elämä vihaa minua ja minä sitä. Jos saisin päättää, en olisi halunnut syntyä tähän maailmaan. Harmi kun synnyin. En saa sinua, se syö..tulevaisuus pelottaa. Taas ollaan tässä pisteessä. Minusta taitaa tulla yhteiskunnan vihaaja..tai ehkä olen jo sitä. Harmi kun ei minusta ole itseäni eliminoimaan. Muuten..miksei. So what? Olen sitä paljon ajatellut, toisinaan. Ei tätä maailmanmenoa oikein jaksaisi. Rakastan, en saa. Luovun, suren. Olen yksin. Sitä rataa aina vain. Ei jaksa hakea, mieluummin on sitten yksin kuin kokee pettymyksiä tai on "väärässä" suhteessa. Vihaan ja rakastan. Ei jaksaisi ponnistella uuteen..mutta pakko se on.
Huokaus.
Huokaus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä vihaan myös elämää ja asioita mitä se on mun eteen pistänyt. Ei ystäviä, ei rakkautta, pelkkää yksinäisyyttä ja murheita kannettavaksi antanut. Monesti mietin, ett miks munlainen on tähän maailmaan yleensä syntynyt, kun lopputulos on plus miinus nolla eli ei mitään merkitystä olenko ollut olemassa vai en. Kukaan ei kyllä oikeasti piittais pätkän vertaa, jos lähtisin omatoimisesti pois. Huvittavaa mun olemassaolo, enimmän aikaa tuli vaan koettua, että olin muiden haittana, riesana, liikaa joka paikassa. Jos saisin päättää, en mäkään olis halunnut syntyä ollenkaan, mutt täällä sitä vaan ollaan tahtoipa tai ei. Ehkä joku päivä löydän sen kadoksissa olevan rohkeuden ja lähden omatoimisesti pois, kun aika on sopiva, vielä en ole uskallusta löytänyt.
jossain joku joka kaipaa ja etsii itseään ja siihen viereen istujaa, kädestä kiinnipitäjää, ja kuuntelijaa. Se hetki voi olla koska tahansa, kun vain pitää silmät auki, kuuntelee elämää ympärillä, ja antaa itselle mahdollisuuden.
Kaikkihan ovat jossain vaiheessa elämäänsä pettyneet, silloin maailma on monen kohdalla romahtanut, musta taivas leijunut pään päällä. Ei se taivas sinne jää, se pitää vaan uskaltaa puhaltaa pois, ja antaa valon ja elämän ottaa niskasta kiinni ja viedä elämään, sinne missä se joku on odottanu kenties jo kauankin.
Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen koko mailman kylläkin. Ystävyys on pitkä retki, yhä rakkaammaksi ystävä käy, kun he kohtaavat jossain risteyksessä, jota ei voi ennustaa etukäteen...siihen asti pitää huolehtia itsestä..muuten ei löydä sitä risteystä..!!
Kai sitä on huono olo kun on saatanan vallassa tai antanut sille vallan. Olet antanut saatanan harhauttaa itseäsi. Etkö tajua? Silloin on saatana asialla jos kaunis tunne muserretaan ja jäät kaipaamaan ja suremaan itsesi kuoliaaksi.
Saatana saa sut tuntemaan itsesi noin huonovointiseksi ja kun kuuntelet sitä niin se ohjaa sut huonoon oloon yhä uudelleen.
Höpöhöpö. Vaikka mä raamattua lukisin joka päivä kannesta kanteen, ei se mun elämää pystyis parantamaan. Se hienoa, jos sä pystyt uskomaan Jumalan olemassaoloon, itsellä on vaikea uskoa, koska elämässä on tullut liian paljon surua ja murhetta kohdattua. Tai sitten mä olen syntymäpaha ja Luoja rankaisee mua joka päivä pelkästä olemassa olostani, ehkä hänkin rauhoittuu, kun lähden oman käden kautta tästä maailmasta. Helvettiin joutumista mun ei tarvi pelätä, koska mun elämä on helvettiä ja on vaan helpotus, kun kaikki paska loppuu ja ei tarvi enää joutua kokemaan lisää paskaa toisilta ihmisiltä. Älä tule jauhamaan mulle paskaa, ett muka olen saatanan vallassa. Sä itse olet saatanan vallassa, kun kuvittelet olevas toisia parempi ihminen. Säkin kuset, paskannat ja vuodat verta ja suhunkin sattuu joku päivä syvälle sisimpään, katsotaan sitten onko kyse saatanasta vai jostain muusta. Mä en voi sietää "toivon tuojien" paskan jauhamista, kusetatte hölmöjä ihmisiä, viette rahat ja pistätte ne omaan pussiin ja sitten muka olette jotain valittua kansaa, joka saa tehdä pahaa toisille ihmisille uskon varjossa. Hyi, helvetti, sanon minä..phtyi
No ihan sama mulle. En tosiaan tupannut mitään. Sanoin vaan oman mielipiteeni ja kerroin ihan yleisesti miten itse ajattelen ja viestin lukee varmaan moni muukin kuin sinä. Soronoo.
