mene vaan rohkeasti kurssille ja käytä apuja.tuskin olet annoksista sekaisin vaan saat pääsi ja kroppasi mukaan tilanteeseen ja saat onnistumisen kokemuksia.ne kokemukset auttavat sua eteenpäin ja joku päivä et muistakkaan niitä lääkkeitä kaivata.
mun mielestä teet itsellesi enemmän hallaa juoksemalla pakoon ja kierre pahenee.älä menetä sun mahdollisuuksia urallasi etenemiseen.mullakin on jonkinasteinen paniikkihäiriö ja tarvittaessa sitä hieman lääkitsen.pieni hallittu jännitys on ihan normaalia.veden juonti ja rauhallinen hengitys ennen esiintymistä ovat myös todettu hyviksi apukeinoiksi.käyppä lääkärissä hakemassa lievää nukahtamislääkettä tilapäiseen käyttöön niin päivät ovat helpompia.ne nukahtamislääkkeet eivät väsytä aamulla. menoksi vaan kurssille,hyvin sulla menee :)hyvää kevättä sulle ja onnea urallasi!
sen unohdin mainita että nämä jännitykset ovat jokaisella niin erilaisia ettei yhtä oikeata tapaa ole niistä selviämiseen.mä en ole lääkekielteinen kunhan se pysyy hanskassa ja on tilapäistä.
mun paniikki oli jo vuoren korkuinen ja siinä ei enää järkipuheet ja tsemppaukset auttaneet.siksi lääkitys.alkoholin käytön lopetin vuosia sitten koska krapula lisää paniikkialttiutta.
nyt pystyn esiintymään ilman hallinnan menetystä ja sekoamisen tunnetta.jopa odotan hetkeä kun saan olla kaiken keskipisteenä.lisäksi olen vuosia harrastanut karaokea ilman lääkkeitä ja selvin päin.
nämä vain mun kokemuksia hyvästä onnistumisesta.
Beetasalpaaja on lääke esiintymispelkoon.
Turha kärvistellä, kun asian voi välttää edullisella ja helpolla tavalla.
Ainoa vaikutus beetasalpaajalla on, ette huomaa mitään vaikutusta, paitsi ettet jännitä turhaan mitään. Ja hetken päästä, kun totut esiintymään ilman jännittämistä, et tarvitse niitä enää.
beetasalpaaja vähentää eli helpottaa jännityksen fyysisiä oireita mutta alentaa verenpainetta.kokonaan se ei vie pois paniikkihäiriötä.paniikkihäiriötä pitää terapoida menemällä jännittäviin tilanteisiin.opamox poistaa henkisen puolen jännityksiä ja ahdistusta.tällä lääkkeellä se huono puoli että toleranssi kasvaa helposti eli alkuannostuksen teho ei välttämättä riitä jatkuvassa käytössä.lisäksi opamox on riipuvuutta aiheuttava.eli ei mielellään jatkuvaan käyttöön.
myös olen kokeillut hypnoosia ja sekin auttoi jonkin verran.
todella yksinkertainen konsti on ns.siirtää jännittäminen esineeseen.kynä tai pieni nippu papereita kädessä tai mikä vaan mikä tilanteeseen sopii.
ja kaikista tärkein askel eteenpäin on olla armollinen itselleen ja opetella hyväksymään itsensä.kun hyväksyy itsessään tällaisen herkkyyden niin se loppujen lopuksi kääntyy vahvuudeksi.
sen takia kirjoitan jo kolmanteen kertaan täällä tästä asiasta kun mulla on noin 25v kokemus paniikkihäiriön kanssa elämisestä.mä olen todella tehnyt töitä sen kanssa ja sinuiksi on tultu.
älä vaadi itseltäsi liikaa,ole vain oma itsesi.sinä et kuole jännitykseen koska se on vain tunnetila.
mulla itselläni on oma persoonallinen tyylini esiintyä ja mä saan olla just oma herkkä itseni.kyllä muakin vielä jännittää mutta se on hyvää jännitystä eli se ei lamaannuta mua enää.eli nyt luota vain itseesi ja ota kaikki apu käyttöön jos niin koet tarpeelliseksi.eikä sun tarvitse kellekkään kertoa lääkkeistä mitään ja kukaan ei huomaa jos olet niitä ottanut mutta muista tarkkaan noudattaa annostusta.
kuten jo olen monta kertaa sulle kirjottanut,sä päihität sun peikon,näytä sille kuka on kuka!eiks niin ;)
ilmottele kuulumisia.
Minusta tuntuu ettet tarvitse lääkitystä.
Et olisi muuten ilmoittautunut tuollaiseen.
Perusjuttuna aluksi voisi sanoa että katso takaseinään ohi kuulijoiden ja kaikki silti luulee että puhut suoraan heille. Tuo siis aluksi ja sen jälkeen voit ottaa katsekontaktin suoraan yleisöön.
Olisi kiva jos yleisössä olisi aluksi muutama tuttu.
