Olet työtä karttava, sosiaalipummi, laiska jne. kun et vie vuoden vanhaa lastasi päiväkotiin ja mene töihin. Tällaiselta minusta on alkanut tuntumaan, kiitos siitä omat sekä mieheni vanhemmat.
Olen lähdössä töihin kyllä syksyllä kun lapseni on lähempänä 2-vuotias. Ei iso sittenkään mutta ehkä jo vähän paremmin ymmärtävä ja "omatoimisempi", kuin mitä nyt. Nyt teen keikkaluontoisia töitä, vähän sillon tällöin kun pieniä sijaisuuksia on tarjolla ja lapselle mummo tms. sukulainen vapaana. Rahaa siis on niin että pärjätään, mutta ei hurjasti. Minulla oli sijaisuus, mutta työnantajani ei jatkanut sitä kun päätin vielä jatkaa syksyyn asti kotona oloa. Sieltäkin tulee lomarahat. Ei hätää. Noh. Äidilleni se on katastrofi kun meni työpaikkakin alta. No olen sairaanhoitaja että eiköhän noita töitä ole tiedossa syksyllä lisää. Mutta ei.. Väärin teen kun kotona olen. :( noh sainpahan tilitettyä pahaa mieltäni edes tähän :) Anteeksi!
Olen lähdössä töihin kyllä syksyllä kun lapseni on lähempänä 2-vuotias. Ei iso sittenkään mutta ehkä jo vähän paremmin ymmärtävä ja "omatoimisempi", kuin mitä nyt. Nyt teen keikkaluontoisia töitä, vähän sillon tällöin kun pieniä sijaisuuksia on tarjolla ja lapselle mummo tms. sukulainen vapaana. Rahaa siis on niin että pärjätään, mutta ei hurjasti. Minulla oli sijaisuus, mutta työnantajani ei jatkanut sitä kun päätin vielä jatkaa syksyyn asti kotona oloa. Sieltäkin tulee lomarahat. Ei hätää. Noh. Äidilleni se on katastrofi kun meni työpaikkakin alta. No olen sairaanhoitaja että eiköhän noita töitä ole tiedossa syksyllä lisää. Mutta ei.. Väärin teen kun kotona olen. :( noh sainpahan tilitettyä pahaa mieltäni edes tähän :) Anteeksi!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ja vastapainona ne jotka vievät lapsen 1v ikäisenä tarhaan ovat kauheita äitejä jotka olisivat voineet miettiä taloudellista tilaansa pidempään ennen kuin alkoi lapsia tekemään... Teetpä niin tai näin, niin aina joku on valittamassa, kaikkia ei vain millään voi miellyttää.
Nautihan lapsen kanssa olosta.:) En ole kenenkään koskaan jälkeenpäin kuullut kotona pienten lasten kanssa oloa katuvan vaikka siinä saattaakin "elintaso" vähän laskea. Päinvastoin: kun kuolevilta ikäihmisiltä kysyttiin kuolinvuotella, että mitä katuvat tai tekisivät elämässään toisin; niin tuo lasten kanssa vietetty aika oli yleisin vastaus. Mulla tyttö 2v5kk ja haikeelta tuntuu nyt syksyllä opintoja jatkaa ja laittaa tyttö n. 6h/pv hoitoon. Maailmassa on niin paljon muitakin arvoja kuin raha/ materia. Vaikka niin kamalan moni hylkääkin lapsensa heti vauvavuoden jälkeen ei se silti oikein ole eikä taatusti lapsen edun mukaista.
Jotkut valitettavasti hylkäävät lapsensa kokonaan, eivät pidä enää lainkaan yhteyttä lapseensa. Jotkut eivät ole edes nähneet isäänsä koskaan. Jos lapsi viettää päiväkodissa muutaman tunnin 5 kt/vko (ja on lomilla välillä), ei voi verrata hylkäämiseen? Voi hyvät hyssykät!
