Lapsia, naisia, heikkoja, vammaisia, eläimiä?
Kun taas tavataan, voitais vähän jutella erilaisemmista asioista. Olet välillä näistä raottanut mieltäsi, mutta haluan tietää enemmän.
Kun taas tavataan, voitais vähän jutella erilaisemmista asioista. Olet välillä näistä raottanut mieltäsi, mutta haluan tietää enemmän.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jotka sen ansaitsevat. Tai niitä, jotka eivät itseään pysty puolustamaan...
Tietenkin puolustan heikompia ja vähäosaisia. Kuka mies ei niin tekisi?
Minulle saa tulla juttelemaan milloin vain ja mistä vain.
Aurinkoista päivää sinulle
täällä voi ainakin kehua itteensä ja kertoo että voi tulla puhuun, mitähän vittua joku tuntematon palstalainen sulle tulis jutteleen. mutta on näyteltävä täällä niin hyvää ihmistä, niin hyvää ihmistä kun muuten sitä ei kukaan tiätäs.
Niin sitä ei tarvitse kuuluttaa nettipalstalla.
on poistettu epäsopivia ajatuksia". Jännä juttu toi valinnan vapaus muuten. Kalvinistithan ajattelivat, että olemme predestinoituja eli osa ihmisistä on jo valmiiksi pelastettu.
taas yksi nainen " tunnistettu ". lista senkun pitenee. " aurinkoista päivää sinulle "
Eikö täällä jokainen vastaa ikään kuin omasta tilanteestaan käsin "omalleen".
mut tolla äijällä menee yli, ei joka nainen voi olla oma. se leikkii.
Harmittaako sua jos joku tuntematon mies vastaa jollekkin tuntemattomalle naiselle?
Olet mustasukkainen? :)
two to tango...
ja siks sunkin kannattais mennä jo täältä pois koska noin se toinen on yksin kun
sä roikut täällä viisastelemassa.
Et vaan oo tainnut sisäistää asiaa kun et kerran ole sen ihmisesi luona.
se hänen ihmisensä on esimerkiksi töissä. Eihän nyt kukaan (kai) 24/7 kenenkään kanssa ole, vaikka suhteessa olisikin. Älytöntä syyllistää siitä, että tänne jonkun viestin joskus heittää. Tämähän kuitenkin on vain netin keskustelupalsta, jossa anonyymeina toisten anonyymien kanssa voi keskustella.
sama oikeus on laittaa viesti myös eriävän mielipiteen omaavilla, eikö vain?
Niinhän minä juuri tein. Kommentoin nimimerkin "Nimenomaan." ja häntä edeltävän kommentteja Itakesille.
Keskiaikaisessa psykologiassa passioiden eli intohimojen ja niistä johtuvan kärsimyksen nähtiin johtuvan fantasmojen, sisäisten kuvien liiallisesta ajattelusta. Kysymyksessä on siis jonkinlainen sairaus, sillä tässä tilassa mieli kiintyy luomaansa kuvaan siinä määrin että se kääntyy pois ulkomaailmasta. Ruumiin tarpeet (uni, ravinto) unohtuvat ja seurauksena on joukko muitakin sairauksia, mielenmasennusta, epätoivoa ja kuoleman toiveita. Yleensä tätä tilaa kutsuttiin melankoliaksi ja sen tiedettiin aiheutuvan ruumiin nesteiden epätasapainosta. Tällaisesta liiallisesta kontemplaatiosta, liiallisesta kiintymyksestä mielikuviin kärsivät paitsi rakastuneet, joiden täytyi ajatella rakkauden kohdettaan jatkuvasti, myös taiteilijat, jotka voidakseen uskollisesti toteuttaa mimesiksen vaatimuksia joutuivat palaamaan omiin mielikuviinsa yhä uudestaan ja uudestaan. Siitä kärsivät kaikki mietiskelyyn taipuvaiset yksilöt, runoilijat ja oppineet.
Luostareissa tämän sairauden erityisenä aiheuttajana oli kuitenkin nk. keskipäivän demoni. Tämä demoni, joka kuten nimikin kertoo, saapuu kiusaamaan uhriaan keskipäivällä, kuudentena hetkenä, kun aurinko on korkeimmillaan ja asialleen omistautuneen munkin pitäisi olla tutkimassa pyhiä kirjoituksia.
Keskipäivän demoni aiheuttaa henkisen työn tekijässä sen, mitä nykyaikana luultavasti nimitettäisiin keskittymiskyvyn puutteeksi, kun varsinainen ajatustyö unohtuu ja mieli lähtee harhailemaan polkuja joita se ei saisi harhailla. Tämä demoni saa aikaan sen, että ihminen hylkää todellisuutensa ja vaihtaa sen fantasioihin. Kirkkoisien varoittavissa kirjoituksissa kuvataan hämmästyttävällä tarkkuudella prosessia, jossa keskipäivän demonin riivaama unohtaa tehtävät joiden parissa hänen pitäisi kamppailla, kaiken sen ankaran henkisen ja hengellisen ponnistelun jonka Jumala on hänen osakseen langettanut. Tai pikemminkin: ei unohda, mutta vetäytyy pois näiden päämäärien luota, ne näyttävät turhilta ja mahdottomilta hankkeilta ja tietynlaisen alakuloisuuden vallassa, nähdessään kaikki päämääränsä saavuttamattomina, hän ryhtyy uneksimaan toisista ihmisistä, vieraista paikoista, mistä tahansa mikä ei ole läsnä. Tästä on seurauksena toisaalta mielen liiallista kiihtymistä, toisaalta henkistä velttoutta, epämääräistä kaipausta ja surua, epätoivoa, jossa kaikki käsilläoleva menettää merkityksensä.
Voi taivaan valtakunta! Mielenkiintoista miten simppeli viesti voi saada aikaan reaktioita filosofoinnista uskonnon kautta kähinään. Jaa, tarkemmin ajateltuna niinhän se yleismaailmallisestikin menee.