Tietysti tiedät että jännitys esiintymisessä on normaalia mutta ei se pelkoa ole.
Jos olisi pelkoa niin sinä et menisi stagelle.
Minun ensimmäinen esiintyminen duunissa suurelle joukolle oli:
"Hyvät naiset ja herrat, olisiko teillä paperipussia koska saan paniikkikohtauksen ja en nyt viiitsi pyörtyä teidän eteen."
Tilanne vapautui kun myönsin pelkoni ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin.
Yleisön vapautunut nauru helpotti oloani ja kaikki pelkää esiintymistä ja pienellä huumorilla saa yleisön huomion joten mokaile vähän.
Kaikki mokailee ei niin suurta herraa olekaan.
Tietysti voisit harjoitella peilin ääressä mutta yleisö haluaa kuulla sinua eikä robottia.
Pelkoni oli siis jännitystä mikä on luonnollista.
Olen myös paha jännittämään esiintymistä. Olen aina pyrkinyt olemaan taka-alalla ja jättänyt mielipiteeni ilmaisematta taikka jos sitä on vaadittu olen ilmaissut lyhyesti.
Puhuminen ja esiintyminen on ollut toivotonta.
Kunnes minut kutsuttiin koulutukseen jonka tavoitteena oli kouluttaa ei pääsiasiassa esiintymään vaan tuomaan yleisön edessä asian esille. Tämä kurssi oli teologinen - ei pappiskoulutus. Siellä opetettiin tietenkin pääasiassa teologiaa, mutta myös puheiden tekemistä ja puhumista - ei niinkään esillä oloa.
En pystynyt arkuuteni enkä ujouteni vuoksi pitämään näytesaarnaa. Mutta kun kurssi oli ohi sanoi kurssinvetäjä, että paholainen haluaa jännityksen ja esiintymispelon kautta estää minua tuomasta esille sanomaani.
Tuo oli hyvä rohkaisu, näytesaarnan pidin omassa kirkossa- oikeassa tilaisuudessa. Nyt olen pitänyt n. 1500 puhetta joissakin on ollut paljon porukkaa - piispaa myöten kuuntelemassa. Aina jännittää, joka kerta. Mutta kun aloitan niin jännitys katoaa - ja puheen jälkeen tulee hiki - eli tietämätön jännitys laukeaa.
Myös sulle haluan esittää tuon saman neuvon: joku haluaa estää sinua esittämästä sanomaasi - siitä syystä jännität. Ole rohkealla mielellä, pidä esityksesi, sanomasi on sinun ja se on oikea. aina voidaan keskustella sanomastasi jolloin se on ollut hyvä alustus.
Onnea ja voimia - varmasti pystyt esiintymään koska mieki pystyin. Jännitys on hyve joka auttaa keskittymään asiaan
Kannattaa pitää lääkkeet mukana ja syödä nitä. Määriä voi sitten pienentää pikkuhiljaa jos sille tuntuu. Ainakaan propralin teho ei heikkene. Opamox pitää tehonsa jos syö yhden tai kaksi päivää viikossa. Kuukaudessa alkaa teho heiketä jos joka päivä ottaa. Vaiva paranee/helpottaa iän myötä kun kokemusta esiintymiseen tulee. Auttaa myös huikeasti jos asian josta kertoo, osaa hyvin. Kaikki päivät eivät ole samanlaisia, joskus sitä on rohkeammalla ololla. Riippuu lähinnä siitä koska on viimeinen krapula ollut.
Nimimerki Järki käyttöön! on tyypillinen ihminen joka ei tiedä lainkaan mistä puhuu. Esiintymispelkoja on erilaisia ja erivaikeusasteisia. Jos kysymys on lievästä esiintymispelosta esim. jännittää, ääni vapisee jne. se on yleistä ja varmasti esiintymiskokemusten hankkiminen auttaa. Mutta jos kysymys on vakavammasta esiintymispelosta kuten itselläni, eli menen totaaliseen paniikkitilaan, en saa sanaa suustani, tuijotan vain eteeni sydän hakaten naama punaisena jne. ei harjoittelu auta mitään. Vaikka joku kysyisi vain nimeäni, en kykenisi sitä sanomaan, pää on sillä hetkellä täysin tyhjä. Miten sellaisessa tilanteessa voisi mitään harjoitella tai oppia?
Olen jo keski-ikäinen ja itse turvaudun ranopriniin eli beetasalpaajiin koska en koskaan päässyt täydellisestä paniikista pois. Lääkkeet ovat kuitenkin mielestäni huono ratkaisu koska esim. ranoprinin olen huomannut aiheuttavan sivuoireita, mm. unettomuutta. Olen harkinnut hypnoterapiaa apuna esiintymisjännitykseen mutta en tiedä auttaako se. Olisi mukava kuulla jos joku on kokeillut ja saanut apua siitä. Elämässä on ollut paljon hukattuja tilaisuuksia joihin olen jättänyt osallistumatta koska en uskalla. Elämä jää elämättä pelätessä :(
Esiintymisjännitystä on monen asteista ja pahimpiin paniikkihäiriöihin eivät auta samat keinot kuin helpompiin tapauksiin.
