Vinkkejä päihdevanhempien lapsen kanssa toimimiseen

Ehkä hieman liioittelua tuo "yleinen yömaja, jos sana kiertää"...heh, heh

Ja ehkä jätä tuo moralisointi muille, siitä ei kukaan hyödy. Tietenkin SINÄ olet parempi ihminen, kuten sijaisvanhemmatkin usein osoittavat näissä kuvioissa.

Ei mielestäni mitenkään liioittelua, itse asiassa juttelin illalla erään henkilön kanssa, joka paljon tällaisten(kin) erityislasten kanssa toimii ja hän mm. tästä varoitti.. Pakkohan minunkin on omaa tilannettani ja voimavarojani katsoa, olisi ehkä eri asia, jos olisin varakas ja omaisin ison talon, mikäs siinä, tulkoon meille kaikki suojaa tarvitsevat....

Enkä ymmärrä, missä kohtaa olen moralisoinut, kun mietin jotakin itselleni täysin vierasta ajatusmaailmaa. Minä en voi sille mitään, jos joku kokee huonommuutta siitä, että minä ihmettelen asioita, kun en pysty oman kokemuksen kautta ymmärtämään.
Olen minäkin henkisesti ollut todella tiukoilla aikanaan, mutta lapset ovat aina olleet etusijalla minun arvomaailmassani, siksi en osaa tajuta, kuinka joku voi antaa lapsensa olla ihan tuuliajolla........ Miten rikki pitää ihmisen mennä, että ei jaksa enää välittää...? Ja mikä minua on silloin suojellut, että en alkanut itseäni alkoholilla hoitaa...? Saatan minä joskus (ehkä kerran kuussa) pienen viinipullon tai siiderin ostaa, mutta yleensä olen iltaisin niin väsynyt, että kun olisi se hetki nauttia se lasillinen, olen jo unohtanut moisen ylellisyyden olemassaolon ja menen vain mahdollisimman pian nukkumaan... kai se tämäkin tietynlainen "alkoholiongelma" on... :D

Ja minähän EN ole sijaisvanhempi, enkä sellaiseksi yksinhuoltajana aio.

Tämä lapsi oli meillä illalla leikkimässä oman lapseni kanssa, illalla hänen piti mennä kotiin ja oma lapseni lähti saattamaan ja kävi ilmi, että tällä lapsella ei ollutkaan avainta mukana, eikä hän päässyt kotiinsa. Hän pelkäsi kovasti soittaa äidille ja kertoa avaimesta, koska "äiti suuttuu". Äiti myöhemmin soitti tälle lapselle ja käski "menemään kotiin" (ei siis tulemaan, ei ollut itse kotona). Lapsi kertoi äidilleen saaneensa luvan jäädä meille yöksi (mitä muutakaan olisi voinut tehdä, kun ilta oli ja koulupäivä seuraava ja lapsi ei kotiinsa pääse.....) ja se oli äidille ok. Kotimatkaa meiltä lapsella olisi noin 150m.

Lapsi kertoi aamulla minulle, että äiti on usein kännissä ja "reissuilla" ja että hän usein on ollut kavereilla yötä, kun äiti ei ole tullut yöksi kotiin ja hän on ollut paljon myös yksin öitä kotona. Lapsi kysyi, voiko tulla meille myös ensi yöksi, kun äiti sanoi, ettei tule pariin päivään "reissusta". Aamusella äiti soitti lapselle ja (lapsen kertoman mukaan) sanoi, ettei tule koko viikolla kotiin. Kävelimme yhdessä kouluun ja lapsi mietti, että mitä hän tekee, kun ei sitä avaintakaan ole ja ilman ruokaa yksin kotona koko viikon....

Juttelin opettajan kanssa ja asia etenee nyt sitä kautta. Mielestäni on lastensuojelun asia, jos 8-vuotias joutuu itse varmistelemaan yöpaikkoja, on selvästi pesemätön jne.

Mietin myös sitä kotiin menemistä, mutta lapsen kertoman mukaan äiti on humalassa vihainen ja väkivaltainen, huutaa ja kiroilee ja repii häntä tukasta yms. Minä pienikokoisena naisihmisenä ja yksinhuoltajana omaan sen verran itsesuojeluvaistoa, että en ainakaan yksin mitään ovikelloja soittelemaan lähde, sen verran olen ollut päihdeongelmaisten kanssa tekemisissä, että pahin mahdollinen asia on, että kukaan ulkopuolinen saa asioista tietää ja reaktio voi olla sitten sen mukainen. Enkä omaa mitään ammatillista tai vertaiskokemusta sinänsä ja tosiaan lapsen kertoman mukaan ei siellä kotona ketään olisi ollutkaan.

