Muutama päivä sitten Hesarin pääsivulla oli uutinen, jonka mukaan omaishoidon tuilla säästetään kymmeniä miljoonia vuosittain kalliista laitoshoidon kustannuksista.
Tämähän tiedetään ilman uutistakin, mutta miksi kunnat ovat haluttomia omaishoidon tukien maksuun ja nyt niitä on oltu lakkauttamassa?
Vaihtavatko kunnat mieluummin pienen omaishoidon tuen kalliiden laitospaikkojen ylläpidon maksamiseen? Miksi?
Tämä on "säästämistä", mikä ei mene ymmärrykseen ollenkaan ainakaan lukion lyhyellä matematiikalla.
Täällä kirjoitti aikaisempina vuosina paljonkin äiti, joka oli jäänyt pois hyväpalkkaisesti työstään hoitamaan lastaan kotona onnettoman pienellä omaishoidon tuella. Näin he välttyivät huostaanotolta.
Mutta nyt siis kunnat haluavat maksaa mieluummin lasten ja vanhusten laitossijoituksista satoja kertoja suuremmat summat, jos omaishoidon tukien maksu lopetetaan. Järjetöntä.
Tämähän tiedetään ilman uutistakin, mutta miksi kunnat ovat haluttomia omaishoidon tukien maksuun ja nyt niitä on oltu lakkauttamassa?
Vaihtavatko kunnat mieluummin pienen omaishoidon tuen kalliiden laitospaikkojen ylläpidon maksamiseen? Miksi?
Tämä on "säästämistä", mikä ei mene ymmärrykseen ollenkaan ainakaan lukion lyhyellä matematiikalla.
Täällä kirjoitti aikaisempina vuosina paljonkin äiti, joka oli jäänyt pois hyväpalkkaisesti työstään hoitamaan lastaan kotona onnettoman pienellä omaishoidon tuella. Näin he välttyivät huostaanotolta.
Mutta nyt siis kunnat haluavat maksaa mieluummin lasten ja vanhusten laitossijoituksista satoja kertoja suuremmat summat, jos omaishoidon tukien maksu lopetetaan. Järjetöntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nimenomaan järjetöntä "säästämistä" ihan samoin kuin tuolla toisessa ketjussa esille tullut tämän päivän uutinen, että suuressa osassa kuntia ei ole koulupsykologipalveluja ollenkaan ja niissäkin, joissa se on, on palvelu tosiasiassa vain nimellistä, koska yhden psykologin vastuulla voi olla 1500 oppilasta.
Varhaisen puuttumisen kannalta juuri koulupsykologipalvelut olisivat niitä, mihin kannattaisi investoida, mutta siihen "ei ole varaa".
Ja neurologisten oireyhtymien lapsille on puuttunut oikea neuropsykologinen kuntoutus lähes koko huostaanottobuumin ajan.
Palvelujen irvikuvaa on se, että huostaanottoihin kyllä rahaa löytyy, mutta ei niitä estäviin palveluihin.
Omaishoidontuki on harkkinnanvaraista ei subjektiivinen oikeus.
Ts. sosiaalityöntekijä päättää kunnan antamien normien ja mukaan, kuka saa ja kenelle annetaan.
Lasten kohdalla sitä ei saa edes vammaista lastaan hoitavat vanhemmat. Vaaditaan erikoislääkärinlausunto, ja silti voi tulla kielteinen päätös, jos kunnan budejoitamat rahat on loppu. Toisissa kunnissa kannatta hakea alkuvuodesta, jos sattuisi onnenkantamoinen!.