Hei, täällä kirjoittelee 11v. Tyttö. Minulla on kolme pikkusiskoa iältään 9½, 7 ½, sekä 3v. Mikä koira sopisi meille? Tässä hieman kriteerejä!
-Koira saisi olla kooltaan pienehkö, tai keksikokoinen.
-Turkin hoito pitäisi olla helppo (ei mitään joka kuukauden trimmaamista) mutta turkkia on aikaa harjata melkein joka päivä.
-Liikuntaa meillä olisi tarjota suhteellisesti. Asumme todella isossa omakotitalossa, järvenrannalla (oma ranta). Koiralle lenkki aamulla noin 15-30 min, mahdollisesti aamupäivällä lenkki (en osaa sanoa kuinka pitkä) äiti näet pystyy lenkittää koiraa meidän ollessa koulussa koska on tällä hetkellä koti äiti. Kun tulemme koulusta lenkki n. 1-2h sekä iltapissatus n. 10-20min. Kotona lähellä metsät, jossa juosta. Samoin mökillä, jolla vietämme todella paljon aikaa. Se aamupäivän lenkki tehdään niin usein kuin mahdollista.
-Pitäisi kestää 8v. Vuotiaan lapasessa lenkillä (siskoni on koiran saapuessa 8v) (vastuu tietenkin aikuisella).
-Harrastuksena olisi mahdollisesti agility.
-PITÄISI LAPSISTA!
-Helpohko kouluttaa, koska ensimmäinen koira.
JA SE JOKA KEHTAA TULLA EHDOTTELEMAAN PEHMOKOIRAA, NIIN SANON TÄSSÄ AIVAN SUORAAN, KOIRAA ON MIETITTY N. 4 VUOTTA, JOTEN EI OLE MIKÄÄN MIELENKOHDE!
-Koira saisi olla kooltaan pienehkö, tai keksikokoinen.
-Turkin hoito pitäisi olla helppo (ei mitään joka kuukauden trimmaamista) mutta turkkia on aikaa harjata melkein joka päivä.
-Liikuntaa meillä olisi tarjota suhteellisesti. Asumme todella isossa omakotitalossa, järvenrannalla (oma ranta). Koiralle lenkki aamulla noin 15-30 min, mahdollisesti aamupäivällä lenkki (en osaa sanoa kuinka pitkä) äiti näet pystyy lenkittää koiraa meidän ollessa koulussa koska on tällä hetkellä koti äiti. Kun tulemme koulusta lenkki n. 1-2h sekä iltapissatus n. 10-20min. Kotona lähellä metsät, jossa juosta. Samoin mökillä, jolla vietämme todella paljon aikaa. Se aamupäivän lenkki tehdään niin usein kuin mahdollista.
-Pitäisi kestää 8v. Vuotiaan lapasessa lenkillä (siskoni on koiran saapuessa 8v) (vastuu tietenkin aikuisella).
-Harrastuksena olisi mahdollisesti agility.
-PITÄISI LAPSISTA!
-Helpohko kouluttaa, koska ensimmäinen koira.
JA SE JOKA KEHTAA TULLA EHDOTTELEMAAN PEHMOKOIRAA, NIIN SANON TÄSSÄ AIVAN SUORAAN, KOIRAA ON MIETITTY N. 4 VUOTTA, JOTEN EI OLE MIKÄÄN MIELENKOHDE!
Vastaukset 69
Vanhimmat
* Mielenjohde. Nuorinkin osaa hyvin kauniisti kohdella ystävien koiria. Kesällä on myös mahdollista vaikka melkein joka päiväuseen uimiseen (oma ranta mökillä, ja kotona)
Lk Collie
Labbis tai kultsu
Setteri (näyttelylinjainen)
Spanielit
Tervuere (näyttelylinjainen)
Saksanpaimenkoira (näyttelylinjainen) -> sekalinjaisissa joillakin voi tulla vietit päälle mutta puhtaasti näyttiksissä ollut joukossa mukavia perhekoiria kunhan saavat liikuntaa ja rajoja.