"hylkää lapsensa"
Eiköhän tuo ole vähän liioiteltua? Lapsia on erilaisia. Muistakaa tämä. Mikä sopii toiselle,ei sovi toiselle.
Minä en hyljännyt mielestäni lastani vauvavuoden jälkeen. Oli sanomaton pakko palata töihin. Kuitenkin meillä meni niin että lapsi viihtyy äärettömän hyvin päiväkodissa. Hän on ainokainen joten päiväkodissa on kavereita. Lapsemme on vauvasta asti ollut erittäin sosiaalinen (neuvolassa myös huomattu ja päiväkodissa sama) joten meillä ainakin lapsen elämä olisi ollut tuskaista pelkkä kotona oleminen vanhemman kanssa.
Lapsi käy 10 pvää/kk päiväkodissa ja on 2 v. 2 kk
Ei pidä yleistää asioita.
Joitakin asioita voi yleistää:
- jos on pakko mennä töihin, lapsi "viihtyy äärettömän hyvin" päiväkodissa, koska on pakko ja muuta vaihtoehtoa ei ole
- lapsen elämä ei ole tuskaista kotona äidin kanssa ellei äidistä ole tuskaista olla kotona lapsen kanssa
- lapsi on osa perhettä ei osa laitosryhmää
- lapset ovat persoonaltaan erilaisia mutta perustarpeet ovat samanlaiset, vanhemmilla vain omat intressin poikkeavat
Mikään ei ole täysin mustavalkoista. Tiedän lapsia, joiden olisi ollut parempi olla hoidossa, kun äitinsä kanssa kotona. :(
On lapsia, jotka ovat kotihoidossa, jossa heillä on hoitajana televisio ja ruokana einekset. Kotihoidossa on myös lapsia, joiden kanssa ei koskaan askarrella, joille ei lueta, joiden kanssa ei ulkoilla joka päivä.
On myös lapsia, joilla ei ole yhtää kontaktia toisiin lapsiin, eikä muihin aikuisiin ihmisiin, kuin äitiinsä. Lapsia, joilla ei ole isovanhempia lähellä.
Kirjoitin lapsista, joiden äidit tekevät työtä kotona.
Ei kai se noi ole, että lapsi tai aikuinen viihtyy missä vaan jos on pakko eikä ole muuta vaihtoehtoa? Toiset lapset viihtyy päiväkodissa paremmin kuin toiset. Totta kai lapsi viihtyy parhaietn varmana kotona, mutta tuskin on aivan mahdotonta, että lapsi voisi viihtyä hyvin päiväkodissa.
Tätä kutsutaan lapsen sopeutumiseksi vallitsevaan tilanteeseen. AIkuisella on välineitä muuttaa tilannetta, johon hän ei ole tyytyväinen.
Tuota. Minä hoidin 3-vuotiaaksi asti jokaista lasta kotona eikä tullut mieleenkään jättää heitä mihinkään hoitoon. Tässä asiassa en muiden mielipiteitä kysellyt.
Minun puolestani voit olla kotona siihen saakka, kun lapsi päättää peruskoulun. Sinun tehtäväsi on hoitaa omaa lastasi ja he tulevat elämänsä loppuun asti muistamaan, miten olet heitä hoitanut. Koko kouluaikansakin he kirjoittavat koulussa aineita siitä, millaiseksi he sinut kokevat.
Minusta oli ihan mukava lukea, että aikovat tuoda minulle lemmikkinsä ja lapsensakin hoitoon, koska minulta kuulemma 'saa huomiota'.
Luepas Marie Cardinalin Vapauttavat sanat.
Minä päätin hoitaa lapseni kotona 3vuotiaaksi! Sain kaiken tuen omilta vanhemmiltani ja mieheltäni. Muutamat ystäväni nurisivat ja valittivat että olen laiska kun olen kotona, he itse menivät töihin kun vanhempainraha kausi loppui..
