Voi johtua monenlaisista erilaisista asioista. Oma mieli saattaa aiheuttaa ahdistavia ajatuksia. Toiset vaativat ihmiset voivat omilla sanoillaan ja teoillaan ahdistaa.
Voiko tekemättä jättämiset ahdistaa? Välinpitämättömyys ja se että kaverit jättävät? Ei, ehkä. Mutta sellainen tekee marttyyrimaisen olon. Kyllähän se niin onkin, että Jumala tietää meidän kärsimyksemme ja yksinäisyytemme ja sen, että se ja sekin kaveri on jättänyt ja etsinyt paremaa seuraa... Mutta se on maallista. Tärkeää on, että on Jumalan kanssa rauha ja synnit anteeksi. Sitten kerran, kun kuolema koittaa Jumala lähettää kirkkaan enkelinsä noutamaan...
Voiko tekemättä jättämiset ahdistaa? Välinpitämättömyys ja se että kaverit jättävät? Ei, ehkä. Mutta sellainen tekee marttyyrimaisen olon. Kyllähän se niin onkin, että Jumala tietää meidän kärsimyksemme ja yksinäisyytemme ja sen, että se ja sekin kaveri on jättänyt ja etsinyt paremaa seuraa... Mutta se on maallista. Tärkeää on, että on Jumalan kanssa rauha ja synnit anteeksi. Sitten kerran, kun kuolema koittaa Jumala lähettää kirkkaan enkelinsä noutamaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ahdistus johtuu yleensä muista ihmisistä tai siitä mitä ne muut on toiselle tehny...et siks on alkanu ahistaa ja pirusti... Ja sitten kun pitäis jatkaa eteenpäin niin ahdistus pahenee jos joutuu epämielyttävään tilanteeseen...esim. pakosti joudut tekee sitä mitä ahdistaa tai sitten joudut olemaan samassa huoneessa ihmisen kanssa joka ahdistaa yms...kuitenkin...niitä joita ahdistaa niin ne kyl tietää miltä ahdistus tuntuu...se on yhtä helvettiä, ja toivoo että ei ois ikin kokenukkaan sitä...
Ja meitä koetellaan ajallisessa elämässä. Adistus kai on tuskaa jonka aihuttjaa ei asianomainen tiedosta. Jos kumppani jättää, ystävä pettää tai läheinen kuolee, niin on terve reaktio kokea surua.
Paras tuki ja turva on Jumalassa: niin olen kokenut!
Me oltiin saatu miinuksia. Tänään olen niin paljon itkenyt. Kun pääsee tai joutuu itkun syövereihin, tuntuu että seuraava itkunaihe on ihan mitätön. Jos on saanu kokea ei-arvostusta, niin kyllä siinä masentaa hirveästi... mutta itku varmaan auttaakin jonkin verran. Se vaan, että jos se ei tahdo loppua.
Mä muuten näin yks yö unen, että yläpuolellani ylempänä oli kirkas enkeli. Se ilmaantui sinne. Luulin, että saattaisin kuolla. Rukoilin Jumalaa, josko olis vielä mahdollista jäädä eloon. Sen jälkeen heräsin. Yritin tunnustella, olisko kehossa jotain häikkää, kun tuollainen uni tuli.
Siitä kai se johtuu kun kakarana uskoi pääsevänsä lakaisu/lakaisukoneen käyttäjäksi, mut eihän sitä mitään si tullutkaan, ei niihin hommiin pääse kuin herrojen tutut.
Epämääräiset tunnistamattomat ahdistutilat jottuvat käsittelemättömistä tunne-elämän kriiseistä, jopa varhaislapsuuden ajoilta asti. Hyvä terapeutti voi saada puretuksi noita tunne-elämän lukkoja. Hyvällä tuurilla myös hyvä parisuhdekin.
ehkä myös lapsuudesta jota ei koskaan tullutkaan, oli vain pennusta alkanut vastuunotto nuoremmistaan ja viinaan kaatuvista omista vanhemmistaan.
itse olen rankasti ja kroonisesti koulukiusattu, uskon että se on pääasiallinen syy, miksi vielä keski-ikäisenäkin meinaan kuolla tähän ahdistukseen. En keksi mitä muutakaan se voisi olla. Toki myös ystävien ja tukiverkon puuttuminen pelottaa ja ahdistaa.
Minusta tuntuu ettei ahdistukselle ole aina edes mitään syytä. Jostain syystä vain ahdistaa. Useimmiten sille kuitenkin on myös joku syy.
minua ahdistaa oma elämä,tai siis se että en pysty hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen.Kuvittelen olevani toisia huonompi ja joka paikassa ulkopuolinen.En vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona ja elämä on yhtä tuuliajolla surffaamista.Kenenkään en voi luottaa,aina en edes naisystävääni joka mukamas rakastaa minua enemmän kuin ketään koskaan,miten joku voi rakastaa minua,en ymmärrä?Itse en näe itsessäni mitään rakastettavaa.Voisinpa joskus ymmärtää itseäni ja kokea olevani hyvä ja riittävä ihminen.Ahdistaa olla MINÄ.
Minäkin olin pannan pohjimmainen rääpäle. Vasta vanhempieni kuoltua kuulin sukulaisnaiselta, että syntymistäni pidettiin enemmän onnettomuutena kuin iloisena asiana. Minut lähettiin kotoo pois sukulaisiin. Tosin pidin niistä lomista.
Semmosesta pennusta, jota ei mitenkään kannusteta vaan latistetaan lisää, niin eihän siitä tule mitään. Koulussa olisin menestynyt, mutta murrosiässä sekin tyssäsi. Olen tehnyt paskaduuneja, joita jotkut isännät säälistä antoivat.
Alamaailman keikat kiinnostivat. Totta kai minut poltettiin mm. omaisuusrikoksista. Olen istunut monia lyhyitä kakkuja.
hellou! musta tuntuu että mulla kasvais joku kurkussa, mutta vaikka kävin viimevuonna terkkarilla noin 20 kertaa koululääkärillä 2 ja lääkärillä 2 niin ne ei tuntenut mitään vaikka en ollut sen tarkemmissa tutkimuksissa :( mulle on tapahtunu kaiken laista ja aina kun alan ajattelemaan tätä kurkkua niin alkaa tuntumaan. En vaan tiedä mitä teen, kun tämä tuntui suunnilleen puoli vuotta sitten ja sitten ei ollut mitään tuntemuksia ja nyt kevään tullessa se tuli takas... Olis kiva jos joku jolla olisi samanlaisia tuntemuksia laittas sähköpostia mulle niin jos olo sitten helpottais :)
sähköposti: [email protected]
oletko käynyt kilpirauhaskokeissa?