Ajattelin hakea, mutta tuo tunne-elämänkerta kuulostaa todella inhottavalta tehtävältä, koska:
a) Olen yksityinen ihminen, enkä halua kertoa elämänkertaani tuosta vain, etenkin kun siihen liittyy paljon hyvin rankkojakin asioita.
b) puhumattakaan, että kertoisin siinä vielä tunteistanikin eri elämäni vaiheissa.
Onko kukaan hakenut (ja päässyt) tuonne jollain abstraktilla "tunne-elämänkerralla". Mietin vain, että tuohan on tehtävänä sellainen, että mielestäni heillä ei pitäisi olla "oikeutta" vaatia jotain tuollaista ja on pakko olla myös se mahdollisuus että tuo elämänkerta saa olla tavallaan keksitty tai abstrakti.
a) Olen yksityinen ihminen, enkä halua kertoa elämänkertaani tuosta vain, etenkin kun siihen liittyy paljon hyvin rankkojakin asioita.
b) puhumattakaan, että kertoisin siinä vielä tunteistanikin eri elämäni vaiheissa.
Onko kukaan hakenut (ja päässyt) tuonne jollain abstraktilla "tunne-elämänkerralla". Mietin vain, että tuohan on tehtävänä sellainen, että mielestäni heillä ei pitäisi olla "oikeutta" vaatia jotain tuollaista ja on pakko olla myös se mahdollisuus että tuo elämänkerta saa olla tavallaan keksitty tai abstrakti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi elämän kevät! Kyseessä on kirjoitustaitoasi arvioiva pääsykoe, ei mikään työhaastattelu, jossa elämänvaiheesi pitää voida jostain tarkistaa. Aiheen käsittely on vapaa eli joukosta on tarkoitus seuloa parhaat kirjoittajat.
No kuuleppas sinä "voi elämän kevät". Tuon elämänkerran lisäksi kyseiseen korkeakouluun tulee lähettää myös aika monta liuskaa muuta tekstiä, joka saa olla mitä vain omaa tuotantoa. Eiköhän siinä ole riittävästi sitä kirjoitustaitoa mittaavaa aineistoa. Tuo elämänkerta tehtävä on mielestäni aivan turha siinä rinnalla. En vain tajua sen funktiota. Miksi? Jos kerran olet kyseisen koulun käynyt, niin kertoisitko – sen sijaan että vain päivittelet – miten sitten itse toteutit tuon elämänkerran? Käsiteltiinkö sitä myöhemmin jossain ryhmissä? (toivottavasti ei...)
Tuossa kriittisessä ahdistaa ja pelottaa se, jos siellä opiskelu painottuu johonkin "oman itsen etsintään kirjoittamisen kautta." Sillä siihen tuo elämänkerta tehtävä vähän viittaa...itseäni kiinnostaa enemmän tekniikka, kieli ja sen tyyppiset asiat, kuin jokin oman sisäisen sielumaailman tarkastelu. Sen tarkastelua varten voin hakeutua vaikka terapiaan tai jotain.
Luehan vielä uudelleen, mitä koulutuksesta kerrotaan esittelyssä, siellähän kerrotaan aivan selvästi millaista koulutus on. Se, miten toteutin pääsykoetehtävän tuskin auttaisi sinua, sillä ratkaisevaa ei ole toteuttamisen tapa, vaan tekstin laatu, olipa teksti millainen tahansa - en edes osaisi luokitella tunne-elämäkertani genreä, vaikka tyyli onkin tuttu, omani. Muistaakseni tunne-elämäkertaani ei käsitelty henkilökohtaisessa ohjauksessa lainkaan.
Sisäinen sielunmaisema näkyy tekstistä aina jollakin tavalla, ja se on asia, joka aloittelevien kirjoittajien pitäisi ottaa teknisesti haltuunsa eli kehittää persoonallista kirjoitustapaansa. Ts. omaa tekstiä pitäisi kyetä tuottamaan ja havainnoimaan etäältä, vaikka se käsittelisi jotakin oman elämän kipeää asiaa. Lukijahan näkee vain tekstin, kirjailijaksi aikovan pitäisi opetella oman tekstin kohdalla samaan.
Minä en hae niin kauan kuin niillä on tuo pissistehtävä. Ei niin, etten sitä osaisi suorittaa, vaan en viitsi. Siinä oletetaan, että ihminen on jokin tyhjä taulu tai musta möykky, joka ei muka ikinä ole eritellyt tunteitaan ja tehnyt työtä itsensä eteen.
Tehtävä on ollut niillä jo vuosia samansanaisena, se kertoo taantuneesta, paikalleen jämähtäneestä ajattelusta.
Mielestäni ihmisen tunne-elämä tulee esiin teksteistä kuin teksteistä. Jo sinne laittaa esimerkiksi kolme novellia, niin on se ihme taitamatonta seulontaa, jos ei niiden perusteella osata arvioida, kenellä on lahjoja, vaan täytyy vielä omaa elämäänsä niille ruotia.
En ole hakeutumassa psykoterapiaan, vaan kirjoittajakoulutukseen, jos haen Kriittiseen. Miksi siis tällainen pissistehtävä?