Seurat Helsingissä tänään

Toisen Palolan eli Jukan joskus kevättalvella pitämä puhe Psalmitekstistä on antanut minulle enemmän.

Minäkin jäin miettimään Valden puhetta eli sitä loppua. Että vika on katsojan silmissä. Nimittäin siinä Kristuksen vanhurskauden päälle rakentuvassa ei ole vikaa, mutta ihmisyhteisöissä on ja niiden kahden sekoittaminen. Jäin sitä miettimään levottomin mielin. Jotenkin se Jukan puhe oli kaupungista, missä Jumala asuu kansansa keskellä. Psalmilaulujen kokonaisuus on ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta kuitenkin inhimillisen ihmisen elämää. Psalmilauluissa ei ole täydellistä ihmistä vaan iloaan ja suruaan itkevä ihminen. Vanha testamentti ylipäätään on elämänmakuinen kirja. Tanssitaan Jumalan kunnialle. Vietetään häitä, Kaanaan häitäkin uuden testamentin alussa. Morsian on kaunistettu miehelleen vaan onko vl nainen. En minä sinne ilmestyskirjan seurakuntaan halua vaan sinne psalmirunoilijan elämään. Psalmitekstiä täytyy hakea "paikkaamaan" ilmestyskirjaa, mutta vasta huomenna. Jukka puhui silloin Psalmista 48
Siion on Jumalan kaupunki
1 Laulu, korahilaisten psalmi. (48:2) Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Hän asuu omassa kaupungissaan, pyhällä vuorellaan.
2 (48:3) Se kohoaa korkealle, se on koko maan ilo. Siion on kuin pohjoinen vuori, se on suuren kuninkaan kaupunki. [Jes. 14:13 | Matt. 5:35]
3 (48:4) Jumala asuu sen palatseissa, hän on sen vahva turva.
4 (48:5) Kuninkaat kokoontuivat yhteen ja hyökkäsivät Siionia vastaan. [2. Aik. 20:1-30]
5 (48:6) Mutta he hämmästyivät sitä minkä näkivät, kauhistuivat ja ryntäsivät pakoon.
6 (48:7) Pelko iski heihin, niin kuin tuska iskee synnyttäjään,
7 (48:8) niin kuin itätuuli, kun se murskaa Tarsisin-laivat.
8 (48:9) Mistä ennen olimme kuulleet, sen omin silmin näimme Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)
9 (48:10) Jumala, me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi.
10 (48:11) Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
11 (48:12) Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
12 (48:13) Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
13 (48:14) Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
14 (48:15) Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.

Tänä aamuna on tullut päivän tekstien lisäksi luettua näitä jakeita, siis paljon ennen seurojen aikaa. Mikä lienee saanut avaamaan Raamatun siitä kohden. Kastekeskustelu ehkä mutta myös se luterilaisuuden sisäänrakennettu eksklusiivisuus. Ja sitten se tulikin illan seurapuheessa vastaan.
1 Kor. 1
Seurakunnan hajaannus
10 Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. [Room. 12:16 ]
11 Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.
12 Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". [Keefas on Pietarin arameankielinen nimi. Ks. selitystä Joh. 1:42.][ Joh. 1:42; Ap. t. 18:24; 1. Kor. 3:4]
13 Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?
14 Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen, [Ap. t. 18:8; Room. 16:23]
15 joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni.
16 Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni. [1. Kor. 16:15,17]
17 Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä. [1. Kor. 2:1; Gal.