Olen aivan yksinäisyyteen kohta 3 vuotta,että kaverit eivät koskaan pyytänyt minua kahville tai jonnekin kun muka menoa muualle..no olkoon.He "tuttuja" ärsyttää minua välillä,koska törmättiin ja kuulumisia minulta miten menee tai mitä kuuluu.Mitä he oikein minusta kiinnostaa,koska olen heille kuin ilmaa.Tiesin kyllä,että heillä jo minun kaverin kavereiksi joten minulle ei ikinä tule.Unohdan heidät kutenkin ja jatkan elämääni.Tapaan silloin tällöin tai joskus kutenkin perheeni,koska ei ole muutakaan.Olen päättänyt,että pysyn erakkona ihmisenä että sosiaalisena.Turhaan enää uusia kavereita siksi tuskin mitään.Toki törmään joskus vanha opiskelukaverini,että moikattiin vaan ei muuta.Keskityn kutenkin enemmän opiskeluun tai työhön kun en tarvitse muuta mitään.Olen itse 31v nainen,mutta ei minua haittaa.Paras kaverini onnistunut vetää minut mukaan jonnekin,mutta ei aina voi aina onnistua.Elämä on ja jatkuu..Tietysti yksinäisyys ei oikein aina tunnu mukavalta kuin yksioloa vähän eri asiaa.Aion nauttia kaikesta ja eikä mikään pilata elämääni:).
Naurettavalta!
Kyllästyn
296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No pysy tällä palstalla. Älä päätä vetäytyä kuoreesi: anna elämän soljua ja hellita pinjoittelemsta. Kun aikaa kuluu, niin saat huomata olevasi että tässä on ajaduttu ihan ihan porukoihin mukaan.
Elämä voi muuttua ja muuttuu koko ajan.
No katsotaan kutenkin,En voisi sanoa varmaksi,että tapahtuisiko koskaan.On vaikea tietää,että koska tapahtuisi tai missä tai miten.Kyllä elämä voi muuttua,mutta eihän minulla vielä näin.Minulla ei ole muuta elämää."pysy tällä palstalla"?Tarkoitatko,että kirjoittelen tänne ehkä usein vai?Jos olen väärässä.