olen 26v kahden lapsen (elokuussa 3:n) äiti.
vanhin poikani täyttää lokakuussa 8v ja tyttö on 1v3kk
pojallani alkoi viim keväänä aika raju uhma.oli päällekäymistä jne. siihen otin vastaan pehetyöntekiän jos saisin jotain apua asiaan.
p-työntekiä kävi n.1-2 kert kk ja oli pojan kanssa. poika oli hyvin kilttiä silloin kun kys.täti meillä kävi. kaikki meni ok ja poika rauhoittui kesän/syksyn ajaksi.
viime vuoden lokakuun lopulla se sama riehuminen alkoi.paljon pahempana tällä kertaa.tappelut saattoivat kestää pahimmillaan 9h. p-työntekiä kävi meillä samalla lailla mutta edelleenkään siitä ei hyötyä ollut. sos-toimi ehdotti jos poika kävisi psykologilla ja otin avun vastaan.tammikuun alussa poika muuttui taas siksi kiltiksi pojaksi ja minä pystyin huokaisemaan että nyt voimme perhetyön lopettaa. se ei enää niin helppoa ollutkaan. vähensivät käyntejä mutta eivät pyyhkineet meitä pois vaikka yritin.
nyt viim vk:lla meillä oli palaveri sos/psykologin kanssa ja psykologi oli hyvin huolissaan pojan tunne-elämästään ja tulevasta koulun käynnistään.(poika käy nyt toista vuotta eskaria)
eilen sitten minulle soskusta soitettiin ja kerrottiin että palaveri pidetään pojasta ensi viikolla.psykologi oli tehnyt yhteenvedon sos jossa oli kerrottu että jos mitkään tukimuodot eivät auta tai oteta vastaan niin hän suosittelee sijoittamista!
eli, voiko sos päättää pojan kohtalon näin? ilman minun hyväksyntää.
olen rv 25 ja tämä stressi niin hirveää. menetänkö poikani ja kohta syntyy meille vauva.siitä pitäisi iloita mutta miten voin,jos minulta poika viedään? otin kaiken mahd avun vastaan ja nyt tuntuu että paskaa sait.
vanhin poikani täyttää lokakuussa 8v ja tyttö on 1v3kk
pojallani alkoi viim keväänä aika raju uhma.oli päällekäymistä jne. siihen otin vastaan pehetyöntekiän jos saisin jotain apua asiaan.
p-työntekiä kävi n.1-2 kert kk ja oli pojan kanssa. poika oli hyvin kilttiä silloin kun kys.täti meillä kävi. kaikki meni ok ja poika rauhoittui kesän/syksyn ajaksi.
viime vuoden lokakuun lopulla se sama riehuminen alkoi.paljon pahempana tällä kertaa.tappelut saattoivat kestää pahimmillaan 9h. p-työntekiä kävi meillä samalla lailla mutta edelleenkään siitä ei hyötyä ollut. sos-toimi ehdotti jos poika kävisi psykologilla ja otin avun vastaan.tammikuun alussa poika muuttui taas siksi kiltiksi pojaksi ja minä pystyin huokaisemaan että nyt voimme perhetyön lopettaa. se ei enää niin helppoa ollutkaan. vähensivät käyntejä mutta eivät pyyhkineet meitä pois vaikka yritin.
nyt viim vk:lla meillä oli palaveri sos/psykologin kanssa ja psykologi oli hyvin huolissaan pojan tunne-elämästään ja tulevasta koulun käynnistään.(poika käy nyt toista vuotta eskaria)
eilen sitten minulle soskusta soitettiin ja kerrottiin että palaveri pidetään pojasta ensi viikolla.psykologi oli tehnyt yhteenvedon sos jossa oli kerrottu että jos mitkään tukimuodot eivät auta tai oteta vastaan niin hän suosittelee sijoittamista!
eli, voiko sos päättää pojan kohtalon näin? ilman minun hyväksyntää.
olen rv 25 ja tämä stressi niin hirveää. menetänkö poikani ja kohta syntyy meille vauva.siitä pitäisi iloita mutta miten voin,jos minulta poika viedään? otin kaiken mahd avun vastaan ja nyt tuntuu että paskaa sait.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sehän oli vain psykologin lausunto. Eivät psykologit sijoituksia suosittele. Asiaan kantaa ottava viranomainen on psykiatri (lääkäri) ja ensin varmasti etsitään lastenpsykiatrisia keinoja korjata tilanne, vaikka sitten sairaalahoito, jos ei muu enää auta. Eihän terapiaakaan ole vielä kokeiltu? Ei kai tunne-elämältään vaikeuksissa olevaa lasta ensiksi sijoiteta pois kotoa? Olikohan psykologi joku ihan nuori vasta-alkaja?
vanhempi n.45v ikäinen. pojalla ei ole muuta elämässä kuin haulikot ja taistelut jne. sanoo psykologi. joo terapiaa ei ole kokeiltu.olen yrittänyt jo puoli vuotta sanoa sos ja nyt 4kk sitten psykologille että tekisivät varmuuden vuoksi adhd-testit. on keskittymisvaikeuksia yms. mutta ehdotukseni on menny kuuroille korville.