Minun lapseni on todella sosiaalinen, siksipä käymme perhekahvilassa, avoimessa päiviksessä, puistoissa ja ystävien luona todella paljon! Lapseni ei kärsi yhtään vaikka onkin kotona koska en todellakaan istu kahden lapseni kanssa päivät pitkät!
Itsellä syy miksi en halua lasta vielä hoitoon on se että haluan olla itse läsnä lapsen kehittyessä vauvasta taaperoksi! Haluan olla itse kuulemassa ensisanan ja näkemässä kaikki pienet kehityksen vaiheet :) Onhan tämä taloudellisesti aika tiukkaa aikaa koska mies tekee pienipalkkaista työtä mutta laskimme että selviämme kun karsimme vähän omista menoista ja harrasteista!
Minusta jokainen vanhempi tekee lapsensa hoidon suhteen sen päätöksen mikä on perheelle paras! Joillekkin se on pitää lapsi kotona ja osalle viedä heti pienenä hoitoon! Nykyään ei ole lapsen kehitykselle tai elämänlaadulle mitään väliä ollakko hyvässä perheessä kotona vai hoidossa! Lastenhoito on minusta nykyään niin hyvin kehittynyt ja järjestetty ettei varsinkaan pienten puolella lapsi jää huomiotta kun sitä huomiota tarvitsee! Päiväkodissa hyvää on se että siellä on järjestetty ohjelmaa koko pitkäksi päiväksi, eli vanhemmilla ei ole niin suurta vastuuta aktivoida lastaan kuin meillä kotiäideillä jotka sen päiväohjelman hoitaa itse aikaisesta aamusta iltaan asti..
Olipa ärsyttävää lukea huutoa! Pitikö lähes jokaisen lauseen loppuun tunkea se huutomerkki?
Peäasia että, luvit.
Olen ihmetellyt samaa! Olin kotona 3,5 vuotta putkeen kahden pienen lapsen kanssa, esikoinen sai onneksi olla 3.5-vuotiaaseen kotona, mutta kuopuksen jouduin pakon edessä laittamaan vajaa 2-vuotiaana pphoitoon osa-aikaisesti 3 päivää viikossa. Olen korkeasti koulutettu ja aika vaativissa tehtävissä, jossa olen ollut täysi poikkeus, kaikki ihmettelivät kuinka olin niin "pitkään kotona", tuntui että kaikki kyselivät milloin "menen oikeisiin töihin"! Mulla oli määräaikainen työ ja otin riskin olla silti pois pitkään, mutta lopulta töihin oli palattava, jotta sain pidettyö kyseisen työpaikan (omalla alallani työpaikat ovat harvassa, toisin kuin esim. sairaanhoitajilla). Olisin voinut ja halunnut hoitaa kuopuksenkin 3-v asti kotona JOS OLISI OLLUT SE VAKITYÖPAIKKA, johon sitten palata! Sitten tein 9kk osittaista työaikaa, kun taas esimiehen hiillostuksesta jouduin siirtymään kokoaikaiseksi nyt. Onneksi työtilanne helpottuu n. puolen vuoden päästä, jolloin aion siirtyä takaisin osa-aikaiseksi ja antaa enemmän aikaa taas lapsille! En minä vaan ymmärrä miksi kokoaikaisia työvanhempia ihannoidaan niin paljon - mielestäni itseasiassa kahden pienen lapsen kotiäitiys 24/7 oli rankempaa (tosin myös antoisempaa) kuin nyt toimistotöissä, vaikka työni onkin haastavaa! Toisaalta mulla oli kyllä loppuvaiheessa hermot ja jaksaminen koetuksella kotona, nyt kun olen töissä, niin on paljon helpompaa jaksaa "kiukuttelua" kotona. Mutta koko ajan on huono omatunto: koti ja kotityöt on ihan retuperällä kun molemmat on kokopäivätöissä tai jos hoitaa kodin, niin ei ehdi olemaan yhtään lasten kanssa, mitä ihailtavaa siinä on? Mitään ei ehdi harrastaa tai näkemään ystäviä kun se on taas aikaa pois lapsilta :-( Odotan niin sitä, että voin taas siirtyä osa-aikaiseksi työntekijäksi...Mun mielestä ihannetilanne on se, että lapset hoidettaisiin 3-v kotona ja sitten sen jälkeen toinen tai molemmat vanhemmat tekisivät osittaista työaikaa (esim. 6h päivä) niin kauan kuin sitä saa tehdä (eli toka luokan loppuun). Toki aina ei tähän pystytä (esim. itse joudun tilapaisesti tekemään enemmän koska työpaikalla on vajaamiehitys kun niin moni on äitiyslomalla parhaillaan), mutta ainakin voi yrittää hoitaa asiat niin.
