Oon 19v.
Siis olen ollut koulupäivän jälkeen aina surullinen ja masentunut. Aamulla on hyvä olo mutta aina päivän aikana koulussa mieliala muuttuu tyystin. Ajaessani autolla kotiin yritän vain pidätellä itkua..jos radiosta sattuu tulemaan masentavaa musiikkia niin alan ajattelemaan masentavia asioita, miten olen niin turha ihminen, en kelpaa kenellekään, kunpa en olisi ikinä syntynytkään..ja muuta tyhmää.
Tarkemmin sanottuna koulussa mua masentaa luokkakaverit ja ilmapiiri. Mä tunnen itseni hyödyttömäksi ja tyhmäksi heidän seurassaan. En saa ikinä mitään sanottua kenellekään koska heillä on omat juttunsa josta puhuvat suu vaahdoten. Sitten kun mulla on mahdollisuus puhua ja kun puhun niin ketään ei tunnu vittu kiinnostavan!!! Ihan ku kukaan ei ymmärtäisi mua, eikä taida ymmärtääkään. Niinku oisin aivan väärässä seurassa. Oon se porukan musta lammas. Ja muutenkin mut käsitetään aina ihan väärin..jos huumorilla sanon jotain "ilkeää" tai käytän yleensä sarkasmia niin ei ne ota sitä niinkuin tarkoitukseni on. Se on ihan sama oonko vain hiljaa niinkuin yleensä, vai yritänkö saada keskustelua aikaiseksi. Ei auta vaikka yritän olla omaitseni, tuntuu että mut aina lannistetaan. Pitääkö mun vain yrittää kestää tätä vielä hetken?? Oon nyt pian 3 vuotta kestänyt. Koulukin loppuu pian. Jää vain harmittamaan kun en ole näiden 3 vuoden aikana saanut heihin mitään syvempää kontaktia. :/
Viikonloppuisin olen oikein hyvällä tuulella eikä mikään stressaa mua kun ei tarvitse olla koulussa. Tietty sunnuntaina alkaa jo vähän ahdistamaan. Jos/kun on työharjoittelujaksoja niin sielläkin tunnen oloni paljon paremmaksi kuin koulussa. Nytkin on 5vkon harjoittelu takana ja tunsin oloni sen aikana todella varmaksi ja ihanaksi ihmiseksi. Nyt koulussa on taas niin ankeaa! Esitän opettajallenikin vain kiinnostunutta, vaikka oikeasti motivaationi on ihan hukassa.
Luokkakaverini ovat kuitenkin muuten ihan mukavia jne. Mutta he eivät tajua että he lannistavat mua. En viitsisi heille sanoakaan että "sori voisitteko antaa mulleki vähän tilaa" ..
Siis olen ollut koulupäivän jälkeen aina surullinen ja masentunut. Aamulla on hyvä olo mutta aina päivän aikana koulussa mieliala muuttuu tyystin. Ajaessani autolla kotiin yritän vain pidätellä itkua..jos radiosta sattuu tulemaan masentavaa musiikkia niin alan ajattelemaan masentavia asioita, miten olen niin turha ihminen, en kelpaa kenellekään, kunpa en olisi ikinä syntynytkään..ja muuta tyhmää.
Tarkemmin sanottuna koulussa mua masentaa luokkakaverit ja ilmapiiri. Mä tunnen itseni hyödyttömäksi ja tyhmäksi heidän seurassaan. En saa ikinä mitään sanottua kenellekään koska heillä on omat juttunsa josta puhuvat suu vaahdoten. Sitten kun mulla on mahdollisuus puhua ja kun puhun niin ketään ei tunnu vittu kiinnostavan!!! Ihan ku kukaan ei ymmärtäisi mua, eikä taida ymmärtääkään. Niinku oisin aivan väärässä seurassa. Oon se porukan musta lammas. Ja muutenkin mut käsitetään aina ihan väärin..jos huumorilla sanon jotain "ilkeää" tai käytän yleensä sarkasmia niin ei ne ota sitä niinkuin tarkoitukseni on. Se on ihan sama oonko vain hiljaa niinkuin yleensä, vai yritänkö saada keskustelua aikaiseksi. Ei auta vaikka yritän olla omaitseni, tuntuu että mut aina lannistetaan. Pitääkö mun vain yrittää kestää tätä vielä hetken?? Oon nyt pian 3 vuotta kestänyt. Koulukin loppuu pian. Jää vain harmittamaan kun en ole näiden 3 vuoden aikana saanut heihin mitään syvempää kontaktia. :/
Viikonloppuisin olen oikein hyvällä tuulella eikä mikään stressaa mua kun ei tarvitse olla koulussa. Tietty sunnuntaina alkaa jo vähän ahdistamaan. Jos/kun on työharjoittelujaksoja niin sielläkin tunnen oloni paljon paremmaksi kuin koulussa. Nytkin on 5vkon harjoittelu takana ja tunsin oloni sen aikana todella varmaksi ja ihanaksi ihmiseksi. Nyt koulussa on taas niin ankeaa! Esitän opettajallenikin vain kiinnostunutta, vaikka oikeasti motivaationi on ihan hukassa.
Luokkakaverini ovat kuitenkin muuten ihan mukavia jne. Mutta he eivät tajua että he lannistavat mua. En viitsisi heille sanoakaan että "sori voisitteko antaa mulleki vähän tilaa" ..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun et ole päässyt siään porukoihin, niin kun saat joskus puheenvuoron niin älä latele sarkasmia ja leikillistä pilailua. helposti se ymmärretään keljuiluksi. Tuon tyylin huumori on paikallaan vain jos on sinut ja porukan suosiossa.
Jos muutkin pilailevat niin miksen mäkin samassa tilanteessa voisi siihen väliin jotain huumoria pistää. En tarkottanu että tosta vaan tuulesta temmattuna sanon asiaan kuulumattomassa tilanteessa jotain "vitsikästä" jonka sillon voisikin ymmärtää keljuiluksi.