Kiinanharjakoira
-> https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuvalitys/frmEtusivu.aspx
Tuolta vain selaamaan :P
Käyttölinjaiset setterit, sakut ja belgit ovat näyttelylinjaisia vahvahermoisempia ja älykkäämpiä, jolloin suhtautuvat lapsiinkin kärsivällisemmin (vahvahermoisuutta) ja ymmärtäväisemmin (älykkyyttä). Tosin käyttölinjaisia settereitä eivät kasvattajat yleensä suostu myymään muille kuin metsästäjille, eikä käyttölinjaisten sakujen ja belgien kasvattajia normaalisti huvita antaa koiriaan muihin kuin mahdollisimman aktiivisiin koteihin.
Kaiken rotuiset koirat pitävät yhtä lailla huolta omistakin pennuistaan. Koirarotujen lapsi-/pentuystävyydellä ei ole eroja, sillä koira on aina koira ja pentuihin/lapsiin suhtautuminen tietyllä tavalla vaistomaista.
Nartut ovat mielestäni lasten suhteen lempeämpiä, mutta oma mielipiteeni tämä. Yksilöstä ja suvusta riippuvaa tietysti myös.
Mitä rotuja aloittaja itse on miettinyt?
Olemme miettineet Shetlanninlammaskoiraa ja Suomenlapinkoiraa (on mietitty muitakin mutta ei yhtä vahvasti kuin näitä kahta) ovat molemmat sopivan kokoisia.
Kannattaa tutustua koirarotuihin laajemmin. Usein nuo kaikista suosituimmat rodut ovat suht. sairaita keskimäärin. Lappalaiskoirista lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira ovat käsittääkseni säilyneet suomenlapinkoiraa terveempinä sekä collieista partacollie ja nahkacollie shetlanninlammaskoiraa terveempinä. Ylisuositut rodut ovat yleensä kärsineet paljon huolimattomasta jalostuksesta.
^ Jaahas! No mitä rotua sinä suosittelisit noiden keiteerejen mukaan? (:
Jos lappalaiskoiriin ja collieihin olet kiintynyt, niin miksipä en suosittelisi nahkacollieta, partacollieta, ruotsinlapinkoiraa tai lapinporokoiraa, jotka käsitysteni mukaan ovat edelleen vahvahermoisia ja terveitä ylisuosittuihin shelttiin ja suomenlappariin verrattuna :-)
Narttu on ensikoirana parempi, ainakin monien kasvattajien kertomien mielipiteiden mukaan.
Eli siis tämä vastaus oli kysymykseen: "^ Jaahas! No mitä rotua sinä suosittelisit noiden keiteerejen mukaan? (: "
Selvä! Onko nahkacollie= Lyhytkarvainen collie? Onko itselläsi koiraa? Jos on minkä rotuinen?
On nahkacollie joo lyhytkarvainen collie.
Itselläni ei ole nyt koiraa, mutta on ollut ja tulee sitten taas olemaan kun elämäntilanteeni on siihen sopiva. Entinen koirani oli cockerspanieliuros, joka kuoli noin vuosi sitten.
Nahkacollie oli eräällä kaverillani jonkin aikaa sitten. Se kuoli vasta 17-vuotiaana ja oli todella kiltti. Hänenkin kaverillaan oli nahkacollie, lähes yhtä kiltti pakkaus. Vastoin yleistä käsitystä nahkacolliesta, ne olivat molemmat todella rauhallisia, joskin paimennusviettiä esiintyi hiukan. Kumpikin olivat narttuja, urosnahkiksista ei kokemusta juuri ole. Mutta luonne on toki yksilökysymys kaikkien rotujen kohdalla.
Seurakoirista lähtisin ehkä katselemaan ja semmoisista joiden kohdalla mainitaan erityisesti lapsirakkaus. Muistaakseni havannais ja cavalier olisivat muun muassa tällaisia.
Sakua en suosittelisi 1. koiraksi ellei peruskoiraosaaminen hallussa. Etenkään ei käyttistä ja mieluummin näyttölinjainen kuin sekalinjainen, olettaen että tulisi hyvähermoisesta taustasta. Itsellä kun on sekalinjainen, jossa enemmän käyttistä, niin aika vaikea olisi kuvitella tätä pienilapsiperheessä jossa ihan taaperoikäistäkin, sen verran raisu kaveri kuitenkin vaikka ihan iloinen ja oikein hyvähermoinen älykäs sherlokki.
