Meillä on suomenlapinkoira uros, jolla on hyvä luonne. Mutta se vetää ja ei tottelee mitään mitä me sille sanotaan (eli käskyihin siis). Vetämistä me kyllä tosin opetellaan... Lisäksi se karkailee on vähän hankala koira. Se on meidän eka koira, joten virheitä on tullut vaikka kuin paljon. Lisäksi koko mietityttäää... Onko pienet koirat helpompia? Kohta 9-vuotias sisko käyttää myös meidän koiraa lenkillä mutta pienempi koira olisi parempi koska siskonikin on vielä aika pieni.. Äiti ja minä käytetään myös sitä lenkillä. Mutta kertokaa pienten koirien omistajat, millälailla pienet koirat on helpompia? Ollaanko me tyhmiä, jos myydään nyt meillä oleva koira ja ostetaan uus pienempi koira? Tuntuu vaan jotenkin,että pienemmän koiran kanssa elämä ois helpompaa sen koon ansioista. Onko se tosiaan niin? Jos menee kylään, on varmasti helpompaa kuljettaa pikkukoiraa kuin isoa. Ne virheet, mitä nyt ollaan tämä uroksen kanssa tehty, niin niistä ainakin oppii,että ei enää muiden tulevien koirien kanssa tee niitä. Saattaa kuulostaa siltä,että pidämme sitä "leluna" mutta ei me todellisuudessa pidetä. Miten me edetään tässä asiassa? Tätä asiaa on jo mietitty useaan otteeseen..
Uusi koira?
Kukka -
10100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen pitämään nykyisen koiran. Jos budjetti uudelle koiralle on vaikka se 800-1200 euroa, niin samalla hinnalla saa jo ongelmakoirakouluttajan ties kuinka moneksi tunniksi ihan vain teitä opastamaan :) Lisäksi hankalan koiran kouluttaminen opettaisi teitä - sen sijaan, että toistaisitte virheet uudenkin koiran kanssa, oppisitte niistä. Ei virheiden näkeminen auta muuttumaan, vaan se, että näkee, mitä välineitä muutokseen tarvitaan ja että miten niitä pitää käyttää. Esimerkiksi hihnasta vetäminen, eroahdistus ja remmirähjäys ovat asioita, jotka voivat kehittyä minkätyyppiselle koiralle tahansa. Ison karkailevan koiran sijasta teillä olisi sitten pieni, pelkoaggressiivinen koira. Eri koirat vain reagoivat koulutukseen eri tavoin.
Koiraa hankkiessa olisi pitänyt varautua tuollaisiin asioihin. Suomenlapinkoira on ollut aika huono valinta lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi, mutta se on teidän ristinne nyt. Miten heräsitte sen huonoon koulutukseen vasta nyt ja miksi vaihtoehtona on nimenomaan "uutta tilalle"? Onko koira kenties murrosikäinen, jolloin se vaatii erityisen selkeät rajat? Silloin peli ei todellakaan ole menetetty :'D Kannattaa myös tarkistaa koiran saaman liikunnan ja virikkeistyksen määrä sekä miettiä, että mitähän varten kyseinen koira on jalostettu. Eläin pitää hyväksyä omana itsenään - metsästyskoirasta ei saa velttoa sohvanlämmittäjää eikä pikkurekusta täyskoulutettua suojelukoiraa.
Kaikkiin noista ongelmista voidaan puuttua puhtaasti koulutuksella. Itse olin siitä onnellisessa asemassa, että vaikka perheeni koira eli kuin pellossa nuoruusvuotensa, niin sen sai pehmeän luonteen ansiosta uudelleenkoulutettua täydellisesti. Koira ei ole mikään syntyessään valmis paketti, vaan niiden unelmarekkujen vuoksi pitää tehdä työtä. Niille pitää opettaa joka ikinen asia istumisesta, noutamisesta ja vierelläkulusta lähtien, mikäli niiden haluaa toimivan normaalissa arjessa oikein.
Sis mitä sä höpiset? Et sitte taida tietää lapinkoirista mitään! Lapinkoiria jopa suositellaan lapsiperheisiin! Sulla taitaa olla sellanen käsitys lapinkoirista, että ne on tosi tyhmiä koiria, tulee vähän sellanen olo kyllä tuosta.
Niin, tiedän,että se kouluttaminen on ollut meidän syy, että se on jäänyt niin huonokäytöksiseksi. Mutta jotenkin vain tuntuu, että uuden pienemmän koiran kanssa kaiken vois aloittaa alusta, eikä niitä virheitä niin paljon tulis, koska olen oppinut vaikka mitä kouluttamisesta tämän uroskoiran myötä. Osaa se kyllä nämä peruskäskyt, mutta nekin kaikuvat välillä kuuroille korville. Mä oon niin väsynyt tähän... Se on 2-vuotias, täytti maaliskuussa eli murrosikäinen, mutta jotenkin tuntuu, että ei ne karkaamiset ja muut koskaan lähe, se kun on uros... Ja mielestäni se on liian iso, pikkukoiraa olisi helpompi kuljettaa mukana matkoilla ja silleen, esimerkiksi kun menen käymään kummien luona Oulussa.
