Olen alkanut pelätä, että avomieheni saattaa olla narsisti. Osaatteko sanoa, voisivatko seuraavat piirteet liittyä narsismiin?
1. Aina kun tulen hänen luokseen, ensimmäiset sanat "moin" jälkeen koskevat jollain tavalla hänen autoaan. Autokeskustelu jatkuu koko matkan rautatieasemalta hänen kotiinsa (n. 15min matka), vaikka en itse ymmärrä autoista mitään, joten yleensä vain kuuntelen. Autosta keskustellaan päivän mittaan vielä useampaan otteeseen.
2. Ei yleensä edes huomaa minua, paitsi silloin jos suuttuu tai haluaa jotain. Laitan meille joka päivä kaikki ruoat, koska hän väittää ettei osaa (oik. ei osaa laittaa kuin pikaruokia, minä taas en enää jaksa laittaa muita, joten lopputuloshan on sama...) ja yleensä muutenkin teen mitä hän pyytää/käskee, koska jos en tee niin hän yleensä suuttuu ja haukkuu minut täysin.
3. Yleensä kehuu minua juuri niissä asioissa, jotka haluaa minun tekevän ja ei ole huomaavinaan, kun puhun minulle tärkeistä asioista. Esim. laulamisesta hän on pari kertaa sanonut että olen hyvä, mutta lukuisia kertoja että en ole TARPEEKSI hyvä, että siihen kannattaisi tuhlata aikaa. Hän suostutteli minut opiskelemaan kokiksi, koska olen hänestä niin hyvä ruoanlaitossa, vaikka en itse ollut alasta yhtään kiinnostunut, ja kun lopetin koulun kesken... voitte arvata.
4. Minulla on kaamosmasennus, jonka takia en joskus jaksa edes nousta sängystä ja lähteä kouluun. Hän saa joka kerta hirveän raivarin, jos en mene kouluun. Muutaman kerran olen ollut pahassa flunssassa ja kuumeessa ja hän on silti pakottanut minut kouluun (olen siis 20-vuotias ja käyn aikuislukiota).
5. Ehdin saada uudesta koulusta kaksi kaveria. Toisesta hän sanoi heti tämän tavattuaan että "älä luota siihen" ja kielsi minua lopulta tapaamasta häntä (tämä kaveri sanoi, ennen kuin lakkasin näkemästä häntä, että mieheni todennäköisesti on narsisti). Toiseen hän ei ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun tämä toinen on ainut kaverini, mieheni mielestä hänkin on yhtäkkiä epäluotettava.
6. Hän ei kerro minulle oma-aloitteisesti menneisyydestään juuri mitään, vain pieniä tiedonmuruja silloin tällöin. Hän taas tietää minusta kaiken, koska jos en suostu kertomaan jotain, hän jankkaa niin kauan, että kerron. Hän käyttää monesti minusta tietämiään asioita minua vastaan riidoissa ("kun olet silloin ja silloin ollut tälläinen ja tuollainen, olet edelleen ihan paska")
7. Jos asiat ovat hyvin, ne ovat todella hyvin ja hän on maailman ihanin, ja muistan miksi rakastan häntä. Huonoina päivinä saan niskoilleni kaiken, mikä on huonosti, ja melkeinpä vihaan häntä.
8. Monet hänen vaatteensa ovat vanhoja ja kuluneita (=reikiä sukissa ja t-paidoissa, aina samat kuluneet farkut), koska hän ei raaski ostaa uusia, kun niitä kerran voi vielä käyttää. Hän ei käytä rahojaan muuhun kuin bensaan, joskus johonkin ruokaan (yleensä minä ostan tai saa vanhemmiltaan) sekä laittaa säästöön ja maksaa lainoja, mutta silti rahat ovat koko ajan ihan loppu. Hän ei tietääkseni käytä huumeita, ei pelaa eikä juuri koskaan käytä alkoholia.
