Omistamme puolisoni kanssa yhteisen asunnon. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Jos teen testamentin toiselle lapsellemme, joka hoitaa asiansa hyvin ja toinen no -jaa. Onko kuolemani jälkeen merkitystä tekemälläni testamentilla?
Puolisolla tietenkin on ja tuleekin olla eliikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoomme. Saisiko kuitenkin fiksumpi lapsemme puolisonikin kuoleman jälkeen minun osuudestani enemmän?
Kannattaako minun tehdä testamentti, vai onko se turhaa.
Puolisolla tietenkin on ja tuleekin olla eliikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoomme. Saisiko kuitenkin fiksumpi lapsemme puolisonikin kuoleman jälkeen minun osuudestani enemmän?
Kannattaako minun tehdä testamentti, vai onko se turhaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Turhaan rankaiset sitä heikommin menestynyttä, sillä sisarukset eivät voi olla samanlaisia persoonina, se on luonnonlaki perhesuhteissa. Todennäköisesti toinen sortaa jollakintapaa toista. Näin se aina menee.
Jos testamenttaat omaisuutesi henkilölle x eikä kukaan lakiosaosuuteen oikeutettu (yl. lapsi) vaadi lakiosaansa, omaisuus menee tälle henkilölle x.
Jos teet testamentin, sillä on totta kai merkitystä. Testamenttaat kaiken omaisuutesi lapsellesi A. Kuolemasi jälkeen on kaksi mahdollisuutta:
- lapsesi B vaatii lakiosaansa. Lapsi A saa omaisuudestasi 75 % ja lapsi B 25 %.
- lapsesi B ei vaadi lakiosaansa. Lapsi A saa omaisuudestasi 100 %.
Jos et teet testamenttia. molemmat lapsesi A ja B saavat omaisuudestasi 50 %.
Kuten sanoit, leskelläsi on kuitenkin elinikäinen hallintaoikeus asuntoon joka on ollut yhteisenä kotinanne.
Sinun tekemäsi testamentti ei vaikuta puolisosi kuoleman jälkeiseen jakoon mitenkään; hänen pitää tehdä oma testamentti jos haluaa myös suosia jompaakumpaa lasta.
Minä ajattelen vastaavaa asiaa myös niin, että vanhemmat (kuten itse) olemme monilla tavoin, myös taloudellisesti auttaneet toista lasta, antaneet edellytykset opiskella hyvään ammattiin. Toinen lapsi on omasta tahdostaan pärjännyt omillaan, tehnyt entistä enemmän työtä pyytämättä mitään. Itse koen tasa-arvoisuuden nimissä oikeuden tapahtuvan, kun testamenttaan omaisuuden 40 % / 60 %. Koska lapsilla on suuri ikäero, nuoremman lapsen kohdalla on mahdollisuudet olleet paremmat auttaa häntä muutenkin pidemmälle aikuisenakin.
Ajattelit rankaista omaa lastasi vielä viimeisen kerran siitä, että hän on ilman omaa syytään joutunut olemaan lapsesi? Varmastikaan se ei ole turhaa, sillä helvetissä ollaan tyytyväisiä. Siellä oikein odotetaan kaltaistasi saapuvaksi.
"Vie terveisiä sinne" edustaa juuri niitä katkeroituneita sisaruskateuden vaivaamia henkilöitä, joiden ansiosta iso joukko asianajajia tulee erittäin hyvin toimeen perintöriitoja hoitelemalla.
Miten on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että vanhemmilla voisi olla määräysvalta oman työnsä tulosten jakamisesta seuraavalle sukupolvelle tai kenelle tahansa? Jopa niin, että perheen mätämuna jää perinnönjaossa vähemmälle kuin muut, asiansa asiallisesti hoitaneet perilliset. Minusta jokaisella pitäisi olla oikeus määrätä ilman rajoituksia omaisuutensa kohtalosta. Lakiosa joutaa romukoppaan!
Kannattaisiko keskustella lasten kanssa ensiksi?
He ehkä ymmärtävät asian paremmin kun asianomainen on elossa.
Ei tarvitse sitten perunkirjoituksissa tapella.
Onko kuolemani jälkeen merkitystä tekemälläni testamentilla? Sillä on seurauksia lastesi ja heidän perheidensä välisiin suhteisiin, sillä tulet rikkomaan na. Tästä seuraa myösd lastenlastesi suhteet serkkuhinsa jne.
Toivon, että miettisit minkälaisen henkisen perinnön jätät: sellaisen, että se saakoon, jolel on annettu ja siltä, jolla ei mitään ole otetaan loputkin pois.
Kyllä olet aivan itse kasvattanut molemmat lapsesi, ei kukaan muu. Vai onko?
Miten on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että vanhemmilla voisi olla määräysvalta oman työnsä tulosten jakamisesta seuraavalle sukupolvelle tai kenelle tahansa?
Sinulle so what sanoisin, että muukin jakaminen on tärkeää kuin työn taloudellisten seuraamusten jakaminen vaikkapa testamentilla.
Vanhemmat joka tapauksessa jakavat myös elämänarvonsa ja rakkautensa tulokset. Ja siitäpä seuraa ainakin parin sukupolven kestävä epäsopu.
Ei Turhapuroon, sinulta kysyisin, että haluatko tulla myöhempien sukupolviesi muistamaksi sellaisena ihmisenä, joka löi lyötyä? Sinua tulee sääli, koska ajatuksesi rajoittuvat rahaperintöön, ei rakkausperintöön.