Ostin edellispäivänä kirpputorilta vuonna 1970- luvulla ilmestyneen tietosanakirjan muutamalla eurolla. Kirja oli kulunut ja huonossa kunnossa, ja sivut hyvin kellastuneita, joten ajattelin sen sopivan korttiaskarteluihini mainiosti. Kotona illalla avatessani kirjaa, tippui sen välistä pöydälleni pieni minigrip-pussi, jonka sisällä oli valkoista jauhetta. Koitin haistaa pulveria, mutta se ei tuoksunut oikein miltään. Ihmettelimme pussia mieheni kanssa ja epäilykset heräsivät. Olenko mahdollisesti löytänyt huumeita? Yöllä pyörin sängyssä ja mieleeni syntyi kauhukuvia, että olen sekaantunut nyt jonkun huumeliigan touhuihin ja vienyt välityskirjansa, jonka oli tarkoitus välittää huumeita.
Minun pitäisi nyt mennä poliisilaitokselle, mutta ajatus huumeliigasta pelottaa, aletaanko minua vainomaan ja seuraamaan? Tai entä jos pussin sisältö onkin jauhoja tai muuta vaaratonta? Tai entä jos minua aletaan epäilemään huumerikoksesta? Mitä minä teen?
Minun pitäisi nyt mennä poliisilaitokselle, mutta ajatus huumeliigasta pelottaa, aletaanko minua vainomaan ja seuraamaan? Tai entä jos pussin sisältö onkin jauhoja tai muuta vaaratonta? Tai entä jos minua aletaan epäilemään huumerikoksesta? Mitä minä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huuhdo se jauhe vessanpöntöstä viemäriin, heitä muovipussukka roskiin ja unohda koko juttu.
Ei tämäkään ollut hirvittävän hauska provo.
Suoranainen huumaus-aine kirjallisuutena ei ole varmasti todellisuutta.
- Narkkari on varmasti esimerkiksi lähes lukutaidoton, kirjallisuuteen ei ehdi edes kirjastosta perehtymään ja ainepiirikin jää suorastaan suppeaksi. Usein aineidenkäyttäjä on tahtomattaan tilanteessa oppimisvaikeuksisena.
- Ei suinkaan kielten laudatur cum laudena.
"Väritän värityskirjaa kuvastaa", Ismo Alangon kappaleena ihmismielen sallittuja iloja, yksityisyyden voimasta. Itse löysin kerran kirjastosta kirjan näin elävästä elämästä ja todellisuutena, vain mielikuvien luomista ja mielleyhtymien herättämistä ajatellen. Maailma on hieno, kaksijakoinen paikka, yksityisyyden voiman avulla, läheisyyden ja inhimillisyyden coping-keinoina. Tämä on Jumalasta.
Yksi hänen hienoimpia asioita, kahdesta ihmisestä ja turvallisuudesta, rakkaudesta.
Lapsen huutaessa arkana läheisyydenkyvyttömyydestä, käyttäytäen raivokkaalla väkivallalla, ja siten itsekseen itkeskelemällä, kuin itselleen eristäytymällä.
- "Ne sieltä sun äidin ammattiliitosta sitten auttelee..."
Fokusaatiottoman tilan käyttäminen ja vain itselleen painostaminen väkivaltana, ei ole tukenut kasvamista, aikuistumista kehityksessä, itsenäistymiseksi. Nämä ovat joskus tarkoituksella ja lailla säädettyjä mm. perimällä, perinnöllisyytenä ja siten tärkeinä kulttuuripiirteinä.
- Joiden halutaan säilyvän, tai säilyttävän piirteitä ne eivät ole tuhottaviksi, vaan ihmisten yhteisen ilon aiheeksi, onneksemme ympäristönä, joka ei täyty raivona.
Omistamisena ei ole ihmisen kultuuriperimään tarkoitettu piirteitä julkeavasti tuhottavaksi ja siten raivokkaan väkivallan kohteena katseltaviksi, vain ne on säilytettäväksi, ja vaalittaviksi. "Ihmistä ei voi omistaa fokusaatiottomuutena."
Kirjallisuudesta saa valmista ihan ohjelmien avulla, mutta koskaan tällainen fiktio ei ole oikeudenmukaisuudetta ja omantunnon takia, yksin käsiteltäväksi. Julkisesti ihmisen tarkasteleminen tai sen yrittäminen esim. ohjelman avulla ei ole ihmisen omalletunnolle aivan luonnollinen valinta, esim. oman itsenäistymisen yrittämisenä, kognitiivisuuden oikeudenmukaisuudesta, aivan jatkuvasti. Yli 20-itsenäistyjä varmasti on tasapainoton, koska ei löydä oma kohtaisia kokemuksia mistään kirjasta. Se on surullista jos se raivostuttaa, koska se on yksityisyyttä, ja aivan normaalia kehitystehtävää päivärytmistä ja niiden kehitystehtävien suorittamista. Se vie paljon aikaa ja vaatii tilaa ja kuvataiteiden hallintakykyä ja ilmaisutaitoa, myös itsestään aivan modernina.
- "Kuka kiusaa?"
Kirja ei ole hyväksikäytettäväksi, kuten ulkoisen kehon käyttäminen.
Kirja ei ole yksityisyydenloukkaamiseen, tai siten ihmisen eri-arvoistamiseksi.
Kirja ei ole tarkoitettu ihmisen pakottamiseksi, mm. vapauden avulla riistämiseksi tai vankeudeksi pakkomielteeseen toisesta kehosta, ja sen täyttymyksestä mm. ulkoisen kehon, toisen kehon käyttämisen oikeudesta.
Kirja ei kerro virhetilanteeseen syntymisestä ja oikeutuksesta toisen ihmisen kehon käyttämiseksi verikostollisuuteen, kuten huumemaailman harhaisuus on.
Kirjan avulla voi luoda huumemaailman harhaisuuden, jopa itselleen riippuvuuden kaltaisen ja addiktatiivisuuden välineellä harhaisuudella toimivan ja reagoidan ympäristön, kuten huumeidenkäyttäjällä on.
Kirjan kehitystehtävää tehtiin sosiaalisen kanssakäymisen takia, häiritsevänä se oli ohjattuna, kuin osoitettunakin vain pakottamisella, ja egoismin turvallisuudentarpeena.
Kirja kehitystehtävänä ei pyri tukemaan toisen ihmisen elämään sekaantumista, vain omaksi hyödykseen omana julkisena egoismina.
Kirjan voi ostaa myös omaksi varsinkin jos se on tärkeä, ja tehty kirjoittaen monta kertaa luettavaksi.
Kirja tuottaa terapiana ja oikeutuksena avunantamisen mallina psyykkistä kipua, kiduttaminen on vastoin ihmisen normaalia käyttäytymistä.
Kts. Lähde-viite: Aquaterapia