Olen 20-vuotias nuori nainen ja sain pari päivää sitten tietää olevani raskaana. Olemme muuttamassa kesällä avomiehen kanssa kokonaan uudelle paikkakunnalle, josta kumpikaan meistä ei tunne ketään. Siellä ei asu edes yhtään sukulaista. Muutamme opiskelujeni takia ja mieskin on nyt hakenut kevään haussa uudelle paikkakunnalle ammattikorkeaan ja yliopistoon. Meille on myös tulossa koiranpentu heti uuteen kotiin. Ja se on siis jo varattu ja alustava sopimus tehty. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?!
Tai no tiedän kyllä mikä olisi elämäntilanteen kannalta paras vaihtoehto. Abortti. Siinä on vain sellainen pikku juttu, että olen aiemmin tehnyt abortin, kun olin juuri täyttänyt 18. Olin silloin vielä lukiossa ja asuin vanhemmillani, joten se oli ehdottomasti tehtävä. Se jätti minuun kuitenkin jäljet. Kadun sitä itseni takia, mutta en lapsen. Ja tätä lasta odotin siis miehelleni, kuten tätä tämänhetkistäkin. Päätin kuitenkin, etten tee enää ikinä aborttia. Oli sen verran kamala kokemus. Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että vielä(kään) ei ole meidän aika. Tiedän itsekin, että tämä tuli kaikista huonoimpaan aikaan, mutta en halua tehdä aborttia. Taas.
Miten voin aloittaa ammattikorkeassa syksyllä ja jättää sitten koulun kesken? Siinähän ehtii unohtaa kaikki opitut asiat ja muutenkaan ajatus ei tunnu kivalta. Olen nyt lykännyt opiskelupaikkaa tämän kevätkauden ja tarkoitus oli/on aloittaa nyt syksyllä. Ammattikorkeassahan saa kuitenkin lykätä opintoja vain kaksi vuotta. Eli minulla olisi 1,5 vuotta jäljellä. Onko kukaan tullut raskaaksi näin ennen opintojen aloittamista ja miten opinnot ovat nyt ja myöhemmin hoituneet?
Sitten vielä tuo koiranpentu. Meillä on ollut aiemminkin koira, joten osaamme kyllä kasvattaa yms. koiraa emmekä siihen tarvitse apua tai neuvoja, mutta koiranpentukin on vähän kuin vauva. Sekin tarvitsee paljon aikaa, hoivaa, huomiota ja koulutusta. Onko kellään ollut koiranpentua/koiraa vauva-aikana?
Kiitos paljon jos joku osaa auttaa!
Tai no tiedän kyllä mikä olisi elämäntilanteen kannalta paras vaihtoehto. Abortti. Siinä on vain sellainen pikku juttu, että olen aiemmin tehnyt abortin, kun olin juuri täyttänyt 18. Olin silloin vielä lukiossa ja asuin vanhemmillani, joten se oli ehdottomasti tehtävä. Se jätti minuun kuitenkin jäljet. Kadun sitä itseni takia, mutta en lapsen. Ja tätä lasta odotin siis miehelleni, kuten tätä tämänhetkistäkin. Päätin kuitenkin, etten tee enää ikinä aborttia. Oli sen verran kamala kokemus. Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että vielä(kään) ei ole meidän aika. Tiedän itsekin, että tämä tuli kaikista huonoimpaan aikaan, mutta en halua tehdä aborttia. Taas.
Miten voin aloittaa ammattikorkeassa syksyllä ja jättää sitten koulun kesken? Siinähän ehtii unohtaa kaikki opitut asiat ja muutenkaan ajatus ei tunnu kivalta. Olen nyt lykännyt opiskelupaikkaa tämän kevätkauden ja tarkoitus oli/on aloittaa nyt syksyllä. Ammattikorkeassahan saa kuitenkin lykätä opintoja vain kaksi vuotta. Eli minulla olisi 1,5 vuotta jäljellä. Onko kukaan tullut raskaaksi näin ennen opintojen aloittamista ja miten opinnot ovat nyt ja myöhemmin hoituneet?
Sitten vielä tuo koiranpentu. Meillä on ollut aiemminkin koira, joten osaamme kyllä kasvattaa yms. koiraa emmekä siihen tarvitse apua tai neuvoja, mutta koiranpentukin on vähän kuin vauva. Sekin tarvitsee paljon aikaa, hoivaa, huomiota ja koulutusta. Onko kellään ollut koiranpentua/koiraa vauva-aikana?