Ketjussa on mainittu EFT-terapia. Siitä löytyy hyviä esittelyjä Youtube:sta sekä myös suomenkielisiltä sivuilta, mm www.eft.fi
Todellakin, kun OSAAT sen asiasi, olet siinä asiantuntija, ei voi mennä pieleen. Osaaminen antaa sen varmuuden, jota tarvitset. Tiedät, mistä puhut ja vaikka sanat menisivätkin eri tavalla kuin harjoittelit, ei ne kuulijat sitä tiedä!
ota jokin kiintopiste/kaksi joita katsot, ei se yleisö näy kuin sumeana massana siinä...ja jos voit, kävele kun puhut, pysähdy ja taas...eli harjoittele kotona...tapasin kerran erään ammattiesiintyjän, ja uskotkos, hän oli hermoraunio siellä takana, käveli ympyrää ja puristeli käsiään, ja sanoi että aina jännittää vaikka on tehnyt tätä vuosikymmeniä!
Kyllä sä pärjäät!
Ai niin...kyllä sä osaat ja pystyt,koska mäkin olin ennen niin ujo että ei mitään määrää, nykyisin ei kukaan usko kun kerron...olen opetellut sen puhumisen vieraille..ja tuo nauhoitus, sehän näyttää sulle sen että sä osaat!
Hei,
Kiitos teille paljon neuvoista! On oikein helpottavaa kuulla, että on muitakin, jotka olette kokeneet saman. Päätin tarttua haasteeseen, vaikka välillä tuleekin aika rajuja "takapakkeja" ja mietin, että ehkä ei olisi kannattanutkaan. Omat pelot ja paniikkipelko siellä möyrii taustalla.
Täytyy nyt sitten turvautua ainakin alussa lääkitykseen. Toivottavasti se auttaisi.
Hyvä Avuton 2
Olen nimimerkin Kohtalokaveri kanssa samaa mieltä siitä, että jos todella pelkää, niin siinä eivät auta harjoitus eikä pelkoa päin meneminen. Kauhu ja paniikki on sellainen, että lääkkeet ovat ainoa, mikä auttaa. Lääkkeet eivät paranna esiintymispelkoisen taipumusta pelätä, mutta auttavat vaikeiden tilanteiden yli. Ehkä ajan kanssa tietynlaiselle yleisölle voi uskaltaa esiintyä ilman lääkkeitäkin. Näin on. Sitä pelkää ennen kaikkea omaa pelkäämistään. Minullakin takana paljon elämää ja hukkaan menneitä tilaisuuksia.
Koska ihmiset ymmärtävät että PELKOTILA on eri asia kuin normaali jännitys? Nämä ikiaikaiset "ajattele yleisösi alasti", "ota katsekontakti tuttuihin", "etsi ystävällisiä naamoja yleisöstä" eivät vaan auta siinä kohtaa kun jos jollain ihmeen kumman syyllä olet
1) saanut itsesi edes paikalle (välttely on yleistä)
2) pystyt hädintuskin tajuamaan että olet paikalla ja mitä kuuluisi tehdä ja toimia
3) fyysiset oireet eivät jostain kumman syystä ole niin pahat että pystyisit edes puhumaan kuuluvasti, saaden edes hengitettyä :D Että joo, menkääpäs nyt pois ne ketkä ei tiedä mitä oikea pelko on.
Itse tiedän eron, nuorena pidin puheita koko koulun edessä, normaalin jännityksen kera, no problem. Nyt pari viikkoa sitten en pystynyt edes esittelemään itseäni kun odottamatta luennolla professori pyysi kaikkia kertomaan nimensä ja pääaineensa. Koska en ollut ottanut propralia, aloin jännittämään niin älyttömän paljon, että sydän hakkaa täyttä, hengitys ei onnistu, suu kuivuu ja puhuminen ei yksinkertaisesti ONNISTU. Samassa hetkessä tajusin, että en loppujen lopuksi ole oikeasti ujo vaan kyse on muusta.
Mutta aloittajalle neuvoja: lääkitys on ok nyt näin pienellä varoitusajalla (ja kenties jatkossa), mutta suosittelisin että joko alat työstämään ongelmaasi ensiksi etsimällä tietoa netistä (englanniksi). Netti on täynnä infoa miten voi joko itse yrittää muuttaa asenteitaan ja ajatusmallejaan ongelmaa kohti, mutta sen perusteella että olet kieltäytymässä esimiespaikasta terapia olisi sinulle se parhain vaihtoehto.
Ja muista, että _sinä_ et ole se pelko, kykenemättömyytesi ja pelkosi kohti esiintymistä ei ole sinä, vaan fobia. Älä koskaan yhdistä omaa itseäsi psyykeen ongelmiin vaan muista että tämän ylimääräisen negatiivisen haitan alla on osaava ihminen :) Ja et todellakaan laista kurssista tai esimiespaikasta!