Minkä verran laitat kolehtiin ?

Tästä ei muistaakseni ole vielä palstalla ollut juttua. Kun kolehtihaavi tulee kohdallesi, niin minkä verran laitat ropojasi siihen.
Olis mukava päästä joskus kolehdinkantajaksi, jotta pääsisi näkemään, minkälaisia rahoja kolehtihaavin sisältöön tulee.
Minä en koskaan ole kelvannut muuksi kuin keittiössä tiskariksi ynnä likaisten astiain kantajaksi.
Maakunnallisissa ja suviseuroissa olen kyllä toiminut vartijana ja ruokalassa kantajana eli niissä raskaissa hommissa.
Kerran laitoin suviseuratyön etukäteisilmoitukseen toiveen päästä kolehdin kantoon.
Pian tuli kirje, jossa työtehtäväkseni oli laitettu puhtaanapito vastoin toivomustani.
Nyt olen jo luopunut kaikista seuratehtävistä, sillä en halua enää olla keittiöpossu ja vähempiarvoisten töijen tekijä.
Joskus hyvin harvoin laitan setelirahan kolehtiin ja pääasiassa ne kolehtirahat ovat lompsan pohjalle jääneitä pikkuhiluja.
Riippuu mielialasta, millaisen määrän kolehtiin laitan. Jos seurapuhe on ollut erityisen sisältörikas ja innostava, se vaikuttaa myös kolehtiin laitettavaan määrään.
Vaimoni sensijaan laittaa kolehtiin isompiakin summia, mikä minua joskus hirvittää.
Ollessamme kihlaparina silloin kauan sitten suviseuroissa vaimoni oli niin onnesta sekaisin, että laittoi kolehtiin viidensadan markan setelin.
Kysyttyäni, onko sulla tapana useinkin laittaa noin suuria summia kolehtiin, hän vastasi: "En ole yksinäisenä tyttönä ollessani laittanut kuin pikku hiluja, mutta nyt olen Jumalalle niin kiitollinen saadessani aviopuolison, että halusin osoittaa kiitollisuuttani!"

Pankkimyyjäisiin en ole koskaan laittanut mitään.
Pankkimyyjäiset ovat siitä huono homma, ettei sieltä saa rahoilleen mitään vastinetta.
Siinä siis vaan laitetaan rahaa tilisiirtona, mistä en innostu ollenkaan.
Myyjäisissä käyn ja ostan, mutta narutusarpoja en osta. Uskovaisethan ei hyväksy mitään rahapelejä, veikkausta, hedelmäpelejä. Ainoa uhkapeli on ostaa myyjäisissä arpoja ja naruja vetämällä.
Kuinkahan monta narua siinä naruarvassa on, veikkaan, että sata vähintään.
Lapset tietysti ovat kauhean innokkaita vetämään naruarpoja, mutta kun eivät voita, ovat kauhean pettyneitä ja kateellisia toisille.
En ompeluseuroissakaan innostu arpojen ostosta, sillä olen tarkka rahankäyttäjä.

Kolehdin sijasta menen mieluummin väliajalla kahvioon, jossa saan rahoille jonkinmoista vastiketta.
Turhan kallista on kyllä kaikki virvokkeet, eli ne ovat hinnoiteltu niin ylös kuin suinkin.
Moni saattaa jättää käymättä juuri hinnan takia.
Yksi kahvikuppi maksaa yhden euron, pulla 80 senttiä, mehulasi 40 centtiä.
Teekin maksaa saman verran kuin kahvi. Yhden teelipun saa kaupasta vertailun vuoksi 0,05 centillä.
Ymmärrän toki, että toimitalojen ylläpito maksaa ja rahat täytyy kerätä ompeluseurojen ja kolehtien muodossa ynnä hintavan kahvikupin.

Nuoriso ryntää ekapuheen loputtua heti eteiseen, ulos ja tupakalle välttäen näin kolehtihaavin kutsuvan tarjouksen.
Mieluummin rahat käytetään karkkiostoihin ja monasti vanhemmat antaakin pienille lapsilleen sen 20 centin kolikon, jotta lapsi oppis panemaan kolehtiinkin.
Väliajalla näkee paljon, kuinka isot lapset tulee käsi ojossa vanhempien luo kärttämään rahaa makeisten ostoon.
Makeisissa on vaan se paha puoli, että hampaat kärsii,
Nykynuoriso jauhaa karkkia aivan liian paljon.
Ne jotka eivät savuttele, jauhavat purkkaa ja minneppä se käytetty purkka muuhun päätyis, kuin sen toimitalon edustan laatoitukselle, joka on kirjavanaan nuorten purkkasylkyjen jätöksiä.

Tapakasvatusta tarvittais, mutta ikävä kyllä tamänkaltaista ei saa missään.
Suviseuroissa koen epämiellyttäväksi kolehdin kantajan tulon asuntovaunujen oville.
Kerran oli meillä vaimon kans herkkä hetki menossa, kun vaunuun koputettiin.
Vaimo kerkes jo huutamaan: "Kuka siellä!"
Täällä on kolehdinkantaja ? Minä sanoin: "Oliko pakko vasta?" Hetki pieni, sanoi vaimoni alkaen vetää kiiruusti ylleen. Samassa ovi aukeni ja kolehdinkantaja työntyi sisään.
Ovi pannahinen olikin jäänyt lukitsematta.
Kolehdinkantaja yllätti meidät siis itse teosta.
Nähtyään tilanteemme, hän naurahti: "Anteeksi vaan, kun häiritsen, menen tuonne ulkopuolelle odottamaan. Sen jälkeen vaimoni on katsonut sopimattomaksi suviseuroissa harrastaa herkkiä hetkiä.