Paljastui tässä, että avokkini "yksinhuoltaja" ex-vaimo on pimittänyt lapseen liittyviä terveydellisiä tietoja avokiltani eli lapsen isältä. (hapsut" siksi, että yksinhuoltajuus on ollut aina vain nimellistä, isä hoitaa lasta lähes joka päivä kun äiti työskentelee myöhään, poislukien viikonloput.) Nyt avokkini on täysin kyllästynyt asiaan ja aikoo hakea yhteishuoltajuutta. Äiti ei sitä halua antaa, vaan uhkailee sillä että ennemmin antaa koko huoltajuuden ja lapsen meille ja lähtee ulkomaille uraansa edistämään. Minulle tämä kyllä sopii, olen aina halunnut tuon vaikean ja käskyttävän naisen pois elämästä ja minä todella vielä pidän miehen lapsesta. Meillä on aikeena tässä tehdä omiakin suhteellisen pian.
Juttu on niin, että näen miehen silmistä, että hän alkaa taas taipua naisen tahtoon hänen yksinhuoltajuudestaan koska ajattelee koko ajan sitä miten ikävä pojalla tulee äitiään. Itse taas näen tämän yhtenä naisen kiristyskeinona, niitä onnähty pitkä rivi koko heidän elämänsä aikana. Menivät naimisiin koska nainen tuli raskaaksi ja nainen halusikin sitten erota heti 2kk lapsen syntymän jälkeen ja heti alkoi kiristys kaikesta, isoäiti ei saanut nähdä lapsenlapseaan, miehen täytyi maksaa exän vuokrat ja ostaa eroperheelle huonekalut koska hän oli muuten huono isä, itse nukkui autossa kun ei ollut varaa kahteen vuokraan yms...
Minulla käy suruksi miehen tilanne. Hän on liian kiltti ja huomioonottava ja ex-vaimo käyttää sitä hyväksi. Minusta itsestäni voisi olla oikeasti ihan hyvä, että nainen lähtee ulkomaille. Kerrankin mies saisi oman elämänsä haltuun ja huolehtia pojastaan ilman että tämän tapaamista heilutetaan porkkanan tavoin nenän edessä. Mutta mies ei halua yksinhuoltajuutta, koska se ei anna samanlaista apua exän puolelta kuin mitä hän on antanut exälleen kaikki nämä vuodet. Hän jää aina ilman apua, vastaantulemista, häntä uhkaillaan ääriasioilla ja mikään ei suju jos se ei mee eksän pillin mukaan.
Miten te toimisitte tilanteessa? Minä en hebkilökohtaisesti ole koskaan tavannut exää ja se on ollut ihan tietoinen valinta kun oon kokenut miehen kautta hänen persoonallisuutensa. Ei ole halua toivottaa tervetulleeksi manipuloivaa ihmistä omaan elämään. Hän on miehen ex ja riittää että kuuluu miehen elämään, en halua häntä vahingoittamaan omaani. Ilman hyväsydämistä miestäni heidän poikansa olisi kasvanut varmaan ihan kieroon. Mutta nyt hän on hyväkäytöksinen ja yhtä lempeä ja aktiivinen kuin isänsä. Nyt muuten sitten puhutaan jo 13 vuotiaasta lapsesta joten ihan pikkuisesta ei enää ole kyse.
Mielipiteitä siitä kuinka tässä tulisi toimia?
Mitä te ajattelisitte miten tuollainen asia tulee hoitaa?
Juttu on niin, että näen miehen silmistä, että hän alkaa taas taipua naisen tahtoon hänen yksinhuoltajuudestaan koska ajattelee koko ajan sitä miten ikävä pojalla tulee äitiään. Itse taas näen tämän yhtenä naisen kiristyskeinona, niitä onnähty pitkä rivi koko heidän elämänsä aikana. Menivät naimisiin koska nainen tuli raskaaksi ja nainen halusikin sitten erota heti 2kk lapsen syntymän jälkeen ja heti alkoi kiristys kaikesta, isoäiti ei saanut nähdä lapsenlapseaan, miehen täytyi maksaa exän vuokrat ja ostaa eroperheelle huonekalut koska hän oli muuten huono isä, itse nukkui autossa kun ei ollut varaa kahteen vuokraan yms...
Minulla käy suruksi miehen tilanne. Hän on liian kiltti ja huomioonottava ja ex-vaimo käyttää sitä hyväksi. Minusta itsestäni voisi olla oikeasti ihan hyvä, että nainen lähtee ulkomaille. Kerrankin mies saisi oman elämänsä haltuun ja huolehtia pojastaan ilman että tämän tapaamista heilutetaan porkkanan tavoin nenän edessä. Mutta mies ei halua yksinhuoltajuutta, koska se ei anna samanlaista apua exän puolelta kuin mitä hän on antanut exälleen kaikki nämä vuodet. Hän jää aina ilman apua, vastaantulemista, häntä uhkaillaan ääriasioilla ja mikään ei suju jos se ei mee eksän pillin mukaan.
Miten te toimisitte tilanteessa? Minä en hebkilökohtaisesti ole koskaan tavannut exää ja se on ollut ihan tietoinen valinta kun oon kokenut miehen kautta hänen persoonallisuutensa. Ei ole halua toivottaa tervetulleeksi manipuloivaa ihmistä omaan elämään. Hän on miehen ex ja riittää että kuuluu miehen elämään, en halua häntä vahingoittamaan omaani. Ilman hyväsydämistä miestäni heidän poikansa olisi kasvanut varmaan ihan kieroon. Mutta nyt hän on hyväkäytöksinen ja yhtä lempeä ja aktiivinen kuin isänsä. Nyt muuten sitten puhutaan jo 13 vuotiaasta lapsesta joten ihan pikkuisesta ei enää ole kyse.
Mielipiteitä siitä kuinka tässä tulisi toimia?
Mitä te ajattelisitte miten tuollainen asia tulee hoitaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.