Kiitos paljon jos joku osaa auttaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän asiat on mahdollista järjestää niin, että nykyisessäkin elämäntilanteessa voitte ottaa lapsen vastaan. Pakko kuitenkin kysyä, mikä ehkäisy sinulla on käytössä kun jo toista kertaa olet tuossa tilanteessa?
raskauteesi en ota sen enempää kantaa, teet miten itse parhaaksi näät ja uskon että se valinta minkä teet niin on juuri se oikea. Otan enemmänkin kantaa tuohon sua mietityttäneeseen koira asiaan. Eli olen ollut samanlaisessa tilanteessa reilu vuosi sitten. Koiranpentu tuli taloon ja kuukausi sen jälkeen positiivinen raskaustesti tuli tehtyä. Eli olettaisin että koiramme ovat (sinulla tulevaisuudessa) saman ikäisiä kun vauva syntyy, eli n.vuoden ikäisen paikkeilla.
Hieman vajaa vuoden ikäinen koirahan on pentu, ihan täysin. Meillä kyseessä on uros joten ehkäpä vielä sen myöden "hieman vaikeampi" kuin narttun kanssa olisi ollut. Koira on myöskin isoa rotua. Mutta olen ollut sitä mieltä että kaikki on on mennyt todella hyvin, koira on vielä nuori joten tottuminen vauvaan on ollut nopeaa eikä se haittaa hänen elämäänsä täällä yhtään, toisin kuin ehkä vanhemman koiran kohdalla voisi olla kun on tottuntu lapsettomaan kotiin.
Hankimme vaunut aika ajoissa, jotta pääsimme koiran kanssa pihalle pienille vaunulenkeille ennen vauvan tuloa, tämä siksi että koira oppii kävelemään hienosti vaunujen vierellä eikä yritä menä niiden ohi, koska sillon syntyy vaaratilanteita. varsinkin nuori koira on vielä aika tohelo, joten koulutus tulee järjestää hyvin noiden vaujen suhteen (ei olisi ensimmäinen kerta kun iso koira kaataa vaunut joissa vauva nukkuu) et kerro että onko kyseessä iso koira, mutta jos ei ole, niin tätä ongelmaa teillä ei tule olemaan.
Itse olen kokenut että koiran pennun kanssa on ollut ihana olla raskausaikana. Tämä meidän koira on tutustunut masuasukkiin vatsan ulkopuolelta moniin otteisiin (tulee nukkumaan viereen ja laittaa pään mahan päälle ja heiluttaa häntää kun vauva häntä potkii)
Sulla kuitenkin on vielä riittävästi aikaa kouluttaa koira kunnon perheen jäseneksi ennen vauvan syntymää, joten älä kanna siitä huolta. Meillä ei ole tosiaan mitään ongelmia ollut, mutta se ei tarkoita sitä että aina kaikki menee hyvin, mutta kokeilemalla se selviää. Tietysti te voitte vielä perua koiran ottamisen jos siltä tuntuu, koska koiraon perheen jäsen ja se ansaitsee rajoja ja rakkautta, jos päätät pitää vauvan niin sun tulee olla varma että koira ei sitten jää ilman hoitoa koska se on vielä siinä iässä että tarvitsee kasvatusta ja ohjausta (murrosikä lähellä yms)
Mutta kaikkea hyvää sulle. Olet todella vaikean tilanteen edessä, voin vaan kuvitella miltä tuntuu olla tuollaisessa tilanteessa ja vielä toista kertaa. Mutta muista, teet sä mitä tahansa niin mieti se asia loppuun asti että ei tarvitse sitten jälkeenpäin katua. Älä kuitenkaan odota että saat täältlä kauheasti apua, varsinkaan tuolta abortti palstalta sitä ei kannata käydä hakemassa. Suosittelen että varaat vaikka sairaanhoitajalle ajan ja juttelet hänen kanssaan.
Tuohon korkeakouluasiaan vielä sen verran, että ystäväni teki lapsen opiskeluaikanaan ja hyvin meni. Mutta se vaatii tietysti enemmän kuin mitä se olisi ilman lasta, mutta ei lapsi ole este.
toivon että jos nyt teet abortin niin et raskaudu enään ikinä!!
Ja jos nyt jo toisen abortin teet, voi olla ettet koskaan enää raskaaksi tulekaan. Sekin on mahdollista. Ei ne kaikki lapset aina niin helposti sitten aina alulle lähde, etenkään jos sattuu jäämään jotain jälkiä noista aborteista.
Kiitos vastauksista. Ehkäisyasioita miettiville voin kertoa, että syön e-pillereitä ja olen syönyt niitä jo 14-vuotiaasta asti. Sen takiahan tämä onkin aivan uskomaton juttu, että olen taas tälläisessa tilanteessa, vaikka ehkäisy on kunnossa. Taisiis sen PITÄISI olla kunnossa, koska syön pillerini oikein ja säännöllisesti.