Älä pode kiltin tytön syndroomaa. Älä uhraudu. Ehkä lapsenne isovanhemmat vain toistavat sitä, mitä heille on sanottu. Ilman, että tuo asia todella olisi heidän mielipiteensä.
Jämäkästi käyttäytyvä ihminen ei toimi sen pohjalta, mitä olettaa muiden häneltä odottavan, vaan hän kysyy ja tarkistaa oletuksensa. Hän ei ryhdy "ajattelemaan muiden puolesta", vaan tuo julki omat tunteensa ja kuuntelee muiden sanomiset. Usein käy ilmi, että uskomme muiden odottavan meiltä paljon suurempia panostuksia kuin mitä he itse asiassa odottavatkaan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=onn&p_artikkeli=onn00017
Toimi ehdottomasti niin kuin itse parhaaksi näet, älä missään nimessä uhraa lastasi ja yhteistä aikaanne sen mukaisesti mitä isovanhemmat sanovat; heillä voi olla täysin erilaiset elämänarvot ja luultavasti onkin.
Minä itse tein ensimmäisen lapsemme kohdalla juuri tuon virheen, että toimin niin kuin muut käskivät tai olettivat. Onneksi toisen lapsen kohdalla uskalsin jo jäädä kotiäidiksi ja yhteensä olen lastemme kanssa ollut kotona noin 7 vuotta. Ihanaa aikaa, itse asiassa elämäni parasta aikaa ja uskoisin, että lastemmekin. Ajattele, ei aikaisia aamuherätyksiä, voi rauhassa syödä aamupalan ja suunnitella päivää, ei kiirettä ja voi keskittyä olennaiseen. Kaipaan noita aikoja valtavasti.
Olet sairaanhoitaja, joten usko, että saat halutessasi jopa valita työpaikkasi koska koulutetuista hoitohenkilöistä alkaa olla pula. Itse palasin työelämään yli 3.kymppisenä ja olen tehnyt siitä lähtien keikkatyötä, jota on riittänyt. Kotiäitivuosina raha oli tiukalla mutta ei sitä muista koska ei sillä kuitenkaan ollut mitään suuria vaikutuksia elämään.
Nyt on taloudellinen tilanne hyvä ja töitä piisaa, lapset ovat maailmalla mutta jos voisin vaihtaa, haluaisin edes hetken olla vielä kotiäiti pienten lasteni kanssa....
Kuuntele omaa, sisäistä ääntäsi. Kaikki viisaus, mikä maailmassa on, sijaitsee ihmisen omassa sisimmässä.
Minä lainasin rahaa, vastoin omaa sisäistä ääntäni, enkä koskaan saanut rahojani takaisin. Kyllä sinä sisimmässäsi tiedät, mikä on oikein sinua ja lastasi kohtaan.