Toisaalta mitään liian siroa seurakoiraa tai äänifobiaista rotua en myöskään suosittelisi taaperoperheeseen, jossa vahingossa taapero voi vaikka horjahtaa koiran päälle tai saada itkuhepuleita jne. Lapsille opetettava käytökset koiran kanssa mutta toisaalta fyysisesti ja henkisesti vielä itsejään hallitsemattomat alle kouluikäiset ovat epäluotettavia tässä suhteessa ja siksiksin koiria ja lapsia aina valvottava.
Saksanpaimenkoira on jo taas liian iso meille, ja iskällä on pari saksanpaimenkoiraa ollut, joten osaa kouluttaa koiraa :)
^ Ei "Apioe" vaan Pipe
Ilmeisesti haet nyt koiraa itsellesi tai perheen lapsille? Mitä mieltä olit tuosta seurakoirasuosituksesta, joka olisi samalla lapsiystävällinen?
Joka tapauksessa alle kouluikäisiä jos perheessä, niin koiran ja lasten yhdessäoloa valvottava. :)
"Toisaalta mitään liian siroa seurakoiraa tai äänifobiaista rotua en myöskään suosittelisi taaperoperheeseen"
Muistan lukeneeni että collieilla on paljon ääniarkuutta, pauke tai esim. Lumen narina jalkojen alla.
Myös muistelen olevan melko herkkävatsaisia monesti.
Nahka ollut mielessä itselläkin taannoin.
Meidän perheeseen otettiin cairnterrieri viime kesänä. Kyseessä perheemme ensimmäinen koira. Nyt se on lähes vuoden ikäinen ja painaa 8 kg. Turkkia on trimmattu nyppimällä 2-3 kk välein. Muuten turkki on todella helppohoitoinen, ei likaannu helposti eikä takkuunnu, ei tarvitse harjata aikä karvaa lähde juuri lainkaan. Meidän terrieri on tosi ystävällinen, rakastaa lapsia ja aikuisia, on luonteeltaan rohkea ja aktiivinen. Vaatii kyllä lenkitystä noin 2h/pv ja lisäksi leikkituokioita.
10-vuotias on pystynyt lenkitäämään. Luulen että 8-vuotias on liian nuori lenkittämään minkäälaista koiraa. Meidän lapset oli 10- ja 13-vuotiaat koiran tullessa taloon.
Cairnterrieri on luonteeltaan melko itsepäinen, eli en sanoisi helpoksi kouluttaa, mutta kohtuulisella vaivannäöllä ja tinkimättömällä johdonmukaisuudella kouluttaminen onnistu. Muuten sen luonne on valloittavan iloinen ja aktiivinen. Aktiivisesti liikkuvalle perheelle todella hyvä rotu.
Iskä on kouluttanut saksanpaimenkoiria, koska on ollut niitä pari kappaletta (:
Havannankoira tai coton de tulear täyttävät kaikki kriteerit... ;)
^ Nuo ovat myös kivoja rotuja (:! Sopiiko Sheltti lapsiperheeseen?
Miksi joku rotu ei sopisi?
Jotkut rodut eivät nimittäin sovi lapsiperheeseen, että ihan sen takia "Cxdccd"
Miten niin? Ja miksi jotkut sitten sopivat? Esimerkkejä sellaisista roduista ja perustelut, kiitos.
Useat koirat kyllä sopivat (: Tietenkin on yksilö eroja paljon, ja riippuu kasvatuksesta, mutta kaikki yksilöt eivät sovi perheisiin, jossa on pieniä lapsia.
Niinpä, yksilöstä, suvusta (luonne periytyvääkin) ja koulutuksesta se on kiinni. Ja tietyllä tavalla sukupuolestakin. Kumminkin kaiken rotuisten koirien nartut ovat yhtä lailla vastuussa omistakin jälkeläisistään, eikä lapsiin suhtautumisella ole sen enempää rodunomaisia eroja kuin omiin pentuihinkaan suhtautumisella.