Tulit nyt tässä vauva-asiassa mihin tulokseen tahansa, niin suosittelen kyllä, että vaihdat ehkäisymuotoa. Jos olet tullut raskaaksi jo ensimmäisellä kerralla siten, että olet käyttänyt ehkäisyä tunnollisesti, niin kertoohan sekin jo ettei tämä ehkäisymuoto ole kohdallasi varma. Siitä huolimatta, että se suurimmalla osalla on. Eli olisi kyllä pitänyt vaihtaa jo sen ensimmäisen abortin jälkeen, ihme ettei lääkäri asiasta sinulle silloin sanonut? Ainakin olisi pitänyt alkaa käyttää esimerkiksi kondomia pillereiden lisäksi. Hormonikierukka on vielä pillereitäkin varmempi ehkäisymuoto, joten ehkäpä voisit harkita sitä.
Silloin 14-vuotiaana, kun aloitin pillerit, testasin varmaan kymmenet eri pillerit ennen oikeiden löytymistä. Kyllä lääkäri sanoi silloin abortin jälkeen, että voisin vaihtaa pillerimerkkiä, mutta samalla hän sanoi, että tilanne on harvinainen eikä usko näin tapahtuvan toista kertaa. En sitten halunnut taas aloittaa sitä rumbaa, että kokeilisin eri merkkejä monta kuukautta. Hormonikierukkaa taas en halua sen takia jos sitten yhtäkkiä päättäisimme yrittää lasta ja mulla olisi se. Pillerit on paljon helpompi lopettaa (:
Ymmärrän kyllä, että alunperin et halunnut ehkäisyä vaihtaa, mutta onko sinusta todellakin helpompaa tehdä abortti kuin käydä otattamassa kierukka pois, jos nyt sattuisitte vauvaa toivomaan? Nyt lienee aivan selvää, että sinulla pilleriehkäisy ei toimi toivotusti ja pitäisi joku varmempi ehkäisy löytää. En siis oikein ymmärrä tuota perustelua hormonikierukasta kieltäytymiselle.
Heipähei,
itselläni on ruuhkavuodet myös päällä, mutta ikä painaa erillä lailla. Itse olen 29-vuotias graduvaiheessa oleva opiskelija joka myös sattui hankkimaan koiranpennun kaksi viikkoa ennen kuin raskautui :).
Kuukausi aikaa laskettuun aikaan, ja miten on mennyt? Oikein hyvin, opiskella on pystynyt kohtuullisen hyvin koko kahdeksan kuukautta (hieman aamupahoinvointi aiheutti poissaoloja syksystä) ja nyt olen järjestellyt asiani niin, että pystyn hyvillä mielin lähtemään äitiyslomalle hetken ajaksi. Omasta näkökulmastani 20-vuoden ikä on suuri etu, eipä ole kukaan hönkimässä valmistumisesta ja "myöhästyneestä elämästä" niskaan!
Koiranpennun kasvatus aiheutti välillä harmaita hiuksia, mutta onneksi mieheni on ollut korvaamaton kasvattaja pikkuvillille! Ja ei eläin lapsi ole, mutta kyllä me miehen kanssa ollaan arvuuteltu että jotain harjoitusta vastuusta tuo karvapallo on antanut . Koiranpennun kanssa voi olla raskasta kun samaan aikaan odottaa, mutta väittäisin että pitemmällä tähtäimellä se on vain hyväksi. Oppii siinä samalla kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja tärkeysjärjestystä ennenkuin lapsi tulee maailmaan.
Opiskelijana oloa pidän itse etuna tässä tilanteessa. Rahaa ei ole, mutta aikaa on. Opiskeluista on aina paljon helpompi joustaa kuin työelämästä, se on tullut moneen kertaan huomattua. Ja pieni lapsi tarvitsee sitä aikaa rahaa enemmän.
En usko että koskaan tulee eteen tilannetta mikä on täydellisen ihanteellinen raskaudelle. Elämä tuppaa tapahtumaan ja siihen sopeutuu. Miehelleni ja minulle raskaus oli iloinen yllätys, vaikka yllätys tosiaan olikin. Kaksi opiskelijaa, koiranpentu ja opintolaina. Mutta jos ei nyt niin koska?
Päädyitpä mihin tahansa tulokseen niin voimia ja onnea elämään! :)
Voiko menkkoja säätää?
Opiskelin kuin esikoinen oli vauva. Arki vaatii enemmän aikataulutusta ja tietenkin osallistuvaa isää. Nyt jälleen raskaana ja olen juuri perustanut yrityksen. Haasteita riittää, mutta olen myös aina pitänyt niistä.
Tsemppiä aloittajalle!! Valinta on sinun, päädyitpä minkälaiseen ratkaisuun tahansa.