Kiitos kaikille ihaninta mielipiteistä ja vastauksista! Mieleeni on myös hiipinyt välillä sellainen ajatus, että voisikohan sekä vanhempani että mieheni vanhemmat olla jopa kateellisia minulle kun eivät aikanaan itse jääneet kotiin. Sekä itse että mieheni on aloittanut kunnallisen hoidon jo vauvana. :( Tai sitten syynä on vaan tuo erilainen arvomaailma. Itselleni joka tapauksessa lapseni kanssa vietetty aika kotona on tähän mennessä ollut elämäni parasta aikaa. En mahda mitään mutta sääliksi käy aina niitä äitejä jotka "joutuvat" palaamaan töihin heti vanhempainvapaan jälkeen.
Niin tyypillistä itsekkäiltä äideiltä; vedetään aina se kateuskortti esiin.
Ja siis sehän on itsekästä olla kotona lapsen kanssa. Kyllä minulla kaveri sanoi suoraan että on kade kun jäin kotiin lapsen kanssa enkä mennyt takas töihin niinkuin hän teki..
Just no nyt tipahti sympatiat kyllä kuin lehmän häntä, kun luinkin tämän. Kiitos vaan säälistäsi, meitä työssäkäyviä äitejä kohtaan. Itse valitat kun sua moititaan kun olet jäänyt kotiin ja vähän rivien välistä kyllä nyt luen, että moitit työssä käyviä äitejä, jotka muka joutuvat töihin. Eihän sulla sit mitään hätää miehen vanhemmat ovat vaan kateellisia ja säälittäviä, jotka ovat muka joutuneet palaamaan töihin. Taisit vaan haluta muiden vaan pönkittävän lisää paremmuuttasi äitini verrattuna työssäkäyviin äiteihin.
Ymmärrystä ja hyväksyntää muiden ratkaisuille kumminkin puolin!
Kuule älä välitä muiden puheista jos vietät elämäsi parasta aikaa niin sehän on pääasia.
No joo, voi olla että on tilanteita että ei vaan ole vaihtoehtoja vaan on mentävä töihin kun vanhempainvapaa loppuu. Onhan meitä moneen junaan, mutta silti minun käy sääliksi. Sille en voi mitään. Minusta jokaisen äidin pitäisi saada nauttia arjesta nopeasti kehittyvän taaperon kanssa. Nähdä itse ne ensiaskeleet eikä kuulla hoitotätiltä miten upeasti on oma lapsi oppinut kävelemään. Niin kun näin esimerkkinä.
En sitä tarkoitakaan että olisin jotenkin parempi äiti kun hoidan lastani kotona. Kieltämättä olen miettinyt olenko itsekäs kun en mene töihin vaan haluan elää mieheni rahoilla. Näinhän se nimittäin pitkälti nyt on vaikka omiakin tuloja on. Mutta en raaski vielä laittaa lastani hoitoon vaan tahdon touhuta hänen kanssaan kotona, nähdä kuinka hän kasvaa ja kehittyy. Muistan myös omasta lapsuudestani kuinka odotin vanhempiani aina hakemaan ja miten se oli ihan paras hetki päivästä kun pääsi kotiin. Ei sillä että viihdyin minä myös hoidossa, mutta ei se kotona oloa voittanut koskaan.
Juu meitä on tosiaan "moneen junaan". Ja voi tosiaan olla ihan mahdollista, että ei ole vaihtoehtoja tai ainakin ne vaihtoehdot ovat huonompia kuin laittaa lapsi päiväkotiin. Esim. omasta mielestäni vanhempien ero aiheuttaa enemmän kärsimystä (joku voi olla eri mieltä). Jos siis vanhemmat eroaisi vain siksi, kun eivät pääse sopuun laitetaanko lapsi päiväkotiin vai ei. Yksinhuoltajanahan saisi sitten kaikenlaisia tukia kyllä... Maksatteko te kaikki miehesi kanssa 50/50? Mulla ei ainakaan ihan kesälomarahat ja kodinhoidontuki riittäs kaiken maksamiseen. Vaikka kuinka pihisti yrittäisin elää. En jaksaisi kyllä kaikille selitellä ja miksi tarvitseekaan... Kuten ei sinunkaan kotona olemistasi.