Mutta on koirarotujen soveltuvuuksilla lapsiperheisiin sitten eroja tai ei (minun mielestäni ei, mutta kullakin on omat mielipiteensä), niin toivottavasti löydätte itsellenne sopivan koiran :-)
No, koirat jotka ovat isoja ja kömpelöitä eivät sovi, koska vaikka tarkoittavat pelkkää hyvää niin parikymmenkiloiselle ihmistaimelle voi sattua vahingossa pahasti. Koirat jotka paimentavat/ metsästävät/ suojelevat liian kovalla vietillä eivät sovi, koska pyrkivät, no paimentamaan ja suojelemaan -tämä saattaa ilmetä siinä että pyritään rajoittamaan lasten liikkumista tai reagoidaan hyvinkin aggressiivisesti vieraisiin -ei siksi että koira on luonnevikainen tai huonosti koulutettu, vaan koska paimennus/ suojelu/ jahtaus on lajinmukainen vietti ja koiran ns tarkoitus. Osa koirista (taas siksi että rotu on siihen suunniteltu) kiintyy voimakkaasti yhteen ihmiseen eikä halua koko perheen koiraksi.
Mieheni kasvoi kultaisten noutajien kanssa, ja vaikka onkin totta että niillä ilmenee sairauksia, on silti myös totta että niiden suosioon on hyvät syyt; ne suhtautuvat hyvinkin tyynesti melkein kaikkeen ja nauttivat lapsiperheen pöhinästä.
En allekirjoita. Mutta en kirjoita omaa näkemystäni, ettei riitaa synny, kuten koiraihmisten keskuudessa on tapana syntyä -.-
Tärkeintä on se, että aloittaja löytää perheeseensä sopivan koiran.
Viettejä voi pitää kurissa, joko antaa tarpeeksi virikettä, ettei pura viettejään sitten lapsiin.
Myös koulutuksella saa kovankin viettisen koiran aisoihin, ettei tee mainitsemisia asioita.
Oli rotu tai koiran koko mikä vain, sen voi kouluttaa olemaan nätisti lapsien seurassa - varsinkin kun sen pentuna ostaa, koira huomaa et "ahaa, tä perhe pitää lapsist huolen, ni mun ei tarvi alkaa puolustaa vierailta".
Mitäpä tähän sanomaan enempää, kuin että koulutusta koulutusta, niin koira rotuun ja kokoon nähden sopii lapsiperheeseen. Eri asia, jos on laiksa tällaista asiaa opettamaan - mutta miksi sitten edes pitää harkita koiraa lapsiperheesees?? (Aloittaja, en tarkoita teitä)
No näiden kriteereiden perusteella suosittelisin ehdottomasti tuota suomenlapinkoiraa jota olittekin jo harkinneet :) Kunhan valitsee terveistä linjoista, niin saa hyvän perhekoiran, jonka kanssa on helppo matkustaa tai sitten vain makoilla kotona. Lapinkoira ei mene pilalle lellimisestä, eikä sekoa jollei saa kauheaa määrää aivotyötä. Porokoira on paljon kovapäisempi, ja siksi hankalampi lapsien lenkitykseen ja hoivaan. Itseltä löytyy kolme suomenlapinkoiraa, ja ihmisystävällisempiä koiria saa hakea :)
Siinä varsinainen porokoira-asiantuntija. Lapinporokoira on poikkeuksellisen älykäs rotu, joka myös lasten seurassa älyää heidän heikkoutensa, joten sen saa helposti kulkemaan lasten talutuksessa nätisti. Lapsi on lapinporokoiralle aina pentu. Oikein koulutettuna ja sopivasti toimintaa saaneena lapinporokoira on maailman paras koira. Uros voi olla turhan dominoiva varsinkin ensimmäiseksi koiraksi, mutta käsittääkseni sama pätee suomenlapinkoiraan.
Kamalan dominoivan porokoiranartun saivat lapsiperheeseen ystäväni, kun menivät itse valitsemaan isoimman pennun pentueesta. Heillä oli aiemmin ollut samojedi-seropi, lempeä ja kiltti. Hävetti ja harmitti kun itse heille olin rotua suositellut eikä tytärkään (n. 8 v.) ollut koiraansa tyytyväinen.
Lapinkoira on hyvä valinta. Tapaturmia voi sattua lasten ja hentoluustoisten pikkurotujen kesken (jos on poikalapsia varsinkin).
En ymmärrä miksi pitkälle jalostuneisuutta ja sairaalloisuutta suomenlapinkoiriin yhdistetään. Geneettisesti ovat ihan yhtä terveitä kuin porokoiratkin, rodun päälukuun verraten sairaudet ovat harvinaisia.
