tukevat opettajat esikuvina?

Saati sitten läskit vanhemmat, joita on enemmän suhteessakin. Lapset huostaan tällaisilta plösöiltä. Jos ei ole edes oma elämä hallinnassa, niin miten he voivat kasvattaa tulevaisuuden kansalaisia.

Läskit tulevat kotona ja kotoa, eivät koulusta. Eniten minua opettajana huolestuttaa "kiireinen elämä", kun ruokaa ei lapsille kerkiä laittamaan. Eipä silti, vaikea on laittaa, kun kotona ei ole edes kunnollista paistinpannua. Näin ovat lapset kertoneet, kun olen heiltä asiaa kysynyt kemian tunnilla. Ja valitettavasti tämä on totta.

Minä katson aina kaupan kassalla, mitä sinne vanhempien reppuun laitetaan. Limsaa ja hampurilaisia saattaa olla aina ostoksissa joillakin vanhemmilla. Turha sanoa, että ukko metsästää lintuja ja hirviä. Ei metsästä vaan kantaa kaljaa ja kauppareissu sattuukin sopivasti kouluajaksi, kun valvovia silmäpareja on vähemmän.

Meidän ns hyvien perheiden lapset eivät ole lihavia. Se on huonojen perheiden ongelma.

Katsovatko teidän lapset mallia niistä opettajista, jotka ovat jossakin määrin pulleamuotoisia ja vaativat sitten vanhemmiltaa pizzaa, sipsejä, karkkia, limua ja leivoksia saavuttaakseen itse samanlaisen habituksen?

Eivätkö lapsenne lainkaan ymmärrä ottaa mallia kaikista niistä opettajista, jotka ovat kilttejä, ystävällisiä ja avuliaita sekä haluavat aina nähdä jokaisen lapsen hyvät puolet ja mahdollisuudet? Huomaavatko lapsenne tai perheenne aikuiset lainkaan niitä ympäristön ihmisiä, jotka käyttäytyvät toisia kohtaan hyvin? Entäpä niitä koulun aikuisia, joiden ulkoinen olemus on yleisten kauneus- ja terveysnormien puittissa?