Yhden kaverini miehellä on masennus, jonka takia hän on ollut pitkään töistä pois ja jäänyt työttömäksikin, mutta hänestä ei ole hoitajaksi siksi aikaa kun hänen vaimonsa on töissä.
Yhden työkaverin mies sanoi raskaana olevalle vaimolleen, että meidän lasta ei sitten laiteta päiväkotiin alle 1 v ja kun vaimo kysyi, että jäätkö sitten hoitamaan lasta kotiin mies vastasi, että no en todellakaan! Aina naisillakaan ei ole kyse rahasta vaan joskus naiset haluaa myös palata työelämään eri näisistä syistä. Mutta se ei olekaan ok niin kuin miehellä. Jos mies on koti-isä niin on suurinpiirtein sankari. Äitien taas kuuluu olla kotona? Jos mielii töihin, on huono äiti.
Itse vietän kaiket mahdolliset vapaa-aikani lapsen kanssa, meillä ei ole esim. isovanhempia jotka hoitaisi lasta. Ja vaikka olisinkin, en lykkäisi heitä sinne jatkuvasti. Vaikka en nyt ihan 24 h/vrk ole lapsen kanssa niin saan kuitenkin viettää aika paljon lapsen kanssa aikaa. Ja olemme touhunneet kaikenlaista. Ei kaikki kotiäiditkään juuri tee mitään lapsen kanssa, heitäkin on erilaisia. Pidän hyvää huolta lapsestani silloin kun olen läsnä. Ja meillä on ihana hyvinvoiva lapsi.
Ja minä kyllä näin lapseni ensi-askelet ja vaikka äiti olisi lapsen kanssa kotona niin ei hän välttämättä niitä näkisi, jos sattuisikin vaikka vaan tunniks poistumaan ja lapsi olisikin isänsä/isovanhempansa kanssa? Toisin kuin hänen isänsä, jolla on pidemmät työpäivät. Olen kyllä samaa mieltä, että aika menee äkkiä ja lapsi on pieni vain hetken ja tottakai haluan olla mahdollisimman paljon lapsen kanssa.
Jokainen vanhempi tekee itse päätöksensä hoitoon laittamisen suhteen, sen ei pitäisi muille kuulua.
On myös hyvä tiedostaa pitkään kotona olemisen vaikutukset perheen taloudelle. Tietyillä aloilla pitkä kotona olo voi oikeasti tarkoittaa pitkää työttömyyttä tai sitä, että ei pääse takaisin vanhaan työpaikkaan. Asioita on siis hyvä ajatella pitkällä aikavälillä ja siihen, kuinka se vaikuttaa koko perheeseen. Toki lyhyellä aikavälillä se pieni lapsi varmasti hyötyy kotihoidosta, mutta entäs pitkällä aikavälillä jos sen seurauksena perhe jää köyhyysloukkuun tai menettää työpaikan?
Esimerkki1. Kumpi vaihtoehto kuulostaa paremmalta: Minulla oli määräaikainen erittäin hyvä työpaikka (joustavat työajat ja etätyömahdollisuus). Työssäni on erittäin, erittäin harvinaista olla pitkään poissa, koska ala kehittyy jatkuvasti. Olin kotona 3.5v, mutta kun kuopus oli 1v9kk, minun oli palattava töihin, JOTTA SAIN PIDETTYÄ SEN TYÖPAIKAN. Vaihtoehdot omalla alalla ja paikkakunnalla olivat siis:
A. Lähteä osa-aikaisesti töihin 4pv / viikko, lapset olivat hoidossa vain 3 päivänä viikossa, palkkasimme yksityisen pphoitajan, joka hoiti vain meidän lapsia. Sain pidettyä työpaikan.
Vaihtoehto B.