Pitää osata valita sopiva, helppo yksilö pentueesta, ja olla kriittinen vanhempien luonteiden suhteen. Esim. yksi iso kenneli jonka nimi alkaa L:llä voisi auttaa ammattimaisella otteella.
Sitä enempää en kehuisi suomenlapinkoiraakaan, ainakaan uroksia. Kun olin vasta 1-vuotias, samassa huoneessa oleva suomenlapinkoirauros hyökkäsi yllättäen kimppuuni, mutta onneksi siinä paikalla oli aikuisia ihmisiäkin, joiden ansiosta henkeni säilyi lapinkoiran raatelulta. Selvisin lievillä vammoilla.
2 vuotta ja jalkovälissäsi on pusikko!
susi on sinulle sopiva.
Joi, susihan myö otetaanki! Mene muualle pätee tollasia juttuja, mikä ei oikein ole mahdollista.
Tällä hetkellä myös kovassa mietinnässä Leonberginkoira.
Joten voitteko kertoa vähän tästäkin rodusta?
Yleistiedon pohjalta vastailen...
kyseessä siis suurikokoinen koira. Varsin lempeä ja pitkäpinnainen eläin, jotka ovat hyviä ominaisuuksia koko perheen koiralle. Huonona puolena mainittakoon miellyttämishaluttomuus sekä suuri koko - koiraa kouluttavan henkilön pitää tietää mitä tekee eikä se sovellu lasten lenkitettäväksi. Lisäksi suuri koira tarvitsee pidemmät lenkit ja isommat oleskelutilat kuin pienempi - vaikkapa se sheltti. Rodussa on jonkin verran lonkkavikaa ja kyynärien nivelrikkoa, joten hissittömään kerrostaloon sitä ei kannata hankkia. Ylipäätään vanhempien sukujen terveystaustoihin sekä pentuajan liikuntaan ja ruokintaan kannattaa kiinnittää huomiota, jotta riskit saadaan minimoitua. On suositeltavaa, että molemmat vanhemmat on geenitestattuja rodun oman sairauden, leonberginkoiran polyneuropatian varalta. Suomessa sairaus on onneksi melko harvinainen.
Suosittelisin beaglea mikäli pääsisi jänismetsälle. Meidän vuoden ikäinen beagle tykkää lapsista yli kaiken! On muutenkin mukava luontoinen pieni pakkaus. Turkki on helppohoitoinen, ei haukuskele turhia. Tosin aika riiviö oli ihan pentuna. Nyt on rauhoittunut jo.
^^ Meillä on tarjota tilaa hyvin, paljon asumme todella isossa omakotitalossa! Muiden ei tarvitsisi pystyä lenkittää kuin minun. Isä osaa kouluttaa koiraa, koska on omistanut sakemanneja. Minulle on kerrottu että jos kouluttaa napakasti, ja laittaa noin ½ iässä jo kuonoon remmin, niin tämän ikäinen voi taluttaa.
^ Oikeastaan vanhemmatkin käyttävät lenkillä. Mutta lapsista minunkin olisi hyvä pystyä.
Tämän keskustelun voi kai sulkea? Olemme päättäneet että meille muuttaa Leonberginkoira! Olemme olleet jo yhteydessä kenneliin!
Ihanaa meille tulee Leonbergi
Uros vai narttu? Kiinnostaa vielä tämä asia :-)
Narttu, koska urokset ovat kulma yleensä "kovapäisempiä" kuin nartut. Viimeeksi tänään on oltu kenneliin yhteydessä. Ei tätä keskustelua sinänsä tarvitse sulkea, mutta rotuja ei enää tarvitse ehdottaa:D
Nyt on meille tehty alustava-varaus Leonbergi narttu pennusta
Koira ei ole mikään leikkikalu vaan aikanaan perheen jäsen.Ei se myöskään ole mikään koulutettu sirkuspelle vaan omaa koiramaisuutensa.Koira on kaunis luonnon eläin eikä mikään liukuhihnatuote mistään laitoksesta.Mitä enemmän sinä koiraasi rakastat sen uskollisempi ystävä se on. Jopa paras ystäväsi.On sairasta tuoda lapsia ja koiraa vastakkain asetteluun.Nämä tulevat terveeltä pohjalta mitä parhaiten keskenään toimeen pienestä asti.Oloen nähnyt iäkkäiden ihmisten kiintymyksen koiraansa kun tämä vanhuuttaan on jo kuljetettu sairaana lopetettavaksi,eivät om istajat ole kuitenkaan voinneet tehdä sitä ja kantaneet parhaan ystävänsä pois
takaisin kotiinsa kuolemaan.Eivät raakalaisetkaan juuri mielellään isoäitiään saattokotiin saata vaan pitkittävät tämän elonnaikaa mahdollisimman pitkäksi.Ei koiraa tunteitta.Se on ystäväsi ja monille hän.