Sitä paitsi itse en edes kuulu tällä hetkellä kirkkoon, mutta en ole ikinä törmänny kehenkään jolla olis noin suuri viha jos vähän vihjasee jostain. No enpä ole paljoo höpötellyt aiemmin. Tarviikin kokeilla jatkossa useemmin :)
No joo voin ymmärtää reaktiosi jos luulit että oon joku himouskovainen joka yrittää käyttää haavoittunutta olotilaasi hyväkseen ja käännyttää sut uskoon. Kyllähän se ärsyttää aina jos kokee että hyväksi käytetään ym.
Mutta ilkee toi sun vastaus oli silti.
Sitä voimaa voi hyvin kutsua nimellä saatana vaikka ei olisi uskovainen!!!Yhtä kaikki kuten se että on kohtalo ja sitä rataa...yhtä turhaa antaa sellaisille voimille periksi!!!
Se voima on elämä, se nakkaa eteen kaikenlaista mihin et itse pysty vaikuttamaan. Monet asiat on ennakkoon kirjoitettu kohtaloon ja niitä ei pysty muuttamaan vaikka haluaisikin. Ainakin itse miellän niin, liian paljon on omalle kohdalle tullut asioita joihin en olis millään pystynyt vaikuttamaan. Kyllä sekin on jossain säädetty, ett löytääkö joku jonkun parikseen, saako rakkautta. Kerran olin mennyt töihin erääseen paikkaan ja siellä ollut johtaja lupasi mulle suullisesti, ett työt jatkuis sen määräaikasen sopimuksen jälkeen. Sovittiin, ett puhutaan asiasta lähemmin ennen töiden loppumista. Mähän olin onnessani, ajattelin ett kerrankin minuakin onnistaa. Menin sitten myöhemmin kysymään sitä jatkoa, niin johtaja katsoi mua hölmistyneen näköisenä, hän oli antanut paikan toiselle, joka oli tullut mua myöhemmin sinne töihin. Minkäs tein, jäin nuolemaan näppejäni. Tuo oli yks esimerkki asiasta, jossa katsoin kohtalolla olevan sormet pelissä. Se joka mun sijasta valittiin, sai olla töissä siellä useita vuosia, mä jouduin taas työttömäksi. Joku voima ihmistä kuljettaa elämän läpi, aina se ei anna helpointa tietä kuljettavakseen vaan se tie on kuoppainen, kivinen tie. Toisille annetaan sitten suorempi, aurinkoinen tie kuljettavaksi, ilman huolien häivää.
Mutta jos uskoo hyvyyteen (esim. Jumalaan jos nyt osaa nähdä Jumalan hyvänä) niin elämä tuntuu henkisesti vaikeissa asioissa helpommalta ja se rauhoittaa kun on joku juttu johon uskoa kun muu usko elämään horjuu. Onko sillä lopulta väliä onko se Jumala-tarina totta vai ei jos uskot siihen/ haluat uskoa.
Itsellä ainakin rauhoittaa ihan isämeidänrukouksen mietiskely jos on henkisesti vaikeaa. Se on auttanut mua myös tekemään hyviä ratkaisuja elämässäni. Sillä perusteella voin myös arvella että Jumala saattaisikin olla olemassa.
Toki Jumalaan uskominen voi olla todella vaikeaa sellaisille henkilöille jotka eivät ole koskaan saaneet muutakuin negatiivisen kuvan Jumalasta. Se on todella sääli.