B. Ilmoitan, että hoidan kuopuksen kokonaan kotona 3v asti. Tässä vaiheessa taloutemme on jo erittäin heikolla asemalla (jatkuvaa riitaa rahasta), menetän hyvän työpaikan ja erittäin todennäköisesti en löydä heti omalta paikkakunnalta työpaikkaa kun kuopus on 3v, joten joudun lähtemään kokopäivätöihin eri paikkakunnalle(uudessa paikassa ei voi tehdä osa-aikaista yleensä), jonka seurauksena näen lapsia paljon, paljon vähemmän kuin vaihtoehdossa A.
Hyvä esimerkki on myös mun ystävästä, joka on DI ja oli 5v kotona putkeen, palasi juuri vakituiseen työpaikkaansa ja yt-neuvotteluissa sai heti potkut. Olivat juuri ostanee asunnonkin jne. ja hänen on tässä kaupungissa erittäin vaikea työllistyä enää, koska uusia työpaikkoja ei ole hirveästi.
Tietysti jos on hoitoalalla, niin varmasti töitä riittää, mutta ei kaikilla aloilla...
Perhe elää perheen rahoilla; asennenmuutosta kehiin!
Sinun on turha verrata itseäsi toisiin äiteihin ja heidän ratkasuihinsa, koska on vaikea tietää mitä on ratkaisujen takana. Samoin on turha spekuloida isovanhempien motiiveja.
Hienoa, että voit jäädä kotiäidiksi ja nauttia lastesi seurasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Lain puitteissa sinulla on oikeus tehdä osa-aikatyötä lapsen kouluikään asti, joten työnantajan on järjestettävä työt niin että voit osa-aikaista tehdä, myös uudessa työssä. Eri asia tietty että tuletko valituksi työhön johon hakee usea muukin joka on valmis tekemään 100% työaikaa.
Ei pidä paikkaansa, oikeus osa-aikaisuuteen on vasta sitten kun on ollut 6kk kyseisessä työpaikassa töissä.
Nykyään on aika vaikea saada töitä joillakin aloilla ainakin, joten ymmärrän, että kaikki ei halua riskeerata työpaikkaansa. Ja rahahuolet aiheuttaa monessa parisuhteessa riitaa. Koulussa ikävä kyllä voidaan myös kiusata, jos ei ole samanlaisia vaatteita ja härpäkkeitä kuin muilla. Semmosta materiaalista elämää sitä eletään. Ja vanhemmat tietysti ruokkii sitä, kun pitää ostaa lapsille kaikki kun muillakin on...
Mua kiusattiin 9 v koulussa ja en voi varma olla, mutta jos en olisi poikennut joukosta vaatetuksella, polkupyörällä, urheiluvermeillä , kodilla sun muilla niin ehkä mua ei ois kiusattu. Synttäreilläkin (jos joskus sain kutsun) sain kuulla, kun en ostanut tarpeeksi hienoa/kallista lahjaa tai takanapäin puhuttiin. Kännyköitä silloin ei vielä ollut, eikä niin paljon kaikenlaisia vehkeitä kuin nykyään. Eikä mopoautoja muuta kuin papoilla! Itse kyllä, että lapsi ei pitäisi mitään itsestäänselvyytenä.
Täällä tilanne toisinpäin... Kauhistellaan kun en aio olla kotona kolmea vuotta...
Koskaan ei ole hyvin, jos viet lapsen alle 3 v lapsen hoitoon, olet julma lapsistaan välittämätön rahan perssä juoksija. Jos et vie, olet laiska sosiaalipummi. Täältä varmaan saat tukea ainakin niiltä joiden mielestä on suurimpia karhunpalveluksia lapselle viedä lapsi päiväkotiin.
Miehesi kuitenkin ilmeisesti on suostunut kotona oloosi vai jäitkö vaan yksimielisesti kotiin ja ukon vaan pakko maksaa, kun ei viitsi sua ja lasta ilman ruokaa ym. jättää?
Et kai ole mikään työtä karttava, jos aio mennä jossain vaiheessa töihin ja teet nytkin keikkahommia. Sairaanhoitajalla varmaan töitä tosiaan riittää. Itse tiedän äidin joka oli 10 vuotta kotona.