Ei siitä meille leikkikalu tulekkaan, vaan perheen jäsen.
Älä piittaa noista lapsivihaajista.
^ Niin on paras!(; Olemme miettineet sitä todella paljon, ja joka ikinen perheenjäsen on innolla odottamassa pientä tulevaa perheenjäsentä
Olisitte vaan ottaneet sen lapinkoiran. Ei 11- ja 8 -vuotiaita tyttöjä voida laittaa 40-kiloisen leonberginkoiran taluttajiksi. Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet koiranomistajuuteen, OK, mutta ns. jättirotu/vartioiva rotu ei ole lasten lenkkikaveri ainakaan 1-2-vuotiaana.
Olitte ottamassa pienehköä rotua ja nyt leonberg on nappivalinta..olisi kiva päästä juttelemaan vanhempiesi kanssa.
No anteeks! Saadaan me ottaa sellainen koira, joka tuntuu hyvältä! Meille on nyt tälläinen tulossa, ja meillä se ei ole ongelma jos lapset eivät alkuun voi lenkittää. Vanhemmat ovat täysin mukana asiassa! Ja mulle on yks ihminen, jolla on 15v. Ajan kokemusta sanonut, että jos koulutatte napakasti, ettekä lipsu asioissa, ja laittaa jo n. Puolenvuoden iässä kuonopannan, voi tämän ikäinen taluttaa..
Palataan asiaan kahden vuoden päästä. Kuonopanta on tarkoitettu ongelmakoirien terapiavälineeksi, jolla ratkotaan vetämis- ja hallintaongelmia. Sinänsä ihan hyvä keksintö siihen tarkoitukseen, johon on tarkoitettukin. Ei poista sitä, että kolmikymmenkiloinen lapsi ei hallitse eikä voi olla vastuussa neli-viisikymmenkiloisesta nuoresta koirasta. Edesvastuutonta kenenkään (edes pentujaan kaupittelevan kasvattajan) väittää muuta. Sanoisin, että lapsen talutettavissa olevaksi koiraksi lapinkoira (n. 20-kiloinen) on ylärajoilla, tilanteita kun tulee eteen niin monenlaisia. Itselläni kun sattuu olemaan sekä nuori suomenlapinkoira että tarmokas yhdeksänvuotias taluttelija, sekä koirakokemusta lähes 40 vuoden ajalta, että enköhän itsekin jotakin tiedä. Näytä nämä tekstit vanhemmillesi myös, kiitos! Ja käykää nyt vähän äkkiä porukalla koetaluttamassa kävelylenkillä jotakin vuoden vanhaa leonberginarttua, vuoron perään lapset ja aikuiset, eli totuus esiin. On yksi asia mitä kirjoissa ja netissä kauniisti lukee, ja on toinen asia miltä käytännön tilanteet tuntuvat. Myöskään yksittäisen henkilön yhdelle lauseelle en antaisi valtavaa painoarvoa, ainakaan jos hän primääristi on myymässä omia pentujaan samalla.
Joo, no mutta meille on nyt tälläne tulossa, ja äidin ja isän kanssa on keskusteltu, ja esim: äitin kaverilla on ollut monta "leoa" ja suosittelee sitä rotua ikihyväksi!
Mikä vaan rotu sopii lapsiperheeseen kunhan on aikaa kouluttaa ja leikkiä koiran kanssa. Myös lapsiin totuttaminen hyvin tärkeää.
joku alle 20 kilonen koira. joten noutajat, isot paimenet ja spanielit on unohdettava. leonbergit, kultsut ja labbikset vetää 8-vuotiaan kanveesiin alta aikayksikön, VAIKKA koira olisi koulutettu. koska yhtäkään koiraa ei saa 100% varmaksi koulutettua. jos leo tai mikä tahansa koira näkee juoksevan karvapallon (= jänis), kyllä vietit vie niitäkin vaikka sammuvatkin yhtä nopeasti.
ehdottaisin amerikan cockerspanilia ja cockerspanielia. myöskin tiibetinspanieli käy, kuten kääpiö- ja keskikokoinen villakoira.
