Olen vasta 18-vuotta ja elämäni on menossa alamäkeä enkä enää tiedä kenelle puhua näistä asioista. Olen aivan normaali nuori miehen alku, en käytä huumeita enkä alkoholia lähes ollenkaan.
Masennukseni alkoi hyvin lievästi noin puoli vuotta sitten, mutta ajan myötä se on kasvanut. Lopetin kouluni noin 8 kuukautta sitten jonka jälkeen olen istunut paljolti vain kotona. Kaverini ovat hupentuneet, istun vain yksin kotona. Syy kouluni lopettamiseen oli ainoastaan se että valitsin väärän alan ja koska olen muutenkin aina ollut huono koulunpenkillä, en pystynyt istumaan siellä motivaation takia. Tarkoituksenani ei ollut jäädä kotiin makaamaan ja vetämään lonkkaa. Olen aina halunnut tehdä töitä. Jo 14-vuotiaana aloin jakaa lehtiä joka oli koulun ohessa hyvin raskasta mutta silti tein että sain itselleni mopon. Koulun lopettamisen jälkeen minulle piti tulla avustaja jonka kanssa etsisimme minulle uuden koulupaikan, oppisopimuspaikan tai jopa työpaikan. Tästä se pahin masennus alkoi! Koko kunta on jättänyt minut aivan yksin. Minun tietoni "hukattiin" työvoimatoimistossa ja minuun ei otettu mistään yhteyttä, ei edes tämä niin sanottu avustaja. Olen istunut täysin tyhjän panttina kotona, vaikka olen itse hakenut töitä, monesta paikkaa. Jopa kouluunkin hain mutta huonolla menestyksellä jokaiseen. Olen aina halunnut maanrakennuskoneenkuljettajaksi mutta mahdollisuuten 3 vuotiseen koulutukseen ovat todella pienet, sillä peruskouluni pisteet eivät sinne riitä. Jo pienestä pitäen olen ojanpohjalla katsellut koneita ja tehnyt lupauksen että niitä minä ajan isona. Ei, niin ei ole käynyt. Kyllä kesätöitä olen yhden kesän tehnyt ajamassa isoa pyöräkonetta. Se oli elämäni paras kesä.
Joka yö mietin monta tuntia ennen nukahtamista että mitä minä voin enää tehdä! Töihin minua ei huolita koska on liian vähäinen työkokemus. Kouluun en pääse koska minun peruskoulun pisteet eivät riitä, ja aikuiskoulutukseen oli liian monta hakijaa. Siitä avustajasta ei ole kuulunut pitkään aikaan ja työvoimatoimistoon minulla on jo puolen vuoden odottelun jälkeen aika tulevana perjantaina! Edes jotain positiivista. Olen kyllästynyt olemaan lähes täysin yksin tässä elämässä.
Kova masennus ja stressi vain painaa, enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä!
Masennukseni alkoi hyvin lievästi noin puoli vuotta sitten, mutta ajan myötä se on kasvanut. Lopetin kouluni noin 8 kuukautta sitten jonka jälkeen olen istunut paljolti vain kotona. Kaverini ovat hupentuneet, istun vain yksin kotona. Syy kouluni lopettamiseen oli ainoastaan se että valitsin väärän alan ja koska olen muutenkin aina ollut huono koulunpenkillä, en pystynyt istumaan siellä motivaation takia. Tarkoituksenani ei ollut jäädä kotiin makaamaan ja vetämään lonkkaa. Olen aina halunnut tehdä töitä. Jo 14-vuotiaana aloin jakaa lehtiä joka oli koulun ohessa hyvin raskasta mutta silti tein että sain itselleni mopon. Koulun lopettamisen jälkeen minulle piti tulla avustaja jonka kanssa etsisimme minulle uuden koulupaikan, oppisopimuspaikan tai jopa työpaikan. Tästä se pahin masennus alkoi! Koko kunta on jättänyt minut aivan yksin. Minun tietoni "hukattiin" työvoimatoimistossa ja minuun ei otettu mistään yhteyttä, ei edes tämä niin sanottu avustaja. Olen istunut täysin tyhjän panttina kotona, vaikka olen itse hakenut töitä, monesta paikkaa. Jopa kouluunkin hain mutta huonolla menestyksellä jokaiseen. Olen aina halunnut maanrakennuskoneenkuljettajaksi mutta mahdollisuuten 3 vuotiseen koulutukseen ovat todella pienet, sillä peruskouluni pisteet eivät sinne riitä. Jo pienestä pitäen olen ojanpohjalla katsellut koneita ja tehnyt lupauksen että niitä minä ajan isona. Ei, niin ei ole käynyt. Kyllä kesätöitä olen yhden kesän tehnyt ajamassa isoa pyöräkonetta. Se oli elämäni paras kesä.
Joka yö mietin monta tuntia ennen nukahtamista että mitä minä voin enää tehdä! Töihin minua ei huolita koska on liian vähäinen työkokemus. Kouluun en pääse koska minun peruskoulun pisteet eivät riitä, ja aikuiskoulutukseen oli liian monta hakijaa. Siitä avustajasta ei ole kuulunut pitkään aikaan ja työvoimatoimistoon minulla on jo puolen vuoden odottelun jälkeen aika tulevana perjantaina! Edes jotain positiivista. Olen kyllästynyt olemaan lähes täysin yksin tässä elämässä.
Kova masennus ja stressi vain painaa, enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet erittäin eteenpäin pyrkivä ja työhaluinen nuori. Sinnikkyyttäsi koetellaan ja opetetaan nyt. Niin se vain on että monella ammattiin pääsy ja koulutuspaikan haku takkuilee. On ikävää että olet joutunut pettymään. Mene nyt työkkäriin ja vaadi että sinua palvellaan. On hyvä juttu, että sinulla on selvä työ ja ammatti, mikä kiinnostaa. Ei kaikki ole teoria- ja lukuihmisiä vaan toiset ovat pahaimmillaan saadessaan tehdä konkreettisesti jotain.
On insinööreitä, joilta käytännön työ ei onnistu mienkään. On peukalo keskellä kämmentä. Saisitko jotenenkin nostettua noita suorituspisteita tai sitten sinulle voisi sopia jokin oppisospimusjuttu.
Älä masennu, kyllä sinusta konemies tulee. Jos ei nyt ihan alussa tärppää niin ole valmis tekemään muutakin odotellessa.
Ihan hyvä ratkaisu lopettaa koulutus, jos ala ei ole mitenkään oma juttu.
Tee nyt perjantaita odotellessasi kaikkea sitä kivaa, mitä et sitten koulunpenkillä tai työssä ollessasi ehdi! Tänä päivänä pitää itse olla aktiivinen, mutta nythän olet sitten sinne työkkäriin menossa. Ja olet niin nuori, että ihan varmasti jotakin tekemistä sinulle varmasti löydetään ja kuten jo edelinen sanoi, ole valmis tekemään muutakin odotellessasi sitä oikeaa paikkaa. Mikään työ tai opiskelu ei ole turhaa, aina se työnantajallekin näyttää paremmalta, kun olet JOTAIN tehnyt, etkä vain kotona maannut. Reilu puoli vuotta ei vielä niin pitkä aika ole, sinulla on kaikki mahdollisuudet vielä avoinna!
Jaksamista ja onnea sinne työkkäriin!