Vanhemmille asia ei kuulu pätkääkään, jos ette heidän rahoillaan elele. Miehen kanssa asiat olisi tietysti hyvä selvittää.
Jos tätä mieltä ovat lapsesi isovanhemmat niin sanot vaan että lapsi on sinulle tärkein ja että kyllä sinä töitä saat kun olet fiksuna opiskellut oikeaa alaa. Voit myös kysyä mikä heitä tässä kuviossa oikein huolettaa, se rahako? Voit myös kertoa miten ihanaa on kun nykyään voi valita lapsen parhaan, toisin kuin silloin kun isovanhemmat olivat nuoria vanhempia, niin se maailma muuttuu :)
Tsemppiä!
Jos olet ura äiti, niin saat kuulla siitä. Jos olet kotiäiti, niin saat kuulla siitä. Auta armias, jos et tee lasta ollenkaan, niin sinua heitellään tulikivillä. Sen olen saanut kokea.
Jep, tämä kuvio toistuu suorastaan liikuttavalla varmuudella. Uraäidit ja kotiäidit saattavat nokkia toisiaan, mutta siinä vaiheessa, jos keskusteluun lisätään vapaaehtoisesti lapseton nainen, ne yllättäen hautaavatkin sotakirveen ja ryhtyvät yhdessä tuumin haukkumaan tätä viimeksimainittua alimpaan maanrakoon. Naiset on tässä asiassa todella erikoisia, en ole koskaan havainnut miehissä vastaavaa fanatismia.
Minusta lapseton saa olla lapseton, en ala kyseenalaistamaan tai utelemaan toisten asioita. Mutta, jos aletaan jauhamaan sitä "luonto tuhoutuu, kun hankit lapsia" ja "miten itsekäs oletkaan" juttua, niin en minäkään siinä vaiheessa ole enää kohtelias.
"Miten itsekäs oletkaan"? Toihan on nimenomaan se vakiokommentti, jota äiti-ihmiset mussuttaa lapsettomille, ei toisinpäin. Se heitto on aina huvittanut mua kaikista eniten, koska en ole tähän päivään mennessä oivaltanut, KETÄ kohtaan lapseton tarkalleen ottaen on itsekäs. Itsekkyyshän tarkoittaa sitä, että ei huomioi jotain toista jossain asiassa. Kuka se toinen siis on? Se lapsi, jota ei ole olemassa? Valtio? En ole koskaan saanut näiltä vänisijöiltä tarkennusta tähän asiaan.
En ole ikinä sanonut lapsettomille kavereilleni, että he olisivat itsekkäitä, en edes ajattele niin. Sen sijaan kuulen miten moraalitonta on hankkia kolme lasta, kun maapallo on muutenkin liian täynnä. Joten kyllä äiti-ihminen saa kuulla "itsekkyydestään" varsinkin lapsettomilta kavereilta ja tuttavilta.
Olisin lapsena halunnut päiväkotiin, vaikka äiti oli kotona. Kaipasin muiden lasten seuraa. Valitettavasti ei ollut yhtään vapaata paikkaa tuolloin kuuskymmentä luvulla.
Kyse onkin tässä alle 3-vuotiaista lapsista, sitä vanhempi varmasti kaipaa seuraa jos ei käy kerhoissa tms. Tuskin kukaan alle 3v ainakaan haluaa mieluummin olla päiväkodissa kuin kotona jos kotiolot ovat normaalit ja lapsi kiintynyt normaalisti vanhempiinsa. Toisaalta, et voi mitenkään tietää sitä, olisitko ollut onnellinen päiväkodissa! Itse muistan vain sen, että pienenä pelotti ja ahdisti mennä hoitoon.
se on jokaisen oma asia miten haluaa tehdä :) äläkä kuuntele muita... nauti ajasta lasten kanssa, ne ovat pieniä hetken