Hei ihana lapsonen! Kuulostat todella vastuulliselta koiran hankkijalta ja puitteesi kuulostavat mahtavilta! Joku koira saa vielä lottopotin kun sinulle päätyy! Järki ja sydän- nimimerkillä kirjoitteleva on varmasti jollain tavalla häiriintynyt, sillä viestisi oli asiallinen, ja on totta, että toiset rodut soveltuvat paremmin lapsipeerheeseen kuin toiset (vaikka kaikki ovat tietenkin yksittäistapauksia). Mutta kuule, minulla on sinulle ihana rotuvalinta! Autśtralianterrieri! Meillä on silkki että aussi, ja voin sanoa että aussi on sinulle juuri sopiva. Australianterrieri on todella ystävällinen, viisas, vilkas ja viihtyy myös sylissä paljon. Se kiintyy myös omistajiin voimakkaasti ja tykkää puuhata perheen parissa. Koska teitä on niin monta, ei seurallinen Ausssi varmaan olisi paljon yksin! Lueppas rodun taustat ja kerro sitten onko se mieleisesi! Suosittelen kyllä todella lämpimästi, sillä pienestä koostaan huolimatta se on aikamoinen rasvilli sylivauva! Saa kysyä muutakin jos haluaa, ja hyvän kasvattajankin voin kertoa!
Australianterrieri on niin ihana
Hei,
Minun mielestäni teille sopisi parhaiten Shetlanninlammaskoira, joka on ystävällinen ja sopii hyvin lapsiperheelle.
Se on aika pienikokoinen koira jota kahdeksanvuotias voisi hyvin viedä ulos. Riippuu myös tietenkin siitä, että miten se on koulutettu. Toinen vaihtoehto olisi Pumi jolla on kyllä vähän vaativampi turkki, mutta muuten pienikokoinen, ja ystävällinen.
Tietenkin voitte harkita myös vaikkapa Spanielia. :-)
Hei,
Meille onkin tulossa Suomenlapinkoira ;)
Onnittelut ; )
Olisin itse suositellut shetlanninlammaskoiraa. Mitä minulla tuo yksi on hieman haukku herkkä. Ei ole vaativa turkki, harjausta vain ja hieman tassu karvoja niin se pärjää. Tutuilla oli suomenlapinkoira mutta luopuivat siitä koska allergia ja ehkä eivät osanneet kouluttaa sitä oikein. Itse kyllä pidin koirasta. Meidän tapaus on arka niin pysyy pihassa irti. Jos isäsi osaa sen kouluttaa niin ei siinä mutta alusta alkaen olisit voinut shelttia talutella. Sheltit on helppo saada oppimaan kaikenlaista tietysti yksilöllistä. Agilityyn mainiota. Vitsi olisipa meidän koiralla noin paljon tilaa liikkua no on sillä nytten riittävästi. Mitä enemmän sen parempi. Mutta Onnea koiran johdosta
Ja vielä lisään
Meillä on 3 vee lapsi ja tulee hyvin juttuun vahtii sitä välillä. On neljä vuotias koira. Rauhottui iän myötä. Mutta agility innostaa sitä ihan järkyttävästi pomppii ja hyppii.
borderterrieri
welsh corgi
Nyt on syntynyt Suomenlapinkoira pentue, joista kaikki alustavasti varattuja, ja me otamme niistä yhden uroksen sijoitukseen. Kiitos "tähh" kun sait päämme kääntymään! Nyt tajuamme itsekkin että Leonberginkoira on meille liian haastava, ja jos kerta minäkään en koiraa pysty yksin taluttamaan! Kiitos paljon "tähh" ;)
coton de tulear
-lapsiystävllinen
-ei hauku paljoa
-vilkas ja iloinen
-pitää rapsutuksista
Joku päivä lähetää kattoo sitä Suomenlapinkoira pentua
Huomenna haemme meidän koiranpennun
Tämän keskustelun voi kai sulkea?:) meillä asuu nyt energinen Suomenlapinkoiran pentu