Jos vaan voisin mennä ajassa taakse..menisin siihen aikaan kun elämäni oli huoletonta ja en vaivannut päätäni millään turhanpäiväisellä asialla. Havahduin äsken katsomaan muistitikulta löytyviä teiniajan kuviani joita itse olin itsestäni tuolloin napsinut kun ei kavereitakaan ollut..nätti tyttö olin sillon. muistan kun en tuolloin vielä stressannut ulkonäöstäni millään tavalla, ei haitannut vaikka naamassa loisti näppyjä, en stressannut myöskään siitä että olin yksin. Olin vaan ja nautin elämästä ilman huolen häivää. Tätänykyä kaikki tuntuu olevan päin äässiä enkä enään osaa ottaa rennosti. Tuntuu että olen vain rumentunut viime vuosista. Vaikka en iho-ongelmistakaan enään kärsi. Enkä oikeastaan mitään muuta mietikään kuin sitä miltä näytän, mitä minusta ajatellaan. Musta on tullut vanhemmiten totaalisen epävarma ihminen. En tiä mistä hellvetistä se tuli. Mietin myös tulevaa parisuhdettani. Mua myös ahdistaa olla 20v ja täysin kokematon.. vaikka mikäs siinä..toivon vain joskus löytäväni sen oman kullan jota rakastan ja jonka kanssa jakaa ensimmäiset unohtumattomat kokemukseni. Näitä tilapäisiä masennuksia mulla on usein. Sitten kun pääsen eroon taas tästäkin perkeleestä niin hetkessä alan tuntemaan taas uudestaan tätä samaa. Ihan kuin elämäni olisi yhtä noidankehää.
Tilapäinen masennus
Näkkäristi
1121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kylläpä kirjoitin tekstin vähän turhan tärkeäksi. ihan sama