Kerroit että koirasi on 2-vuotias. Jotenkin tuntuu oman kokemuksen perusteella että kannattaisi sietää niitä ongelmia vielä vähän aikaa. Nimittäin suurella todennäköisyydellä, jos jatkatte määrätietoisesti kouluttamista, niin vuoden kuluttua teillä alkaa muutos. Ja se muutos on parempaan päin, niin että ehkä ihmettelet tätä aloitustasi silloin. Muutama vinkki mitkä kannattaa tarkistaa:
- Koira saa tarpeeksi liikuntaa, 10km/pv on hyvä
- Koira saa tarpeeksi aivotyötä, opeta sille nyt kaikkia hyödylllisiä temppuja ja käskyjäkin vaikka ne käskyt näyttävät kaikuvan kuuroille korville(silloin sanat ovat jo tuttuja kun omistajaa taas kuunnellaan).
- Koira nuolee nartunpissejä, kiellä se. Vedä hellästi kirsu pois nuolemisetäisyydeltä. Anna kuitenkin nuuskia niitä ellei ala nuolla.
- Lenkille lähteissä ei kannata riehaannuttaa koiraa valmiiksi sisällä. Lähde aina vähän eri aikaan.
Eli jos nyt annatte tuon pois, et koskaan pääse näkemään sitä miten koulutuksesi on tuottanut tulosta. Uuden kanssa vain toistat samat tai teet uudet virheet ja olet taas tilanteessa jossa mietit, pitäisikö koiraa vaihtaa.
Meillä tuo muutos käytöksessä vähän kolmevuotispäivän jälkeen oli aika dramaattinen, kuin varkain yhdessä yössä koira tuntui muuttuneen rauhallisuuden perikuvaksi. Käskyt toimivat kuin unelma, ihan kuiskaamalla.
Suositttelen pitämään nykyisen.
No on tainneet suositukset vähän mennä pieleen, vai mitä Kukka-?
Näitä asioita olisi todellakin pitänyt miettiä ennen koiran tuloa, eikä kaksi vuotta sen jälkeen. Lapinkoira ei ole niin suuri, ettet voisi sitä kuljettaa. Junassa koiran lippu on samanhintainen koosta riippumatta. Autoon voit hankkia koiralle turvavyövaljaat ja alustan. Aloitat vain koulutuksen nyt alusta, ja vaihdat asenteesi positiivisempaan. Etkö ole kiintynyt koiraasi?
Karkaamisesta... Sen saa hyvin ehkäistyä, kun pidät koirasi aina ulkoillessa hihnassa, ja aitaat kotipihan kunnolla, mikäli sellainen on. Et voi olettaa, että tottelematon/kouluttamaton koirasi pysyisi vierellä vapaana.
Mikäli havaitsit tyhmyyteen viittaavan alavireen (mitä tekstissäni ei todellakaan ole), niin kuvittele sen kohdistuneen itseesi. Omistajienhan virheitä ne koirien ongelmakäytökset ovat.
Se, että koira on paimenkoira, ei kerro mitään sen sopivuudesta lapsiperheeseen. Onhan belgikin aktiivinen paimentaustainen eläin, mutta missään nimessä se ei kuulu tenavien sekaan. Aktiivisille eläimille pitää tarjota muutakin virikettä kuin lenkki kertaa kolme plus perhe-elämän tuijottelu.
^ Oonko mä sitten väittäny, että jos on paimenkoira, niin se sopii lapsiperheeseen? En! Lapinkoiran luonteessa lukee, että se on lapsiystävällinen. Olin ennen kiintynyt mun koiraan, mutta nyt en oo enää.. En tiedä miksi. Sis on se ihan kiva, mutta emt... Tuota aitausta me ollaankin suuniteltu mutta sitte entä lenkit? Ei se saa päivässä 10km lenkkiä. Itse oon aika laiska lenkkeilee, mutta kyllä sitä joka päivä käytetään lenkillä. Pikkusisko käyttää myös joskus. Jos se saa juosta meidän pihalla sit ku se on aidattu niiin riittäiskö tunnin lenkki päivässä jos se sais juosta pihalla 2h? Mutta oon kuullu että nuo pihalla juoksentelut ei korvaa lenkkejä joka ei mun milestä oo totta. Siis totta kai mä sitä käyttäsin lenkillä 1h. Sopiva?
Jep, tunti on ok, varsinkin, jos sitten leikität sitä siinä pihalla. Pallon perässä juoksu on hyvää liikuntaa. Lisäksi voit vaikka piilottaa pihalle tai sisälle jotain herkkuja, ja koira saa niitä etsiä. Myös toisen koiran kanssa leikkiminen on uuvuttavaa, eli jos koirallasi on joku kiva kaveri, niin sitäkin voi kutsua kylään/ käydä yhdessä lenkillä.