(kuulin ystävältäni, että älytön nuukuuskin voi olla narsistin merkki, mutta en tiedä)
9. Hän on suorastaan pakkomielteinen vauvan hankkimisesta. Hän on jonkin verran minua vanhempi ja haluaisi vauvan heti kun olen käynyt koulun loppuun. Asiasta on käyty monta riitaa, ja olen sanonut että jos se on niin tärkeää, hankkikoon lapsen vaikka heti mutta jonkun muun kanssa. Mutta kun hän haluaa sen minun kanssa ja se on pakko saada heti tai vuoden sisällä. Hän tietysti suuttuu kun olen eri mieltä.
Nyt ei tule muuta mieleen, vaikka esimerkkejä olisi. Voisiko joku asiasta tietävä sanoa, onko näillä mitään tekemistä narsismin kanssa vai olenko vain vainoharhainen?
1. Aina kun tulen hänen luokseen, ensimmäiset sanat "moin" jälkeen koskevat jollain tavalla hänen autoaan. Autokeskustelu jatkuu koko matkan rautatieasemalta hänen kotiinsa (n. 15min matka), vaikka en itse ymmärrä autoista mitään, joten yleensä vain kuuntelen. Autosta keskustellaan päivän mittaan vielä useampaan otteeseen.
2. Ei yleensä edes huomaa minua, paitsi silloin jos suuttuu tai haluaa jotain. Laitan meille joka päivä kaikki ruoat, koska hän väittää ettei osaa (oik. ei osaa laittaa kuin pikaruokia, minä taas en enää jaksa laittaa muita, joten lopputuloshan on sama...) ja yleensä muutenkin teen mitä hän pyytää/käskee, koska jos en tee niin hän yleensä suuttuu ja haukkuu minut täysin.
3. Yleensä kehuu minua juuri niissä asioissa, jotka haluaa minun tekevän ja ei ole huomaavinaan, kun puhun minulle tärkeistä asioista. Esim. laulamisesta hän on pari kertaa sanonut että olen hyvä, mutta lukuisia kertoja että en ole TARPEEKSI hyvä, että siihen kannattaisi tuhlata aikaa. Hän suostutteli minut opiskelemaan kokiksi, koska olen hänestä niin hyvä ruoanlaitossa, vaikka en itse ollut alasta yhtään kiinnostunut, ja kun lopetin koulun kesken... voitte arvata.
4. Minulla on kaamosmasennus, jonka takia en joskus jaksa edes nousta sängystä ja lähteä kouluun. Hän saa joka kerta hirveän raivarin, jos en mene kouluun. Muutaman kerran olen ollut pahassa flunssassa ja kuumeessa ja hän on silti pakottanut minut kouluun (olen siis 20-vuotias ja käyn aikuislukiota).
5. Ehdin saada uudesta koulusta kaksi kaveria. Toisesta hän sanoi heti tämän tavattuaan että "älä luota siihen" ja kielsi minua lopulta tapaamasta häntä (tämä kaveri sanoi, ennen kuin lakkasin näkemästä häntä, että mieheni todennäköisesti on narsisti). Toiseen hän ei ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun tämä toinen on ainut kaverini, mieheni mielestä hänkin on yhtäkkiä epäluotettava.
6. Hän ei kerro minulle oma-aloitteisesti menneisyydestään juuri mitään, vain pieniä tiedonmuruja silloin tällöin. Hän taas tietää minusta kaiken, koska jos en suostu kertomaan jotain, hän jankkaa niin kauan, että kerron. Hän käyttää monesti minusta tietämiään asioita minua vastaan riidoissa ("kun olet silloin ja silloin ollut tälläinen ja tuollainen, olet edelleen ihan paska")
7. Jos asiat ovat hyvin, ne ovat todella hyvin ja hän on maailman ihanin, ja muistan miksi rakastan häntä. Huonoina päivinä saan niskoilleni kaiken, mikä on huonosti, ja melkeinpä vihaan häntä.