Ömm... sosiaalityöntekijät ja psykologit eivät tee mitään vanhempien pyynnöstä / käskystä. Ehdotan, että menet tk-lääkärille, kerrot ongelmista ja pyydät sieltä lähetteen neurologisiin tutkimuksiin.
Lapsellesi voidaan esim. ehdottaa lääkitystä (ritalin). Mitä mieltä olet siitä?
Sinä olet vielä kokematon ja sinua voidaan hyppyyttää sosiaalityöntekijöiden taholta mielin määrin.
Sosiaalityöntekijöiden toiminnasta ja päätöksistä on aina mahdollisuus valittaa.
Mitä ajattelet siitä, että uhma alkoi pikkusisaren synnyttyä? Hän taisi ottaa sen raskaasti. Oli sentään perheen silmäterä vuosia.
niitä tutkimuksia ei tehä tosta vaan pyynnöistä.... ite ruinasin niitä toista vuotta ja lopulta varasin ajan yksityiselle ja aspergerihan löytyi. olin ihan raivona kun lastenpsykiatria yritti vuosia selittää lapsen olevan psyykkisesti sairas vaikka onkin neurologisesti.... googleta niilo mäki instituutti ja kopioi sieltä virallinen adhd testi niin näet heti pisteytyksestä tilanteen. ite tein sen lapsestani aikoinaan ja sen jälkeen varasin ajan yksityiselle! voimia!
Et menetä. Kukaan muu viranomainen kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei voi päättää lapsen sijoituksesta. Ehdottaa he tietenkin sitä voivat, mutta jos huostaanotonkriteerit eivät täyty, ei lasta voida huostaanottaa minkään lausunnon peruteella. Pelkän tunne-elämän vaikeuksien takia ei ketään sijoiteta. Tietenkin on syytä selvittää, mistä tunne-elämän vaikeudet johtuvat. Ovatko ne kenties neurologisia vai esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen puutteesta johtuvia tai jonkin muun laiminlyönnin. Jos kotonasi on kaikki hyvin, lapset hoidetaan kunnolla ja he saavat rakkautta ja hellyyttä, rajoja unohtamatta, ei lastasi taatusti sijoiteta.
Onko teillä käynyt perhetyöntekijä kotipalvelusta vai onko hän lastensuojelun perhetyön sosiaaliohjaaja? Ensisijaisesti teille olisi kuitenkin pitänyt, mielestäni, tarjota perheneuvolan palveluja. Onko jokin muu syy, miksi olette lastensuojelun asiakkaana?
Onpas rohkeaa, että sosalan ammattilaine aloitat kommenttisi lauseella "et menetä". Et kai sinä täällä palstalla voi sellaista luvata? Tunne-elämän vaikeuksien takia kyllä sijoitetaan lapsia biologisen kodin ulkopuolelle, mikäli kodissa ei pystytä tarjoamaan vaikeuksien vaatimaa tukea. Hyvin harvoin mielestäni/kokemuksestani lapsia sijoitetaan tai sijoituksesta aletaan puhumaan ilman syytä. Ja kyllähän tunne-elämän vaikeuksista kärsivien lasten vanhemmat voivat myös peiliin katsoa, vastaus saattaa löytyä sieltä.
Koulukiusatun äitinä auttaa peiliinkatsominen, kun lapsi oireilee???
Ei, en ole nuori, olen vaan päivittäin näiden oireilevien lasten vanhempien kanssa tekemisissä.
No millähän tavalla se peiliin katsominen auttaa, kun lapselta kiusataan psyykkinen terveys. Sinähän voit kokeneena kertoa.
Otappas selvää huostaanotoista.
Siinä mielessä olen Maijun kanssa samaa mieltä, että lapsen huostaanotto/-ottamattomuus riippuu pitkälti sosiaalityöntekijästä ja asuinpaikkakunnasta. Jopa enemmän kuin lapsesta ja hänen perheestään.
Jos sosiaalityöntekijä on tiukka tantta, hän laittaa mutkat suoriksi ja saa esim.uhkailemalla vanhemman allekirjoittamaan huostaanottopaperit. Kyllä välittävää vanhempaa on jopa helppo kiristää sillä, että tätä uhataan alkaa estämään näkemästä lastaan.
Sitten on lojaaleja sosiaalityöntekijöitä, joiden ohjenuorana on pitää perhe yhdessä, mutta tämä on vielä idealismin asteella.
ei olla muun takia lastensuojelu-asiakkaita kun pojan vuoksi ollaan oltu tekemisissä.katsotaan huomenna palverissa mikä tulee olemaan.mutta luovuta en kun jokseenki itsekkin ymmärtää ettei voi KRITEERIT riittää sijoittamiseen. perhe-elämä meillä on kumminkin kunnossa.mies käy töissä ja muutenki eletään normaali elämää.