Jos koira on luonteeltaan lapsiystävällinen, ei se tarkoita, että se ei tarvitse aktiviteetteja ja kunnon koulutusta. Lapsiystävällinen ei myöskään tarkoita sitä, että lapsi voi yksin ulkoiluttaa koiraa. Isokin koira voi olla lapsiystävällinen, mutta ryntäilee autojen, pyörien tai toisten koirien perään.. Lapsiperheeseen on hyvä ottaa lapsiystävällinen koira, mutta muitakin kriteerejä tulisi katsoa. Lisäksi vanhempien täytyy ottaa vastuu koiran hoidosta ja koulutuksesta.
Mietin että eihän teidän tarvitse tehdä kuin yhteistyötä koko perhe koiran eteen jotta se saa liikuntaa tarpeeksi. Ehkä äitisi voisi käydä heti aamuseltaan koiran kanssa parin kilsan lenkin, sen jälkeen sinä teet kolme kilometriä kun tulet koulusta siskosi käy myös kilsan päässä palaten takaisin(tulee 2km), ja äiti vielä iltasella käy puolentoista kilsan päässä kääntymässä(tai tekee 3km lenkin). Nuo määrät tuossa vain esimerkkejä joita voitte pohtia keskenänne ja vaihdella lenkitysaikoja ja -matkoja mielenne mukaan. Mutta usko pois, se auttaa teitä tosi paljon koiran ongelmien poistamisessa ja koiran on helpompi mukautua perheen muuhun arkeen.
Ja kyllä sinä olet oikeassa, lapinkoira on lapsiperheeseen erittäin sopiva koira. Sattumoisin tunnemme oman koirani kanssa näitä useamman kappaleen ja voin todistaa että vaikealuontoisia näistä ei ole ollut yksikään. Urokset toki ovat vaativampia, mutta ei läheskään niin vaativia kuin esim. tämä oma suomenpystykorvani oli nuoruudessaan. Nyt sekin on kesytetty juuri noilla neuvoilla mitä sinulle aiemmin annoin muutaman.
Jos nyt jatkat, tulet vielä arvostamaan koiraasi, usko pois.
Kiitos teille kaikille :)! Miksi näin antoi myös hyviä vinkkejä, miten saa kunnon liikuntaa myös pihalla, kiitos siitä :)! Ja sis enhän mä oo niin väittänykkään ettei paimenkoira tarvitsekkaan liikuntaa. Mutta joo, mun kamulla on collie, niin sitten kun meillä on ne aidat voisin pyytää niitä meille niin ne vois juosta tuossa meidän pihalla :)! Ja meijän hauva tykkääkin leikkiä jalkapallolla. Hihnassa se on vähän hankalaa mutta sitten irti ollessa ei :). Taidan tehdä niin, että me ostetaan ne aidat ja sitten tunnin järjestän sille liikuntaa siinä pihalla sen irti ollessa ja sitten tunnin lenkki myös joka päivä :). Miten mä saisin itteni tajuamaan, että mulla on ihana ja hyvä koira? Luonne on aina ollu sillä ihana mutta jotenkin se ei tunnu niin kivalta koiralta vaikka haluaisin. Toisaalta mulla on nyt vaikka mitä tässä elämänvaiheessa (surua ja sen tyypppistä) niin ei se sitten ehkä jaksa oikeen kiinnostaa. Haluaisin olla kiitollinen siitä, että minulla on ihana koira, mutta se on niin vaikeaa... Toivottavasti tuo rupee pikkuhiljaa välittää muistaki kuin nartuista :D. Me voidaan sitten äitin ja siskon kanssa vaihdella niitä lenkitysvuoroja :).
Se että äitisi olisi lähtenyt mukaan suunnitelmiisi vaihtaa koiraa, koska huomaatkin nyt ettet tästä pidäkään, olisi ollut todella huolestuttavaa. On hyvä ettet nyt edes ehdota sitä äidillesi, kun päädyitkin pitämään nykyisen, tällä saatat hyvinkin vaarmistaa, että tulet vielä jatkossa mahdollisesti jonkinlaista vastuuta perheessäsi saamaan.
Elämässä pyörii jonkilainen myytti jostain rakkaudesta, joka on itsestäänselvyys, esim. äidinrakkaudesta tai eläinrakkaan ihmisen rakkaudesta lemmikkiinsä. Tällaista nyt ei kuitenkaan ole olemassa, vaan kyllä kaikilla kiintymys rakentuu niiden yhdessä vietettyjen hetkien mukana. Koirasi käytös on ehkä aiheuttanut että olet hakeutunut siitä kauemmaksi ja näin olet ruokkinut sitä, että pidät siitä vähemmän, minkä takia haluat pysyä vielä kauempana... On hyvä ja vastuullinen päätös, että pyritkin nyt lähtemään rakentamaan koirasi kanssa uuden suhteen. Kun koette kivoja asioita yhdessä, kyllä se välittäminen sieltä taas pilkistää päätään.