8. Monet hänen vaatteensa ovat vanhoja ja kuluneita (=reikiä sukissa ja t-paidoissa, aina samat kuluneet farkut), koska hän ei raaski ostaa uusia, kun niitä kerran voi vielä käyttää. Hän ei käytä rahojaan muuhun kuin bensaan, joskus johonkin ruokaan (yleensä minä ostan tai saa vanhemmiltaan) sekä laittaa säästöön ja maksaa lainoja, mutta silti rahat ovat koko ajan ihan loppu. Hän ei tietääkseni käytä huumeita, ei pelaa eikä juuri koskaan käytä alkoholia.
(kuulin ystävältäni, että älytön nuukuuskin voi olla narsistin merkki, mutta en tiedä)
9. Hän on suorastaan pakkomielteinen vauvan hankkimisesta. Hän on jonkin verran minua vanhempi ja haluaisi vauvan heti kun olen käynyt koulun loppuun. Asiasta on käyty monta riitaa, ja olen sanonut että jos se on niin tärkeää, hankkikoon lapsen vaikka heti mutta jonkun muun kanssa. Mutta kun hän haluaa sen minun kanssa ja se on pakko saada heti tai vuoden sisällä. Hän tietysti suuttuu kun olen eri mieltä.
Nyt ei tule muuta mieleen, vaikka esimerkkejä olisi. Voisiko joku asiasta tietävä sanoa, onko näillä mitään tekemistä narsismin kanssa vai olenko vain vainoharhainen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä väliä mikä hän on vai onko mikään. Ei pidä yhyttäytyä sellaisen kanssa, joka tuottaa huonoja fiiliksiä. Fiilikset ei parane koskaan myöhemmin. Miksi olla sellaisen kanssa, joka askarruttaa mieltä. Jokaiselle löytyy parempi vaihtoehto myöhemmin.
Et ole vainoharhainen. Silti en sano että miehesi olisi narsisti ja sinä narsistin uhri, vaan että teidän suhteessa ilmentyy narsismi. Ilmiö vaatii kahden tai useamman ihmisen vuorovaikutusta. Sanoisinkin että narsismi on vuorovaikutustaitojen epäonnistumista.
Sä haluat miehesi käytöksen muuttuvan, ts, koet halua (Maslow, tarvehierarkia) muokata häntä mieleiseksesi. Miehesi kyllä muuttuukin elämän varrella, mutta ei ehkä niin nopeasti kuin toivoisit. Lisäksi hän saattaa tarvita muutokseensa tapahtumia, jotka vähentävät kaikkivoipaisuuden tunnetta ja lisäävät nöyryyttä.
Jokaiselle meistä tekisi hyvää kokea narsistinen romahdus silloin tällöin ;)
On taitolaji ottaa toinen ihminen huomioon.
Koska et ole tyytyväinen suhteeseen ja olet vasta 20-v. - olisikohan viisainta erota ja katsoa maailmaa ihan itsekseen? Suhteen jatkamista ei tarvitse miettiä narsismin näkökulmasta, voit lopettaa sen, jos itse niin haluat. Ja sinun pitääkin tehdä niin, jos ja kun tuntuu, ettette saa suhdettanne toimimaan. Tsemppiä!
Hän haluaa hallita sinua kaikessa, ei hyvä.
Parisuhteessa pitäisi osata kuunnella toista, antaa toisen mielipiteille arvoa ja yleensäkin kunnioittaa toista sellaisena kun on.
Älä missään nimessä hanki lasta vain häntä miellyttääksesi, olet vielä nuori ja sinun pitäisi toteuttaa unelmia ja haaveita, matkustella ja kokea uusia juttuja.
Lapsen avullahan hän pitää sinut tiukassa narussa, ja vieläpä kotona!
joko sinun pitää ottaa paikkasi jämerästi suhteessanne, ei alistua ja miellyttää toista, tai sitten hankkiutua eroon tyypistä.
Mitä enemmän annat periksi, sen enemmän hän vaatii lisää.
Hän ei arvosta sinua.