Tuota työssäkäymistä ei pidä yliarvostaa, ettei sitten kolahda niin korkealta. Esimerkkinä voi kertoa kahdesta kaverista. Toiselle tehtiin huostaanotto (vanhempi työssäkäyvä), toiselle ei (vanhempi työtön) ja samassa tilanteessa olivat.
siis en halunnut mitenkään yliarvostaa perhettämme sillä että mies on työssä käyvä,vaan ihan tarkoitin et suht norm elämää elämme.
niinhän siinä sitten kävi että uhkailun puolelle meni. jos et tyyliin ota avohuollon tukitoimia vastaan,pahimassa tapauksessa voi olla sijoitus mahd.
olin pe erääseen asianaj.yht ja hän tuumasi että tänä päivänä laki valitettavasti on tälläistä. poika perhekotiin kerran kk.siis v-loppuisin. perhetyöntekiä rupeaa joka viikko pojan kanssa olemaan joka toinen viikko 2 p-työntekiää ramppaa minun luona.
Pyydä johtavalta sosiaalityöntekijältä kaikki dokumentit, mitä he ovat teistä kirjanneet. Hänen on pakko ne sinulle toimittaa. Laita vaikka sp:na, kun voivat olla tavoittamattomissa puhelimitse.
Älä luota yhden asianajajan lausuntoon vaan katso netistä, ketkä ovat erikoistuneita huostaanottoasioihin. Heitäkin on.
Kirjaa itsekin ylös kaikki sos.viranomaisten kanssa kohtaamasi. Hekin voivat tehdä ylilyöntejä.
Esim. tiedän perheen, jonka nuoren huoneen perhetyöntekijät olivat penkoneet ylösalaisin.
Tuota -'avohuollon tukitoimien vastaanottamista' voidaan käyttää myöhemmin hyväksi siten, että he tekevät lausunnon, jossa todetaan 'kaikki avohuollon tukitoimet on tehty eivätkä ne ole auttaneet' -> huostaan.
Näin siinäkin tapauksessa, että olisi ollut tyyliin yksi kotikäynti eli hyvin virkamieslähtöistä toimintaa.
Asiahan on niin, että kun sossu saa tietoonsa jonkun perheen, niin he pitävät siitä kynsin hampain kiinni. Pelottelua ja uhkailua (manipulointia) käytetään yleisesti, sillä lapsensa menettämistä pelkäävä vanhempi on lähes toimintakyvytön ja toki sinisilmäinen uskomaan, että viranhaltija ei tee väärin vaan kaikki pahuus asustaa vanhemmissa.
Mitä tähän apua on sosiaalityöstä tai sijoituksesta, jos poika oireilee neurologisesti. Tilaa huomenna aika (ADHD-liitosta saa tietää lähimmän pätevän) erikoislääkärille, lapsen neurologista testausta varten. Jos kyseessä on ADHD tai Asperger, niin lastensuojelun tätien tietotaito jää kauas alle vaadittavan tukitoimien suhteen. Myös ihmettelen, miksi ette miehesi kanssa ole joko neuvolan tai terveyskeskuksen kautta lähteneet selvittämään mikä poikaa vaivaa. Nyt toimikaa itse ja opetelkaa pitämään puolenne. Tarvittaessa kantelu Aluehallintovirastoon kuntanne sosiaalityöstä.
Ja ihan muuten, ilman terveyskeskuspsykologiakin, poika ei saa viettää aikaa väkivaltapelien parissa. Järkevään, kehittävään (valvottuun) käyttöön tietokone- muu ruutuaika (TV, filmit ym) max 1-2 tuntia/vrk. Ei omaa tietsikkaa huoneessaan vapaasti käytettäväksi. Liikuntaharrastuksia vähintään sama aika vrkssa kuin mitä istuu koneilla. 10 tunnin yöunet ja terveellinen ravinto, lisäksi vitamiini-hivenainetäydennystä ja Omega-3-valmiste päivittäin.
Ottakaa nyt juttu ihan tosissaan, pilalle menee pojan tulevaisuus jos isi ja äiti nyt vain työntävät pään puskaan ja kuvittelevat että ongelmat poistuvat kun niitä lakkaa ajattelemasta.
en alussa maininnut että viime kesänä poikaa käytin lääkärillä. kuten kaikki tietävät arvauskeskukset.....ja pojan isä asuu eri paikkakunnalla missä nämä kauhupelit alkoi,ja käynnit on siellä nykyisin päiväkäyntejä koska ex-miehell'ä on ollut alkoholi mukana kun poika on siellä ollut.
esim. siitä kun poika vielä isällään kävi yötä : sai pelata pelejä tuntikausia.täällä kotona 1-2tuntia per päivä.
poika huusi meille kuinka me ollaan inhottavia kun ei saa tehdä mitään kotona,haluaisi isälleen muuttaa koska siellä saa tehdä mitä haluaa.
minä en ole missään vaiheessa ollut työntämässä päätä puskaan vaan nimen omaan olen yrittänyt ja yritän edelleenki.
http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?1446219
Toista vuotta eskaria ????? !!!!!!!!!!!!!!!!!!!
niin mitä sitten? parempi kerrata nyt mitä esim luokalle jäänti alussa?
juuri näitä kommentteja en ymmärrä täällä. jos ei jossain asioissa ole ollut tarpeeksi kehittynyt niin parempi kerrata asiat niin ollappa sitten viisaampi.