Uskon ja toivon, että lapsen tilanne nyt paranee, sitähän varten meillä nämä viralliset rakenteet "hyvinvointivaltiossa" on luotu. Opettaja ei ollut tietoinen, että tilanne kotona on näin paha, jotain tietysti huomannut hänkin, mutta piti vaitiolovelvollisuutensa kiitettävästi. Se, mitä tämän alueen lastensuojelun kanssa olen tekemisissä ollut, niin ihmisiä ihan ovat hekin, ja auttavat parhaansa mukaan.

Lapselle sanoin, että tervetuloa meille joku toinenkin kerta leikkimään ja juttelemaan lapseni kanssa, mutta tiedostan hyvin selkeästi sen, että oma kapasiteettini auttaa on kuitenkin aika rajallinen. Mielestäni (ihan vaan keittiöpsykologina) tämä lapsi tarvitsee jonkinlaisen terapian ja jatkuvan hoitosuhteen, enkä minä kaverin äitinä ole oikea henkilö sellaista tarjoamaan.

Ihanaa, että ajattelet lasta! Hyvä myös, että opettaja hoitaa asiaa. Niin moni vaan sulkee silmänsä tai ajattelee, että ehkä joku muu huomaa... Ehkä tekisin myös itse vielä ilmoituksen lastensuojeluun (että olisi muutakin kun opettajan sana) ja kertoisin havainnoistani ja lapsen puheista. Toivotaan, että lapsella on joku toinen jota häntä voisi hoitaa (juurikin isä, isovanhempi...), ettei joutuisi vieraaseen paikkaan. Joka toki tässä tapauksessa on parempi sekin kun ettei mitään tapahtuisi!

Surku tulee, kun pieni on kotona yksin öitä ja ilman ruokaa :(

Kyllä meidän muiden on puututtava mielestäni jos näkee että lasta laiminlyödään. Lastensuojeluun ilmoitus , he ovat ammattilaisia arvioimaan mikä se todellinen tilanne on ja tiedoksi taas niille älyköille ketkä täällä näitä "huolehtivaisia" ihmisiä mollailee niin huostaanotto ei ole ensimmäinen tapahtumakulku vaan perhe saa oikean avun. Välillä valitettavasti liiankin monta mahdollisuutta kunnes lapsi huostaanotetaan :( Lapsen etu ennen kaikkea ja meillä on mielestäni sivullisina velvollisuus ilmoittaa asiasta JOS todellisia laiminlyöntejä lastakohtaan tapahtuu.

No kyllä sen perheen tilanne kartoitetaan ennenkuin siellä nyt mitään huostaaottoa tapahtuu. Kiirreelliset huostaanotot on asia erikseen ja siinä saa aika jäätävää settiä olla tyyliin väkivaltatapaus ja poliisit sossun kanssa paikalle. Perheelle tarjotaan yleensä kuntoutusta ja valitettavasti joskus näissäkin tukitoimissa epäonnistutaan ja lapset otetaan huostaan jos tilanne on lasten edun mukaista. Valitettavasti joskus mennään liiankin pitkälle kun lapsi sijoitetaan muualle. Ja eihän ne kaikki sijaisperheet ole kamalia . Yleensä pyrkimyksenä on että vanhemmat, sossu ja sijaisperhe tekee kaikkensa niiden lasten hyväksi.Näin toimii vastuullinen sossu ja sijaisperhe , lapsella on aina oikeus omiin vanhempiinsa/ sukulaisiinsa , pitää yhteyttä ja tavata. Joskus vaan biovanhemmat ei kykene parantamaan omaa elämäänsä niin että se olisi paras vaihtoehto lapselle ja silloin sijoitus voi olla lopullinen. Siitä huolimatta lapsella tulisi oikeus pitää omiin vanhempiinsa yheyttä ja sijaisperheen pitäisi kyetä tekemään yheistyötä lapsen biovanhempien kanssa jos se on lapsen edun mukaista. Näihin kauhutarinoihin pitäisi pystyä puuttumaan kovalla kädellä ja valvonnan pitäisi olla niin hyvää ettei yksikään lapsi joutuisi sellaisten sijaiperheiden käsiin missä traumatisoituu enemmän. Mutta eiköhän niistä sijaisvanhemmistakin hyviä ihmisiä löydy mitkä haluavat saada hiukan eheyttä sen ei niin terveessä ympäristössä kasvaneen lapsen elämään.....

Joo, mutta silti en hyväksy sitä, että lapsi viedään kiireellä kammottavaan paikkaan. Näinkin tiedän joillekin käyneen.

Kiireellä kammotukseen! Onko oikein?